Ilmastopolitiikka http://petrirautiainenpuheenvuorouusisuomifi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/136498/all Sat, 08 Dec 2018 04:28:34 +0200 fi Impivaaralaisuus on ilmastoystävällistä http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265441-impivaaralaisuus-on-ilmastoystavallista <p>Valitettavasti parhaillaan Puolassa käytävässä ilmastokokouksessa on jouduttu toteamaan, että globaalit päästöt ovat kasvaneet sitten edellisen ilmastokokouksen. Suomessa päästöt henkeä kohden ovat melko korkeat lämmityskustannusten ja energiaintensiivisen teollisuuden vuoksi. Pienet kotitaloudet kylmässä ilmastossa kuluttavat paljon energiaa. Kotitalouksien pienuus johtuu kuitenkin pitkälti vähäisestä väestöstä. Alhainen väestönkasvu tulisi laskea maalle eduksi hiilijalanjäljen mittauksessa. Ehkä Afrikan johtajiakin saataisiin tällä kannustettua vastuulliseen väestöpolitiikkaan.&nbsp;</p><p>Asumista tulee kuitenkin muokata energiatehokkaammaksi, mutta myönteisin keinoin. Yhteisasumista ja monisukupolviasumista tulee kehittää ja kannustaa, jolloin yksinäisyyskin vähenee. Asuntokohtaisista saunoista tulee siirtyä yhteissaunoihin. Lisätään maalämpöä ja aurinkoenergiaa asuntojen lämmityksessä.</p><p>Energiaintensiivistä teollisuutta ei liene ilmaston kannalta järkevää karkottaa verotuksella Suomesta pois. Ydinvoiman ohella tarvitaan EU:n yhteisen hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmän kehittämistä tukineen. Hyödyttömistä yritystuista on siirryttävä yritysten ympäristötukiin.</p><p>Ulkomaankauppaa tulee hillitä liikenteen ilmastopäästöjen vuoksi.&nbsp;Asetetaan tuontitullit turhakkeille, kuten kiinalaiselle rihkamalle ja laitetaan &quot;hiilivero&quot; vielä päälle aiheutuneiden päästöjen mukaan. Palataan enemmän lokalisaatioon ja virkistävään omaan käsityöläisyyteen. Lentokuljetuksille säädetään lentovero.</p><p>Ilmastokokouksessa vaaditaan yhtälailla toimia niin teollisuus- kuin kehitysmailtakin.&nbsp; Kehitysmaille on mietittävä vihdoin maapallon kannalta kestäviä kehitysmalleja. Länsimainen kulutusyhteiskunta ei ole ihmisoikeus.&nbsp;</p><p>Kehitysmaiden väestönkasvu on saatava hallintaan. Ei auta, että kehitysmaissa hiilijalanjälki on pieni, jos jalanjälkiä on tiuhassa ja sen seurauksena maapallon väkiluku kasvaa puolellatoista miljoonalla viikossa.&nbsp;</p><p>Kehitysyhteistyön rahoitusta tulee siirtää ilmastohankkeisiin ja ympäristöteknologian vientiin. Ulkomaisen kehitysrahoituksen vähentyessä kehittyvät maat joutuvat ottamaan enemmän vastuuta omasta kehityksestään. Tarvitaan toimiva hallinto, jota voidaan edistää vaikka ulkomaisilla neuvonantajilla ja virkamiehillä, jotka uudistavat kehitysmaiden korruptoituneita ja muuten heikkoja systeemejä.&nbsp;</p><p>Perussuomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kannattavan ympäristöaktiivin Eero Paloheimon ilmastohanke Afrikan kehitysmaanosassa on koota maailman armeijat yhteen istuttamaan puita Saharaan maapallon yhdeksi merkittävistä hiilinieluista. Käyhän allekirjoittamassa addressi hankkeen toteutumiseksi:&nbsp;</p><p><a href="http://unite-the-armies.org/?fbclid=IwAR0h9fC78vyPnziNUhzbYaAlqzi1PHDeq-_Am-Z7y7nTvm_bEVi3jOvUhEw​">http://unite-the-armies.org/?fbclid=IwAR0h9fC78vyPnziNUhzbYaAlqzi1PHDeq-_Am-Z7y7nTvm_bEVi3jOvUhEw​</a></p><p>Impivaaralaisuudelle on nyt tilausta.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valitettavasti parhaillaan Puolassa käytävässä ilmastokokouksessa on jouduttu toteamaan, että globaalit päästöt ovat kasvaneet sitten edellisen ilmastokokouksen. Suomessa päästöt henkeä kohden ovat melko korkeat lämmityskustannusten ja energiaintensiivisen teollisuuden vuoksi. Pienet kotitaloudet kylmässä ilmastossa kuluttavat paljon energiaa. Kotitalouksien pienuus johtuu kuitenkin pitkälti vähäisestä väestöstä. Alhainen väestönkasvu tulisi laskea maalle eduksi hiilijalanjäljen mittauksessa. Ehkä Afrikan johtajiakin saataisiin tällä kannustettua vastuulliseen väestöpolitiikkaan. 

Asumista tulee kuitenkin muokata energiatehokkaammaksi, mutta myönteisin keinoin. Yhteisasumista ja monisukupolviasumista tulee kehittää ja kannustaa, jolloin yksinäisyyskin vähenee. Asuntokohtaisista saunoista tulee siirtyä yhteissaunoihin. Lisätään maalämpöä ja aurinkoenergiaa asuntojen lämmityksessä.

Energiaintensiivistä teollisuutta ei liene ilmaston kannalta järkevää karkottaa verotuksella Suomesta pois. Ydinvoiman ohella tarvitaan EU:n yhteisen hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmän kehittämistä tukineen. Hyödyttömistä yritystuista on siirryttävä yritysten ympäristötukiin.

Ulkomaankauppaa tulee hillitä liikenteen ilmastopäästöjen vuoksi. Asetetaan tuontitullit turhakkeille, kuten kiinalaiselle rihkamalle ja laitetaan "hiilivero" vielä päälle aiheutuneiden päästöjen mukaan. Palataan enemmän lokalisaatioon ja virkistävään omaan käsityöläisyyteen. Lentokuljetuksille säädetään lentovero.

Ilmastokokouksessa vaaditaan yhtälailla toimia niin teollisuus- kuin kehitysmailtakin.  Kehitysmaille on mietittävä vihdoin maapallon kannalta kestäviä kehitysmalleja. Länsimainen kulutusyhteiskunta ei ole ihmisoikeus. 

Kehitysmaiden väestönkasvu on saatava hallintaan. Ei auta, että kehitysmaissa hiilijalanjälki on pieni, jos jalanjälkiä on tiuhassa ja sen seurauksena maapallon väkiluku kasvaa puolellatoista miljoonalla viikossa. 

Kehitysyhteistyön rahoitusta tulee siirtää ilmastohankkeisiin ja ympäristöteknologian vientiin. Ulkomaisen kehitysrahoituksen vähentyessä kehittyvät maat joutuvat ottamaan enemmän vastuuta omasta kehityksestään. Tarvitaan toimiva hallinto, jota voidaan edistää vaikka ulkomaisilla neuvonantajilla ja virkamiehillä, jotka uudistavat kehitysmaiden korruptoituneita ja muuten heikkoja systeemejä. 

Perussuomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kannattavan ympäristöaktiivin Eero Paloheimon ilmastohanke Afrikan kehitysmaanosassa on koota maailman armeijat yhteen istuttamaan puita Saharaan maapallon yhdeksi merkittävistä hiilinieluista. Käyhän allekirjoittamassa addressi hankkeen toteutumiseksi: 

http://unite-the-armies.org/?fbclid=IwAR0h9fC78vyPnziNUhzbYaAlqzi1PHDeq-_Am-Z7y7nTvm_bEVi3jOvUhEw​

Impivaaralaisuudelle on nyt tilausta. 

]]>
6 http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265441-impivaaralaisuus-on-ilmastoystavallista#comments Ilmastokokous Ilmastonmuutos Ilmastopolitiikka Impivaara Sat, 08 Dec 2018 02:28:34 +0000 Henna Kajava http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265441-impivaaralaisuus-on-ilmastoystavallista
Mitä ilmasto nyt kaipaa? http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265133-mita-ilmasto-nyt-kaipaa <p>Tänään Euroopan &ldquo;hiilipääkaupungissa&rdquo; Puolan Katowicessa on vietetty YK:n ilmastokokouksen ensimmäistä kokouspäivää.</p><p>Kokouksen tärkeimpänä tavoitteena on saada aikaan &ldquo;sääntökirja&rdquo; Pariisin sopimuksen toteuttamiselle. Sopimuksessa mukana olevien valtioiden toimia pitää voida seurata ja vertailla yhtenevillä kriteereillä, ja sopimukseen sisältyvä tavoitteiden säännöllinen tiukentaminen pitää oikeasti saada tapahtumaan.</p><p>Kansainvälinen ilmastopolitiikka on hirveää jargonpiikkilankaa, jossa vilisevät NDC:t, artiklat, Talanoa-dialogit ja ambitiomekanismit. Ilmaston tilasta huolestuneelle kuitenkin kiinnostavampaa on, <em>mitä</em> pitää saada aikaan kuin säännöt, joilla se tehdään.</p><p>Tässä ilmastokokouksen kunniaksi viisi asiaa, jotka ilmastopolitiikassa pitää saada aikaan juuri nyt:</p><p><strong>1. Pitkän aikavälin tavoitteet</strong><br />Paljon puhutaan siitä, että ilmastotoimilla on kiire, ja se on ihan totta. Yhtä totta on kuitenkin se, että tarvitsemme karttaa, joka vie perille asti.</p><p>Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää massiivisia investointeja muun muassa vähäpäästöiseen energiantuotantoon, liikenteeseen, teolliseen tuotantoon ja maataloustuotantoon. Näitä investointeja tehdään jopa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, ja siksi niitä suunnittelevilla ja rahoittavilla tahoilla täytyy olla jonkinlainen käsitys siitä, miltä ilmastopolitiikka tulee näyttämään 2030, 2040 ja 2050.</p><p>Niin Suomen kuin EU:nkin pitää asettaa tavoitevuosi hiilineutraaliuden saavuttamiselle ja laskea taaksepäin, minkälaiset päästövähennykset on saatava aikaan joka vuosi siihen mennessä. Tältä pohjalta on sitten hyvä arvioida, mitä politiikkatoimia tarvitaan. Nyt ei riitä, että katsotaan vain yhden hallituskauden tai kymmenen vuoden päähän.</p><p><strong>2. Päästökauppa kuntoon</strong><br />EU:n päästökauppaa haukutaan tehottomaksi, eikä syyttä. Sitä ei kuitenkaan aina ymmärretä, mikä tehottomuuden aiheuttaa.</p><p>Sinänsä toimintamalli on hyvä: asetetaan päästöille maksimimäärä ja annetaan yritysten päättää, mistä päästöjä on kustannustehokkainta vähentää. Kun päästöoikeuksien määrää vähennetään tasaiseen tahtiin, vähenee myös päästöjen määrä. Näin se on myös EU:ssa mennyt, päästöt ovat oikeasti vähentyneet.</p><p>EU:ssa ongelmana on ennen kaikkea päästöoikeuksien liian suuri määrä &ndash; katto on liian korkealla ja vähennystahti liian hidas. Päästöoikeuksia pitää poistaa markkinoilta enemmän ja nopeammin kuin tähän mennessä on tehty. On myös hyvä miettiä, saataisiinko päästökaupan laajentamisella aikaan parempia tuloksia kuin nykyisellä kolmen sektorin mallilla.</p><p>Päästökaupan tehostamisen ja ongelmien korjaamisen pitäisi nyt olla todella korkealla sekä EU:n että Suomen agendalla. Mehän olemme EU:n puheenjohtajamaa ensi vuoden syksyllä.</p><p><strong>3. Kannustimet kuntoon</strong><br />Suomi ei ole poikkeus murheellisesta globaalista käytännöstä: ilmastonmuutosta kiihdyttävää toimintaa tuetaan kaikkialla maailmassa huomattavasti enemmän kuin päästöjä vähentävää toimintaa.</p><p>Meillä tuetaan muun muassa öljylämmitystä, turpeen polttoa ja eläintuotantoa sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain. Maksamme myös kymmeniä miljoonia euroja vuodessa &ldquo;päästökauppakompensaatiota&rdquo; yrityksille, joille on ensin annettu enemmän ilmaisia päästöoikeuksia kuin ne pystyvät käyttämään.</p><p>Tällaisessa tukipolitiikassa ei ole järjen hiventä ilmaston, mutta ei myöskään kansantalouden kannalta. Talouden trendit ja rahavirrat kulkevat maailmassa nyt voimakkaasti päästövähennysten suuntaan, ja meidän tulee kaikin tavoin sysiä yrityksiä sinne, missä kysyntä on kasvussa.</p><p>Ilmaston kannalta tuhoisien toimintamallien tukemisen on loputtava. Tukivirtoja pitää ohjata teollisuuden ja maatalouden uudistumiseen, tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä kehittämään kotimarkkinoita ja vauhdittamaan investointeja muun muassa julkisten hankintojen kautta.</p><p><strong>4. Pidetään kaikki veneessä</strong><br />Ilmastonmuutokseen liittyen puhutaan paljon kasvavista kustannuksista. Huoli on ymmärrettävä &ndash; jos vaikkapa ajaa rämällä vuoden 93 Escortilla, voi tuntua absurdilta sellainen puhe, että kohta kaikkien pitäisi ajaa sähköautolla. Jos oma talous on tiukalla, ei taatusti innostu hintojenkorottamispuheista.</p><p>On äärimmäisen tärkeää, että ilmastonmuutoksen torjunnassa ei kurjisteta niiden oloja, joilla on jo valmiiksi tiukkaa. Siksikin tarvitaan sitä kohdassa 1. peräänkuuluttamaani pitkän tähtäimen suunnittelua.</p><p>On tärkeää ymmärtää, mitkä toimijat pystyvät nopeaan muutokseen ja investointeihin, ja mitkä tarvitsevat enemmän aikaa ja tukea. Firman liisari on helpompi vaihtaa sähköautoon, kun taas edullista kesäautoa havittelevan pitää odotella, että syntyy toimivat käytettyjen autojen markkinat, mikä vie paljon enemmän aikaa.</p><p>Suomessa pitääkin laatia tiekartta ilmastoneutraaliuteen asti myös siksi, että vain siten on mahdollista huomioida myös heidät, joiden talous ei kestä äkkinäisiä liikkeitä.</p><p><strong>5. Ilmastorahoitus</strong> <strong>kuntoon</strong><br />Jos saisin vitosen joka kerta, kun joku sanoo, että ei meidän Suomessa mitään kannata tehdä, kun Intiassa ja Kiinassa ne tupruttavat menemään niin kauheasti, olisin aika paljon varakkaampi.</p><p>On ihan totta, että Intian ja Kiinan päästöt ovat tosi isot ja muodostavat isomman osan ongelmaa kuin pienen Suomen. On kuitenkin myös totta, että yhden suomalaisen päästöt ovat moninkertaiset yhden intialaisen päästöihin verrattuna. Ja sekin on totta, että ihan merkittävä osa Aasian kehittyvien talouksien päästöistä syntyy, kun siellä tuotetaan tavaraa Euroopan markkinoille.</p><p>Me suomalaiset emme siis voi päästää itseämme kuin koiraa veräjästä. Päinvastoin &ndash; meidän pitää <em>sekä</em> vähentää omia päästöjämme <em>että</em> auttaa kehittyviä maita vähentämään omiaan.</p><p>Tällä hallituskaudella Suomi on leikannut niin kehitysyhteistyöstä kuin kansainvälisestä ilmastorahoituksestakin. Tällainen peli ei ollenkaan vetele, jos haluamme estää ilmastokatastrofin, pitää maailman väkirikkaimmat alueet elinkelpoisina ja ehkäistä sellaisen pakolaisuusaallon, joka saa vuoden 2015 näyttämään sunnuntaipiknikiltä.</p><p>Suomen &ndash; ja EU:n &ndash; pitää aina muistaa näyttelevänsä globaalissa ilmastopolitiikassa kokoaan suurempaa roolia. Kun pelaamme korttimme oikein, kaikki hyötyvät.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään Euroopan “hiilipääkaupungissa” Puolan Katowicessa on vietetty YK:n ilmastokokouksen ensimmäistä kokouspäivää.

Kokouksen tärkeimpänä tavoitteena on saada aikaan “sääntökirja” Pariisin sopimuksen toteuttamiselle. Sopimuksessa mukana olevien valtioiden toimia pitää voida seurata ja vertailla yhtenevillä kriteereillä, ja sopimukseen sisältyvä tavoitteiden säännöllinen tiukentaminen pitää oikeasti saada tapahtumaan.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka on hirveää jargonpiikkilankaa, jossa vilisevät NDC:t, artiklat, Talanoa-dialogit ja ambitiomekanismit. Ilmaston tilasta huolestuneelle kuitenkin kiinnostavampaa on, mitä pitää saada aikaan kuin säännöt, joilla se tehdään.

Tässä ilmastokokouksen kunniaksi viisi asiaa, jotka ilmastopolitiikassa pitää saada aikaan juuri nyt:

1. Pitkän aikavälin tavoitteet
Paljon puhutaan siitä, että ilmastotoimilla on kiire, ja se on ihan totta. Yhtä totta on kuitenkin se, että tarvitsemme karttaa, joka vie perille asti.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää massiivisia investointeja muun muassa vähäpäästöiseen energiantuotantoon, liikenteeseen, teolliseen tuotantoon ja maataloustuotantoon. Näitä investointeja tehdään jopa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, ja siksi niitä suunnittelevilla ja rahoittavilla tahoilla täytyy olla jonkinlainen käsitys siitä, miltä ilmastopolitiikka tulee näyttämään 2030, 2040 ja 2050.

Niin Suomen kuin EU:nkin pitää asettaa tavoitevuosi hiilineutraaliuden saavuttamiselle ja laskea taaksepäin, minkälaiset päästövähennykset on saatava aikaan joka vuosi siihen mennessä. Tältä pohjalta on sitten hyvä arvioida, mitä politiikkatoimia tarvitaan. Nyt ei riitä, että katsotaan vain yhden hallituskauden tai kymmenen vuoden päähän.

2. Päästökauppa kuntoon
EU:n päästökauppaa haukutaan tehottomaksi, eikä syyttä. Sitä ei kuitenkaan aina ymmärretä, mikä tehottomuuden aiheuttaa.

Sinänsä toimintamalli on hyvä: asetetaan päästöille maksimimäärä ja annetaan yritysten päättää, mistä päästöjä on kustannustehokkainta vähentää. Kun päästöoikeuksien määrää vähennetään tasaiseen tahtiin, vähenee myös päästöjen määrä. Näin se on myös EU:ssa mennyt, päästöt ovat oikeasti vähentyneet.

EU:ssa ongelmana on ennen kaikkea päästöoikeuksien liian suuri määrä – katto on liian korkealla ja vähennystahti liian hidas. Päästöoikeuksia pitää poistaa markkinoilta enemmän ja nopeammin kuin tähän mennessä on tehty. On myös hyvä miettiä, saataisiinko päästökaupan laajentamisella aikaan parempia tuloksia kuin nykyisellä kolmen sektorin mallilla.

Päästökaupan tehostamisen ja ongelmien korjaamisen pitäisi nyt olla todella korkealla sekä EU:n että Suomen agendalla. Mehän olemme EU:n puheenjohtajamaa ensi vuoden syksyllä.

3. Kannustimet kuntoon
Suomi ei ole poikkeus murheellisesta globaalista käytännöstä: ilmastonmuutosta kiihdyttävää toimintaa tuetaan kaikkialla maailmassa huomattavasti enemmän kuin päästöjä vähentävää toimintaa.

Meillä tuetaan muun muassa öljylämmitystä, turpeen polttoa ja eläintuotantoa sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain. Maksamme myös kymmeniä miljoonia euroja vuodessa “päästökauppakompensaatiota” yrityksille, joille on ensin annettu enemmän ilmaisia päästöoikeuksia kuin ne pystyvät käyttämään.

Tällaisessa tukipolitiikassa ei ole järjen hiventä ilmaston, mutta ei myöskään kansantalouden kannalta. Talouden trendit ja rahavirrat kulkevat maailmassa nyt voimakkaasti päästövähennysten suuntaan, ja meidän tulee kaikin tavoin sysiä yrityksiä sinne, missä kysyntä on kasvussa.

Ilmaston kannalta tuhoisien toimintamallien tukemisen on loputtava. Tukivirtoja pitää ohjata teollisuuden ja maatalouden uudistumiseen, tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä kehittämään kotimarkkinoita ja vauhdittamaan investointeja muun muassa julkisten hankintojen kautta.

4. Pidetään kaikki veneessä
Ilmastonmuutokseen liittyen puhutaan paljon kasvavista kustannuksista. Huoli on ymmärrettävä – jos vaikkapa ajaa rämällä vuoden 93 Escortilla, voi tuntua absurdilta sellainen puhe, että kohta kaikkien pitäisi ajaa sähköautolla. Jos oma talous on tiukalla, ei taatusti innostu hintojenkorottamispuheista.

On äärimmäisen tärkeää, että ilmastonmuutoksen torjunnassa ei kurjisteta niiden oloja, joilla on jo valmiiksi tiukkaa. Siksikin tarvitaan sitä kohdassa 1. peräänkuuluttamaani pitkän tähtäimen suunnittelua.

On tärkeää ymmärtää, mitkä toimijat pystyvät nopeaan muutokseen ja investointeihin, ja mitkä tarvitsevat enemmän aikaa ja tukea. Firman liisari on helpompi vaihtaa sähköautoon, kun taas edullista kesäautoa havittelevan pitää odotella, että syntyy toimivat käytettyjen autojen markkinat, mikä vie paljon enemmän aikaa.

Suomessa pitääkin laatia tiekartta ilmastoneutraaliuteen asti myös siksi, että vain siten on mahdollista huomioida myös heidät, joiden talous ei kestä äkkinäisiä liikkeitä.

5. Ilmastorahoitus kuntoon
Jos saisin vitosen joka kerta, kun joku sanoo, että ei meidän Suomessa mitään kannata tehdä, kun Intiassa ja Kiinassa ne tupruttavat menemään niin kauheasti, olisin aika paljon varakkaampi.

On ihan totta, että Intian ja Kiinan päästöt ovat tosi isot ja muodostavat isomman osan ongelmaa kuin pienen Suomen. On kuitenkin myös totta, että yhden suomalaisen päästöt ovat moninkertaiset yhden intialaisen päästöihin verrattuna. Ja sekin on totta, että ihan merkittävä osa Aasian kehittyvien talouksien päästöistä syntyy, kun siellä tuotetaan tavaraa Euroopan markkinoille.

Me suomalaiset emme siis voi päästää itseämme kuin koiraa veräjästä. Päinvastoin – meidän pitää sekä vähentää omia päästöjämme että auttaa kehittyviä maita vähentämään omiaan.

Tällä hallituskaudella Suomi on leikannut niin kehitysyhteistyöstä kuin kansainvälisestä ilmastorahoituksestakin. Tällainen peli ei ollenkaan vetele, jos haluamme estää ilmastokatastrofin, pitää maailman väkirikkaimmat alueet elinkelpoisina ja ehkäistä sellaisen pakolaisuusaallon, joka saa vuoden 2015 näyttämään sunnuntaipiknikiltä.

Suomen – ja EU:n – pitää aina muistaa näyttelevänsä globaalissa ilmastopolitiikassa kokoaan suurempaa roolia. Kun pelaamme korttimme oikein, kaikki hyötyvät.

]]>
15 http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265133-mita-ilmasto-nyt-kaipaa#comments COP24 EU:n energia- ja ilmastopolitiikka Ilmastonmuutos Ilmastopolitiikka YK:n ilmastokokous Mon, 03 Dec 2018 13:44:10 +0000 Kaisa Hernberg http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265133-mita-ilmasto-nyt-kaipaa
Jokaisen päiväkodin yhteydessä pitäisi olla metsä http://markuslohi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264875-jokaisen-paivakodin-yhteydessa-pitaisi-olla-metsa <p>Kansainvälisen ilmastopaneelin raportti maapallon ennakoitua nopeammastakin lämpenemisestä sai monen poliitikon myös pysähtymään. Samalla nähtiin myös ylireagointeja, joita voi kutsua jopa ilmastopopulismiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Asian monimutkaisuutta eivät ymmärrä he, jotka tarjoavat ilmastonmuutoksen torjuntaan nopeita ja helppoja keinoja. Heidän lääke lähtee siitä, että muuttakaa kaikki metron varrelle tai ajetaan vain sähköautolla, tai että valtion pitäisi saada päättää kenellä saisi olla yksityisauto, kuten eräs kansanedustaja esitti. &nbsp;Sähköä ei saisi kuitenkaan millään tavalla tuottaa ja metsän käyttöä olisi vähennettävä. Säästäisimme siis itsemme hengiltä ja joutuisimme ojasta allikkoon.</p><p>&nbsp;</p><p>On löydettävä kestäviä, toteuttamiskelpoisia ja realistisia ratkaisuja, jotka rakentavat siltaa hiilineutraaliin Suomeen ja vähentävät ihmisten ilmasto-ahdistusta. Siinä ratkaisussa lappilaista ihmistä, jonka on pakko käyttää omaan autoa päästäkseen edes välttämättömien palveluiden piirin, ei saa jättää yksin. Yksityisautoilun hinta ei voi kohtuuttomasti nousta siellä, missä julkinen liikenne ei toimi tai ei ole realistinen vaihtoehto.</p><p>&nbsp;</p><p>Pelottelun sijaan meidän tulee kertoa positiivista tarinaa mahdollisuuksistamme. Tällainen on vaikkapa tietoisuus siitä, että sellu on uusi muovi, jolla korvataan paitsi öljypohjaisia tuotteita, myös erittäin paljon ympäristöä kuormittavaa puuvillan tuotantoa. Vaikka me lopettaisimme metsätalouden Suomessa kokonaan, se ei vähentäisi yhtään selluloosan globaalia kysyntää. Metsätaloutta kannattaa harjoittaa siellä, missä se on ekologisesti kestävistä eli Suomessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Me lappilaiset tiedämme metsän vaikutuksen hyvinvoinnillemme. Metsästä terveysvaikutuksista todistavat myös tutkijat. Niissä päiväkodeissa, jonne on tuotu viherelementtejä pihalle, lasten ihon ja jopa ulosteen mikrobiomi muuttui samankaltaiseksi kuin lapsilla, jotka käyvät päivittäin luonnossa. Tutkijat arvelevat, että tällä voi olla monilta immuunivälitteisiltä sairauksilta kuten diabetekselta, allergioilta ja astmalta suojaava vaikutus.</p><p>&nbsp;</p><p>YLE:n uutisessa tutkija Sinkkonen toteaa, että aikuiset voivat tehdä lasten puolesta valinnan. Tukeeko lasten päivittäinen elinympäristö immuunijärjestelmän normaalia kehitystä ja vähentää todennäköisyyttä sairastua?</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki me olemme metsässä pienenä leikkineet. Siksi esitän, että Suomessa jokaisen päiväkodin yhteydessä pitäisi olla metsä, johon lapset voivat mennä leikkimään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansainvälisen ilmastopaneelin raportti maapallon ennakoitua nopeammastakin lämpenemisestä sai monen poliitikon myös pysähtymään. Samalla nähtiin myös ylireagointeja, joita voi kutsua jopa ilmastopopulismiksi.

 

Asian monimutkaisuutta eivät ymmärrä he, jotka tarjoavat ilmastonmuutoksen torjuntaan nopeita ja helppoja keinoja. Heidän lääke lähtee siitä, että muuttakaa kaikki metron varrelle tai ajetaan vain sähköautolla, tai että valtion pitäisi saada päättää kenellä saisi olla yksityisauto, kuten eräs kansanedustaja esitti.  Sähköä ei saisi kuitenkaan millään tavalla tuottaa ja metsän käyttöä olisi vähennettävä. Säästäisimme siis itsemme hengiltä ja joutuisimme ojasta allikkoon.

 

On löydettävä kestäviä, toteuttamiskelpoisia ja realistisia ratkaisuja, jotka rakentavat siltaa hiilineutraaliin Suomeen ja vähentävät ihmisten ilmasto-ahdistusta. Siinä ratkaisussa lappilaista ihmistä, jonka on pakko käyttää omaan autoa päästäkseen edes välttämättömien palveluiden piirin, ei saa jättää yksin. Yksityisautoilun hinta ei voi kohtuuttomasti nousta siellä, missä julkinen liikenne ei toimi tai ei ole realistinen vaihtoehto.

 

Pelottelun sijaan meidän tulee kertoa positiivista tarinaa mahdollisuuksistamme. Tällainen on vaikkapa tietoisuus siitä, että sellu on uusi muovi, jolla korvataan paitsi öljypohjaisia tuotteita, myös erittäin paljon ympäristöä kuormittavaa puuvillan tuotantoa. Vaikka me lopettaisimme metsätalouden Suomessa kokonaan, se ei vähentäisi yhtään selluloosan globaalia kysyntää. Metsätaloutta kannattaa harjoittaa siellä, missä se on ekologisesti kestävistä eli Suomessa.

 

Me lappilaiset tiedämme metsän vaikutuksen hyvinvoinnillemme. Metsästä terveysvaikutuksista todistavat myös tutkijat. Niissä päiväkodeissa, jonne on tuotu viherelementtejä pihalle, lasten ihon ja jopa ulosteen mikrobiomi muuttui samankaltaiseksi kuin lapsilla, jotka käyvät päivittäin luonnossa. Tutkijat arvelevat, että tällä voi olla monilta immuunivälitteisiltä sairauksilta kuten diabetekselta, allergioilta ja astmalta suojaava vaikutus.

 

YLE:n uutisessa tutkija Sinkkonen toteaa, että aikuiset voivat tehdä lasten puolesta valinnan. Tukeeko lasten päivittäinen elinympäristö immuunijärjestelmän normaalia kehitystä ja vähentää todennäköisyyttä sairastua?

 

Kaikki me olemme metsässä pienenä leikkineet. Siksi esitän, että Suomessa jokaisen päiväkodin yhteydessä pitäisi olla metsä, johon lapset voivat mennä leikkimään.

]]>
4 http://markuslohi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264875-jokaisen-paivakodin-yhteydessa-pitaisi-olla-metsa#comments Ilmaston muutos Ilmastopolitiikka Lasten päivähoito Metsä Wed, 28 Nov 2018 17:35:09 +0000 Markus Lohi http://markuslohi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264875-jokaisen-paivakodin-yhteydessa-pitaisi-olla-metsa
Aurinkovarjolinnut estämämään ilmastomuutosta http://anterohelppikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263632-aurinkovarjolinnut-estamamaan-ilmastomuutosta <p>Linnuistahan joskus sanotaan, että niitä oli niin paljon, että ne pimensivät taivaan. Sanonnassa on tietysti liioitteluakin, mutta auringon säteilyä ei tarvitse kokonaan estää, vain vähentää ja heijastaa osa samalla takaisin avaruuteen.&nbsp;</p><p>Tarpeeksi suuri keinotekoisten lintujen parvi pystyy estämään jäätiköiden sulamista alapuolellaan. Jos lintujen suunnittelussa alun perin lähdetään liikkeelle varjostamisesta, niin päästäneen tehokkaisiin konsepteihin pienellä vaivalla.</p><p>Teknologia on käytännössä jo olemassa, miehitetyllä aurinkolentokoneella on kierretty maapallo jo vuonna 2016 (1)<br />Aurinkovarjokäytössä ihmisiä ei tietysti koneeseen tarvita.</p><p>Miehittämättömiä lentokoneita käytettäessä ihmisen painoa vastaava määrä voidaan käyttää esimerkiksi siipilaajennuksiin aurinkopurjetta vastaavalla materiaalila. Tai jopa vetämään perässään aurinkovarjoja stratosfäärissä, jossa ilmakehän olosuhteet ovat paljon lentoystävällisemmät kuin alemman ilmakehän myrskyisät olosuhteet. Syrjäseutujen internetyhteyksiä varten suunniteltu Aquila (2) sisältää jo lähes valmiiksi testatun teknologian. Samaa yläilmakehässä aurinkoenergialla lentämisen teknologiaa on kehitetty myös muiden yhtiöiden toimesta.</p><p>Yksikin megafactory pystyy tuottamaan muutamassa vuosikymmenessä tarpeeksi lintuja varjostamaan jäätiköitä siinä määrin, että pääjäätiköiden sulaminen voidaan estää.<br />Kesällä aurinkolintuparvet lentävät tietysti pohjoisella pallonpuoliskolla ja muuttavat eteläiselle pallonpuoliskolle talveksi.</p><p>Suomen ei kannata ilmaston säätelyssä keskittyä omiin hiilidiosidipäästöihinsä, koska niillä ei ole mitään merkitystä tämän planeetan kannalta. Parempi että kaikki se aika, energia ja raha käytetään johonkin, jolla on oikeasti jotain merkitystä. Eli vaikkapa estämään isojen jäätiköiden sulamisvesien aiheuttama valtamerien veden pinnan nousu ja jäätiköiden peilivaikutuksen poistuminen.</p><p>Aurinkovarjolintuteknologiaa kannattaisi tutkia joka tapauksessa, vaikka se aluksi tuntuisikin mahdottomalta ajatukselta.</p><p><br />(1) <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9050717 " title="https://yle.fi/uutiset/3-9050717 ">https://yle.fi/uutiset/3-9050717 </a><br />(2) <a href="https://www.facebook.com/notes/mark-zuckerberg/the-technology-behind-aquila/10153916136506634" title="https://www.facebook.com/notes/mark-zuckerberg/the-technology-behind-aquila/10153916136506634">https://www.facebook.com/notes/mark-zuckerberg/the-technology-behind-aqu...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Linnuistahan joskus sanotaan, että niitä oli niin paljon, että ne pimensivät taivaan. Sanonnassa on tietysti liioitteluakin, mutta auringon säteilyä ei tarvitse kokonaan estää, vain vähentää ja heijastaa osa samalla takaisin avaruuteen. 

Tarpeeksi suuri keinotekoisten lintujen parvi pystyy estämään jäätiköiden sulamista alapuolellaan. Jos lintujen suunnittelussa alun perin lähdetään liikkeelle varjostamisesta, niin päästäneen tehokkaisiin konsepteihin pienellä vaivalla.

Teknologia on käytännössä jo olemassa, miehitetyllä aurinkolentokoneella on kierretty maapallo jo vuonna 2016 (1)
Aurinkovarjokäytössä ihmisiä ei tietysti koneeseen tarvita.

Miehittämättömiä lentokoneita käytettäessä ihmisen painoa vastaava määrä voidaan käyttää esimerkiksi siipilaajennuksiin aurinkopurjetta vastaavalla materiaalila. Tai jopa vetämään perässään aurinkovarjoja stratosfäärissä, jossa ilmakehän olosuhteet ovat paljon lentoystävällisemmät kuin alemman ilmakehän myrskyisät olosuhteet. Syrjäseutujen internetyhteyksiä varten suunniteltu Aquila (2) sisältää jo lähes valmiiksi testatun teknologian. Samaa yläilmakehässä aurinkoenergialla lentämisen teknologiaa on kehitetty myös muiden yhtiöiden toimesta.

Yksikin megafactory pystyy tuottamaan muutamassa vuosikymmenessä tarpeeksi lintuja varjostamaan jäätiköitä siinä määrin, että pääjäätiköiden sulaminen voidaan estää.
Kesällä aurinkolintuparvet lentävät tietysti pohjoisella pallonpuoliskolla ja muuttavat eteläiselle pallonpuoliskolle talveksi.

Suomen ei kannata ilmaston säätelyssä keskittyä omiin hiilidiosidipäästöihinsä, koska niillä ei ole mitään merkitystä tämän planeetan kannalta. Parempi että kaikki se aika, energia ja raha käytetään johonkin, jolla on oikeasti jotain merkitystä. Eli vaikkapa estämään isojen jäätiköiden sulamisvesien aiheuttama valtamerien veden pinnan nousu ja jäätiköiden peilivaikutuksen poistuminen.

Aurinkovarjolintuteknologiaa kannattaisi tutkia joka tapauksessa, vaikka se aluksi tuntuisikin mahdottomalta ajatukselta.


(1) https://yle.fi/uutiset/3-9050717 
(2) https://www.facebook.com/notes/mark-zuckerberg/the-technology-behind-aquila/10153916136506634

]]>
12 http://anterohelppikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263632-aurinkovarjolinnut-estamamaan-ilmastomuutosta#comments Ilmastomuutos Ilmastopolitiikka Jäätiköiden sulaminen Merenpinnan nousu Päästövähennykset Sun, 04 Nov 2018 07:54:42 +0000 Antero Helppikangas http://anterohelppikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263632-aurinkovarjolinnut-estamamaan-ilmastomuutosta
Ilmastopolitiikkassa rajoituksista innovointiin http://evatawasoli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263146-ilmastopolitiikkassa-rajoituksista-innovointiin <p>Ilmastopolitiikkaa leimaa usein rajoitukset, supistukset, haittaverotus tai ylimääräiset maksut. On selvää, että edellä mainittuja keinoja joudutaan käyttämään, jotta vaadittaviin ilmastotavoitteisiin esimerkiksi päästövähennysten osalta päästään, mutta innovoinnin edistäminen ja kannustinten käyttö olisi todennäköisesti vähemmän disruptiota ja vastarintaa aiheuttavaa politiikkaa, minkä lisäksi se parhaimmillaan luo lisää työpaikkoja ja vahvistaa kansantaloutta.</p><p>Suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki on n. 10 000 kg CO2 / vuosi, kun IPCC raportin mukainen 1,5 asteen lämpenemisen raja-arvossa pysyminen vaatisi hiilijalanjäljen supistumista noin kolmannekseen. On kuitenkin huomioitava, että Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on arviolta promillen luokkaa eikä CO2-päästöjen totaalinen eliminoiminenkaan Suomessa vaikuttaisi merkittävästi ilmastotavoitteiden saavuttamiseen maailmanlaajuisella skaalalla. Tämä ei tarkoita, etteikö Suomessa kuluttajien ja yritysten tulisi toiminnallaan kantaa vastuuta ilmastoeettisyydestä, mutta samalla on myönnettävä, että pelkällä rajoittavalla politiikalla suomalaisten panos ilmastotalkoissa on mitätön.</p><p>Suomalaisilla on kuitenkin erinomainen mahdollisuus osallistua ilmastotalkoisiin globaalilla skaalalla edistämällä esimerkiksi eko-innovointia ja cleantech-osaamista sekä luomalla kestävillä energiaratkaisuilla toimivia liiketoimintamalleja. Suomessa ympäristöosaaminen on ollut läpi historian vankalla osaamispohjalla sijaintimme asettamista ilmastovaikutuksista sekä fossiilisten polttoaineiden puutteesta johtuen. Suomalaiset ovat olleen innovatiivisia säästäessään kustannuksista ja kehittäessään energiatehokkuutta ilmasto-oloihimme. Vihreän talouden vaaliminen sekä sen muovaaminen vientituotteeksi vaatii kuitenkin investointeja esimerkiksi koulutukseen, joihin Vihreät vaativat lisäpanostuksia laadukkuuden takaamiseksi.&nbsp; &nbsp;</p><p>Edistämällä esimerkiksi cleantech-osaamista, panostamalla koulutukseen tai tukemalla vihreän toimialan yrityksiä verohelpotuksin tuetaan positiivisen ilmastokehityksen lisäksi kansantaloutta, sillä toimialan markkinan arvon on arvioitu eri lähteissä olevan useampi triljoona. Kehittämällä ratkaisuja jälkiteollisten ja teollistuvien maiden ympäristövaikutusten minimoimisen ratkaisemiseksi sekä innovoimalla esimerkiksi kehittyvien maiden energiainfrastruktuuriin voi Suomesta tulla globaali jättiläinen ilmastoteknologiassa sekä suurtekijä ilmastotalkoissa. Tehdään ilmastopolitiikasta Suomelle vientivaltti!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmastopolitiikkaa leimaa usein rajoitukset, supistukset, haittaverotus tai ylimääräiset maksut. On selvää, että edellä mainittuja keinoja joudutaan käyttämään, jotta vaadittaviin ilmastotavoitteisiin esimerkiksi päästövähennysten osalta päästään, mutta innovoinnin edistäminen ja kannustinten käyttö olisi todennäköisesti vähemmän disruptiota ja vastarintaa aiheuttavaa politiikkaa, minkä lisäksi se parhaimmillaan luo lisää työpaikkoja ja vahvistaa kansantaloutta.

Suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki on n. 10 000 kg CO2 / vuosi, kun IPCC raportin mukainen 1,5 asteen lämpenemisen raja-arvossa pysyminen vaatisi hiilijalanjäljen supistumista noin kolmannekseen. On kuitenkin huomioitava, että Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on arviolta promillen luokkaa eikä CO2-päästöjen totaalinen eliminoiminenkaan Suomessa vaikuttaisi merkittävästi ilmastotavoitteiden saavuttamiseen maailmanlaajuisella skaalalla. Tämä ei tarkoita, etteikö Suomessa kuluttajien ja yritysten tulisi toiminnallaan kantaa vastuuta ilmastoeettisyydestä, mutta samalla on myönnettävä, että pelkällä rajoittavalla politiikalla suomalaisten panos ilmastotalkoissa on mitätön.

Suomalaisilla on kuitenkin erinomainen mahdollisuus osallistua ilmastotalkoisiin globaalilla skaalalla edistämällä esimerkiksi eko-innovointia ja cleantech-osaamista sekä luomalla kestävillä energiaratkaisuilla toimivia liiketoimintamalleja. Suomessa ympäristöosaaminen on ollut läpi historian vankalla osaamispohjalla sijaintimme asettamista ilmastovaikutuksista sekä fossiilisten polttoaineiden puutteesta johtuen. Suomalaiset ovat olleen innovatiivisia säästäessään kustannuksista ja kehittäessään energiatehokkuutta ilmasto-oloihimme. Vihreän talouden vaaliminen sekä sen muovaaminen vientituotteeksi vaatii kuitenkin investointeja esimerkiksi koulutukseen, joihin Vihreät vaativat lisäpanostuksia laadukkuuden takaamiseksi.   

Edistämällä esimerkiksi cleantech-osaamista, panostamalla koulutukseen tai tukemalla vihreän toimialan yrityksiä verohelpotuksin tuetaan positiivisen ilmastokehityksen lisäksi kansantaloutta, sillä toimialan markkinan arvon on arvioitu eri lähteissä olevan useampi triljoona. Kehittämällä ratkaisuja jälkiteollisten ja teollistuvien maiden ympäristövaikutusten minimoimisen ratkaisemiseksi sekä innovoimalla esimerkiksi kehittyvien maiden energiainfrastruktuuriin voi Suomesta tulla globaali jättiläinen ilmastoteknologiassa sekä suurtekijä ilmastotalkoissa. Tehdään ilmastopolitiikasta Suomelle vientivaltti!

 

 


 

]]>
0 http://evatawasoli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263146-ilmastopolitiikkassa-rajoituksista-innovointiin#comments Cleantech Ilmastonmuutos Ilmastopolitiikka IPCC Kansantalous Thu, 25 Oct 2018 18:49:34 +0000 Eva Tawasoli http://evatawasoli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263146-ilmastopolitiikkassa-rajoituksista-innovointiin
Hullut päivät johtavat tuhoon http://pulkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262841-hullut-paivat-johtavat-tuhoon <p>Pari viikkoa sitten julkaistiin IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin ilmastoraportti, jonka keskeiset asiat tulisi jokaisen lukutaitoisen ihmisen sisäistää. Viimeistään viime vuoden lopulta, jolloin tapasin WMO:n eli Maailman ilmatieteen laitoksen pääsihteeri Petteri Taalaksen, olen itse pohtinut syvemmin ilmaston tilaa. Samalla olen alkanut entistä voimakkaammin miettiä omaa toimintaani ja päätöksieni seurauksia tässä globaalissa maailmassa, jolle valitettavasti löytyy haudankaivajia vielä vuosia ennen kuin hiilidioksidipäästöt saadaan kuriin.</p><p>Sitra on luonut viime viikkoina suosituksi nousseen elämäntapatestin, jolla voi mitata oman hiilijalanjälkensä. Mittaristo menee kohdallani punaiselle viimeistään liikenteen ja matkailun osalta, joita muuten maltilliset kulutustottumukseni eivät millään pysty kompensoimaan. Jokainen alkava kilometri yksin auton ratissa on yksiselitteisesti liikaa. Toisaalta töihin pitää matkustaa Viitostietä pitkin, enkä kiireyttäni ja mukavuudenhaluuttani osaa autosta tinkiä.</p><p>Yksittäisen ihmisen ratkaisut ovat tärkeitä, mutta riittävästi maailmanmeno muuttuu vain isoilla linjoilla. Myös sellaisiin ratkaisuihin on helpompi tyytyä, jossa kaikki ovat mukana. Tämänkin vuoksi ympäristön kannalta kestävien ratkaisujen on noustava päätöksenteon keskiöön jokaisella tasolla.</p><p>Ilmaston kuormittuminen on monen tekijän summa, mutta yksi keskeinen osa tätä on kiistatta liikenne ja liikkuminen. Esimerkiksi yksi valtamerilaiva voi päästää huuruja ilmaan saman verran kuin sadattuhannet autot. Huviristeilyt ja eri järjestöjen laivaseminaarit ovatkin ympäristönäkökulmasta vastuuttomia, sillä ravintoloita ja kokoushuoneita löytyy mantereeltakin. On vesiliikenteellekin tilauksensa: esimerkiksi proomuilla puunkuljettaminen oikealla kuormalla on kannattavaa ja jokainen nippu puita laineilla pois tieliikenteestä.</p><p>Kuitenkin autoilu on meille monelle läheisempi asia kuin laivaliikenne raskaine päästöineen. Ajan itsekin liikaa ja poden siitä huonoa omatuntoa. Autoilun määrän vähentämisen lisäksi tulisi pohtia, miten esimerkiksi hyvillä tie- ja ajo-olosuhteilla ja tulevaisuuden älykkäällä liikenteellä voidaan saada liikenteen päästöjä alas. Samalla liikenneturvallisuus paranee ja matka-ajat lyhenevät. Edellä mainittuja asioita tulee kehittää varsinkin alueilla, joissa toimiva joukkoliikenne tyssää vähäiseen väestöön. Myös se, ettei vaikkapa Viitostiellä tarvitsisi hidastella kuuteenkymppiin vain kiihdyttääkseen kohta takaisin matkanopeuteen säästäisi isossa kuvassa jo jonkun litran polttonestettä tai kilowatteja sekä paljon puhuttua aikaa, jota nykyihmisellä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi.</p><p>Kun polttoainetta säästyy, säästyy myös rahaa. Tämän voi käyttää taas kuluttamiseen. Vai voiko sittenkään? Elämme hulluja päiviä, jotka eräs kauppaketju on lanseerannut iskulauseekseen. Näillä päivillä kannustetaan kuluttamaan ja kuluttamaan. Valitettavasti hullut päivät eivät rajoitu vain kaupantekoon, vaan ilmiö on universaali.</p><p>Kyllä ostaa ja kuluttaa saa, mutta vain tarpeeseen ja kestävästi. Muuten hullut päivät johtavat meidät kaikki maapallomme mukana ennenaikaiseen hautaan. Hautajaisia vietetään IPCC:n raportin mukaan aiemmin kuin olemme ajatelleet, jos emme toimi nyt.</p><p>* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 21.10.2018.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pari viikkoa sitten julkaistiin IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin ilmastoraportti, jonka keskeiset asiat tulisi jokaisen lukutaitoisen ihmisen sisäistää. Viimeistään viime vuoden lopulta, jolloin tapasin WMO:n eli Maailman ilmatieteen laitoksen pääsihteeri Petteri Taalaksen, olen itse pohtinut syvemmin ilmaston tilaa. Samalla olen alkanut entistä voimakkaammin miettiä omaa toimintaani ja päätöksieni seurauksia tässä globaalissa maailmassa, jolle valitettavasti löytyy haudankaivajia vielä vuosia ennen kuin hiilidioksidipäästöt saadaan kuriin.

Sitra on luonut viime viikkoina suosituksi nousseen elämäntapatestin, jolla voi mitata oman hiilijalanjälkensä. Mittaristo menee kohdallani punaiselle viimeistään liikenteen ja matkailun osalta, joita muuten maltilliset kulutustottumukseni eivät millään pysty kompensoimaan. Jokainen alkava kilometri yksin auton ratissa on yksiselitteisesti liikaa. Toisaalta töihin pitää matkustaa Viitostietä pitkin, enkä kiireyttäni ja mukavuudenhaluuttani osaa autosta tinkiä.

Yksittäisen ihmisen ratkaisut ovat tärkeitä, mutta riittävästi maailmanmeno muuttuu vain isoilla linjoilla. Myös sellaisiin ratkaisuihin on helpompi tyytyä, jossa kaikki ovat mukana. Tämänkin vuoksi ympäristön kannalta kestävien ratkaisujen on noustava päätöksenteon keskiöön jokaisella tasolla.

Ilmaston kuormittuminen on monen tekijän summa, mutta yksi keskeinen osa tätä on kiistatta liikenne ja liikkuminen. Esimerkiksi yksi valtamerilaiva voi päästää huuruja ilmaan saman verran kuin sadattuhannet autot. Huviristeilyt ja eri järjestöjen laivaseminaarit ovatkin ympäristönäkökulmasta vastuuttomia, sillä ravintoloita ja kokoushuoneita löytyy mantereeltakin. On vesiliikenteellekin tilauksensa: esimerkiksi proomuilla puunkuljettaminen oikealla kuormalla on kannattavaa ja jokainen nippu puita laineilla pois tieliikenteestä.

Kuitenkin autoilu on meille monelle läheisempi asia kuin laivaliikenne raskaine päästöineen. Ajan itsekin liikaa ja poden siitä huonoa omatuntoa. Autoilun määrän vähentämisen lisäksi tulisi pohtia, miten esimerkiksi hyvillä tie- ja ajo-olosuhteilla ja tulevaisuuden älykkäällä liikenteellä voidaan saada liikenteen päästöjä alas. Samalla liikenneturvallisuus paranee ja matka-ajat lyhenevät. Edellä mainittuja asioita tulee kehittää varsinkin alueilla, joissa toimiva joukkoliikenne tyssää vähäiseen väestöön. Myös se, ettei vaikkapa Viitostiellä tarvitsisi hidastella kuuteenkymppiin vain kiihdyttääkseen kohta takaisin matkanopeuteen säästäisi isossa kuvassa jo jonkun litran polttonestettä tai kilowatteja sekä paljon puhuttua aikaa, jota nykyihmisellä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi.

Kun polttoainetta säästyy, säästyy myös rahaa. Tämän voi käyttää taas kuluttamiseen. Vai voiko sittenkään? Elämme hulluja päiviä, jotka eräs kauppaketju on lanseerannut iskulauseekseen. Näillä päivillä kannustetaan kuluttamaan ja kuluttamaan. Valitettavasti hullut päivät eivät rajoitu vain kaupantekoon, vaan ilmiö on universaali.

Kyllä ostaa ja kuluttaa saa, mutta vain tarpeeseen ja kestävästi. Muuten hullut päivät johtavat meidät kaikki maapallomme mukana ennenaikaiseen hautaan. Hautajaisia vietetään IPCC:n raportin mukaan aiemmin kuin olemme ajatelleet, jos emme toimi nyt.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 21.10.2018.

]]>
3 http://pulkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262841-hullut-paivat-johtavat-tuhoon#comments Ilmastopolitiikka Ympäristöpolitiikka Sun, 21 Oct 2018 05:00:00 +0000 Juho Pulkka http://pulkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262841-hullut-paivat-johtavat-tuhoon
Anne Bernerin ilmastobluffi http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262803-anne-bernerin-ilmastobluffi <p><strong>Yrittääkö Berner verottaa autoilijoita nyt &quot;ilmastobluffin&quot; avulla - ratkaisu löytyy kuitenkin metsästä ja kaasusta suurteollisuuden kautta</strong><br /><br />Tavallisille ihmisille auto, ja varsinkin edullinen auto, on tavallisen arkielämän perusasia. Liikenneministeri Berner on yrittänyt koko hallituskautensa vaihdattaa tavallisten ihmisten kansanautot varsin kalliisiin sähköautoihin. Nyt keppihevoseksi on otettu IPCC:n ilmastonmuutosraportti. Sipilän miljonäärihallitukselta on unohtunut, että asuntovelkaantuneet työikäiset ja pienillä eläkkeillä elävät tavalliset suomalaiset eivät kestä yhtään lisälaskua. Hyvää liikkuvaa tavallista autoa ei vain ole tavallisella ihmisellä mahdollista vaihtaa.<br /><br />Miksi autoilijoilla yritetään maksattaa kalliiden sähköautojen osto, joihin ensin teetetään fossiilista energiaa käyttäen akkuja. Sen jälkeen seuraava vaara liittyy sähkön tuottamiseen ja miten se voitaisiin edes jakaa nykyverkossa. Tosiasia on, että ihmisten on päästävä töihin ja jo hallituksen työllistämistoimienkin takia työssä on käytävä entistä kauempana. Ei tavalla ihmisellä ole varaa vaihtaa autoa kallisiin sähköautoihin saati maksaa kovempia veroja autoilusta. Ja vaikka verotusta kiristetäänkin, autoilu ei vähene, vaan töihin ja asioille on maakunnissa päästävä.<br /><br />Ilmastonmuutostutkimuksien ongelma on niiden luotettavuus. IPCC taitaa olla enemmän myös poliittinen klikki. Mieleeni tulee 1960-luvulla jenkeissä ilmeisimmin Coca-Colan ja Pepsin rahoittamat terveystutkimukset, joilla maitorasvasta tehtiin sydäntautiriskien lähes ainoa syyllinen. Sokerin haitat jätettiin tutkimatta. Kun tämä huijaus paljastui vasta 2010-luvulla, maitorasvan kulutus räjähti ja hinta nousi ja sokerin kulutusta kaikki pyrkivät välttämään nyt suurissa määrin. Kunpahan ei ilmastotutkimuksissa käy samoin?<br /><br />Niin kauan kuin Kiina ja Intia tekevät mitä lystää, ei Suomen toiminta ole kuin hyttysen ininää. Toki tehdä kannattaa, koska sieltä voidaan luoda ratkaisuja vientiosaamiseen. Ratkaisut löytyvät suomalaisten luonnonvarojen kestävästä ja monipuolisesta käytöstä. Siihen voidaan ohjata kannustamalla käyttämään kotimaista kaasua tai puu- sekä muita uusiutuviin luonnonvaroihimme pohjautuvia energialähteitä. Myös kestävä metsätaloutemme ja nurmien viljely ovat ympäristötekoja hiilensitojina.&nbsp;Teollisuus ja tekniikan kehittyessä raskas liikenne pitää olla ensin keskiössä uusiutuvien käytössä, ei tavallinen keskituloinen kansalainen.<br /><br />Mutta liikennettä ja tavallisten maakuntien ihmisten elämää ei ilmastobluffilla saa vaarantaa. Bernerin ja Sipilän aika on ollut tavallisen kansan kyykyttämistä. Nyt riittää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yrittääkö Berner verottaa autoilijoita nyt "ilmastobluffin" avulla - ratkaisu löytyy kuitenkin metsästä ja kaasusta suurteollisuuden kautta

Tavallisille ihmisille auto, ja varsinkin edullinen auto, on tavallisen arkielämän perusasia. Liikenneministeri Berner on yrittänyt koko hallituskautensa vaihdattaa tavallisten ihmisten kansanautot varsin kalliisiin sähköautoihin. Nyt keppihevoseksi on otettu IPCC:n ilmastonmuutosraportti. Sipilän miljonäärihallitukselta on unohtunut, että asuntovelkaantuneet työikäiset ja pienillä eläkkeillä elävät tavalliset suomalaiset eivät kestä yhtään lisälaskua. Hyvää liikkuvaa tavallista autoa ei vain ole tavallisella ihmisellä mahdollista vaihtaa.

Miksi autoilijoilla yritetään maksattaa kalliiden sähköautojen osto, joihin ensin teetetään fossiilista energiaa käyttäen akkuja. Sen jälkeen seuraava vaara liittyy sähkön tuottamiseen ja miten se voitaisiin edes jakaa nykyverkossa. Tosiasia on, että ihmisten on päästävä töihin ja jo hallituksen työllistämistoimienkin takia työssä on käytävä entistä kauempana. Ei tavalla ihmisellä ole varaa vaihtaa autoa kallisiin sähköautoihin saati maksaa kovempia veroja autoilusta. Ja vaikka verotusta kiristetäänkin, autoilu ei vähene, vaan töihin ja asioille on maakunnissa päästävä.

Ilmastonmuutostutkimuksien ongelma on niiden luotettavuus. IPCC taitaa olla enemmän myös poliittinen klikki. Mieleeni tulee 1960-luvulla jenkeissä ilmeisimmin Coca-Colan ja Pepsin rahoittamat terveystutkimukset, joilla maitorasvasta tehtiin sydäntautiriskien lähes ainoa syyllinen. Sokerin haitat jätettiin tutkimatta. Kun tämä huijaus paljastui vasta 2010-luvulla, maitorasvan kulutus räjähti ja hinta nousi ja sokerin kulutusta kaikki pyrkivät välttämään nyt suurissa määrin. Kunpahan ei ilmastotutkimuksissa käy samoin?

Niin kauan kuin Kiina ja Intia tekevät mitä lystää, ei Suomen toiminta ole kuin hyttysen ininää. Toki tehdä kannattaa, koska sieltä voidaan luoda ratkaisuja vientiosaamiseen. Ratkaisut löytyvät suomalaisten luonnonvarojen kestävästä ja monipuolisesta käytöstä. Siihen voidaan ohjata kannustamalla käyttämään kotimaista kaasua tai puu- sekä muita uusiutuviin luonnonvaroihimme pohjautuvia energialähteitä. Myös kestävä metsätaloutemme ja nurmien viljely ovat ympäristötekoja hiilensitojina. Teollisuus ja tekniikan kehittyessä raskas liikenne pitää olla ensin keskiössä uusiutuvien käytössä, ei tavallinen keskituloinen kansalainen.

Mutta liikennettä ja tavallisten maakuntien ihmisten elämää ei ilmastobluffilla saa vaarantaa. Bernerin ja Sipilän aika on ollut tavallisen kansan kyykyttämistä. Nyt riittää.

]]>
20 http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262803-anne-bernerin-ilmastobluffi#comments Anne Berner Ilmastopolitiikka Liikenne Metsä Politiikka Fri, 19 Oct 2018 14:52:13 +0000 Sami Kilpeläinen http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262803-anne-bernerin-ilmastobluffi
Meidän hiilisyntimme http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261920-meidan-hiilisyntimme <p>Tämä blogi on oikeastaan kuvitettu komenttini <a href="http://jplehto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261887-ilmastovouhotus-on-talla-hetkella-vitsi">JP Lehdon blogiin</a>. Sinnehän kirjoitin:</p><p><em>Siinähän on sellaista historian syntien sovitusjuttuakin, että kun mm. Iso-Britannia on polttanut kivihiiltä isosti, pitää hiilenpoltossa jälkeenjääneiden saada ottaa kiinni. Luulisin, ettei tämä historian tasoitus kuitenkaan koske Suomea, jossa junatkin kulkivat haloilla ja metsät ja suot sitoivat hiiltä ilmasta. Niitä ei lasketa, vaan Suomen historia aloitetaan jostain vuodesta 1990.</em></p><p>Kuva 1 kertoo siitä, mitä tarkoitin synnillä, hiilisynnillä. Fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen alkoi Isossa-Britanniassa ja muuallakin Euroopassa&nbsp; ennen muita mantereita, joten vuoden 1880 tietämissä kaikesta siihen mennessä poltetusta palavasta fosiilisesta aineksesta oli yli 70% poltettu Euroopassa. Tämän hetken Euroopan saldo on luokkaa 20%. Hyvä huomata, että vaikka kaaviossa 100% on joka vuodelle samankokoinen, se on tottakait koko ajan kasvanut tonneissa mitattuna, koska kyse on kaikkien edellisten vuosien laskemisesta yhteen.</p><p>Kuva 2 on oikeastaan vain kertomassa siitä, että vaikka EU28 lopettaisi kokonaan fossiilihiilipäästöt vuonna 2019, se ei tekisi enää isoa lovea kokonaispäästöihin. Samalla ei kuitenkaan kuvan 1 kertoma sininen syntikuorma katoaisi, vaan ainoastaan alkaisi hiljakseen ohentua.</p><p>Kiina voi siis pössyyttää yli puolen maapallon edestä fossiilista hiilidioksidia taivaalle ja vedota siihen, ettei se ole vielä saanut kiinni &quot;pahempia saastuttajia&quot;. Tuskinpa tuo vanha hiilisynti edes vähenee fotosynteesillä tai muullakaan poistumistavalla?</p><p>Suomi on muuten sitten laskettu tuohon EU28:aan mukaan, ihan riippumatta siitä, miten vähän olemme itse kivihiiltä polttaneet.</p><p>Tämä on poikkeus säännöstä, etten koskaan kirjoita Puheenvuoroon ilmastoaiheesta omaa artikkeliani, koska minulla on aiheelle varattuna ihan oma blogini.</p><p><strong>Linkkejä aiheeseen</strong></p><p><a href="http://www.globalcarbonproject.org/carbonbudget/index.htm" title="http://www.globalcarbonproject.org/carbonbudget/index.htm">http://www.globalcarbonproject.org/carbonbudget/index.htm</a></p><p>&nbsp;Tuolta sivulta löytyy tässä käyttämäni aineisto.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://cdiac.ess-dive.lbl.gov/permission.html" title="http://cdiac.ess-dive.lbl.gov/permission.html">http://cdiac.ess-dive.lbl.gov/permission.html</a></p><p>Turha tulla huomauttelemaan luvattomasta kaavioiden kopioinnista)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä blogi on oikeastaan kuvitettu komenttini JP Lehdon blogiin. Sinnehän kirjoitin:

Siinähän on sellaista historian syntien sovitusjuttuakin, että kun mm. Iso-Britannia on polttanut kivihiiltä isosti, pitää hiilenpoltossa jälkeenjääneiden saada ottaa kiinni. Luulisin, ettei tämä historian tasoitus kuitenkaan koske Suomea, jossa junatkin kulkivat haloilla ja metsät ja suot sitoivat hiiltä ilmasta. Niitä ei lasketa, vaan Suomen historia aloitetaan jostain vuodesta 1990.

Kuva 1 kertoo siitä, mitä tarkoitin synnillä, hiilisynnillä. Fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen alkoi Isossa-Britanniassa ja muuallakin Euroopassa  ennen muita mantereita, joten vuoden 1880 tietämissä kaikesta siihen mennessä poltetusta palavasta fosiilisesta aineksesta oli yli 70% poltettu Euroopassa. Tämän hetken Euroopan saldo on luokkaa 20%. Hyvä huomata, että vaikka kaaviossa 100% on joka vuodelle samankokoinen, se on tottakait koko ajan kasvanut tonneissa mitattuna, koska kyse on kaikkien edellisten vuosien laskemisesta yhteen.

Kuva 2 on oikeastaan vain kertomassa siitä, että vaikka EU28 lopettaisi kokonaan fossiilihiilipäästöt vuonna 2019, se ei tekisi enää isoa lovea kokonaispäästöihin. Samalla ei kuitenkaan kuvan 1 kertoma sininen syntikuorma katoaisi, vaan ainoastaan alkaisi hiljakseen ohentua.

Kiina voi siis pössyyttää yli puolen maapallon edestä fossiilista hiilidioksidia taivaalle ja vedota siihen, ettei se ole vielä saanut kiinni "pahempia saastuttajia". Tuskinpa tuo vanha hiilisynti edes vähenee fotosynteesillä tai muullakaan poistumistavalla?

Suomi on muuten sitten laskettu tuohon EU28:aan mukaan, ihan riippumatta siitä, miten vähän olemme itse kivihiiltä polttaneet.

Tämä on poikkeus säännöstä, etten koskaan kirjoita Puheenvuoroon ilmastoaiheesta omaa artikkeliani, koska minulla on aiheelle varattuna ihan oma blogini.

Linkkejä aiheeseen

http://www.globalcarbonproject.org/carbonbudget/index.htm

 Tuolta sivulta löytyy tässä käyttämäni aineisto.

 

http://cdiac.ess-dive.lbl.gov/permission.html

Turha tulla huomauttelemaan luvattomasta kaavioiden kopioinnista)

]]>
22 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261920-meidan-hiilisyntimme#comments Energiapolitiikka Fossiiliset polttoaineet Hiilidioksidipäästöt Ilmastopolitiikka Tue, 02 Oct 2018 12:25:30 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261920-meidan-hiilisyntimme
Keskusta ja Berner autoilijan kimpussa http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257499-keskusta-ja-berner-autoilijan-kimpussa <p>Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) jatkaa innokasta suomalaisen liikenteen mylläämistään. Ministeriön asettaman liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän julkistamat dokumentit ovat karua kertomaa - ainakin ruuhka-Suomen ulkopuolella asuvalle. Tavoitteen hiilineutraalista liikenteestä kustantavat kokonaan suomalaiset autonkäyttäjät.</p><p>Tämä on valitettavan johdonmukaista jatkoa aiemmille ulostuloille, joissa valtiovalta uhkaa puuttua suomalaisten autoiluun kurittamalla sitä rajuilla hinnankorotuksilla. Ikään kuin ei riittäisi, että autoilusta kerätään nyt vuosittain yli 8 miljardia veroja sekä maksuja. Tästä palautuu vain pieni osa teiden kunnossapitoon.</p><p>Kuten tavallista, hallitus haluaa löytää maksumiehen Suomesta. Sillä ei ole mitään kiirettä periä maksuja teillämme kulkevalta ulkomaalaiselta rekkaliikenteeltä. Kansainvälinen liikenne ylipäänsä on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Esityksiä valmisteltiin virkamiesten ohella elinkeinoelämän lobbareiden myötävaikutuksella.</p><p>Virkamiehiltä nämä esitykset eivät yllätä, vastaavia valiokunnassa vuosia käsiteltyäni. Pöytälaatikosta heiltä löytyy suunnitelmia tähän jatkoksikin - autojen satelliittiseurantaa myöten. Se taas ihmetyttää, kuinka keskustapuolue voi ministerinsä kautta antaa tukensa tällaiselle. Kuinka he voivat haluta pakottaa tavallisen kansalaisen vähentämään tarpeellista ja perusteltua liikkumistaan?</p><p>Minulle ja perussuomalaisille asia on selvä. Suomi on harvaan asuttu pitkien etäisyyksien maa. Autolla liikkuminen perustuu käytännön elämän tarpeisiin ja pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Auto on monelle työssäkäynnin ehto, kun työskentelyalueet suurenevat ja julkinen liikenne heikkenee. Autoilijan asemaa ei tule vaikeuttaa, vaan päinvastoin helpottaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) jatkaa innokasta suomalaisen liikenteen mylläämistään. Ministeriön asettaman liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän julkistamat dokumentit ovat karua kertomaa - ainakin ruuhka-Suomen ulkopuolella asuvalle. Tavoitteen hiilineutraalista liikenteestä kustantavat kokonaan suomalaiset autonkäyttäjät.

Tämä on valitettavan johdonmukaista jatkoa aiemmille ulostuloille, joissa valtiovalta uhkaa puuttua suomalaisten autoiluun kurittamalla sitä rajuilla hinnankorotuksilla. Ikään kuin ei riittäisi, että autoilusta kerätään nyt vuosittain yli 8 miljardia veroja sekä maksuja. Tästä palautuu vain pieni osa teiden kunnossapitoon.

Kuten tavallista, hallitus haluaa löytää maksumiehen Suomesta. Sillä ei ole mitään kiirettä periä maksuja teillämme kulkevalta ulkomaalaiselta rekkaliikenteeltä. Kansainvälinen liikenne ylipäänsä on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Esityksiä valmisteltiin virkamiesten ohella elinkeinoelämän lobbareiden myötävaikutuksella.

Virkamiehiltä nämä esitykset eivät yllätä, vastaavia valiokunnassa vuosia käsiteltyäni. Pöytälaatikosta heiltä löytyy suunnitelmia tähän jatkoksikin - autojen satelliittiseurantaa myöten. Se taas ihmetyttää, kuinka keskustapuolue voi ministerinsä kautta antaa tukensa tällaiselle. Kuinka he voivat haluta pakottaa tavallisen kansalaisen vähentämään tarpeellista ja perusteltua liikkumistaan?

Minulle ja perussuomalaisille asia on selvä. Suomi on harvaan asuttu pitkien etäisyyksien maa. Autolla liikkuminen perustuu käytännön elämän tarpeisiin ja pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Auto on monelle työssäkäynnin ehto, kun työskentelyalueet suurenevat ja julkinen liikenne heikkenee. Autoilijan asemaa ei tule vaikeuttaa, vaan päinvastoin helpottaa.

]]>
10 http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257499-keskusta-ja-berner-autoilijan-kimpussa#comments Autoilu Auton käyttömaksu Hiilineutraali Ilmastopolitiikka Liikennepolitiikka Wed, 27 Jun 2018 16:08:26 +0000 Jani Mäkelä http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257499-keskusta-ja-berner-autoilijan-kimpussa
Vaietut ajatukseni leviävät nyt maailmalla http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249914-vaietut-ajatukseni-leviavat-nyt-maailmalla <p>Kirjani &quot;Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset&quot; (Auditorium 2015) ajatukset, jotka on aktiivisesti vaiettu suomalaisessa julkisessa sanassa, ovat nyt saaneet maailmanlaajuista arvovaltaista tukea ja näkyvyyttä.</p><p>Maailma ei ole tuhoutumassa, eikä tuomiopäivä ole tulossa, mutta utopioihin perustuva populistinen vihreä kehityspolitiikka kyllä aiheuttaa paljon huolta ja murhetta seuraavina vuosikymmeninä ympäri maailmaa, erityisesti maailman köyhimpien keskuudessa. Meitä suomalaisiakin se kurittaa erityisesti ilmastonpolitiikan puitteissa.</p><p>The Global Warming Policy Foundation (GWPF) julkisti 18.1.2018 Lontoossa vastaraporttini <a href="https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/01/Paunio-PublicHealth.pdf">https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/01/Paunio-PublicHealth.pdf</a>&nbsp;arvostetun&nbsp;Lancet-lehden syksyllä julkaistuista ympäristöterveysraporteista.&nbsp;</p><p>Lancetin poliittisesti värittyneillä raporteilla oli tarkoitus vaikuttaa merkittäviin YK:n 2017 syksyn ympäristökokouksien julkislausumiin (YK:n 23. ilmastokokous ja maailman ympäristöministereiden UNEA3-kokous)&nbsp;&nbsp;ja esimerkiksi nyt käynnissä olevaan Davosin World Economic Forumin keskusteluteemoihin.</p><p>Kollegani ja Maailmanpankin pääjohtaja <strong>Jim Jong Kim&nbsp; </strong>puhui eilen &quot;Fixing pollution - A winning formula for health and wealth&quot; ulostulon&nbsp;<a href="https://live.worldbank.org/fixing-pollution-for-health-and-wealth">https://live.worldbank.org/fixing-pollution-for-health-and-wealth</a> pohjalta nyt Davos&#39;ssa ajatuksiaan maailman kehityksen suunnasta. Ajatukset ovat kutankuinkin suoraan kopioitu Lancetin saasteraportista. Maailmanpankin em. ulostulo tapahtui tasan viikkoa ennen kuin omat kriittiset ajatukset em. Lancetin raporteista julkisestiin.</p><p>Jim Jong Kim johtaa&nbsp;instituutiota, joka lähinnä keskittyy kehityksen vastaiseen työhön. Ollessani tuon instituution leivissä julkaisin samasta aihepiiristä yhdeksän vuotta sitten ympäristöterveysraportin<a href="http://documents.worldbank.org/curated/en/512861468313533832/Environmental-health-and-child-survival-epidemiology-economics-experiences">http://documents.worldbank.org/curated/en/512861468313533832/Environmental-health-and-child-survival-epidemiology-economics-experiences</a>, jossa ympäristöterveys nähdään ihan toisessa valossa kuin nyt Lancetin raportissa.</p><p>Vastaraportissa osoitan yksiselitteisesti, että KAIKISSA SUOMALAISISSAKIN TIEDOTUSVÄLINEISSÄ Lancetin raportin pohjalta viestitetty tieto yhdeksästä miljoonasta vuotuisesta teollisuussaastekuolemasta, perustui silmänkääntötemppuihin ja oli&nbsp; yksinkertaisesti tekaistu. Erityisesti Lancetin saasteraportin globaali viestintä oli poliittisesti&nbsp;tarkoituksenhakuista, koska tarkkasilmäinen lukija kyllä kykeni raporttia lukemalla huomaamaan, että uutinen yhdeksästä miljoonasta teollisuussaastekuolemasta&nbsp;ei mitenkään voinut pitää paikaansa.</p><p>Lancetin raporteissa oli myös teollistumisen myötä tapahtunut valtava&nbsp;hyppäyksenomainen myönteinen kansanterveyden kehitys teollisuusmaissa sälytetty täysin virheellisesti&nbsp;1960-luvun lopulta alkaneen ympäristöregulaation piikkiin ja siinä aktiivisesti &quot;unohdettiin&quot;, että itse asiassa sen aiheutti toimiva vesi- ja sen edellyttämä sähköhuolto ja kohonnut elintaso. Näitä ei - tarpeettomina - enää Lancetin ja Maailmanpankin mukaan tarvita kehitysmaissa. Tarvitaan vain käsienpesua ja taistelua &quot;saasteita&quot; vastaan.&nbsp;</p><p>GWPF koostuu mm. vaikutusvaltaisista Englannin parlamentin ylähuoneen jäsenistä ja GWPF:n tieteellisiin neuvonantajiin kuuluu mm. Albert Einsteinin oppituolin myöhemmin perinyt yhdysvaltalainen fyysikko Freeman Dyson. Lordi Donoughue (Työväenpuolue) kirjoitti vastaraporttiini vakavan vetoomuksen, että mahdollisimman moni lukisi ajatukseni, jotka löytyvät myös suomenkielisenä kirjastani.</p><p>Sain tilaa raporttini julkistamisen yhteydessä erittäin arvostetussa&nbsp;englantilaisessa The Spectator-lehdessä <a href="https://blogs.spectator.co.uk/2018/01/the-green-lobbys-energy-obsession-is-harming-the-worlds-poorest/">https://blogs.spectator.co.uk/2018/01/the-green-lobbys-energy-obsession-is-harming-the-worlds-poorest/</a>. Maailmanlaajuisen lehdistötiedotteen myötä&nbsp;Englannin parlamentin ilmastonmuutosjulkaisu, newyorkilaiset, newjerseyläiset sekä illinois&#39;ssa sijaitsevat TV-asemat, Business Insider ja konservatiitiviset julkaisut Keski-Lännessä ja Kanadassa julkaisivat vastaraporttini kriittisen sisällön.&nbsp;&nbsp;</p><p>Koko anglosaksinen skeptikkoblogisto on noteerannut vastaraporttini. Yksi merkittävä CDU:hun ja FDP:hen sidoksissa oleva saksankielinen sivusto käänsi runsaasti tietoa vastaraportistani saksaksi. Suomessa olen kait epähenkilö julkisenj sanan väen piirissä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjani "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015) ajatukset, jotka on aktiivisesti vaiettu suomalaisessa julkisessa sanassa, ovat nyt saaneet maailmanlaajuista arvovaltaista tukea ja näkyvyyttä.

Maailma ei ole tuhoutumassa, eikä tuomiopäivä ole tulossa, mutta utopioihin perustuva populistinen vihreä kehityspolitiikka kyllä aiheuttaa paljon huolta ja murhetta seuraavina vuosikymmeninä ympäri maailmaa, erityisesti maailman köyhimpien keskuudessa. Meitä suomalaisiakin se kurittaa erityisesti ilmastonpolitiikan puitteissa.

The Global Warming Policy Foundation (GWPF) julkisti 18.1.2018 Lontoossa vastaraporttini https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/01/Paunio-PublicHealth.pdf arvostetun Lancet-lehden syksyllä julkaistuista ympäristöterveysraporteista. 

Lancetin poliittisesti värittyneillä raporteilla oli tarkoitus vaikuttaa merkittäviin YK:n 2017 syksyn ympäristökokouksien julkislausumiin (YK:n 23. ilmastokokous ja maailman ympäristöministereiden UNEA3-kokous)  ja esimerkiksi nyt käynnissä olevaan Davosin World Economic Forumin keskusteluteemoihin.

Kollegani ja Maailmanpankin pääjohtaja Jim Jong Kim  puhui eilen "Fixing pollution - A winning formula for health and wealth" ulostulon https://live.worldbank.org/fixing-pollution-for-health-and-wealth pohjalta nyt Davos'ssa ajatuksiaan maailman kehityksen suunnasta. Ajatukset ovat kutankuinkin suoraan kopioitu Lancetin saasteraportista. Maailmanpankin em. ulostulo tapahtui tasan viikkoa ennen kuin omat kriittiset ajatukset em. Lancetin raporteista julkisestiin.

Jim Jong Kim johtaa instituutiota, joka lähinnä keskittyy kehityksen vastaiseen työhön. Ollessani tuon instituution leivissä julkaisin samasta aihepiiristä yhdeksän vuotta sitten ympäristöterveysraportinhttp://documents.worldbank.org/curated/en/512861468313533832/Environmental-health-and-child-survival-epidemiology-economics-experiences, jossa ympäristöterveys nähdään ihan toisessa valossa kuin nyt Lancetin raportissa.

Vastaraportissa osoitan yksiselitteisesti, että KAIKISSA SUOMALAISISSAKIN TIEDOTUSVÄLINEISSÄ Lancetin raportin pohjalta viestitetty tieto yhdeksästä miljoonasta vuotuisesta teollisuussaastekuolemasta, perustui silmänkääntötemppuihin ja oli  yksinkertaisesti tekaistu. Erityisesti Lancetin saasteraportin globaali viestintä oli poliittisesti tarkoituksenhakuista, koska tarkkasilmäinen lukija kyllä kykeni raporttia lukemalla huomaamaan, että uutinen yhdeksästä miljoonasta teollisuussaastekuolemasta ei mitenkään voinut pitää paikaansa.

Lancetin raporteissa oli myös teollistumisen myötä tapahtunut valtava hyppäyksenomainen myönteinen kansanterveyden kehitys teollisuusmaissa sälytetty täysin virheellisesti 1960-luvun lopulta alkaneen ympäristöregulaation piikkiin ja siinä aktiivisesti "unohdettiin", että itse asiassa sen aiheutti toimiva vesi- ja sen edellyttämä sähköhuolto ja kohonnut elintaso. Näitä ei - tarpeettomina - enää Lancetin ja Maailmanpankin mukaan tarvita kehitysmaissa. Tarvitaan vain käsienpesua ja taistelua "saasteita" vastaan. 

GWPF koostuu mm. vaikutusvaltaisista Englannin parlamentin ylähuoneen jäsenistä ja GWPF:n tieteellisiin neuvonantajiin kuuluu mm. Albert Einsteinin oppituolin myöhemmin perinyt yhdysvaltalainen fyysikko Freeman Dyson. Lordi Donoughue (Työväenpuolue) kirjoitti vastaraporttiini vakavan vetoomuksen, että mahdollisimman moni lukisi ajatukseni, jotka löytyvät myös suomenkielisenä kirjastani.

Sain tilaa raporttini julkistamisen yhteydessä erittäin arvostetussa englantilaisessa The Spectator-lehdessä https://blogs.spectator.co.uk/2018/01/the-green-lobbys-energy-obsession-is-harming-the-worlds-poorest/. Maailmanlaajuisen lehdistötiedotteen myötä Englannin parlamentin ilmastonmuutosjulkaisu, newyorkilaiset, newjerseyläiset sekä illinois'ssa sijaitsevat TV-asemat, Business Insider ja konservatiitiviset julkaisut Keski-Lännessä ja Kanadassa julkaisivat vastaraporttini kriittisen sisällön.  

Koko anglosaksinen skeptikkoblogisto on noteerannut vastaraporttini. Yksi merkittävä CDU:hun ja FDP:hen sidoksissa oleva saksankielinen sivusto käänsi runsaasti tietoa vastaraportistani saksaksi. Suomessa olen kait epähenkilö julkisenj sanan väen piirissä.

]]>
6 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249914-vaietut-ajatukseni-leviavat-nyt-maailmalla#comments Ilmastopolitiikka Kansanterveys Kehityspolitiikka Kestävä kehitys Sat, 27 Jan 2018 12:21:13 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249914-vaietut-ajatukseni-leviavat-nyt-maailmalla
Muuttoliike tuhoamassa maapallon? http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239721-muuttoliike-tuhoamassa-maapallon <p>Vuosia on kehoitettu laskemaan huoneeni lämpötilaa asteella jotta maapallo pelastuisi. &nbsp;Vuosia on samaan aikaan hyväksytty muuttovirta kääntöpiirien väliltä kohti napa-alueita, &nbsp;bambumajoista igluihin hiilijalanjälkeämme lisäämään. &nbsp; 30 000 uudisasukasta etelästä kuluttaa Naantalin verran &nbsp;maailman tuhoavaa lämpöenergiaa.</p><p>Eipä huolta. &nbsp;Vihreät kannatustaan lisättyään istuvat voimallisemmin seuraavassa hallituksessa &nbsp;saaden kaiketi aikaan kaksi uutta vähäpäästöistä ydinvoimalaa. &nbsp;Aiemmin pienpuolueena saivat aikaan vain yhden.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuosia on kehoitettu laskemaan huoneeni lämpötilaa asteella jotta maapallo pelastuisi.  Vuosia on samaan aikaan hyväksytty muuttovirta kääntöpiirien väliltä kohti napa-alueita,  bambumajoista igluihin hiilijalanjälkeämme lisäämään.   30 000 uudisasukasta etelästä kuluttaa Naantalin verran  maailman tuhoavaa lämpöenergiaa.

Eipä huolta.  Vihreät kannatustaan lisättyään istuvat voimallisemmin seuraavassa hallituksessa  saaden kaiketi aikaan kaksi uutta vähäpäästöistä ydinvoimalaa.  Aiemmin pienpuolueena saivat aikaan vain yhden.

 

 

]]>
11 http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239721-muuttoliike-tuhoamassa-maapallon#comments Ilmastopolitiikka Wed, 05 Jul 2017 14:50:29 +0000 Jarmo Lauros http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239721-muuttoliike-tuhoamassa-maapallon
Ilmasto, kuumottava aihe http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239257-ilmasto-kuumottava-aihe <p>Siitä on jo kaksitoista vuotta, kun tunnettu ilmastonmuutostutkija ja YK:n ilmastopaneelin arviointiraportin johtava kirjoittaja professori&nbsp;<strong>Phil Jones</strong>&nbsp;totesi ongelmaksi sen, ettei ilmasto lämpene ennusteiden mukaisesti. Kyseessä oli yksityinen samanmielisille kollegoille osoitettu sähköpostiviesti, joka sittemmin vuoti julkisuuteen niin sanotun CRU-skandaalin yhteydessä:&nbsp;<em>&rdquo;Tiedeyhteisö epäilemättä arvostelisi minua jos sanoisin, että maapallo on viilentynyt vuodesta 1998. OK, se on, mutta kyseessä on vain 7 vuoden aineisto eikä se ole tilastollisesti merkittävä&hellip;,&nbsp;</em>(Phil Jones, CRU-sähköpostit 5. heinäkuuta 2005). Hän jatkoi 
neljä vuotta myöhemmin:&nbsp;<em>&ldquo;&rsquo;Ei-ylenevän trendin&rsquo; täytyy jatkua yhteensä 15 vuoden ajan ennen kuin alamme huolestua&rdquo;,</em>&nbsp;(Phil Jones, CRU-sähköpostit 7. toukokuuta, 2009). (Kuvaan CRU-skandaalia&nbsp;<a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/136507/Therisea.pdf?sequence=1">väitöskirjani</a>&nbsp;kappaleissa 4.4.3 ja 4.4.8.)</p><p>Nyt sama paikallaan pysyvä trendi on jatkunut 19 vuotta.</p><p>Tieteelle se ei ole mikään ongelma. Tieteen luotettavuuden takeena ei ole tulosten varmuus tai lopullisten totuuksien hallussa pitäminen, vaan itseään korjaavan tieteen kyky jatkuvasti edistyä ja uusiutua. Mitä nopeammin erehdyksiä korjataan, sitä parempi se on tieteen edistymisen kannalta.</p><p>Ongelma se on ollut vain niille, jotka olivat hirttäytyneet ilmastoennusteisiin ja päättäneet, että tässä on lopullinen totuus. Jopa jotkut poliitikot vakuuttavat, että &rdquo;science is settled and case is closed&rdquo; &ndash; tiede on vakiintunut eikä asiasta enää keskustella &ndash; tajuamatta, että asenne on itse asiassa tieteenvastainen. Tiede edistyy yritysten ja erehdysten kautta, jos ollaan vilpittömiä, ei sorruta korruptioon eikä kritiikkiä syyllistetä. (Samaa kysymystä olen käsitellyt tieteenfilosofian kannalta artikkelissa&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2013/09/25/fallibilistinen-symboli/">Fallibilistinen symboli</a>.)</p><p>Ilmastoalarmisteille ennusteiden pettäminen on kuitenkin ollut kova paikka, ja ilmiö on usein myös kiistetty. Pettymystä on paikattu usein viistolla uutisoinnilla: aina kun on poikkeuksellisen lämmintä, siitä tehdään ilmastonmuutosuutinen, vaikka lämpötilojen keskiarvo junnaisi paikallaan. Jos taas on poikkeuksellisen kylmää, se ohitetaan satunnaisilmiönä. Ilmatieteen laitos on liittynyt samaan alarmistien joukkoon. Huomioni kiinnitti toissa viikon Helsingin Sanomien&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005252827.html">vieraskynäartikkeli</a>, jossa laitoksen pääjohtaja oli selvästi poiminut lukunsa ei ilmastotutkijoiden eli IPCC:n raportin tieteellisestä osuudesta vaan ilmastoaktivistien poliitikoille suunnatuista kampanjapapereista.&nbsp;</p><p>Viime viikolla johtavat ilmastoalarmistit (mm. professorit&nbsp;<strong>Ben Santer</strong>&nbsp;ja&nbsp;<strong>Mike Mann</strong>) ovat herättäneet kuitenkin suurta huomiota julkaisemalla artikkelin<a href="https://www.nature.com/ngeo/journal/vaop/ncurrent/full/ngeo2973.html">&nbsp;Nature Geosciencessa</a>, jossa he käytännössä myöntävät, että vuosisadan vaihteesta lähtien on vallinnut ns. hiatus, mikä tarkoittaa, etteivät lämpötilat troposfäärissä ole olennaisesti nousseet. Artikkeli oli ilmeisesti korkea aika kirjoittaa, sillä mitattavia tosiasioita on epäviisasta torjua loputtomiin, ja he etsivät mahdollisia selityksiä lämpötilan paikallaan pysymiseen. Sen he myöntävät suoraan, että ilmastomallinnukset ovat antaneet liian korkeita lämpötiloja.</p><p>Kriitikot, joita on tämän vuoksi skeptikoiksi tai denialisteiksi nimitetty (mm. professorit&nbsp;<strong>John Christy</strong>&nbsp;ja&nbsp;<strong>Judith Curry</strong>), ovat jo vuosia arvostelleet samoja mallinnuksia liian korkeiksi. Toivottavasti tilanne lähentää väittelyn osapuolia ja vähentää tutkijoiden paikoin noitavainoihin yltyvää riitelyä. Toistaiseksi Santer ja Mann pitävät kiinni hiilidioksiditeoriasta. Christy sen sijaan katsoo, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella ei ole ratkaisevinta vaikutusta lämpötilaan. Ketkään heistä eivät kiistä ilmastonmuutosta, vain ilmiön syistä ja mittakaavasta väitellään.</p><p>Onko asia tärkeä? On, monesta syystä. Emme tietenkään tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta sen tulisi perustua mahdollisimman luotettavaan tutkimusmetodiin.&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2013/01/17/ilmastoagnostikon-tunnustus/">Politiikassa tulisi puolestaan välttää panikointia</a>. Esinnäkin olemme sitoneet valtavat politiikkatoimet hiilidioksiditeoriaan. EU esimerkiksi on laittanut siihen satoja miljardeja, enemmän kuin muihin ympäristönsuojelun projekteihin yhteensä. Näiden toimien onnistumista olen arvioinut taannoin&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/09/07/pariisin-ilmastonaytelma-rokottaa-euta/">blogissani</a>. Silti tämä on vasta alkua, sillä Pariisin sopimus sitouttaa EU:n leikkauksiin tavalla, jota muilla sopimusmailla ei ole. Toisin kuin kilpailjoilla, EU:lla tavoite on sekä tiukka että sitova oman lainsäädäntömme tähden. Toisekseen asia on tärkeä siksi, että mallinnusten tunnustaminen yliarvioiduiksi heikentää itse asiassa Pariisin sopimuksen pohjaa. Olisi loogista odottaa, että ennuste lämpötilan noususta vuoteen 2100 mennessä laskisi jo tämän korjauksen vuoksi jonkin verran. Jää nähtäväksi, millaisen raportin IPCC antaa lähiaikoina. Nyt ehkä saa syytöksittä jo todeta senkin, että jo edellisen IPCC:n aviointiraportin tieteellinen osuus lievensi hiilidioksidipakotetta, vaikka tätä tietoa ei päästettykään raportin poliittiseen osaan.</p><p>Miksi ei? Monen rikastuminen ja arvovalta on tässä kiinni. Kokonainen ilmastobisnes perustuu siihen. Tiedekin on ehtinyt politisoitua tavalla, joka tulee jälkipolvia kauhistuttamaan. Kun tietää, että rahoitus myönnetään erityisesti tietynlaiselle tutkimukselle, kiusaus miellyttää tilaajaa kasvaa suureksi.</p><p>Tiede edistyy, mutta politiikka edistyy joskus hitaammin. Olin tyytyväinen kun huomasin, että presidentti&nbsp;<strong>Sauli Niinistö&nbsp;</strong><a href="http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=361477&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI">korjasi tässä suhteessa tilannetta nostamalla esiin mustan hiilen</a>, black carbonin, eli fossiilisesta polttamisesta syntyvän noen osuutta jäätiköiden sulamisen kiihdyttäjänä. Olen&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2010/12/04/kohti-cancunia-ilmastopolitiikka-on-pilkottava-osiin/">vuosia kysynyt, miksei tätä tekijää nosteta ilmastosopimusten agendalle</a>, sillä kyseessä olisi huomattavasti helpommin teknologian avulla kontrolloitava ongelma kuin elämän olennainen sivutuote, hiilidioksidi. Ongelmaa on pidetty esillä kymmenkunta vuotta mutta se ei ole lyönyt läpi, luultavasti poliittisen paineen vuoksi. Uusimman tutkimuksen mukaan sen rooli arktisella alueella on kuitenkin vähintään yhtä merkittävä kuin hiilidioksidin. Se voisi selittää myös sen, miksi sulaminen jatkuu vaikkei lämpötila nouse.</p><p>Mitä tieteeltä sitten voi odottaa ilmastonmuutoksen kaltaisessa ilmiössä, joka lähtökohtaisesti sisältää suuren määrän epävarmuustekijöitä? Kun peräänkuulutetaan IPCC:n raporttien ehdotonta luotettavuutta, ei silloin pidä viitata tiedon varmuuteen, sillä sellaista ei ole saatavilla. Luotettavuus koskee tiedon proseduuria ja metodeja. Tieteen klassisia kriteerejä &ndash; objektiivisuutta, autonomisuutta, kriittisyyttä ja edistyvyyttä &ndash; tulee pitää kunniassa niissä käytänteissä, joissa tiedettä tehdään ja tuloksia välitetään eteenpäin. Nähdäkseni ilmastotieteen kriisin taustalla on nimenomaan se, että edellä kuvatusta kognitivistisesta tieteenihanteesta on tingitty. Asialla on tehty intohimoista politiikkaa, ja jälki on kuumottava.</p><p><em>Kirjoittaja on&nbsp;<a href="http://www.korhola.com/lang/fi/2014/11/vaitos-15-11-eu-kasvattanut-paastojaan-satoja-miljardeja-maksaneiden-ilmastotoimiensa-aikana-korhola/">kansainvälisistä ilmastosopimuksista Helsingin yliopistossa väitellyt tohtori</a>&nbsp;ja Innovation for Cool Earth Forumin johtoryhmän jäsen.</em></p> Siitä on jo kaksitoista vuotta, kun tunnettu ilmastonmuutostutkija ja YK:n ilmastopaneelin arviointiraportin johtava kirjoittaja professori Phil Jones totesi ongelmaksi sen, ettei ilmasto lämpene ennusteiden mukaisesti. Kyseessä oli yksityinen samanmielisille kollegoille osoitettu sähköpostiviesti, joka sittemmin vuoti julkisuuteen niin sanotun CRU-skandaalin yhteydessä: ”Tiedeyhteisö epäilemättä arvostelisi minua jos sanoisin, että maapallo on viilentynyt vuodesta 1998. OK, se on, mutta kyseessä on vain 7 vuoden aineisto eikä se ole tilastollisesti merkittävä…, (Phil Jones, CRU-sähköpostit 5. heinäkuuta 2005). Hän jatkoi 
neljä vuotta myöhemmin: “’Ei-ylenevän trendin’ täytyy jatkua yhteensä 15 vuoden ajan ennen kuin alamme huolestua”, (Phil Jones, CRU-sähköpostit 7. toukokuuta, 2009). (Kuvaan CRU-skandaalia väitöskirjani kappaleissa 4.4.3 ja 4.4.8.)

Nyt sama paikallaan pysyvä trendi on jatkunut 19 vuotta.

Tieteelle se ei ole mikään ongelma. Tieteen luotettavuuden takeena ei ole tulosten varmuus tai lopullisten totuuksien hallussa pitäminen, vaan itseään korjaavan tieteen kyky jatkuvasti edistyä ja uusiutua. Mitä nopeammin erehdyksiä korjataan, sitä parempi se on tieteen edistymisen kannalta.

Ongelma se on ollut vain niille, jotka olivat hirttäytyneet ilmastoennusteisiin ja päättäneet, että tässä on lopullinen totuus. Jopa jotkut poliitikot vakuuttavat, että ”science is settled and case is closed” – tiede on vakiintunut eikä asiasta enää keskustella – tajuamatta, että asenne on itse asiassa tieteenvastainen. Tiede edistyy yritysten ja erehdysten kautta, jos ollaan vilpittömiä, ei sorruta korruptioon eikä kritiikkiä syyllistetä. (Samaa kysymystä olen käsitellyt tieteenfilosofian kannalta artikkelissa Fallibilistinen symboli.)

Ilmastoalarmisteille ennusteiden pettäminen on kuitenkin ollut kova paikka, ja ilmiö on usein myös kiistetty. Pettymystä on paikattu usein viistolla uutisoinnilla: aina kun on poikkeuksellisen lämmintä, siitä tehdään ilmastonmuutosuutinen, vaikka lämpötilojen keskiarvo junnaisi paikallaan. Jos taas on poikkeuksellisen kylmää, se ohitetaan satunnaisilmiönä. Ilmatieteen laitos on liittynyt samaan alarmistien joukkoon. Huomioni kiinnitti toissa viikon Helsingin Sanomien vieraskynäartikkeli, jossa laitoksen pääjohtaja oli selvästi poiminut lukunsa ei ilmastotutkijoiden eli IPCC:n raportin tieteellisestä osuudesta vaan ilmastoaktivistien poliitikoille suunnatuista kampanjapapereista. 

Viime viikolla johtavat ilmastoalarmistit (mm. professorit Ben Santer ja Mike Mann) ovat herättäneet kuitenkin suurta huomiota julkaisemalla artikkelin Nature Geosciencessa, jossa he käytännössä myöntävät, että vuosisadan vaihteesta lähtien on vallinnut ns. hiatus, mikä tarkoittaa, etteivät lämpötilat troposfäärissä ole olennaisesti nousseet. Artikkeli oli ilmeisesti korkea aika kirjoittaa, sillä mitattavia tosiasioita on epäviisasta torjua loputtomiin, ja he etsivät mahdollisia selityksiä lämpötilan paikallaan pysymiseen. Sen he myöntävät suoraan, että ilmastomallinnukset ovat antaneet liian korkeita lämpötiloja.

Kriitikot, joita on tämän vuoksi skeptikoiksi tai denialisteiksi nimitetty (mm. professorit John Christy ja Judith Curry), ovat jo vuosia arvostelleet samoja mallinnuksia liian korkeiksi. Toivottavasti tilanne lähentää väittelyn osapuolia ja vähentää tutkijoiden paikoin noitavainoihin yltyvää riitelyä. Toistaiseksi Santer ja Mann pitävät kiinni hiilidioksiditeoriasta. Christy sen sijaan katsoo, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella ei ole ratkaisevinta vaikutusta lämpötilaan. Ketkään heistä eivät kiistä ilmastonmuutosta, vain ilmiön syistä ja mittakaavasta väitellään.

Onko asia tärkeä? On, monesta syystä. Emme tietenkään tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta sen tulisi perustua mahdollisimman luotettavaan tutkimusmetodiin. Politiikassa tulisi puolestaan välttää panikointia. Esinnäkin olemme sitoneet valtavat politiikkatoimet hiilidioksiditeoriaan. EU esimerkiksi on laittanut siihen satoja miljardeja, enemmän kuin muihin ympäristönsuojelun projekteihin yhteensä. Näiden toimien onnistumista olen arvioinut taannoin blogissani. Silti tämä on vasta alkua, sillä Pariisin sopimus sitouttaa EU:n leikkauksiin tavalla, jota muilla sopimusmailla ei ole. Toisin kuin kilpailjoilla, EU:lla tavoite on sekä tiukka että sitova oman lainsäädäntömme tähden. Toisekseen asia on tärkeä siksi, että mallinnusten tunnustaminen yliarvioiduiksi heikentää itse asiassa Pariisin sopimuksen pohjaa. Olisi loogista odottaa, että ennuste lämpötilan noususta vuoteen 2100 mennessä laskisi jo tämän korjauksen vuoksi jonkin verran. Jää nähtäväksi, millaisen raportin IPCC antaa lähiaikoina. Nyt ehkä saa syytöksittä jo todeta senkin, että jo edellisen IPCC:n aviointiraportin tieteellinen osuus lievensi hiilidioksidipakotetta, vaikka tätä tietoa ei päästettykään raportin poliittiseen osaan.

Miksi ei? Monen rikastuminen ja arvovalta on tässä kiinni. Kokonainen ilmastobisnes perustuu siihen. Tiedekin on ehtinyt politisoitua tavalla, joka tulee jälkipolvia kauhistuttamaan. Kun tietää, että rahoitus myönnetään erityisesti tietynlaiselle tutkimukselle, kiusaus miellyttää tilaajaa kasvaa suureksi.

Tiede edistyy, mutta politiikka edistyy joskus hitaammin. Olin tyytyväinen kun huomasin, että presidentti Sauli Niinistö korjasi tässä suhteessa tilannetta nostamalla esiin mustan hiilen, black carbonin, eli fossiilisesta polttamisesta syntyvän noen osuutta jäätiköiden sulamisen kiihdyttäjänä. Olen vuosia kysynyt, miksei tätä tekijää nosteta ilmastosopimusten agendalle, sillä kyseessä olisi huomattavasti helpommin teknologian avulla kontrolloitava ongelma kuin elämän olennainen sivutuote, hiilidioksidi. Ongelmaa on pidetty esillä kymmenkunta vuotta mutta se ei ole lyönyt läpi, luultavasti poliittisen paineen vuoksi. Uusimman tutkimuksen mukaan sen rooli arktisella alueella on kuitenkin vähintään yhtä merkittävä kuin hiilidioksidin. Se voisi selittää myös sen, miksi sulaminen jatkuu vaikkei lämpötila nouse.

Mitä tieteeltä sitten voi odottaa ilmastonmuutoksen kaltaisessa ilmiössä, joka lähtökohtaisesti sisältää suuren määrän epävarmuustekijöitä? Kun peräänkuulutetaan IPCC:n raporttien ehdotonta luotettavuutta, ei silloin pidä viitata tiedon varmuuteen, sillä sellaista ei ole saatavilla. Luotettavuus koskee tiedon proseduuria ja metodeja. Tieteen klassisia kriteerejä – objektiivisuutta, autonomisuutta, kriittisyyttä ja edistyvyyttä – tulee pitää kunniassa niissä käytänteissä, joissa tiedettä tehdään ja tuloksia välitetään eteenpäin. Nähdäkseni ilmastotieteen kriisin taustalla on nimenomaan se, että edellä kuvatusta kognitivistisesta tieteenihanteesta on tingitty. Asialla on tehty intohimoista politiikkaa, ja jälki on kuumottava.

Kirjoittaja on kansainvälisistä ilmastosopimuksista Helsingin yliopistossa väitellyt tohtori ja Innovation for Cool Earth Forumin johtoryhmän jäsen.

]]>
110 http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239257-ilmasto-kuumottava-aihe#comments Ympäristö Ilmastonmuutos Ilmastopolitiikka Mon, 26 Jun 2017 15:25:19 +0000 Eija-Riitta Korhola http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239257-ilmasto-kuumottava-aihe
Nolattu morsian http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238117-nolattu-morsian <p>Viime viikolla isolle joukolle ihmiskuntaa tarjoutui herkullinen tilaisuus moraalisella ylängöllä käyskentelyyn, kun Yhdysvallat ilmoitti jättäytymisestä Pariisin sopimuksen ulkopuolelle. Aivan kuten&nbsp;<strong>George W. Bush</strong>&nbsp;aikoinaan yhdisti maailmaa Kioton pöytäkirjan taakse arvostellessaan sen heikkouksia,&nbsp;<strong>Donald J. Trump</strong>&nbsp;teki nyt saman palveluksen Pariisin sopimukselle. Normiriemu ja paheksunta valtasivat myös sosiaalisen median. Kuka tahansa keskinkertainen poliitikko pääsi loistamaan päivittelemällä, kuinka vähän Trump ymmärtääkään bisneksestä ja ilmastopolitiikasta. Ja huippupoliitikot lupasivat tiukempia toimia. &rdquo;Jos USA luistaa, meidän on osoitettava johtajuutta&rdquo;, vakuuteltiin niin Kiinassa kuin EU:ssa ja vaadittiin entistä kunnianhimoisempia tavoitteita.</p><p>Tilanteen piti huipentua viime perjantaina EU:n ja Kiinan yhteiseen tiukkaan julkilausumaan, jossa nämä ottaisivat ilmastojohtajuuden ja näpäyttäisivät samalla Trumpia. Täyttymyksen odotusi lässähti:&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9647637">Yle kuvaa terästeollisuuden edun jyränneen Kiinan ja EU:n lyhykäisen ilmastoromanssin</a>. HS:n mukaan&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005238421.html">yritys näpäyttää Trumpia ilmasto&not;sopimuksesta jäi kauppakiistojen &rdquo;panttivangiksi&rdquo; kokouksen päättyessä riitaan</a>. Yhteistä julkilausumaa ei voitu allekirjoittaa, sillä Kiina yritti hyödyntää kiihkeän morsiamen intoa liikaa vaatimalla markkinatalousmaan asemaa WTO:ssa.&nbsp;</p><p>Se paljasti sulhasen aikeet. Tilanne oli karmea. Morsiamen olisi tehnyt niin mieli mutta myöntymisestä olisi syntynyt skandaali. Kiinalaiset kertoivat rivien välissä juuri sen, minkä Trump oli sanonut suoraan.&nbsp;</p><p>Kiinalle Pariisin sopimukseen sitoutuminen ei ole ongelma vaan onnenkauppa. Sopimus tietää sille miljardeittain rahaa: vuotuinen teollisuusmaiden kehitysmaille maksama sadan miljardin ilmastopotti hyödyttää myös Kiinaa, jolle ilmansaasteet ovat niin vakava kansanterveysongelma, että päästöjä olisi pakko rajoittaa ilman rahoitustakin. Sopimuksen mukaan maa saa kasvattaa päästöjään vuoteen 2030 mennessä, ja päästöt laskisivat sen jälkeen joka tapauksessa teknologian uudistumisen myötä. Sen päästöt henkeä kohti ylittivät EU:n keskiarvon jo viime vuosikymmenen vaihteessa.&nbsp;</p><p>EU on tässä se romanssin naiivi osapuoli mutta ei onneksi sentään niin naiivi, että olisi antanut Kiinan vedättää markkinatalousmaa-statuksella. Ei keskusjohtoista suunnitelmataloutta voi sellaiseksi nimittää. Päätös olisi tiennyt entistä enemmän päästöjä ja vähemmän työpaikkoja, jos halpa kiinalaisteräs pääsisi esteettä jyräämään EU:n teräksentuotannon. Ilmastotekonakaan sitä ei voi pitää, sillä tiedossa on että kiinalaisteräksen päästöt tuotantotonnia kohden ovat noin kolminkertaiset esimerkiksi Outokummun teräkseen verrattuna.&nbsp;</p><p>Mitä tulee USA:n presidentin moittimiseen, historia on osoittanut, että presidentin vaihdokset ovat vaikuttaneet USA:n käytännön ilmastopolitiikkaan varsin vähän.&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2014/12/18/maanosanpetos/">Siksi itsekin ennakoin vuotta ennen Pariisin kokousta</a>, että presidentin henkilöstä ja puolueesta riippumatta USA jättää sopimuksen, jo vähintään rahoitusvastuista vapautuakseen.</p><p><strong>Bill Clintonin</strong>, George W. Bushin ja&nbsp;<strong>Barack Obaman</strong>&nbsp;ilmastopoliittiset teot eivät olennaisesti poikenneet toisistaan. Kukin heistä joutui ottamaan huomioon kansalaisten, elinkeinoelämän ja kongressin näkemykset, kuten myös USA:n politiikassa yleisesti vallitsevan haluttomuuden olla riippuvaisia YK-tason päätöksistä.&nbsp;</p><p>Jo Clintonin kaudella lyötiin lukkoon periaate, ettei USA sitoudu päästövähennyskattoihin ilman merkittävien kehitysmaiden mukanaoloa, ja siinä linjauksessa pysyttiin niin Bushin kuin Obamankin aikana, vaikka retoriset vaikutelmat olisivatkin erilaisia. Näitä avainmaita YK:n ilmastopolitiikan kehitysmaaryhmässä olivat erityisesti Kiina ja Intia, ehkä myös Brasilia. Toisena ehtona Clintonin hallinnolla oli, etteivät YK-tason ilmastositoumukset saa haitata USA:n taloutta. Bushin hallinto ei muuttanut Clintonin hallinnon ehtoja, vaikka ehkä piti niistä enemmän meteliä kuin Clinton, minkä vuoksi Bushin ilmastopoliittinen imago oli ympäristöjärjestöjen ja EU:n näkökulmasta paljon huonompi kuin Clintonin. Koska Kioton pöytäkirja ei täyttänyt kumpaakaan USA:n asettamaa perusehtoa, USA ei sitä milloinkaan ratifioinut.&nbsp;</p><p>Obama puolestaan aloitti kautensa vihertävillä ja ilmastopoliittisesti edistyksellisillä lausunnoilla, mutta reaalipolitiikassa hän joutui usein noudattamaan kongressin näkemyksiä. Kun Obama sitten liitti USA:n Pariisin sopimukseen, hän teki sen omavaltaisesti erikoismenettelyllä yrittäen välttää kongressin käsittelyn, sillä hinnalla ettei sopimuksesta tehty sitovaa.</p><p>Muistan hyvin, että itsekin paheksuin vuosituhannen vaihteessa Yhdysvaltojen vastuuttomuutta Kioton suhteen, kunnes tutustuin ilmastopolitiikan pullonkauloihin.&nbsp;<a href="http://www.korhola.com/lang/fi/2014/11/vaitos-15-11-eu-kasvattanut-paastojaan-satoja-miljardeja-maksaneiden-ilmastotoimiensa-aikana-korhola/">Kioton sopimuksesta ei ollutkaan mitään olennaista hyötyä, ei edes päästöjen vähentäjänä</a>. Paheksuntamme meni myös hukkaan, sillä kiusallista kyllä, päästöjen vähentämistahdissa tuo ilmastopolitiikan paarialuokkaan leimattu maa ohitti jopa edelläkävijäksi itseään ylistävän EU:n. USA:lla on kyllä henkeä kohden enemmän päästöjä, mutta se kykeni leikkaamaan niitä nopeammin. Nyt voimme odottaa saman trendin jatkuvan Pariisin sopimuksen suhteen, etenkin kun tällä kertaa apuna on liuskekaasu. Jättäytymällä pois USA vapauttaa itsensä maksuvelvoitteesta, ja kysymykseni onkin kuinka suuressa määrin tuo vuotuiset sata miljardia dollaria kaatuu lopulta EU:n päälle ja mikä tulee olemaan Suomen vuotuinen osuus.&nbsp;</p><p>Ylivoimaisesti naiivimpina pidän niitä tahoja, jotka vaativat nyt&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9645301">vastapainoksi EU:lta yhä tiukempia yksipuolisia päästövähennyksiä</a>, ikään kuin se millään lailla parantaisi globaalia päästökehitystä. Jo nyt EU:n osuus globaaleista päästöistä on kahdeksan prosentin luokkaa ja vuonna 2030 se on noin neljä. Kokemus osoittaa, että yksipuolinen tiukkuutemme antaa vain saastuttajille kilpailuetua. Viimeksi eilen EU-asioita valmistelevassa ympäristöjaostossa Suomen Luonnonsuojeluliiton edustaja vaati Suomea ja muuta EU:ta paikkaamaan USA:n jättämää aukkoa ja korottamaan ambitiotasoaan.&nbsp;</p><p>Kerrataan faktat Pariisin sopimuksesta. Kiina kasvattaa päästöjään vielä 13 vuotta. Venäjä käytännössä kasvattaa päästöjään noin 40 % nykytasosta, vaikka lupasi leikata vuoden 1990 neuvostotasosta. Intia kasvattaa päästöjään. USAn piti leikata noin 15 prosenttia verrattuna samaan viitevuoteen 1990, josta EU leikkaa 40 prosenttia. Merkittävistä päästäjistä vain siis EU leikkaa merkittävästi, ja juuri siltä ollaan nyt vaatimassa lisää. Morsian rankaisee itseään.&nbsp;</p><p>Jos poliitikkomme tämän hyväksyvät, ilmastoesileikki on sekoittanut heidän päänsä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikolla isolle joukolle ihmiskuntaa tarjoutui herkullinen tilaisuus moraalisella ylängöllä käyskentelyyn, kun Yhdysvallat ilmoitti jättäytymisestä Pariisin sopimuksen ulkopuolelle. Aivan kuten George W. Bush aikoinaan yhdisti maailmaa Kioton pöytäkirjan taakse arvostellessaan sen heikkouksia, Donald J. Trump teki nyt saman palveluksen Pariisin sopimukselle. Normiriemu ja paheksunta valtasivat myös sosiaalisen median. Kuka tahansa keskinkertainen poliitikko pääsi loistamaan päivittelemällä, kuinka vähän Trump ymmärtääkään bisneksestä ja ilmastopolitiikasta. Ja huippupoliitikot lupasivat tiukempia toimia. ”Jos USA luistaa, meidän on osoitettava johtajuutta”, vakuuteltiin niin Kiinassa kuin EU:ssa ja vaadittiin entistä kunnianhimoisempia tavoitteita.

Tilanteen piti huipentua viime perjantaina EU:n ja Kiinan yhteiseen tiukkaan julkilausumaan, jossa nämä ottaisivat ilmastojohtajuuden ja näpäyttäisivät samalla Trumpia. Täyttymyksen odotusi lässähti: Yle kuvaa terästeollisuuden edun jyränneen Kiinan ja EU:n lyhykäisen ilmastoromanssin. HS:n mukaan yritys näpäyttää Trumpia ilmasto¬sopimuksesta jäi kauppakiistojen ”panttivangiksi” kokouksen päättyessä riitaan. Yhteistä julkilausumaa ei voitu allekirjoittaa, sillä Kiina yritti hyödyntää kiihkeän morsiamen intoa liikaa vaatimalla markkinatalousmaan asemaa WTO:ssa. 

Se paljasti sulhasen aikeet. Tilanne oli karmea. Morsiamen olisi tehnyt niin mieli mutta myöntymisestä olisi syntynyt skandaali. Kiinalaiset kertoivat rivien välissä juuri sen, minkä Trump oli sanonut suoraan. 

Kiinalle Pariisin sopimukseen sitoutuminen ei ole ongelma vaan onnenkauppa. Sopimus tietää sille miljardeittain rahaa: vuotuinen teollisuusmaiden kehitysmaille maksama sadan miljardin ilmastopotti hyödyttää myös Kiinaa, jolle ilmansaasteet ovat niin vakava kansanterveysongelma, että päästöjä olisi pakko rajoittaa ilman rahoitustakin. Sopimuksen mukaan maa saa kasvattaa päästöjään vuoteen 2030 mennessä, ja päästöt laskisivat sen jälkeen joka tapauksessa teknologian uudistumisen myötä. Sen päästöt henkeä kohti ylittivät EU:n keskiarvon jo viime vuosikymmenen vaihteessa. 

EU on tässä se romanssin naiivi osapuoli mutta ei onneksi sentään niin naiivi, että olisi antanut Kiinan vedättää markkinatalousmaa-statuksella. Ei keskusjohtoista suunnitelmataloutta voi sellaiseksi nimittää. Päätös olisi tiennyt entistä enemmän päästöjä ja vähemmän työpaikkoja, jos halpa kiinalaisteräs pääsisi esteettä jyräämään EU:n teräksentuotannon. Ilmastotekonakaan sitä ei voi pitää, sillä tiedossa on että kiinalaisteräksen päästöt tuotantotonnia kohden ovat noin kolminkertaiset esimerkiksi Outokummun teräkseen verrattuna. 

Mitä tulee USA:n presidentin moittimiseen, historia on osoittanut, että presidentin vaihdokset ovat vaikuttaneet USA:n käytännön ilmastopolitiikkaan varsin vähän. Siksi itsekin ennakoin vuotta ennen Pariisin kokousta, että presidentin henkilöstä ja puolueesta riippumatta USA jättää sopimuksen, jo vähintään rahoitusvastuista vapautuakseen.

Bill Clintonin, George W. Bushin ja Barack Obaman ilmastopoliittiset teot eivät olennaisesti poikenneet toisistaan. Kukin heistä joutui ottamaan huomioon kansalaisten, elinkeinoelämän ja kongressin näkemykset, kuten myös USA:n politiikassa yleisesti vallitsevan haluttomuuden olla riippuvaisia YK-tason päätöksistä. 

Jo Clintonin kaudella lyötiin lukkoon periaate, ettei USA sitoudu päästövähennyskattoihin ilman merkittävien kehitysmaiden mukanaoloa, ja siinä linjauksessa pysyttiin niin Bushin kuin Obamankin aikana, vaikka retoriset vaikutelmat olisivatkin erilaisia. Näitä avainmaita YK:n ilmastopolitiikan kehitysmaaryhmässä olivat erityisesti Kiina ja Intia, ehkä myös Brasilia. Toisena ehtona Clintonin hallinnolla oli, etteivät YK-tason ilmastositoumukset saa haitata USA:n taloutta. Bushin hallinto ei muuttanut Clintonin hallinnon ehtoja, vaikka ehkä piti niistä enemmän meteliä kuin Clinton, minkä vuoksi Bushin ilmastopoliittinen imago oli ympäristöjärjestöjen ja EU:n näkökulmasta paljon huonompi kuin Clintonin. Koska Kioton pöytäkirja ei täyttänyt kumpaakaan USA:n asettamaa perusehtoa, USA ei sitä milloinkaan ratifioinut. 

Obama puolestaan aloitti kautensa vihertävillä ja ilmastopoliittisesti edistyksellisillä lausunnoilla, mutta reaalipolitiikassa hän joutui usein noudattamaan kongressin näkemyksiä. Kun Obama sitten liitti USA:n Pariisin sopimukseen, hän teki sen omavaltaisesti erikoismenettelyllä yrittäen välttää kongressin käsittelyn, sillä hinnalla ettei sopimuksesta tehty sitovaa.

Muistan hyvin, että itsekin paheksuin vuosituhannen vaihteessa Yhdysvaltojen vastuuttomuutta Kioton suhteen, kunnes tutustuin ilmastopolitiikan pullonkauloihin. Kioton sopimuksesta ei ollutkaan mitään olennaista hyötyä, ei edes päästöjen vähentäjänä. Paheksuntamme meni myös hukkaan, sillä kiusallista kyllä, päästöjen vähentämistahdissa tuo ilmastopolitiikan paarialuokkaan leimattu maa ohitti jopa edelläkävijäksi itseään ylistävän EU:n. USA:lla on kyllä henkeä kohden enemmän päästöjä, mutta se kykeni leikkaamaan niitä nopeammin. Nyt voimme odottaa saman trendin jatkuvan Pariisin sopimuksen suhteen, etenkin kun tällä kertaa apuna on liuskekaasu. Jättäytymällä pois USA vapauttaa itsensä maksuvelvoitteesta, ja kysymykseni onkin kuinka suuressa määrin tuo vuotuiset sata miljardia dollaria kaatuu lopulta EU:n päälle ja mikä tulee olemaan Suomen vuotuinen osuus. 

Ylivoimaisesti naiivimpina pidän niitä tahoja, jotka vaativat nyt vastapainoksi EU:lta yhä tiukempia yksipuolisia päästövähennyksiä, ikään kuin se millään lailla parantaisi globaalia päästökehitystä. Jo nyt EU:n osuus globaaleista päästöistä on kahdeksan prosentin luokkaa ja vuonna 2030 se on noin neljä. Kokemus osoittaa, että yksipuolinen tiukkuutemme antaa vain saastuttajille kilpailuetua. Viimeksi eilen EU-asioita valmistelevassa ympäristöjaostossa Suomen Luonnonsuojeluliiton edustaja vaati Suomea ja muuta EU:ta paikkaamaan USA:n jättämää aukkoa ja korottamaan ambitiotasoaan. 

Kerrataan faktat Pariisin sopimuksesta. Kiina kasvattaa päästöjään vielä 13 vuotta. Venäjä käytännössä kasvattaa päästöjään noin 40 % nykytasosta, vaikka lupasi leikata vuoden 1990 neuvostotasosta. Intia kasvattaa päästöjään. USAn piti leikata noin 15 prosenttia verrattuna samaan viitevuoteen 1990, josta EU leikkaa 40 prosenttia. Merkittävistä päästäjistä vain siis EU leikkaa merkittävästi, ja juuri siltä ollaan nyt vaatimassa lisää. Morsian rankaisee itseään. 

Jos poliitikkomme tämän hyväksyvät, ilmastoesileikki on sekoittanut heidän päänsä. 

 

]]>
15 http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238117-nolattu-morsian#comments EU Ilmastopolitiikka Kiina Pariisin sopimus Trump Thu, 08 Jun 2017 05:36:45 +0000 Eija-Riitta Korhola http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238117-nolattu-morsian
Trumpin valinta http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237795-trumpin-valinta <p>Jos Yhdysvaltain presidentti&nbsp;<strong>Donald Trump</strong>&nbsp;ilmoittaa tänään maansa vetäytyvän Pariisin sopimuksesta, se tietää vaikeuksia sopimukselle. Mutta jos hän ilmoittaa USA:n jäävän neuvottelupöytiin, sekin tietää vaikeuksia. Ensimmäisessä vaihtoehdossa sopimusta nakerretaan ulkoapäin, toisessa sisältäpäin. Hyvää vaihtoehtoa ei ole, ja pitkälti se johtuu Pariisin sopimuksen luonteesta.&nbsp;</p><p>Pariisin sopimus on kansainvälinen turhake, jolla&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/02/17/kaikkien-aikojen-kasvojenpelastus/">pelastettiin kyllä poliitikkojen kasvot</a>, mutta ei ympäristöä, ja mitä pikemmin se kaatuisi, sen parempi. Maailman ei kannattaisi toistaa Kioton sopimuksen kaltaista prosessia, joka lopulta kutistui&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2014/12/18/maanosanpetos/">mitättömäksi päästövähennyssopimukseksi EU:n ja neljän muun vähentäjämaan kesken</a>. Kiotoon haaskattiin melkein 20 vuotta ja valtava määrä voimavaroja. Pariisin sopimus ei ole olennaisesti parempi, ja on itse asiassa mahdollisuuksien vakavaa tuhlaamista, opportunity cost.&nbsp;</p><p>Ilmastokysymyksen todellinen testi tapahtuu energian saralla. Ihmiskunnan tulisi keskittyä panostamaan kaikki voimavarat järkeviin uusiin energiaratkaisuihin, joissa pyritään siihen, että puhdas ja luotettava energia tulee mahdollisimman halvaksi. Kun Kioton ja Pariisin ideologinen lähtökohta on päinvastainen, ja kun valitut keinot vain nostavat kuluttajahintoja ja tukirakennelmat vain tuudittavat uusiutuvia energiamuotoja tehottomuuteen samalla kun rikastuttavat harvoja, yhtälö on vaarallinen. Nykysysteemi, jota Pariisin sopimus ruokkii, vain lisää energiaköyhyyttä, ja energiasta ymmärtämättömät poliitikot ovat saaneet tämän aikaan.&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/11/03/huijattu-kansa-huijattu-poliitikko/">Kun tiedostamme, ettei tuuli ja aurinko vieläkään anna maailmalle yhtä prosenttia enempää energiantarpeestamme, olisi syytä herätä tajuamaan keskeytymiskustannuksille alttiin energian rajoitukset.&nbsp;</a></p><p>Pariisin sopimus on liian heikko, että siihen kannattaisi käyttää ne valtavat panokset, joihin nyt on sitouduttu. Jos ilmastomalleihin on uskominen, nykyiset päästövähennystavoitteet vähentäisivät lämpenemistä 0,2 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Vähennysten kustannus olisi kuitenkin merkittävä, ja hidastaisi talouskasvua etenkin kehitysmaissa, joka tekisi niistä entistä haavoittuvampia. Juuri tätä kustannusta voi kutsua mahdollisuuksien haaskaamiseksi, rahaksi jota ei käytetä uusiin teknologioihin.&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/02/13/lottovoitto/">Julkista rahaa ei tulisi enää käyttää senttiäkään sillä vastuuttomalla tavalla, jolla uusiutuvaa energiaa nyt edistetään</a>. Kun se ei tapahdu markkinaehtoisesti vaan poliitikkojen johdolla, vahinko on valmis, ja siitä on paljon näyttöä.&nbsp;</p><p>EU ja Kiina aikovat antaa huomenna yhteisen julkilausuman Pariisin sopimuksen puolesta. Kiinaa en ihmettele, sehän saa &rdquo;kehitysmaana&rdquo; sopimuksesta miljardien rahallisen hyödyn, mutta EU:n uhoa ilmastojohtajuudesta pidän naiivina. Me siirrämme edelleen teollisuutta ja päästöjä muualle ja leikkaamme kansalaistemme työpaikkoja. Jos sitten vielä ihmettelemme mistä populismi nousee, olemme todellakin huojuvassa tornissa.&nbsp;</p><p>Eikä Trumpiakaan kannata syyttää aivan kaikesta. Mies on epäilemättä vaikea ja arvaamaton luonne, mutta se oli&nbsp;<strong>Obama</strong>, joka keksi kyseenalaisen kiertotien välttää senaatin käsittely. Vähintäänkin sadan miljardin vuotuinen ilmastorahoitus kehitysmaille, Kiina ja Intia mukaan lukien, olisi vaatinut senaatin hyväksynnän. Kun nyt&nbsp;<strong>Angela Merkel</strong>&nbsp;pahoittelee USA:n linjaa korostamalla, että&nbsp;<a href="https://www.theguardian.com/world/2017/may/28/merkel-says-eu-cannot-completely-rely-on-us-and-britain-any-more-g7-talks">Pariisin sopimus on globalisaatiota muovaava keskeinen sopimus</a>, hän samalla tulee tunnustaneeksi sen olleen luonteeltaan juuri sellainen, joka USA:ssa olisi edellyttänyt senaatin käsittelyä.&nbsp;</p><p>Yksi ongelma, jota Pariisin sopimuksen kohdalla on harvemmin nostettu esiin, liittyy sen paradoksaalisuuteen: sopimus on kummallinen oxymoron, allekirjoittajilleen ei-sitova mutta lämpötilatavoitteeltaan kunnianhimoinen.&nbsp;<a href="http://thehill.com/policy/energy-environment/335127-top-gop-senators-tell-trump-to-ditch-paris-climate-deal">Tämä epäsuhta velvoitteiden ja kunnianhimon välillä antaa aktivisteille pelikentän, ja vaikuttaa olevan yksi syy amerikkalaisten republikaanien huoleen</a>. He kantavat huolta, että asetelma luo tilanteen, jossa valta siirtyy demokraattisesti valituilta elimiltä oikeussaleihin, jos ympäristöjärjestöt käynnistävät oikeudenkäyntien sarjan vaatien sitovampia tavoitteita. Mikään ei takaa, että tuomareilla olisi riittävä kyky arvioida ilmastotiedettä ja -politiikkaa. Tätä vallansiirtymisen riskiä on harva ymmärtänyt.&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja on&nbsp;<a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/136507/Therisea.pdf?sequence=1">kansainvälisistä ilmastosopimuksista Helsingin yliopistossa väitellyt</a>&nbsp;tohtori ja Innovation for Cool Earth Forumin johtoryhmän jäsen.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoittaa tänään maansa vetäytyvän Pariisin sopimuksesta, se tietää vaikeuksia sopimukselle. Mutta jos hän ilmoittaa USA:n jäävän neuvottelupöytiin, sekin tietää vaikeuksia. Ensimmäisessä vaihtoehdossa sopimusta nakerretaan ulkoapäin, toisessa sisältäpäin. Hyvää vaihtoehtoa ei ole, ja pitkälti se johtuu Pariisin sopimuksen luonteesta. 

Pariisin sopimus on kansainvälinen turhake, jolla pelastettiin kyllä poliitikkojen kasvot, mutta ei ympäristöä, ja mitä pikemmin se kaatuisi, sen parempi. Maailman ei kannattaisi toistaa Kioton sopimuksen kaltaista prosessia, joka lopulta kutistui mitättömäksi päästövähennyssopimukseksi EU:n ja neljän muun vähentäjämaan kesken. Kiotoon haaskattiin melkein 20 vuotta ja valtava määrä voimavaroja. Pariisin sopimus ei ole olennaisesti parempi, ja on itse asiassa mahdollisuuksien vakavaa tuhlaamista, opportunity cost. 

Ilmastokysymyksen todellinen testi tapahtuu energian saralla. Ihmiskunnan tulisi keskittyä panostamaan kaikki voimavarat järkeviin uusiin energiaratkaisuihin, joissa pyritään siihen, että puhdas ja luotettava energia tulee mahdollisimman halvaksi. Kun Kioton ja Pariisin ideologinen lähtökohta on päinvastainen, ja kun valitut keinot vain nostavat kuluttajahintoja ja tukirakennelmat vain tuudittavat uusiutuvia energiamuotoja tehottomuuteen samalla kun rikastuttavat harvoja, yhtälö on vaarallinen. Nykysysteemi, jota Pariisin sopimus ruokkii, vain lisää energiaköyhyyttä, ja energiasta ymmärtämättömät poliitikot ovat saaneet tämän aikaan. Kun tiedostamme, ettei tuuli ja aurinko vieläkään anna maailmalle yhtä prosenttia enempää energiantarpeestamme, olisi syytä herätä tajuamaan keskeytymiskustannuksille alttiin energian rajoitukset. 

Pariisin sopimus on liian heikko, että siihen kannattaisi käyttää ne valtavat panokset, joihin nyt on sitouduttu. Jos ilmastomalleihin on uskominen, nykyiset päästövähennystavoitteet vähentäisivät lämpenemistä 0,2 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Vähennysten kustannus olisi kuitenkin merkittävä, ja hidastaisi talouskasvua etenkin kehitysmaissa, joka tekisi niistä entistä haavoittuvampia. Juuri tätä kustannusta voi kutsua mahdollisuuksien haaskaamiseksi, rahaksi jota ei käytetä uusiin teknologioihin. Julkista rahaa ei tulisi enää käyttää senttiäkään sillä vastuuttomalla tavalla, jolla uusiutuvaa energiaa nyt edistetään. Kun se ei tapahdu markkinaehtoisesti vaan poliitikkojen johdolla, vahinko on valmis, ja siitä on paljon näyttöä. 

EU ja Kiina aikovat antaa huomenna yhteisen julkilausuman Pariisin sopimuksen puolesta. Kiinaa en ihmettele, sehän saa ”kehitysmaana” sopimuksesta miljardien rahallisen hyödyn, mutta EU:n uhoa ilmastojohtajuudesta pidän naiivina. Me siirrämme edelleen teollisuutta ja päästöjä muualle ja leikkaamme kansalaistemme työpaikkoja. Jos sitten vielä ihmettelemme mistä populismi nousee, olemme todellakin huojuvassa tornissa. 

Eikä Trumpiakaan kannata syyttää aivan kaikesta. Mies on epäilemättä vaikea ja arvaamaton luonne, mutta se oli Obama, joka keksi kyseenalaisen kiertotien välttää senaatin käsittely. Vähintäänkin sadan miljardin vuotuinen ilmastorahoitus kehitysmaille, Kiina ja Intia mukaan lukien, olisi vaatinut senaatin hyväksynnän. Kun nyt Angela Merkel pahoittelee USA:n linjaa korostamalla, että Pariisin sopimus on globalisaatiota muovaava keskeinen sopimus, hän samalla tulee tunnustaneeksi sen olleen luonteeltaan juuri sellainen, joka USA:ssa olisi edellyttänyt senaatin käsittelyä. 

Yksi ongelma, jota Pariisin sopimuksen kohdalla on harvemmin nostettu esiin, liittyy sen paradoksaalisuuteen: sopimus on kummallinen oxymoron, allekirjoittajilleen ei-sitova mutta lämpötilatavoitteeltaan kunnianhimoinen. Tämä epäsuhta velvoitteiden ja kunnianhimon välillä antaa aktivisteille pelikentän, ja vaikuttaa olevan yksi syy amerikkalaisten republikaanien huoleen. He kantavat huolta, että asetelma luo tilanteen, jossa valta siirtyy demokraattisesti valituilta elimiltä oikeussaleihin, jos ympäristöjärjestöt käynnistävät oikeudenkäyntien sarjan vaatien sitovampia tavoitteita. Mikään ei takaa, että tuomareilla olisi riittävä kyky arvioida ilmastotiedettä ja -politiikkaa. Tätä vallansiirtymisen riskiä on harva ymmärtänyt. 

Kirjoittaja on kansainvälisistä ilmastosopimuksista Helsingin yliopistossa väitellyt tohtori ja Innovation for Cool Earth Forumin johtoryhmän jäsen.

]]>
116 http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237795-trumpin-valinta#comments Donald Trump Energia Ilmastopolitiikka Pariisin sopimus Thu, 01 Jun 2017 17:28:50 +0000 Eija-Riitta Korhola http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237795-trumpin-valinta
Äänestääkö itseään vai lapsiaan varten? Luonnonsuojelu ja kuntavaalit http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234289-aanestaako-itseaan-vai-lapsiaan-varten-luonnonsuojelu-ja-kuntavaalit <p>Miten ympäristöä ja tulevaisuutta ajattelevan kannattaisi äänestää kunnallisvaaleissa, vai kannattaako mitenkään? Tätä kysymystä olen pohtinut viimeisen parin viikon ajan, siitä lähtien kun alkuperäisen suosikkini Vihreiden puheenjohtaja <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/ville-niinisto-kl-lle-kuntien-pitaa-vetaa-rahansa-pois-fennovoimasta-se-sitoo-meidat-putinin-hallintoon-6632596">ilmoitti käyttävänsä odotettua vaalivoittoa yritykseen sabotoida ilmastonmuutoksen torjuntaa</a> vähintään puolet Perussuomalaisia pahemmin.</p><p><strong>1. Miksi ympäristöasioita pitäisi kuntavaaleissa edes miettiä?</strong></p><p>Kunnallisvaalit <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/politiikan-tutkija-kuntavaalit-melkoista-demokratian-teatteria-valta-siirtymassa-maakunnille-ja-keskustalle-6631487">eivät ole varmastikaan ne maailman merkittävimmät vaalit,</a> ja etenkin juuri kunnallisvaaleissa päätetään monista tärkeistä asioista, joilla ei ole mitään yhteyttä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kunnallisvaaleissa onkin ehkä enemmän kuin missään muissa vaaleissa perusteltua äänestää nimenomaan ehdokasta, jonka ideat oman kunnan kehittämiseksi ja paikallisluonnon suojelemiseksi kuulostavat omaan korvaan parhaimmalta - jopa riippumatta siitä, mitä mieltä ehdokas saattaa olla valtakunnallisista tai koko maailman asioista.&nbsp;</p><p>Jos kunnallisvaaleissa haluaa silti vaikuttaa Suomen ja maailman tulevaisuuteen myös oman kunnan rajoja pidemmälle, millaisiin asioihin kannattaisi ehdokasvalinnassa kiinnittää huomiota?&nbsp;</p><p>Ihmiskunnan ja kenties lajimme säilymisen kannalta yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, miten saisimme Suomen ja koko maailman irti fossiilisesta energiasta. Kuten kuvasta näkyy, ilmastonmuutos ei ole enää kaukainen uhka, vaan se tulee olemaan todellisuutta meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme. Miljoonat nyt elävät ihmiset tulevat näkemään vuoden 2100, ja kun tänä vuonna syntyvät päättävät opiskelunsa ja siirtyvät työelämään, teollisuusmaiden pitäisi tulla toimeen lähes täysin ilman fossiilisia polttoaineita.&nbsp;</p><p>Ilmastonmuutos ei ole kuntavaalien keskeisin kysymys, mutta kunnissa tehdään paljon päästökehitykseen vaikuttavia ratkaisuja. En myöskään ole kovinkaan perehtynyt muuhun politiikkaan, enkä usko pystyväni antamaan vakuuttavia neuvoja juuri missään muussa poliittisessa kysymyksessä - poikkeuksena kenties innovaatiopolitiikka, mutta siitä päätetään yleensä korkeammilla tasoilla. Siksi keskityn tässä kirjoituksessa energia- ja ympäristöpolitiikkaan, mitkä ovat nykyisin suurelta osin sama asia.&nbsp;</p><p><strong>2. Miten strategisesti ajattelevan luonnonystävän kannattaisi äänestää?</strong></p><p>Ensimmäisenä olisi syytä pitää mielessä, että kunnallisvaalit ovat monelle ponnahduslauta politiikkaan. Suurin osa suomalaisista eturivin poliitikoista on aloittanut uransa kunnanvaltuutettuina, ja erityisesti nuorille politiikasta kiinnostuneille kunnallis- tai kaupunginvaltuusto on tärkeä ensiaskel uralla. Kunnallisvaalit ovat siis erittäin tärkeä mahdollisuus äänestää niitä, joiden toivoisi tulevaisuudessa päättävän koko maan ja kenties maailman asioista. Kannattaa siis äänestää varman ääniharavan tai ennakkosuosikin sijaan ehdokasta, jonka toivoisi menestyvän jatkossa: jokainen ääni on vähintäänkin osoitus luottamuksesta ja toive siitä, että ehdokas jatkaa töitä yhteisen tulevaisuutemme hyväksi.</p><p>Entä sitten puoluekanta? Perinteinen vastaus ympäristöstä huolestuneelle on ollut Vihreiden äänestäminen. Vihreät ovat monessa suhteessa kannatuksen arvoinen puolue, ja esimerkiksi kaupunkien kehittämisessä (jolla silläkin on suuria merkityksiä fossiilisten polttamisen kannalta) heillä on usein keskimäärin parhaat ideat.&nbsp;</p><p>Valitettavasti kuitenkin tällä hetkellä Vihreiden äänestäminen vaarantaa fossiilisten nitistysurakkaa vähintään puolet enemmän kuin jopa ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvien Perussuomalaisten äänestäminen. Puolueen onneksi väistyvä puheenjohtaja Ville Niinistö ilmoitti äskettäin, että jos Vihreät voittavat Helsingissä, Vantaalla ja Turussa, he tulevat yrittämään Fennovoiman ydinvoimahankkeen kaatamista. On hyvin epäselvää, onko tämä edes mahdollista: lupaus on luultavasti populistista paskapuhetta ja ääntenkalastelua, sillä kaupungit ovat sitoutuneet hankkeeseen tiettävästi varsin pitävin sopimuksin.&nbsp;</p><p>Riski on kuitenkin olemassa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun poliitikot päättävät tehdä jotakin, maksoi mitä maksoi. Ja jos Vihreät onnistuvat tavoitteessaan, se tulee kaatamaan noin yhdeksän terawattitunnin (TWh) edestä vähähiilisen energiantuotannon lisäystä.&nbsp;</p><p>Jos Perussuomalaiset saavat joissain vaaleissa uuden rökälevoiton ja kieltävät tuulivoiman käytön Suomessa kokonaan, vähähiilistä energiantuotantoa katoaisi vain noin kuusi terawattituntia. Vahinko olisi siis vain kaksi kolmannesta siitä, mitä Vihreät nyt tavoittelevat.</p><p>Edes Vihreillä ei myöskään ole minkäänlaista suunnitelmaa Fennovoiman korvaamiseksi ilman, että polttamisen asema vahvistuu. Todennäköinen seuraus projektin kaatumisesta olisikin polttamisen jatkaminen, kenties muutamilla kosmeettisilla myönnytyksillä aidosti vähähiiliselle tuotannolle.</p><p>Jos riskin tuulivoiman kieltämistä suuremmasta ympäristövahingosta on silti valmis ottamaan, Vihreillä on kieltämättä myös erittäin hyviä ehdokkaita. Ainoa ehdokas, jota olen erikseen suositellut, on itse asiassa Vihreä - Helsingissä ehdolla oleva Ilmatieteen laitoksen tutkija <a href="http://atteharjanne.fi">Atte Harjanne (630)</a>, ja voin rehellisesti sanoa, että olisin tyytyväinen jos hänet valitaan.&nbsp;</p><p>Valitettavasti luonnonystävälle on eräs varsin hyvä syy äänestää jotain muuta puoluetta. Ydinvoimasta riippumatta, keskeinen ongelma Vihreiden äänestämisessä on nimittäin se, että <em>yhdenkään Vihreän ehdokkaan äänestäminen ei vaikuta sanottavasti puolueen haluun torjua ilmastonmuutosta tai muita ympäristöongelmia</em>.</p><p>Koko puolue kannattaa, ainakin paperilla, entistä voimaperäisempiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi (vaikka unohtaakin vielä toistaiseksi kauniit sanat sillä sekunnilla kun pääsee vastustamaan ydinvoimaa) ja on yleisesti ottaen ympäristönsuojelun kannalla (ainakin niin kauan kun uusiutuvan energian aiheuttamista vahingoista ei puhuta). Vihreät ovat siis jo lukittu vastaus ja tulevaisuuden kannalta keskimäärin hyvällä asialla, vaikka virallisesti valitut keinot ovatkin tekno-optimistista unelmahöttöä eivätkä lainkaan niin ongelmattomia kuin puolue mielellään esittää.</p><p>Sen sijaan muiden puolueiden ympäristökantoihin on sekä mahdollista että tarpeellista vaikuttaa. Kuten ylempänä totesin, kunnallisvaalit ovat mainio keino edistää puolueiden uudistumista. Vihreät eivät yksinään kuitenkaan kykene koskaan riittäviin toimiin ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia vastaan. Toimiva strategia vaatii enemmistön tuen pitkäksi aikaa, eikä sitä saada aikaan edes yksittäisellä viherjytkyllä.</p><p>Siksi olisikin tuhlausta, jos tulevaisuudesta huolestuneet äänestäisivät nyt puoluetta, joka on jo yleisesti ottaen toimenpiteiden puolella. Strategisesti ajattelevan kannattaisikin valita jostain muuten itselleen kelvollisesta puolueesta ehdokas, jolla on halua tehdä kovemmin töitä ympäristön hyväksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja polttamisen lopettamiseksi. Keskeinen ongelma kun ei ole se, että Vihreiden ympäristö- ja ilmastostrategiassa on ydinvoiman refleksinomaisen vastustuksen vuoksi isoja aukkoja - vaan se, että muiden puolueiden ohjelmat ovat vielä huonompia&nbsp;<em>tai puuttuvat kokonaan.</em>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>3. Ketä sitten äänestää?</strong></p><p>Ehdokkaan etsinnässä yksi hyvä lähtökohta kanssani samoin ajattelevalle äänestäjälle on reilusti yli sadan kuntavaaliehdokkaan allekirjoittama vetoomus selvittää ydinkaukolämmön mahdollisuudet kaupunkien lämmittämisessä. (<a href="http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233554-ydinkaukolampo-kirittaisi-energiakeskustelun-kunnianhimoa">Kirjoitin aikaisemmin, </a>miksi ehdotus on hyvä kirittäjä, vaikka yhtäkään ydinkaukolämpölaitosta ei koskaan rakennettaisi.)</p><p>On kuitenkin myös ehdokkaita, jotka syystä tai toisesta eivät ole aloitetta allekirjoittaneet, mutta ovat silti tosissaan polttamisen lopettamisen kanssa. Tästä syystä pyysin viime viikolla eri puolueiden Facebook-sivuilla ilmastonmuutoksen torjuntaan ja polttamisen lopettamiseen vakavasti suhtautuvia ehdokkaita ilmoittautumaan. Vastauksia tuli lähinnä SDP:n ja Vihreiden riveistä, mitä tosin voi myös selittää se, että satunnaisen nettikirjoittelijan kyselyt eivät näin kiireisenä aikana ehkä ehdokkaita tavoita. Olen kuitenkin koonnut ilmoittautuneet samaan taulukkoon ydinkaukolämpövetoomuksen allekirjoittaneiden kanssa, sekä täydentänyt listaa vielä Suomen Ekomodernistien Facebook-vaaliketjuun ilmoittautuneilla.</p><p>(Olen poistanut taulukon nyt vaalien jälkeen.)</p><p>Ketä sitten itse äänestäisin? Loppujen lopuksi äänestyspäätös on mitä suurimmassa määrin tunnekysymys. Olen seurannut energia- ja ympäristöpolitiikkaa nyt kymmenen vuotta, minulla on yksi korkeakoulututkinto ja väitöskirjani rajoitteiden ja teknologian suhteesta on viilausta vaille valmis. Tästä huolimatta en pysty mitenkään sanomaan, kuka olisi edes energia- ja ilmastomielessä &quot;paras&quot; ehdokas - puhumattakaan ehdokkaiden &quot;parhauden&quot; arvioinnista sellaisissa tärkeissä kysymyksissä, joista en tiedä sitäkään vähää mitä energiapolitiikasta. Siksi aion itse äänestää ehdokasta, joka toimii arvoihini sopivassa puolueessa, edistää ympäristön asiaa, vaikuttaa hyvältä ja asioihin perehtyvältä tyypiltä, ja kannattaa muutenkin suunnilleen sellaisia asioita, joita itse rajallisella kokemuksellani uskon hyviksi. Äänestän myös mieluummin ehdokasta, joka voisi kenties uudistaa puoluettaan - ja koska tasa-arvon toteutumisessa on Suomessa vieläkin paljon tehtävää ja koska uskon, että useampi nainen päättävissä asemissa olisi hyvä juttu, äänestän luultavasti naista.&nbsp;</p><p>Valitettavasti en tunne kaikkia ehdokkaita niin hyvin kuin kenties haluaisin. Tästä syystä nostan esille vain muutaman ehdokkaan, jotka joko tunnen pidemmältä ajalta tai joiden ympäristöystävällisyyteen minulla on perusteltu syy uskoa.&nbsp;</p><p>Nykyisessä kotikaupungissani <strong>Turussa</strong> kriteereihini sopivia ehdokkaita ovat ainakin demarien Petra Peltonen (383) ja Juhana Turpeinen (412). Jos on valmis ottamaan riskin Fennovoiman kaatamisesta, Vihreiden listalta nostaisin esiin erityisesti Heidi Niskasen (173), Tuomo Liljenbäckin (161), ja Jakke Mäkelän (169). Myös Piraattipuolueen ehdokkaiden äänestäminen vaikuttaisi hyvinkin ajateltavissa olevalta vaihtoehdolta; valitettavasti en osaa sanoa, kuka ehdokkaista olisi oma vaihtoehtoni.</p><p><strong>Helsingissä</strong> SDP:n listoilla on esimerkiksi Maria Nyroos (440), Katariina Styrman (459), Pekka Tuominen (470) ja Otto Köngäs (417). RKP:llä on Sara Henriksson (181), Perussuomalaisilla Tiera Laitinen (797), Kokoomuksella Panu Hämäri (56), ja piraateilla Petrus Pennanen (1048). Vihreiden listoilta äänestäisin todennäköisesti Atte Harjannetta (630), Aino Tuomista (728) tai Mikko Särelää (721).&nbsp;</p><p><strong>Espoossa</strong> ääneni saisi luultavasti uuden liberaalipuolueen listoilla oleva Suomen Ekomodernistien puheenjohtaja Tea Törmänen (645). Muita hyviä ehdokkaita olisivat Vasemmistoliiton Nina Jurvanen (351) tai Susanna Koistinen (366) sekä Vihreiden Saara Hyrkkö (211). Kokoomuksessa maininnan ansaitsee Tere Sammallahti (88), jonka uskon haluavan todella torjua ilmastonmuutosta ja ympäristötuhoja, vaikka muusta politiikasta olemmekin lähes täysin eri mieltä.</p><p><strong>Jyväskylässä</strong> saattaisin hyvinkin äänestää SDP:n työmyyrää Eetu Kinnusta (494).</p><p><strong>Tampereella</strong> olen seurannut Vasemmistoliiton Tatu Ahposta (322).</p><p><strong>Kotkassa</strong> nostaisin esiin Vihreiden energia- ja ilmastopoliittisen työryhmän puheenjohtajan Antti van Wonterghemin (42).</p><p><strong>Raumalla</strong> olen kuullut hyviä asioita demarien Essi Virtasesta (94).&nbsp;</p><p>Jos koet, että sinut tai ehdokkaasi kannattaisi nostaa listalle, kerro siitä - mielellään perustelujen kera - kommenteissa!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miten ympäristöä ja tulevaisuutta ajattelevan kannattaisi äänestää kunnallisvaaleissa, vai kannattaako mitenkään? Tätä kysymystä olen pohtinut viimeisen parin viikon ajan, siitä lähtien kun alkuperäisen suosikkini Vihreiden puheenjohtaja ilmoitti käyttävänsä odotettua vaalivoittoa yritykseen sabotoida ilmastonmuutoksen torjuntaa vähintään puolet Perussuomalaisia pahemmin.

1. Miksi ympäristöasioita pitäisi kuntavaaleissa edes miettiä?

Kunnallisvaalit eivät ole varmastikaan ne maailman merkittävimmät vaalit, ja etenkin juuri kunnallisvaaleissa päätetään monista tärkeistä asioista, joilla ei ole mitään yhteyttä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kunnallisvaaleissa onkin ehkä enemmän kuin missään muissa vaaleissa perusteltua äänestää nimenomaan ehdokasta, jonka ideat oman kunnan kehittämiseksi ja paikallisluonnon suojelemiseksi kuulostavat omaan korvaan parhaimmalta - jopa riippumatta siitä, mitä mieltä ehdokas saattaa olla valtakunnallisista tai koko maailman asioista. 

Jos kunnallisvaaleissa haluaa silti vaikuttaa Suomen ja maailman tulevaisuuteen myös oman kunnan rajoja pidemmälle, millaisiin asioihin kannattaisi ehdokasvalinnassa kiinnittää huomiota? 

Ihmiskunnan ja kenties lajimme säilymisen kannalta yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, miten saisimme Suomen ja koko maailman irti fossiilisesta energiasta. Kuten kuvasta näkyy, ilmastonmuutos ei ole enää kaukainen uhka, vaan se tulee olemaan todellisuutta meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme. Miljoonat nyt elävät ihmiset tulevat näkemään vuoden 2100, ja kun tänä vuonna syntyvät päättävät opiskelunsa ja siirtyvät työelämään, teollisuusmaiden pitäisi tulla toimeen lähes täysin ilman fossiilisia polttoaineita. 

Ilmastonmuutos ei ole kuntavaalien keskeisin kysymys, mutta kunnissa tehdään paljon päästökehitykseen vaikuttavia ratkaisuja. En myöskään ole kovinkaan perehtynyt muuhun politiikkaan, enkä usko pystyväni antamaan vakuuttavia neuvoja juuri missään muussa poliittisessa kysymyksessä - poikkeuksena kenties innovaatiopolitiikka, mutta siitä päätetään yleensä korkeammilla tasoilla. Siksi keskityn tässä kirjoituksessa energia- ja ympäristöpolitiikkaan, mitkä ovat nykyisin suurelta osin sama asia. 

2. Miten strategisesti ajattelevan luonnonystävän kannattaisi äänestää?

Ensimmäisenä olisi syytä pitää mielessä, että kunnallisvaalit ovat monelle ponnahduslauta politiikkaan. Suurin osa suomalaisista eturivin poliitikoista on aloittanut uransa kunnanvaltuutettuina, ja erityisesti nuorille politiikasta kiinnostuneille kunnallis- tai kaupunginvaltuusto on tärkeä ensiaskel uralla. Kunnallisvaalit ovat siis erittäin tärkeä mahdollisuus äänestää niitä, joiden toivoisi tulevaisuudessa päättävän koko maan ja kenties maailman asioista. Kannattaa siis äänestää varman ääniharavan tai ennakkosuosikin sijaan ehdokasta, jonka toivoisi menestyvän jatkossa: jokainen ääni on vähintäänkin osoitus luottamuksesta ja toive siitä, että ehdokas jatkaa töitä yhteisen tulevaisuutemme hyväksi.

Entä sitten puoluekanta? Perinteinen vastaus ympäristöstä huolestuneelle on ollut Vihreiden äänestäminen. Vihreät ovat monessa suhteessa kannatuksen arvoinen puolue, ja esimerkiksi kaupunkien kehittämisessä (jolla silläkin on suuria merkityksiä fossiilisten polttamisen kannalta) heillä on usein keskimäärin parhaat ideat. 

Valitettavasti kuitenkin tällä hetkellä Vihreiden äänestäminen vaarantaa fossiilisten nitistysurakkaa vähintään puolet enemmän kuin jopa ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvien Perussuomalaisten äänestäminen. Puolueen onneksi väistyvä puheenjohtaja Ville Niinistö ilmoitti äskettäin, että jos Vihreät voittavat Helsingissä, Vantaalla ja Turussa, he tulevat yrittämään Fennovoiman ydinvoimahankkeen kaatamista. On hyvin epäselvää, onko tämä edes mahdollista: lupaus on luultavasti populistista paskapuhetta ja ääntenkalastelua, sillä kaupungit ovat sitoutuneet hankkeeseen tiettävästi varsin pitävin sopimuksin. 

Riski on kuitenkin olemassa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun poliitikot päättävät tehdä jotakin, maksoi mitä maksoi. Ja jos Vihreät onnistuvat tavoitteessaan, se tulee kaatamaan noin yhdeksän terawattitunnin (TWh) edestä vähähiilisen energiantuotannon lisäystä. 

Jos Perussuomalaiset saavat joissain vaaleissa uuden rökälevoiton ja kieltävät tuulivoiman käytön Suomessa kokonaan, vähähiilistä energiantuotantoa katoaisi vain noin kuusi terawattituntia. Vahinko olisi siis vain kaksi kolmannesta siitä, mitä Vihreät nyt tavoittelevat.

Edes Vihreillä ei myöskään ole minkäänlaista suunnitelmaa Fennovoiman korvaamiseksi ilman, että polttamisen asema vahvistuu. Todennäköinen seuraus projektin kaatumisesta olisikin polttamisen jatkaminen, kenties muutamilla kosmeettisilla myönnytyksillä aidosti vähähiiliselle tuotannolle.

Jos riskin tuulivoiman kieltämistä suuremmasta ympäristövahingosta on silti valmis ottamaan, Vihreillä on kieltämättä myös erittäin hyviä ehdokkaita. Ainoa ehdokas, jota olen erikseen suositellut, on itse asiassa Vihreä - Helsingissä ehdolla oleva Ilmatieteen laitoksen tutkija Atte Harjanne (630), ja voin rehellisesti sanoa, että olisin tyytyväinen jos hänet valitaan. 

Valitettavasti luonnonystävälle on eräs varsin hyvä syy äänestää jotain muuta puoluetta. Ydinvoimasta riippumatta, keskeinen ongelma Vihreiden äänestämisessä on nimittäin se, että yhdenkään Vihreän ehdokkaan äänestäminen ei vaikuta sanottavasti puolueen haluun torjua ilmastonmuutosta tai muita ympäristöongelmia.

Koko puolue kannattaa, ainakin paperilla, entistä voimaperäisempiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi (vaikka unohtaakin vielä toistaiseksi kauniit sanat sillä sekunnilla kun pääsee vastustamaan ydinvoimaa) ja on yleisesti ottaen ympäristönsuojelun kannalla (ainakin niin kauan kun uusiutuvan energian aiheuttamista vahingoista ei puhuta). Vihreät ovat siis jo lukittu vastaus ja tulevaisuuden kannalta keskimäärin hyvällä asialla, vaikka virallisesti valitut keinot ovatkin tekno-optimistista unelmahöttöä eivätkä lainkaan niin ongelmattomia kuin puolue mielellään esittää.

Sen sijaan muiden puolueiden ympäristökantoihin on sekä mahdollista että tarpeellista vaikuttaa. Kuten ylempänä totesin, kunnallisvaalit ovat mainio keino edistää puolueiden uudistumista. Vihreät eivät yksinään kuitenkaan kykene koskaan riittäviin toimiin ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia vastaan. Toimiva strategia vaatii enemmistön tuen pitkäksi aikaa, eikä sitä saada aikaan edes yksittäisellä viherjytkyllä.

Siksi olisikin tuhlausta, jos tulevaisuudesta huolestuneet äänestäisivät nyt puoluetta, joka on jo yleisesti ottaen toimenpiteiden puolella. Strategisesti ajattelevan kannattaisikin valita jostain muuten itselleen kelvollisesta puolueesta ehdokas, jolla on halua tehdä kovemmin töitä ympäristön hyväksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja polttamisen lopettamiseksi. Keskeinen ongelma kun ei ole se, että Vihreiden ympäristö- ja ilmastostrategiassa on ydinvoiman refleksinomaisen vastustuksen vuoksi isoja aukkoja - vaan se, että muiden puolueiden ohjelmat ovat vielä huonompia tai puuttuvat kokonaan. 

 

3. Ketä sitten äänestää?

Ehdokkaan etsinnässä yksi hyvä lähtökohta kanssani samoin ajattelevalle äänestäjälle on reilusti yli sadan kuntavaaliehdokkaan allekirjoittama vetoomus selvittää ydinkaukolämmön mahdollisuudet kaupunkien lämmittämisessä. (Kirjoitin aikaisemmin, miksi ehdotus on hyvä kirittäjä, vaikka yhtäkään ydinkaukolämpölaitosta ei koskaan rakennettaisi.)

On kuitenkin myös ehdokkaita, jotka syystä tai toisesta eivät ole aloitetta allekirjoittaneet, mutta ovat silti tosissaan polttamisen lopettamisen kanssa. Tästä syystä pyysin viime viikolla eri puolueiden Facebook-sivuilla ilmastonmuutoksen torjuntaan ja polttamisen lopettamiseen vakavasti suhtautuvia ehdokkaita ilmoittautumaan. Vastauksia tuli lähinnä SDP:n ja Vihreiden riveistä, mitä tosin voi myös selittää se, että satunnaisen nettikirjoittelijan kyselyt eivät näin kiireisenä aikana ehkä ehdokkaita tavoita. Olen kuitenkin koonnut ilmoittautuneet samaan taulukkoon ydinkaukolämpövetoomuksen allekirjoittaneiden kanssa, sekä täydentänyt listaa vielä Suomen Ekomodernistien Facebook-vaaliketjuun ilmoittautuneilla.

(Olen poistanut taulukon nyt vaalien jälkeen.)

Ketä sitten itse äänestäisin? Loppujen lopuksi äänestyspäätös on mitä suurimmassa määrin tunnekysymys. Olen seurannut energia- ja ympäristöpolitiikkaa nyt kymmenen vuotta, minulla on yksi korkeakoulututkinto ja väitöskirjani rajoitteiden ja teknologian suhteesta on viilausta vaille valmis. Tästä huolimatta en pysty mitenkään sanomaan, kuka olisi edes energia- ja ilmastomielessä "paras" ehdokas - puhumattakaan ehdokkaiden "parhauden" arvioinnista sellaisissa tärkeissä kysymyksissä, joista en tiedä sitäkään vähää mitä energiapolitiikasta. Siksi aion itse äänestää ehdokasta, joka toimii arvoihini sopivassa puolueessa, edistää ympäristön asiaa, vaikuttaa hyvältä ja asioihin perehtyvältä tyypiltä, ja kannattaa muutenkin suunnilleen sellaisia asioita, joita itse rajallisella kokemuksellani uskon hyviksi. Äänestän myös mieluummin ehdokasta, joka voisi kenties uudistaa puoluettaan - ja koska tasa-arvon toteutumisessa on Suomessa vieläkin paljon tehtävää ja koska uskon, että useampi nainen päättävissä asemissa olisi hyvä juttu, äänestän luultavasti naista. 

Valitettavasti en tunne kaikkia ehdokkaita niin hyvin kuin kenties haluaisin. Tästä syystä nostan esille vain muutaman ehdokkaan, jotka joko tunnen pidemmältä ajalta tai joiden ympäristöystävällisyyteen minulla on perusteltu syy uskoa. 

Nykyisessä kotikaupungissani Turussa kriteereihini sopivia ehdokkaita ovat ainakin demarien Petra Peltonen (383) ja Juhana Turpeinen (412). Jos on valmis ottamaan riskin Fennovoiman kaatamisesta, Vihreiden listalta nostaisin esiin erityisesti Heidi Niskasen (173), Tuomo Liljenbäckin (161), ja Jakke Mäkelän (169). Myös Piraattipuolueen ehdokkaiden äänestäminen vaikuttaisi hyvinkin ajateltavissa olevalta vaihtoehdolta; valitettavasti en osaa sanoa, kuka ehdokkaista olisi oma vaihtoehtoni.

Helsingissä SDP:n listoilla on esimerkiksi Maria Nyroos (440), Katariina Styrman (459), Pekka Tuominen (470) ja Otto Köngäs (417). RKP:llä on Sara Henriksson (181), Perussuomalaisilla Tiera Laitinen (797), Kokoomuksella Panu Hämäri (56), ja piraateilla Petrus Pennanen (1048). Vihreiden listoilta äänestäisin todennäköisesti Atte Harjannetta (630), Aino Tuomista (728) tai Mikko Särelää (721). 

Espoossa ääneni saisi luultavasti uuden liberaalipuolueen listoilla oleva Suomen Ekomodernistien puheenjohtaja Tea Törmänen (645). Muita hyviä ehdokkaita olisivat Vasemmistoliiton Nina Jurvanen (351) tai Susanna Koistinen (366) sekä Vihreiden Saara Hyrkkö (211). Kokoomuksessa maininnan ansaitsee Tere Sammallahti (88), jonka uskon haluavan todella torjua ilmastonmuutosta ja ympäristötuhoja, vaikka muusta politiikasta olemmekin lähes täysin eri mieltä.

Jyväskylässä saattaisin hyvinkin äänestää SDP:n työmyyrää Eetu Kinnusta (494).

Tampereella olen seurannut Vasemmistoliiton Tatu Ahposta (322).

Kotkassa nostaisin esiin Vihreiden energia- ja ilmastopoliittisen työryhmän puheenjohtajan Antti van Wonterghemin (42).

Raumalla olen kuullut hyviä asioita demarien Essi Virtasesta (94). 

Jos koet, että sinut tai ehdokkaasi kannattaisi nostaa listalle, kerro siitä - mielellään perustelujen kera - kommenteissa!

]]>
15 http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234289-aanestaako-itseaan-vai-lapsiaan-varten-luonnonsuojelu-ja-kuntavaalit#comments Äänestäminen Energiapolitiikka Ilmastopolitiikka Kunnallisvaalit 2017 Luonnonsuojelu Mon, 27 Mar 2017 09:31:56 +0000 Janne Korhonen http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234289-aanestaako-itseaan-vai-lapsiaan-varten-luonnonsuojelu-ja-kuntavaalit