Sosialidemokratia http://jari-petteripahtela.vapaavuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135613/all Mon, 01 Apr 2019 19:19:47 +0300 fi Hurskaita muslimeja Oulussa ja muualla http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273156-hurskaita-muslimeja-oulussa-ja-muualla <p>Oulun imaami <strong>Abdul Mannan</strong> on hurskas mies. Ei ainoastaan siksi, että on imaami, eli lähin kristittyjen pappia vastaava hengenmies islamin piirissä, tai siksi, että hänen lähisukulaisiaan (ainakin avioliiton kautta) on ollut kirkastamassa Profeetan kunniaa (siunattu olkoon Hänen nimensä!) Isisin riveissä saavuttaen peräti marttyyrin seppeleen.&nbsp; Oulun sosialidemokraattisella salafisti-imaamilla on myös vähintään välillisiä liikesuhteita yritystoimintaan, jolla on rahoitettu pyhää sotaa eli <em>jihadia, </em>kuten illan MOT paljastaa.</p><p>Mutta ei tämä vielä mitään. Hurskas imaami on näet todistettavasti kova poika rukoilemaankin. Se näkyy hänen otsansa pysyvästä tummahkosta kuhmusta (ks. linkki 1), joka on syntynyt nimenomaan uutterasta pään takomisesta lattiaan. Näitä erityisen hurskauden merkkeinä pidettyjä ihovaurioita näkee paljon salafisteilla muuallakin maailmassa. Tunnetuin merkin kantaja lienee Al-Qaidan egyptiläinen kakkosmies <strong>Ayman al-Zawahiri</strong> (ks. linkki 2).&nbsp; Englannista vastaava merkki löytyy mm. usealta Oxfordin raiskausjengin jäseneltä (ks. linkki 3). Hurskaita kavereita.</p><p>Tervetuloa Suomeen, uusi normaali.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Linkki 1:&nbsp; &nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10716172">https://yle.fi/uutiset/3-10716172</a></p><p>Linkki 2:&nbsp; &nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-7450700">https://yle.fi/uutiset/3-7450700</a></p><p>Linkki 3:&nbsp; &nbsp;<a href="https://www.bbc.com/news/uk-england-oxfordshire-36526128">https://www.bbc.com/news/uk-england-oxfordshire-36526128</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oulun imaami Abdul Mannan on hurskas mies. Ei ainoastaan siksi, että on imaami, eli lähin kristittyjen pappia vastaava hengenmies islamin piirissä, tai siksi, että hänen lähisukulaisiaan (ainakin avioliiton kautta) on ollut kirkastamassa Profeetan kunniaa (siunattu olkoon Hänen nimensä!) Isisin riveissä saavuttaen peräti marttyyrin seppeleen.  Oulun sosialidemokraattisella salafisti-imaamilla on myös vähintään välillisiä liikesuhteita yritystoimintaan, jolla on rahoitettu pyhää sotaa eli jihadia, kuten illan MOT paljastaa.

Mutta ei tämä vielä mitään. Hurskas imaami on näet todistettavasti kova poika rukoilemaankin. Se näkyy hänen otsansa pysyvästä tummahkosta kuhmusta (ks. linkki 1), joka on syntynyt nimenomaan uutterasta pään takomisesta lattiaan. Näitä erityisen hurskauden merkkeinä pidettyjä ihovaurioita näkee paljon salafisteilla muuallakin maailmassa. Tunnetuin merkin kantaja lienee Al-Qaidan egyptiläinen kakkosmies Ayman al-Zawahiri (ks. linkki 2).  Englannista vastaava merkki löytyy mm. usealta Oxfordin raiskausjengin jäseneltä (ks. linkki 3). Hurskaita kavereita.

Tervetuloa Suomeen, uusi normaali. 

 

Linkki 1:   https://yle.fi/uutiset/3-10716172

Linkki 2:   https://yle.fi/uutiset/3-7450700

Linkki 3:   https://www.bbc.com/news/uk-england-oxfordshire-36526128

]]>
5 http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273156-hurskaita-muslimeja-oulussa-ja-muualla#comments ääri-islam Oulu Salafismi Sosialidemokratia Mon, 01 Apr 2019 16:19:47 +0000 Mika Keränen http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273156-hurskaita-muslimeja-oulussa-ja-muualla
Ehdottiko Orpo todellakin miljardi euroa lisää julkiseen terveydenhuoltoon? http://akilinden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271799-ehdottiko-orpo-todellakin-miljardi-euroa-lisaa-julkiseen-terveydenhuoltoon <p>Helsingin Sanomien esittämän arvion mukaan kaikki puolueet ovat nyt siirtyneet ennen vaaleja &rdquo;vasemmalle&rdquo;. Onko kyse vain sote-uudistuksessa ja yksityisten terveys- ja hoivafirmojen suosimisessa tahraantuneen julkisuuskuvan kiillottamisesta?&nbsp;</p><p>Olen tehnyt pitkän työrupeaman ns. ruohonjuuritason terveydenhuollon työntekijänä, terveydenhuollon johtajana ja paikallisen tason päättäjänä. Tavoitteeni on aina ollut väestön terveyden ja siihen vaikuttavien terveyspalveluiden parantaminen. Siksi suhtaudun vakavasti siihen, mitä maamme johtavat poliitikot sanovat kyseisestä asiasta. Esittävätkö he jotain sellaista, joka todella auttaa ihmisiä ja on toteutettavissa, vai onko puhe vain löysistä vaalilupauksista, jotka unohdetaan vaalien jälkeen. Katsoin torstaisen YLEn vaalikeskustelun ja vielä sen tietyt kohdat uusintana YLE Areenasta. Käsittelen seuraavaksi &ndash; vakavasti &ndash; Kokoomuksen Petteri Orpon esittämiä linjauksia.</p><p>Vasemmistoliiton Li Andersson totesi vaalikeskustelussa, että Kokoomuksen takia juuri menetettiin kolme ja puoli vuotta ja 200 miljoonaa euroa perjantaina 8.3.2019 kaatuneessa sote-paketissa. Juuri Kokoomus vaati suurten terveysfirmojen etujen mukaista markkinamallia. Tämän on todennut aivan tuoreeltaan Kokoomuksen entinen kansanedustaja, lääketieteen professori Sirpa Asko-Seljavaara kirjoituksessaan &rdquo;Kaksi kautta kansanedustajana&rdquo;, joka julkaistiin Erikoislääkäri &ndash;lehdessä. Toki tämä on ollut kaikkien nähtävänä ilman hänen &rdquo;todistustaan&rdquo;, niin ilmiselvästä asiasta on kysymys.</p><p><strong>Miksi tämä markkinamalli oli se asia, johon sote-uudistus kaatui? </strong></p><p>Muitakin syitä oli, mm. aikapula ns. maku-2 &ndash;asioiden käsittelyssä, mutta tämä oli se keskeinen periaatteellinen ongelma, jonka takia perustuslakivaliokunta oli joutunut käsittelemään asiaa perusteellisesti kolme eri kertaa (loppukevät 2017, loppukevät ja kesäkuu 2018 ja loppusyksy 2018). Perustuslakivaliokunnan yksimielisen (huom! myös kokoomuslaiset mukana) arvion mukaan ongelmat johtuivat siitä, että Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää oltiin &rdquo;olennaisilta osilta&rdquo; muuttamassa yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin perustuvaksi. Tämän mukanaan tuomiin vaikeuksiin asia kaatui &rdquo;kalkkiviivoilla&rdquo; &ndash; ja hyvä, että se kaatui.</p><p>Mitä Kokoomus nyt &ndash; hallituksen kaaduttua &ndash; esittää sote-linjanaan, ikään kuin se ei olisi koskaan Sipilän hallituksessa ollutkaan?</p><p>Kolme asiaa tuli selväksi Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpon puheenvuoroista YLEn vaalikeskustelussa;</p><ol><li>Kokoomus vaatii edelleen laajaa markkinamallia. Kun sitä ei lakisääteisesti saatu läpi, esitetään sitä nyt kuntavetoisesti.</li><li>Kokoomus esittää, että Suomeen ei muodosteta lakisääteisesti sote-alueita, vaan kuntien vapaaehtoisia sote-alueita. Esimerkkinä puheenjohtaja Orpo mainitsi Etelä-Karjalan Eksoten.</li><li>Tavoitteena Kokoomus esittää (suora lainaus Orpon puheenvuorosta): &rdquo;&hellip; että jokaisella suomalaisella on työterveyshuollon tasoiset terveyspalvelut.&rdquo;</li></ol><p>Viittaan aloituslauseisiini. Terveydenhuolto ja laajemmin sosiaali- ja terveydenhuolto on minulle vakava ja tärkeä asia. Sitä se on myös miljoonille suomalaisille. Se on koulutuksen ohella tärkein peruspalvelumme, jonka kanssa jokainen joutuu jossain elämänsä vaiheessa tekemisiin. Siksi on syytä pohtia edellä esitettyjä linjauksia. Mitä ne tarkoittavat?</p><p>Aloitan markkinamallista eli yksityisten palveluiden saamisesta julkisen rahoituksen piiriin, eli ns. &rdquo;samalle viivalle&rdquo; julkisten palveluiden kanssa. Tätähän on tarjottu keinoksi poistaa jonot. Niinhän siinä tapahtuisikin, koska julkisesti rahoitettua tarjontaa lisättäisiin.</p><p>Tämä asia on lähes kokonaan rahasta kiinni. Mitään estettä sille, että jokin kunta tai sairaanhoitopiiri jo nyt voisi ostaa alueensa väestölle heidän tarvitsemiaan yksityisiä palveluita jo olemassa olevien julkisten palveluiden lisäksi, ei ole. Jos esimerkiksi 100&nbsp;000 asukkaan kaupungissa on riittämättömän terveyskeskuslääkäreiden määrän takia liian pitkät jonot, koska tarjolla vain 100&nbsp;000 vastaanottoaikaa kun tarve olisi 200&nbsp;000, voi kaupunki ostaa puuttuvat 100&nbsp;000 käyntiä yksityisiltä lääkäreiltä ja lääkärikeskuksilta. Miksi niin ei tehdä niissäkään kaupungeissa, joita Kokoomus nyt johtaa? Siksi, että siihen ei ole rahaa. Esimerkkini tapauksessa se maksaisi noin 10 miljoonaa euroa eli puolen prosentin kuntaveron korotuksen verran.</p><p><strong>Onko Kokoomus nyt löytänyt &rdquo;rahasäkin&rdquo;, jolla tämä voidaan toteuttaa? </strong></p><p>&rdquo;Talousosaajien&rdquo; puolueelta en ole tähän vastausta saanut nyt enkä aikaisemminkaan. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyllä ostopalveluja ja palveluseteleitä käytetään, mutta ei edellä kertomallani tavalla ja laajuudessa. HUSissa, jota johdin 2010-2018, leikattiin puolet kaihileikkauksista eli noin 5000 vuodessa käyttäen palveluseteliä. Tässä ei nyt ole mahdollisuutta käydä läpi yksityiskohtia. Ongelmiakin oli, mutta pääosin malli toimi hyvin: julkinen sektori oli isäntä, rahoitus oli julkista ja yksityinen oli alihankkija. Kaikkeen tämä malli ei kuitenkaan sovellu. Mutta palaan ydinasiaan: kyse on julkisesti rahoitetun palvelun laajentamisesta ja se vaatii lisää julkista rahaa!</p><p><strong>Mikä sitten on sosialidemokraattien kanta tähän asiaan? </strong></p><p>Terveydenhuollossa yhdeksässä tapauksessa kymmenestä julkisen palvelutarjonnan laajentaminen on edullisempaa julkisen työnantajan omana työnä kuin ostettuna yksityiseltä. Tällöin saa samalla rahalla enemmän palveluja väestölle kuin ostamalla yksityiseltä. Tässä on yksi syy siihen, että ostopalveluja käytetään lähinnä pullonkaulojen ja ruuhkatilanteiden hoidossa tai silloin kun ei millään saada omaa henkilöstöä. HUSin kaihileikkauksissakin pääsyy oli se, että halusimme säästää omien silmälääkäreidemme työpanosta vaativimpiin asioihin. Edellä sanottu pätee nimenomaan terveyspalveluihin. Se johtuu siitä, että keskeisessä resurssissa eli ihmistyövoimassa (erityisesti lääkärit) kysyntä ylittää tarjonnan, josta seuraa se, että yksityiseltä ostettu (lääkäri)työvoima on melkein aina kalliimpaa kuin itse palkattu työvoima. Suurimmillaan ero on ollut kolminkertainen.</p><p>Toinen puheenjohtaja Orpon esittämä asia olivat vapaaehtoiset kuntayhtymät eli sote-alueet. Niitä on nyt kahdeksan. Viimeisimpänä aloitti tämän vuoden alussa Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä. Näiden kahdeksan piirin alueella asuu yhteensä noin miljoona suomalaista. Kyse on siis verraten pienistä alueista. Itse kannatan voimakkaasti näitä alueita ja toivon niitä syntyvän nopeasti lisää. Olisi hienoa, jos sellaiset syntyisi esimerkiksi Varsinais-Suomeen, Pirkanmaalle, Satakuntaan tai Pohjois-Savoon.</p><p>Tähän asti Kokoomus ei ole johtotasolta suhtautunut myönteisesti kuntayhtymiin. Edellinen puheenjohtaja Katainen suututti laajasti sairaanhoitopiirien väen puhumalla kuntayhtymien &rdquo;isännättömästä rahasta&rdquo; tai siitä, että &rdquo;kuntayhtymät vain laskuttavat kuntia&rdquo; &ndash; ikään kuin laskutuksen vastikkeena ei saataisi hengen pelastavia hoitoja! Nyt suhtautuminen on siis muuttunut? Se on myönteistä. Siis jos näin on tapahtunut. Maanantaina 11.3. tapaamani Kokoomuksen johtava turkulainen poliitikko haukkui Eksoten &rdquo;maan rakoon&rdquo;. Yritin parhaani mukaan korjata hänen virheellisiä käsityksiään.</p><p><strong>Yhdessäkään mainituista kahdeksasta kuntayhtymästä ei ole toteutettu Kokoomuksen ajamaa valinnanvapausmallia.</strong></p><p>Suurin haaste, joka uusien kuntayhtymien muodostamiseen liittyy, on juuri tämä vapaaehtoisuus. Niitä ei synny, elleivät alueen kaikki kunnat ole siihen halukkaita. Olen itse paljon kiertänyt Suomea ja tiedän, että vastarannan kiiskiä on melkein kaikissa niissä maakunnissa, joissa ei vielä näitä kuntayhtymiä ole. Miten silloin turvataan pienten ja keskisuurtenkin kuntien palvelut? Juuri kuntien välinen palveluiden ja niiden rahoitusmahdollisuuksien eriarvoisuus oli se syy, joka johti viisi vuotta sitten kaikki puolueet hyväksymään sote-alueet. Tämän totesi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne hyvin avauspuheenvuorossaan YLEn vaalikeskustelussa.&nbsp;Kokoomuksenkin hyväksynnän aikajana lakisääteisille sote-alueille on jo vuosien mittainen: 1) Paula Risikon malli 29.8.2009, 2) Kataisen hallituksen ohjelma 2011, 3) Orpon työryhmän esitys 2013, 4) Kaikkien puolueiden yhteinen esitys 2014 viidestä sote-alueesta, 5) Stubbin hallituksen esitys 2015 18 sote-alueesta, 6) Sipilän hallituksen ohjelma 2015 ja koko sen jälkeinen &rdquo;sotehistoria&rdquo;</p><p><strong>Selvyyden vuoksi totean, että sellaista pakkokuntayhtymää, joka perustuu kuntien verotukseen ja joka käyttää 2/3 kuntien verotuloista, ei voida Suomeen lailla säätää. </strong></p><p>Tähän juuri kaatuivat edellä mainitut mallit 4) ja 5). Joten vain vapaaehtoiset kuntien sote-alueet ovat mahdollisia. Mutta ongelmaksi jää se, että syntyykö niitä. Ja jos ei synny, mitä sitten tapahtuu? Putoaako silloin pieni tai keskisuuri kunta kerrallaan kokonaisulkoistusten kautta suurten terveysyritysten syliin? Sitä en rohkene väittää, että tämä olisi minkään puolueen &ndash; Kokoomuksenkaan &ndash; tavoite. Valinnanvapaudestahan ei kokonaisulkoistuksessa ole merkkiäkään.</p><p>Kolmas ja tavallaan mielenkiintoisin asia, koska se oli &rdquo;uusi avaus&rdquo;, oli <strong>Orpon esittämä tavoite: &rdquo;jokaisella suomalaisella on työterveyshuollon tasoiset terveyspalvelut&rdquo;</strong>. Käsittelen sitä seuraavaksi.</p><p>En halua ilkeillä, mutta törmäsin sanasta sanaan tähän samaan tavoitteeseen Keskuskauppakamarin kirjeessä 28.2.2019, jossa sen esitti kyseisen yhteisön toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi. Onko tämä vain sattumaa? Sinänsähän ei ole mitään kummallista siinä, että jonkun puolueen ja jonkun etujärjestön kanta johonkin asiaan on sama. En kuitenkaan voi sille mitään, että onko tässä(kin) asiassa nyt Orpolla ollut kuiskaaja, jonka neuvoja ei olisi kannattanut kuunnella, vaan turvautua todellisten asiantuntijoiden tietoon.</p><p>Työterveyshuolto nykyisessä laajuudessaan on suomalainen erikoisuus. Monet kritisoivat sitä esimerkkinä eriarvoistavasta terveydenhuollosta. Itse en ole tähän &rdquo;kuoroon&rdquo; liittynyt. Olen työskennellyt pääosin paikkakunnilla, joissa suurteollisuus oli aikoinaan vahva ja työterveyshuollon merkitys keskeinen. En kannata sen supistamista. Sen maksaa pääosin työnantaja. Suoraan työnantaja maksaa 50 % sairaanhoidosta ja 40 % ennaltaehkäisevästä työterveyshuollosta. Muu rahoitus tulee Kelan kautta ja siitäkin työnantaja maksaa valtaosan. Työterveyshuolto on maksutonta työntekijöille. Vuonna 2016 olivat työterveyshuollon kulut 805 miljoonaa euroa ja sen piirissä oli 87 % palkansaajina toimivasta työvoimasta eli 1,8 miljoonaa henkilöä ja 35&nbsp;000 yrittäjää. Työterveyshuollon piirissä olevaa kohti kustannukset olivat 440 euroa vuodessa. Tällä rahalla saatiin työpaikkaselvityksiä, ryhmäneuvontaa ja -ohjausta, yksilöneuvontaa ja -ohjausta, terveystarkastuksia, sairaanhoitokäyntejä, laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia. Lääkärikäyntejä toteutui 3,8 miljoonaa ja terveydenhoitajan käyntejä 1,5 miljoonaa. Työterveyshuolto on siis merkittävä osa suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää, vaikka kaikilla henkilöillä ja ammattialoilla työterveyspalvelutkaan eivät ole kattavia. Jonoja lääkärin vastaanotoille on ja henkilöstöä ohjataan &rdquo;omiin terveyskeskuksiin&rdquo; tai &rdquo;päivystyksiin&rdquo; sairaustapauksissa. Nämä asiat eivät itse asiassa edes kuulu monen työantajan järjestämään työterveyshuoltoon. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin työterveyshuollon palveluita ei ole tarjolla. Työterveyshuolto tukeutuu siis merkittävältä osin siihen, että samaan aikaan Suomessa on terveyskeskus- ja sairaalapalvelut, joita työterveyshuollonkin asiakkaat käyttävät hankalina aikoina ja vaikeissa tapauksissa.</p><p>Nyt esitän sen vakavan kysymyksen: <strong>onko Kokoomus todella tehnyt tai tekemässä sellaisen linjauksen, että &rdquo;jokaiselle suomalaisella on työterveyshuollon tasoiset terveyspalvelut&rdquo;?</strong> Jos on tehnyt, niin sanon, että &rdquo;tervetuloa vihdoinkin julkisen terveyden laajentajien joukkoon&rdquo;. Tämän linjauksen kustannukset ovat yli miljardi euroa. Laskelma on seuraava.</p><p>Koko terveyskeskustoiminnan nettokustannukset ovat 650 euroa asukasta kohti eli 5,5 miljoonaa asukasta x 650 euroa = 3&nbsp;575 miljoonaa euroa. Tämä kattaa kaikki terveyskeskuksen 32 toimintoa: vuodeosastot, hammashuollon, kotisairaanhoidon, seulonnat, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, neuvolat, vuodeosastot, fysioterapian, lääkinnällisen kuntoutuksen, lääkärivastaanotot jne. Terveyskeskukset käyttävät paljon vähemmän rahaa asukasta kohti lääkäri- ja hoitajapalveluihin kuin käytetään työterveyshuollossa sen piirissä olevaa henkilö kohti. Tämä johtuu siitä, että kunnat ovat &rdquo;rahapulassaan&rdquo; näin päättäneet. Lisäksi työterveyshuolto on maksutonta. Terveyskeskusten monet palvelut eivät ole. Tämän eron kurominen umpeen maksaa siis yli miljardi euroa. Suomalaisista työterveyshuollon ulkopuolella on 3,7 miljoonaa henkilöä. Tähän ryhmään kuuluvat ovat keskimäärin sairaampia kuin työterveyshuollon piirissä olevat. Ja kuten edellä totesin, työterveyshuolto ei käyttämästään yli 800 miljoonasta eurosta huolimatta hoida kuin osan heidän terveydenhuollostaan. Sivuhuomautuksena totean, että työterveyshuollossa, kuten ei kokonaisulkoistuksissakaan, ole valinnanvapautta, vaan työnantaja päättää missä henkilön työterveyshuolto on.</p><p>Petteri Orpo on ollut kolme vuotta valtiovarainministeri. <strong>Nyt hän siis ehdottaa erittäin merkittävää julkisen terveydenhuollon laajennusta, joka kattaisi koko väestön</strong>. Kunnat vastaavat terveyskeskustoiminnan rahoituksesta. Itse ilmoitan kannattavani tätä miljardin lisäystä. Se on ollut linjani jo pitkään. Tämä asia on helposti googlattavissa. Olen vaatinut merkittävää julkisen rahoituksen lisäystä terveydenhuoltoon. Totesin jo vuonna 2010, että Suomen julkinen terveydenhuolto on laittomassa tilassa liian niukkojen resurssien takia. Tilanne ei ole perusterveydenhuollossa yhtään siitä parantunut. Nyt on todella aika korjata tämä asia. Me sosialidemokraatit olemme siihen valmiita. Jään tarkasti seuraamaan Kokoomuksen esityksiä julkisen terveydenhuollon rahoituksen lisäämiseksi. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien esittämän arvion mukaan kaikki puolueet ovat nyt siirtyneet ennen vaaleja ”vasemmalle”. Onko kyse vain sote-uudistuksessa ja yksityisten terveys- ja hoivafirmojen suosimisessa tahraantuneen julkisuuskuvan kiillottamisesta? 

Olen tehnyt pitkän työrupeaman ns. ruohonjuuritason terveydenhuollon työntekijänä, terveydenhuollon johtajana ja paikallisen tason päättäjänä. Tavoitteeni on aina ollut väestön terveyden ja siihen vaikuttavien terveyspalveluiden parantaminen. Siksi suhtaudun vakavasti siihen, mitä maamme johtavat poliitikot sanovat kyseisestä asiasta. Esittävätkö he jotain sellaista, joka todella auttaa ihmisiä ja on toteutettavissa, vai onko puhe vain löysistä vaalilupauksista, jotka unohdetaan vaalien jälkeen. Katsoin torstaisen YLEn vaalikeskustelun ja vielä sen tietyt kohdat uusintana YLE Areenasta. Käsittelen seuraavaksi – vakavasti – Kokoomuksen Petteri Orpon esittämiä linjauksia.

Vasemmistoliiton Li Andersson totesi vaalikeskustelussa, että Kokoomuksen takia juuri menetettiin kolme ja puoli vuotta ja 200 miljoonaa euroa perjantaina 8.3.2019 kaatuneessa sote-paketissa. Juuri Kokoomus vaati suurten terveysfirmojen etujen mukaista markkinamallia. Tämän on todennut aivan tuoreeltaan Kokoomuksen entinen kansanedustaja, lääketieteen professori Sirpa Asko-Seljavaara kirjoituksessaan ”Kaksi kautta kansanedustajana”, joka julkaistiin Erikoislääkäri –lehdessä. Toki tämä on ollut kaikkien nähtävänä ilman hänen ”todistustaan”, niin ilmiselvästä asiasta on kysymys.

Miksi tämä markkinamalli oli se asia, johon sote-uudistus kaatui?

Muitakin syitä oli, mm. aikapula ns. maku-2 –asioiden käsittelyssä, mutta tämä oli se keskeinen periaatteellinen ongelma, jonka takia perustuslakivaliokunta oli joutunut käsittelemään asiaa perusteellisesti kolme eri kertaa (loppukevät 2017, loppukevät ja kesäkuu 2018 ja loppusyksy 2018). Perustuslakivaliokunnan yksimielisen (huom! myös kokoomuslaiset mukana) arvion mukaan ongelmat johtuivat siitä, että Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää oltiin ”olennaisilta osilta” muuttamassa yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin perustuvaksi. Tämän mukanaan tuomiin vaikeuksiin asia kaatui ”kalkkiviivoilla” – ja hyvä, että se kaatui.

Mitä Kokoomus nyt – hallituksen kaaduttua – esittää sote-linjanaan, ikään kuin se ei olisi koskaan Sipilän hallituksessa ollutkaan?

Kolme asiaa tuli selväksi Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpon puheenvuoroista YLEn vaalikeskustelussa;

  1. Kokoomus vaatii edelleen laajaa markkinamallia. Kun sitä ei lakisääteisesti saatu läpi, esitetään sitä nyt kuntavetoisesti.
  2. Kokoomus esittää, että Suomeen ei muodosteta lakisääteisesti sote-alueita, vaan kuntien vapaaehtoisia sote-alueita. Esimerkkinä puheenjohtaja Orpo mainitsi Etelä-Karjalan Eksoten.
  3. Tavoitteena Kokoomus esittää (suora lainaus Orpon puheenvuorosta): ”… että jokaisella suomalaisella on työterveyshuollon tasoiset terveyspalvelut.”

Viittaan aloituslauseisiini. Terveydenhuolto ja laajemmin sosiaali- ja terveydenhuolto on minulle vakava ja tärkeä asia. Sitä se on myös miljoonille suomalaisille. Se on koulutuksen ohella tärkein peruspalvelumme, jonka kanssa jokainen joutuu jossain elämänsä vaiheessa tekemisiin. Siksi on syytä pohtia edellä esitettyjä linjauksia. Mitä ne tarkoittavat?

Aloitan markkinamallista eli yksityisten palveluiden saamisesta julkisen rahoituksen piiriin, eli ns. ”samalle viivalle” julkisten palveluiden kanssa. Tätähän on tarjottu keinoksi poistaa jonot. Niinhän siinä tapahtuisikin, koska julkisesti rahoitettua tarjontaa lisättäisiin.

Tämä asia on lähes kokonaan rahasta kiinni. Mitään estettä sille, että jokin kunta tai sairaanhoitopiiri jo nyt voisi ostaa alueensa väestölle heidän tarvitsemiaan yksityisiä palveluita jo olemassa olevien julkisten palveluiden lisäksi, ei ole. Jos esimerkiksi 100 000 asukkaan kaupungissa on riittämättömän terveyskeskuslääkäreiden määrän takia liian pitkät jonot, koska tarjolla vain 100 000 vastaanottoaikaa kun tarve olisi 200 000, voi kaupunki ostaa puuttuvat 100 000 käyntiä yksityisiltä lääkäreiltä ja lääkärikeskuksilta. Miksi niin ei tehdä niissäkään kaupungeissa, joita Kokoomus nyt johtaa? Siksi, että siihen ei ole rahaa. Esimerkkini tapauksessa se maksaisi noin 10 miljoonaa euroa eli puolen prosentin kuntaveron korotuksen verran.

Onko Kokoomus nyt löytänyt ”rahasäkin”, jolla tämä voidaan toteuttaa?

”Talousosaajien” puolueelta en ole tähän vastausta saanut nyt enkä aikaisemminkaan. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyllä ostopalveluja ja palveluseteleitä käytetään, mutta ei edellä kertomallani tavalla ja laajuudessa. HUSissa, jota johdin 2010-2018, leikattiin puolet kaihileikkauksista eli noin 5000 vuodessa käyttäen palveluseteliä. Tässä ei nyt ole mahdollisuutta käydä läpi yksityiskohtia. Ongelmiakin oli, mutta pääosin malli toimi hyvin: julkinen sektori oli isäntä, rahoitus oli julkista ja yksityinen oli alihankkija. Kaikkeen tämä malli ei kuitenkaan sovellu. Mutta palaan ydinasiaan: kyse on julkisesti rahoitetun palvelun laajentamisesta ja se vaatii lisää julkista rahaa!

Mikä sitten on sosialidemokraattien kanta tähän asiaan?

Terveydenhuollossa yhdeksässä tapauksessa kymmenestä julkisen palvelutarjonnan laajentaminen on edullisempaa julkisen työnantajan omana työnä kuin ostettuna yksityiseltä. Tällöin saa samalla rahalla enemmän palveluja väestölle kuin ostamalla yksityiseltä. Tässä on yksi syy siihen, että ostopalveluja käytetään lähinnä pullonkaulojen ja ruuhkatilanteiden hoidossa tai silloin kun ei millään saada omaa henkilöstöä. HUSin kaihileikkauksissakin pääsyy oli se, että halusimme säästää omien silmälääkäreidemme työpanosta vaativimpiin asioihin. Edellä sanottu pätee nimenomaan terveyspalveluihin. Se johtuu siitä, että keskeisessä resurssissa eli ihmistyövoimassa (erityisesti lääkärit) kysyntä ylittää tarjonnan, josta seuraa se, että yksityiseltä ostettu (lääkäri)työvoima on melkein aina kalliimpaa kuin itse palkattu työvoima. Suurimmillaan ero on ollut kolminkertainen.

Toinen puheenjohtaja Orpon esittämä asia olivat vapaaehtoiset kuntayhtymät eli sote-alueet. Niitä on nyt kahdeksan. Viimeisimpänä aloitti tämän vuoden alussa Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä. Näiden kahdeksan piirin alueella asuu yhteensä noin miljoona suomalaista. Kyse on siis verraten pienistä alueista. Itse kannatan voimakkaasti näitä alueita ja toivon niitä syntyvän nopeasti lisää. Olisi hienoa, jos sellaiset syntyisi esimerkiksi Varsinais-Suomeen, Pirkanmaalle, Satakuntaan tai Pohjois-Savoon.

Tähän asti Kokoomus ei ole johtotasolta suhtautunut myönteisesti kuntayhtymiin. Edellinen puheenjohtaja Katainen suututti laajasti sairaanhoitopiirien väen puhumalla kuntayhtymien ”isännättömästä rahasta” tai siitä, että ”kuntayhtymät vain laskuttavat kuntia” – ikään kuin laskutuksen vastikkeena ei saataisi hengen pelastavia hoitoja! Nyt suhtautuminen on siis muuttunut? Se on myönteistä. Siis jos näin on tapahtunut. Maanantaina 11.3. tapaamani Kokoomuksen johtava turkulainen poliitikko haukkui Eksoten ”maan rakoon”. Yritin parhaani mukaan korjata hänen virheellisiä käsityksiään.

Yhdessäkään mainituista kahdeksasta kuntayhtymästä ei ole toteutettu Kokoomuksen ajamaa valinnanvapausmallia.

Suurin haaste, joka uusien kuntayhtymien muodostamiseen liittyy, on juuri tämä vapaaehtoisuus. Niitä ei synny, elleivät alueen kaikki kunnat ole siihen halukkaita. Olen itse paljon kiertänyt Suomea ja tiedän, että vastarannan kiiskiä on melkein kaikissa niissä maakunnissa, joissa ei vielä näitä kuntayhtymiä ole. Miten silloin turvataan pienten ja keskisuurtenkin kuntien palvelut? Juuri kuntien välinen palveluiden ja niiden rahoitusmahdollisuuksien eriarvoisuus oli se syy, joka johti viisi vuotta sitten kaikki puolueet hyväksymään sote-alueet. Tämän totesi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne hyvin avauspuheenvuorossaan YLEn vaalikeskustelussa. Kokoomuksenkin hyväksynnän aikajana lakisääteisille sote-alueille on jo vuosien mittainen: 1) Paula Risikon malli 29.8.2009, 2) Kataisen hallituksen ohjelma 2011, 3) Orpon työryhmän esitys 2013, 4) Kaikkien puolueiden yhteinen esitys 2014 viidestä sote-alueesta, 5) Stubbin hallituksen esitys 2015 18 sote-alueesta, 6) Sipilän hallituksen ohjelma 2015 ja koko sen jälkeinen ”sotehistoria”

Selvyyden vuoksi totean, että sellaista pakkokuntayhtymää, joka perustuu kuntien verotukseen ja joka käyttää 2/3 kuntien verotuloista, ei voida Suomeen lailla säätää.

Tähän juuri kaatuivat edellä mainitut mallit 4) ja 5). Joten vain vapaaehtoiset kuntien sote-alueet ovat mahdollisia. Mutta ongelmaksi jää se, että syntyykö niitä. Ja jos ei synny, mitä sitten tapahtuu? Putoaako silloin pieni tai keskisuuri kunta kerrallaan kokonaisulkoistusten kautta suurten terveysyritysten syliin? Sitä en rohkene väittää, että tämä olisi minkään puolueen – Kokoomuksenkaan – tavoite. Valinnanvapaudestahan ei kokonaisulkoistuksessa ole merkkiäkään.

Kolmas ja tavallaan mielenkiintoisin asia, koska se oli ”uusi avaus”, oli Orpon esittämä tavoite: ”jokaisella suomalaisella on työterveyshuollon tasoiset terveyspalvelut”. Käsittelen sitä seuraavaksi.

En halua ilkeillä, mutta törmäsin sanasta sanaan tähän samaan tavoitteeseen Keskuskauppakamarin kirjeessä 28.2.2019, jossa sen esitti kyseisen yhteisön toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi. Onko tämä vain sattumaa? Sinänsähän ei ole mitään kummallista siinä, että jonkun puolueen ja jonkun etujärjestön kanta johonkin asiaan on sama. En kuitenkaan voi sille mitään, että onko tässä(kin) asiassa nyt Orpolla ollut kuiskaaja, jonka neuvoja ei olisi kannattanut kuunnella, vaan turvautua todellisten asiantuntijoiden tietoon.

Työterveyshuolto nykyisessä laajuudessaan on suomalainen erikoisuus. Monet kritisoivat sitä esimerkkinä eriarvoistavasta terveydenhuollosta. Itse en ole tähän ”kuoroon” liittynyt. Olen työskennellyt pääosin paikkakunnilla, joissa suurteollisuus oli aikoinaan vahva ja työterveyshuollon merkitys keskeinen. En kannata sen supistamista. Sen maksaa pääosin työnantaja. Suoraan työnantaja maksaa 50 % sairaanhoidosta ja 40 % ennaltaehkäisevästä työterveyshuollosta. Muu rahoitus tulee Kelan kautta ja siitäkin työnantaja maksaa valtaosan. Työterveyshuolto on maksutonta työntekijöille. Vuonna 2016 olivat työterveyshuollon kulut 805 miljoonaa euroa ja sen piirissä oli 87 % palkansaajina toimivasta työvoimasta eli 1,8 miljoonaa henkilöä ja 35 000 yrittäjää. Työterveyshuollon piirissä olevaa kohti kustannukset olivat 440 euroa vuodessa. Tällä rahalla saatiin työpaikkaselvityksiä, ryhmäneuvontaa ja -ohjausta, yksilöneuvontaa ja -ohjausta, terveystarkastuksia, sairaanhoitokäyntejä, laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia. Lääkärikäyntejä toteutui 3,8 miljoonaa ja terveydenhoitajan käyntejä 1,5 miljoonaa. Työterveyshuolto on siis merkittävä osa suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää, vaikka kaikilla henkilöillä ja ammattialoilla työterveyspalvelutkaan eivät ole kattavia. Jonoja lääkärin vastaanotoille on ja henkilöstöä ohjataan ”omiin terveyskeskuksiin” tai ”päivystyksiin” sairaustapauksissa. Nämä asiat eivät itse asiassa edes kuulu monen työantajan järjestämään työterveyshuoltoon. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin työterveyshuollon palveluita ei ole tarjolla. Työterveyshuolto tukeutuu siis merkittävältä osin siihen, että samaan aikaan Suomessa on terveyskeskus- ja sairaalapalvelut, joita työterveyshuollonkin asiakkaat käyttävät hankalina aikoina ja vaikeissa tapauksissa.

Nyt esitän sen vakavan kysymyksen: onko Kokoomus todella tehnyt tai tekemässä sellaisen linjauksen, että ”jokaiselle suomalaisella on työterveyshuollon tasoiset terveyspalvelut”? Jos on tehnyt, niin sanon, että ”tervetuloa vihdoinkin julkisen terveyden laajentajien joukkoon”. Tämän linjauksen kustannukset ovat yli miljardi euroa. Laskelma on seuraava.

Koko terveyskeskustoiminnan nettokustannukset ovat 650 euroa asukasta kohti eli 5,5 miljoonaa asukasta x 650 euroa = 3 575 miljoonaa euroa. Tämä kattaa kaikki terveyskeskuksen 32 toimintoa: vuodeosastot, hammashuollon, kotisairaanhoidon, seulonnat, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, neuvolat, vuodeosastot, fysioterapian, lääkinnällisen kuntoutuksen, lääkärivastaanotot jne. Terveyskeskukset käyttävät paljon vähemmän rahaa asukasta kohti lääkäri- ja hoitajapalveluihin kuin käytetään työterveyshuollossa sen piirissä olevaa henkilö kohti. Tämä johtuu siitä, että kunnat ovat ”rahapulassaan” näin päättäneet. Lisäksi työterveyshuolto on maksutonta. Terveyskeskusten monet palvelut eivät ole. Tämän eron kurominen umpeen maksaa siis yli miljardi euroa. Suomalaisista työterveyshuollon ulkopuolella on 3,7 miljoonaa henkilöä. Tähän ryhmään kuuluvat ovat keskimäärin sairaampia kuin työterveyshuollon piirissä olevat. Ja kuten edellä totesin, työterveyshuolto ei käyttämästään yli 800 miljoonasta eurosta huolimatta hoida kuin osan heidän terveydenhuollostaan. Sivuhuomautuksena totean, että työterveyshuollossa, kuten ei kokonaisulkoistuksissakaan, ole valinnanvapautta, vaan työnantaja päättää missä henkilön työterveyshuolto on.

Petteri Orpo on ollut kolme vuotta valtiovarainministeri. Nyt hän siis ehdottaa erittäin merkittävää julkisen terveydenhuollon laajennusta, joka kattaisi koko väestön. Kunnat vastaavat terveyskeskustoiminnan rahoituksesta. Itse ilmoitan kannattavani tätä miljardin lisäystä. Se on ollut linjani jo pitkään. Tämä asia on helposti googlattavissa. Olen vaatinut merkittävää julkisen rahoituksen lisäystä terveydenhuoltoon. Totesin jo vuonna 2010, että Suomen julkinen terveydenhuolto on laittomassa tilassa liian niukkojen resurssien takia. Tilanne ei ole perusterveydenhuollossa yhtään siitä parantunut. Nyt on todella aika korjata tämä asia. Me sosialidemokraatit olemme siihen valmiita. Jään tarkasti seuraamaan Kokoomuksen esityksiä julkisen terveydenhuollon rahoituksen lisäämiseksi.  

 

]]>
0 http://akilinden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271799-ehdottiko-orpo-todellakin-miljardi-euroa-lisaa-julkiseen-terveydenhuoltoon#comments 2019 eduskuntavaalit Sosialidemokratia Sote Terveydenhuolto Sat, 16 Mar 2019 18:16:37 +0000 Aki Lindén http://akilinden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271799-ehdottiko-orpo-todellakin-miljardi-euroa-lisaa-julkiseen-terveydenhuoltoon
Sosialidemokraattia tarvitaan http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269474-sosialidemokraattia-tarvitaan <p>Tammikuussa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ilmoitti, ettei &rdquo;koulussa tarvita sosialidemokraattia valvomassa, osaako opettaja hoitaa hommansa&rdquo;. Ei tarvitakaan, sillä SDP luottaa suomalaisen opettajan ammattitaitoon. Mutta kokoomusta pitäisi valvoa, muuten tuhoutuu suomalainen koulutus ja osaaminen.</p><p>Kokoomus säästi ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa pelkästään vuonna 2017, 1&nbsp;600 ammatillista opettajaa irtisanottiin. Olisi tarvittu sosialidemokraatti valvomaan!</p><p>Yliopistoilta vietiin 300 miljoonaa ja 3&nbsp;500 työsuhdetta lopetettiin. Olisi tarvittu sosialidemokraatti valvomaan!</p><p>Työttömien lapsilta lopetettiin oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Olisi tarvittu sosialidemokraatti valvomaan!</p><p>Tämän vanhustenhoidon, vammaisten hoidon ja varhaiskasvatuksen osalta täytyy myöskin todeta, että valvojaa olisi tarvittu.</p><p>Kun kyse on laadusta, on sinisilmäistä luottaa bisneksessä omavalvontaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tammikuussa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ilmoitti, ettei ”koulussa tarvita sosialidemokraattia valvomassa, osaako opettaja hoitaa hommansa”. Ei tarvitakaan, sillä SDP luottaa suomalaisen opettajan ammattitaitoon. Mutta kokoomusta pitäisi valvoa, muuten tuhoutuu suomalainen koulutus ja osaaminen.

Kokoomus säästi ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa pelkästään vuonna 2017, 1 600 ammatillista opettajaa irtisanottiin. Olisi tarvittu sosialidemokraatti valvomaan!

Yliopistoilta vietiin 300 miljoonaa ja 3 500 työsuhdetta lopetettiin. Olisi tarvittu sosialidemokraatti valvomaan!

Työttömien lapsilta lopetettiin oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Olisi tarvittu sosialidemokraatti valvomaan!

Tämän vanhustenhoidon, vammaisten hoidon ja varhaiskasvatuksen osalta täytyy myöskin todeta, että valvojaa olisi tarvittu.

Kun kyse on laadusta, on sinisilmäistä luottaa bisneksessä omavalvontaan.

 

 

]]>
0 http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269474-sosialidemokraattia-tarvitaan#comments Koulutus Opetus Sosialidemokratia Valvonta vanhustenhoito Mon, 11 Feb 2019 15:28:00 +0000 Ulla Kaukola http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269474-sosialidemokraattia-tarvitaan
Luurankoja demokraattisen vasemmiston kellareissa http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264800-luurankoja-demokraattisen-vasemmiston-kellareissa <p>Ruotsin taannoisissa valtiopäivävaaleissa, joiden tuloksesta syntynyttä sotkuista vyyhteä yhä selvitellään, oli useampi kuin yksi voittaja, mutta meitä kiinnostaa tässä yhteydessä erityisesti kaksi ryhmää: &rdquo;oikealla&rdquo; ääniosuuttaan kasvatti tuntuvasti Ruotsidemokraatit (jatkossa SD) ja &rdquo;vasemmalla&rdquo; laidalla teki saman <em>Vänsterpartiet</em>, eli kommunistien seuraajapuolue ja meikäläisen Vasemmistoliiton lähin vastine Pohjanlahden takana. Vasemmiston kannatuksen kasvu on yleisesti tulkittu reaktioksi SD:n ennakoituun vaalivoittoon; ruotsalaisen äänestäjäkunnan tietty osa on siis pitänyt Vänster-puoluetta jonkinlaisena SD:n absoluuttisena antipodina, jota kannatti äänestää, jos tahtoi pyrkiä jarruttamaan tuon &rdquo;natsistisen&rdquo; puolueen nousua. Myös Pohjanlahden tällä puolen meikäläiset vasemmistolaiset pitävät itseään ihmisoikeuksien ja ihmisarvon vahvimpana linnakkeena sekä &rdquo;rasismin&rdquo; ja &rdquo;muukalaisvihan&rdquo; luotettavimpana vastavoimana. Näin asian sanoitti puheenjohtaja <strong>Paavo Arhinmäki </strong>melko tarkalleen seitsemän vuotta sitten availlessaan omaa presidentinvaalikampanjaansa:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Maailman ihmisten keskinäinen solidaarisuus on ainoa keino selvitä maapallonlaajuisista ongelmista, kuten ilmaston lämpeneminen, aavikoituminen, sodat tai köyhyys. Vasemmistolaisuus on ihanne siitä, että emme erittele ihmisiä meihin ja muihin, parempiin ja huonompiin, autettaviin ja oman onnensa nojaan jätettäviin.</p><p>[--]</p><p>Valitettavasti moniarvoinen ja avoin Suomi ovat uhattuina. Suomalaisessa yhteiskunnassa tuntuu yhä vahvemmin nousevan viha erilaisia vähemmistöjä kohtaan. Tämä kehitys tarvitsee vastavoiman. Haluan, että kun vaalikeskusteluissa puhutaan Suomen ja maailman tulevaisuudesta, puhutaan myös meidän vasemmistolaisista ihanteistamme.</p><p>[--]</p><p>Viikko sitten julkistettiin mielipidetutkimus, joka kertoi, millaisia piirteitä suomalaisesta yhteiskunnasta nyt nousee esiin. Tutkimuksen mukaan 14 prosenttia suomalaisista tunnistaa itsessään rasistisia piirteitä. Lisäksi miltei kolmasosa suomalaisista uskoo, että &rsquo;joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kerta kaikkiaan sovi asumaan modernissa yhteiskunnassa&rsquo;.</p><p>Suomalaisessa politiikassa esitetään maahanmuuttajista, seksuaalivähemmistöistä, taiteesta, pohjoismaisesta sosialidemokratiasta ja journalisteista sellaisia kannanottoja, jotka menevät kaiken sopivaisuuden rajojen yli. Kyse on siitä, että suomalaisessa politiikassa on voimia, jotka ovat valmiita kiistämään toisten ihmisarvon.&rdquo; (Linkki koko puheeseen löytyy tämän jutun lopusta.)</p><p>***</p><p>Lienee selvää, miltä suunnalta noita &rdquo;toisten ihmisarvon kiistäviä&rdquo; pimeyden voimia Arhinmäen mielestä erityisesti löytyy...</p><p>Se sen sijaan ei ole lainkaan selvää, että &rdquo;vasemmistolaisilla ihanteilla&rdquo; olisi aina ymmärretty sisäistettyä vastuuta koko maailmasta ja varsinkaan tuosta merkillisestä fiktiosta nimeltä &rdquo;ihmiskunta&rdquo;. Sekä omahyväisyyttä tihkuva Arhinmäki että hänen, mikäli mahdollista, vieläkin omahyväisemmät ruotsalaiset aatetoverinsa vaikuttavat olevan vilpittömän tietämättömiä erinäisistä luurangoista oman ideologiansa kellareissa. Ja nyt emme puhu Leninin, Stalinin, Maon tai Pol Potin regiimien tuottamista ruumiskasoista sen paremmin kuin muistakaan viimeistään <em>Kommunismin musta kirja</em> -teoksen kaikille tutuiksi tekemistä vasemmistolaisen totalitarismin rikoksista; ei, nyt ovat käsittelyssä &rdquo;demokraattisen sosialismin&rdquo; ja länsimaisen vasemmiston varhaishistorian tietyt kauneusvirheet, joista ei kyllä nykyään paljon huudella sikäli kuin niistä ollaan edes tietoisia.&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Meluisa antirasismi ja muu kaikenlaisen &rdquo;syrjinnän&rdquo; vastaisuus ovat länsimaisen vasemmiston keskuudessa huomattavasti tuoreempi ilmiö kuin moni aatteen nykyinen kannattaja ehkä olisi valmis uskomaankaan. Toki vasemmistopuolueet ovat jo vuosisata sitten saattaneet suoltaa ilmoille &rdquo;imperialismin&rdquo; ja &rdquo;kolonialismin&rdquo; vastaisia muodollisia julkilausumia, mutta linja ei tässäkään suhteessa ole ollut mitenkään yhtenäinen eikä missään tapauksessa aina nykyisin tuntemamme poliittisen korrektiuden mukainen. <em>Fin de sièclen</em> Ranskan vasemmiston kanta tuolloin ajankohtaiseen siirtomaakysymykseen oli varsin moniselitteinen. Oli niitä, jotka kannattivat Ranskan siirtomaapolitiikkaa koska katsoivat sen kaikesta huolimatta levittävän Edistyksen valoa pimeisiin maanosiin. Toisaalta kaikkien kolonialismin vastustajienkaan perustelut eivät nykynäkökulmasta oikein kestä lähempää tarkastelua; vuosisadan vaihteessa vaikutusvaltainen sosialistipoliitikko ja lehtimies <strong>Maurice Allard </strong>(1860-1942) inhosi kolonialismia mm. siitä syystä, että sen myötä Ranskan riesaksi päätyisi massoittain &rdquo;primitiivisiä ja irvokkaita mustia&rdquo; (<em>Noirs primitifs et grotesques</em>)&hellip;</p><p>Kaiken kaikkiaan onkin ilmeistä, että 2000-luvun postmodernin ja urbaanin hipsterivasemmiston ihanteiden pitäminen jonkinlaisina vasemmiston ajattomina ja universaaleina normeina on paha erehdys.</p><p>***</p><p><strong>Jack London</strong> (oik. John Griffith Chaney, 1876-1916) on yksi harvoista todellisista sosialisteista Amerikan Yhdysvaltain yhteiskuntahistoriassa. Tämä lehtimies ja kirjailija lienee ainakin nimenä tuttu useimmille suomalaisillekin. Itse tutustuin Londonin kirjoihin jo varhain. Peruskouluikäisenä ahmin hänen seikkailuhenkisiä erämaakirjojaan, mutta hieman kypsempänä lukioikäisenä lumouduin erityisesti Londonin avoimen vasemmistolaisista tendenssiromaaneista. Luokkataistelukertomus <em>Rautakorko </em>(<em>The Iron Heel</em>, 1908) ja varsinkin päähenkilönsä, amerikkalaisen proletaariheeroksen nimeä kantava romaani <em>Martin Eden</em> (1909) tekivät minuun syvän vaikutuksen. (Kyllä, olin alle parikymppisenä varsin tiedostava nuori ja vahvasti vasemmalle kallellaan; nuoruus ja hulluus&hellip;)</p><p>Jack Londonin sosialismi oli omintakeista, etten sanoisi idiosynkraattista, jo siksikin, että Yhdysvalloissa syntyneenä ja kasvaneena hänellä oli nuoruudessaan vähänlaisesti sosialismin suuntaan ohjaavia vaikutteita ympäristössään, sillä siinä määrin harvinainen ilmiö järjestäytynyt työväenliike USA:ssa <em>fin de sièclen </em>vuosina oli. Enimmäkseen itseoppineena älykkönä hän toki kykeni omaksumaan aatteen perusasiat kirjoista. Mutta teorioita tärkeämpiä olivat Londonin omat katkerat kokemukset yhteiskunnan pohjakerrosten tuntumassa. 1800- ja 1900-lukujen vaihde oli monopolikapitalismin kulta-aikaa kaikkialla maailmassa, ja Yhdysvalloissa nuo vuosikymmenet muistetaan erityisesti ns. trustien eli suurten monopoliyritysten tai yritysryppäiden kaikille yhteiskunnan tasoille tunkeutuvasta hirmuvallasta. London näki kahlitsemattoman amerikkalaisen plutokratian yhteiskunnan heikoimmille jäsenille aiheuttamat kärsimykset, ja vähemmästäkin sitä luonnostaan oikeudentuntoinen nuorimies radikalisoituu. London omaksui sosialistisen maailmankatsomuksen. (Ks. jutun lopusta linkki Londonin esseeseen&nbsp;<em>How I Became a Socialist</em>.)</p><p>Mutta Londonin sosialismissa oli hienoinen <em>catch</em>, joka voisi olla omiaan johtamaan monen nykyisen hum. kand. -tasoisen vasemmistolaisen märkäkorvan närkästyneenä kiistämään koko Londonin sosialismin. London näet oli paitsi sosialisti myös valkoisen ylivallan kannattaja (<em>white supremacist</em>). Ja tämä &rdquo;valkoinen ylivalta&rdquo;, se onkin jännä juttu; olenhan vähintään välillisesti itsekin altistunut tälle jälleen pintaan nousseelle kauhistuttavalle ideologiselle spitaalille. Minä nimittäin osallistuin viime keväänä ravintola Kaisaniemessä järjestettyyn etnonationalistiseen Awakening-konferenssiin, jossa kuulimme lähinnä angloamerikkalaisen Alt right -liikkeen muutamia tähtipuhujia, sellaisia kuin <strong>Greg Johnson</strong> ja <strong>Jared Taylor</strong>. Erityisesti näitä herroja on luonnehdittu valkoisen ylivallan kannattajiksi. Mutta tässä tapauksessa nimitys on harhaanjohtava, sillä he (ainakaan Taylor, Johnsonista en ole aivan varma) eivät tavoittele yhteiskuntaa, jossa muunrotuiset olisivat valkoisille alisteisessa asemassa, vaan ainoastaan jälkimmäisten mahdollisuutta vetäytyä erilleen omiin yhteisöihinsä, jotka sulkevat muut ulkopuolelle. Riippumatta siitä, kuinka realistinen tämä tavoite nykytilanteessa on, kyseessä ei siis ole valkoinen &rdquo;suprematismi&rdquo; vaan valkoinen separatismi, ja sehän on &ndash; oli utopiaa tai ei &ndash; täysin legitiimi päämäärä; myönnän itsekin näkeväni päiväunia tästä sinänsä kaukaisesta mahdollisuudesta.</p><p>Myös Jack Londonin tapauksessa valkoinen ylivalta on jossain määrin moniselitteinen käsite. Hän ei välttämättä olisi tunnistanut itsessään rotukiihkoilijaa (eli <em>bigottia</em>), sillä tietoisella tasolla hänen suhtautumisessaan &rdquo;alempiin&rdquo; rotuihin oli hyväntahtoisen holhoavia piirteitä. &nbsp;Aikansa lapsena hän kaikesta huolimatta oli lähes viattomalla tavalla vankkumaton rasisti. Itse asiassa yllättävän monet vanhan koulun sosialistit (vanhan koulun liberaaleista puhumattakaan) olivat. Ja jos hieman ajattelee, niin tässä ei ole mitään ihmettelemistä.</p><p>Varhaisessa sosialismissa termi &rdquo;edistys&rdquo; saatettiin ymmärtää hieman toisin kuin nykyään, ja sitä tarkasteltiin usein tuolloin hyvin muodikkaan evolutionismin kehyksissä, siis osana <strong>Charles Darwinin</strong> 1800-luvun puolivälin paikkeilla tunnetuksi tekemää oppia eliölajien kehityksestä ja luonnonvalinnasta tuon kehityksen moottorina. Darvinismin ja sosiaalidarvinismin välinen ero oli paljon hämärämpi kuin nykyään, ja monet sosialistitkin omaksuivat miltei tiedostamattaan kantoja, joissa korostuivat vulgaaridarvinismin tapaan olemassaolon taistelu ja vahvimman eloonjääminen. Jack Londonin kohdalla tämä on harvinaisen selvää.</p><p>Kyllä: London tunsi syvää ja aitoa myötätuntoa armottoman kapitalismin kourissa kärsiviä lähimmäisiään kohtaan, mutta tässä &rdquo;lähimmäinen&rdquo; on syytä käsittää kirjaimellisemmin kuin nykyään on tavallista; Londonin syvimmän solidaarisuuden kohteena oli oma väki, siis erityisesti valkoihoiset amerikkalaiset ja hieman geneerisemmin anglosaksinen rotu kautta maailman. Näin valikoiva asenne ihmisyyteen epäilemättä saisi oman aikamme edistysväen haukkomaan henkeään. (No, toki London oli myös eläinaktivisti, itse asiassa yksi varhaisimmista eläinten oikeuksien puolesta puhujista, ja tässä suhteessa hän oli myös nykyvasemmistolaisille läheinen hahmo.)</p><p>Londonin valkoinen ylivalta -ajattelu ilmeni monin tavoin. Hän oli eräässä vaiheessa pakkomielteisen kiinnostunut ns. keltaisesta vaarasta, eli nousevan Aasian (erityisesti kai Kiinan) loputtomien ihmismassojen muodostamasta uhasta länsimaiselle sivilisaatiolle. Mielenkiintoisimpana pidän kuitenkin Londonin kompleksitonta ylpeyttä kuulumisestaan ihmiskunnan edistyneimpään eliittiin, valkoihoisiin anglosakseihin; tämä ihmiskunnan evoluution huippu oli Londonille suorastaan &rdquo;maan suola&rdquo;, jota ilman koko ihmiskunta vajoaisi barbariaan. London avasi tätä teemaa hämmästyttävässä esseessään <em>Salt of the Earth</em> (1902):&nbsp; &nbsp;</p><p>&ldquo;There are breeds and breeds of men, some stronger than others, some more efficient. The present world-era is a machine era and a commercial era. And in such an era, the best inventors, cheapest producers, and keenest traders, are the fittest breeds for survival, provided, certainly, that they are also possessed of commensurate organization and political genius. And in this connection, it is of interest to speculate upon which of the breeds is pre-eminently fittest to live in this our world in these first decades of the twentieth century. Which breed, from the evidence at hand, bids highest for the material wealth and resources of the globe? Which breed, for today and the immediate tomorrow, is it that may be called &lsquo;The Salt of the Earth?&rsquo;&rdquo;</p><p>Londonin vastaus viimeisen virkkeen retoriseen kysymykseen on itsestään selvä. (Linkki koko esseeseen löytyy tämän jutun lopusta.)</p><p>Aavistelen monien saattavan tuntea kiusausta pitää Londonia pelkkänä originellina oman tiensä kulkijana ja amerikkalaisena individualistina, jonka kotimaassa &rdquo;rakenteellinen&rdquo; rasismi oli (ja on?) hyvin yleistä ja josta sosialistinen työväenliike vastaavasti lähes loisti poissaolollaan ja että siten myös Londonin rasistinen versio sosialismista olisi täysin epätyypillinen tapaus, jolla on pelkkää kuriositeettiarvoa. Aivan näin helposti asiaa ei kuitenkaan voi lakaista maton alle. Tämän osoittaakseni palaan takaisin maahan, josta tämän jutun aloitin, eli rakkaaseen naapuriimme Ruotsiin. Siirrän tosin tarkasteluni painopistettä reilusti taaksepäin 1900-luvun alun vuosikymmeniin, jolloin Ruotsin järjestäytynyt työväenliike oli vahvassa nousussa ja jolloin myös kuuluisan kansankodin peruskivet laskettiin.</p><p>***</p><p>Vihervasemmistolaisen edistysväen järjestämissä ruotsidemokraattien vastaisissa mielenosoituksissa äskeisten valtiopäivävaalien alla saattoi nähdä mm. plakaatteja, joissa luki: &rdquo;Vi vill ha ett Sverige för alla!&rdquo;, ja kyseisen mielenosoittajan vieressä ehkä seisoi toinen toveri, jonka kannattelema plakaatti puolestaan julisti itsestäänselvyytenä sitä, että SD:n voiton myötä Ruotsi palaisi &rdquo;30-luvulle&rdquo;, tuolle myyttiselle pahuuden vuosikymmenelle, jolloin juuri päivänvalon nähnyttä kansankotia (&rdquo;ett Sverige för alla&rdquo;) uhkasivat ennen muuta ruotsidemokraattien edeltäjät, natsit. Todellisuus on kuitenkin hieman mutkikkaampi. Tarkastellaanpa tätä asiaa hieman lähemmin. &nbsp;</p><p>Oman aikamme ruotsalaisille (ja muillekin) vihervasemmistolaisille maailmanhalaajille saattaa tulla yllätyksenä se tosiasia, että vaikka kansankodin sosialistiset rakentajat vajaat sata vuotta sitten ymmärsivät tavoitteekseen luoda Ruotsi, jossa kaikilla olisi hyvä elää, niin he myös käyttivät sanaa &rdquo;kaikki&rdquo; koko lailla toisin kuin nykyään on tapana: he ajattelivat siis kaikkia (etnisiä)&nbsp;<em>ruotsalaisia </em>näiden sosioekonomisesta yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta, eivätkä heidän ymmärtämäänsä ruotsalaisuuteen suinkaan sisältyneet vaikkapa suomalaiset, lappalaiset, hottentotit, vinkuintiaanit tai burkinafasolaiset. Itse asiassa heidän ymmärtämäänsä ruotsalaisuuteen eivät välttämättä sisältyneet edes sellaiset kiistatta ruotsalaisista vanhemmista syntyneet ihmisyksilöt, jotka sattuivat olemaan vaikkapa skitsofreenikkoja, CP-vammaisia, perinnöllisiä alkoholisteja, seksuaalisesti holtittomia tai muuten vain silmiinpistävällä tavalla &rdquo;epäsosiaalisuuteen&rdquo; taipuvaisia Adamin lapsia. Kaikki edellä mainitut &rdquo;inhimillisen moninaisuuden&rdquo; muodothan ovat nykyisen vasemmiston erityisen hellän huolenpidon kohteita; niin muuttuu maailma, eivät ole sosialistitkaan niin kuin ennen&hellip;</p><p>Ruotsin perinteikkääseen yliopistokaupunki Upsalaan perustettiin maailman ensimmäinen rotubiologinen instituutti vuonna 1921. Käsittääkseni aloitteellisimpia tässä hankkeessa olivat muut kuin vasemmistolaiset, mutta pian sosialidemokraatitkin tulivat innolla mukaan, ja lopulta juuri he olivat kaikkein kiivaimpia rotuhygienian ajajia maassa. Ruotsin sosialidemokraattisen työväenpuolueen grand old man ja koko puolueen perustajajäsen <strong>Hjalmar Branting</strong> (1860-1925) oli yksi instituutin perustamista koskevan aloitteen allekirjoittajista. Siinä missä nykyvasemmisto ei hyväksy koko rodun käsitettä, 1920-luvun ruotsalaissosialistien uniinkaan ei olisi juolahtanut epäillä ihmisrotujen olemassaoloa; eikä siinä kaikki: hyvin monet vakaat sosialistit olivat vakuuttuneita siitä, että juuri ruotsalainen rotu kuului koko ihmiskunnan parhaaseen A-ryhmään. <strong>Arthur Engberg</strong> -niminen toveri kirjoitti päätoimittamassaan malmölaisessa <em>Arbetet</em>-lehdessä 12. maaliskuuta 1921 näin: &rdquo;Meillä on onni kuulua rotuun, joka on yhä melko pilaamaton, rotuun, joka on hyvin jalojen ja erittäin hyvien ominaisuuksien jatkaja&rdquo;.</p><p>Muutamaa vuotta myöhemmin samaisessa <em>Arbetet</em>-aviisissa valistettiin ruotsalaista työkansaa tähän tapaan: &rdquo;Siinä on melkoisesti perää, että pohjoismainen rotu on arvokkaampi kuin negroidi &ndash; sen panos maailman kulttuuriin on kiistämättä suurempi &ndash; mutta neekerirotu on sopeutunut omiin luonnollisiin elinolosuhteisiinsa kuten pohjoismainen omiinsa.&rdquo; Jos tietyt poliittisesti epäkorrektit sanankäänteet muotoiltaisiin hieman toisin, niin uskoisin useimpien normaalijärkisten nykyihmisten voivan yhtyä sanottuun varauksitta.</p><p>Massiivinen maahanmuutto eksoottisilta leveysasteilta ei vielä 20-luvulla juolahtanut juuri kenenkään mieleen, ja jos juolahtikin, se mahdollisuus ymmärrettiin terveen itsesäilytysvaiston ohjaamana juuri niin kuin se pitääkin ymmärtää, siis vaaraksi ruotsalaiselle kansalle ja hahmottuvalle kansankodille. Muuan kaukonäköinen radikaalisosialisti kyllä aavisteli tuonkin pahaenteisen vaihtoehdon kajastelevan jossain tulevaisuudessa. Tiedemies, kirjailija ja journalisti <strong>Bengt Lidforss</strong> varoitti (areena on edelleen <em>Arbetet</em>-lehti) &rdquo;ulkomaisesta roskaväestä&rdquo;, jota Ruotsin kapitalistit ahneudessaan, halvan ja vähään tyytyvän työvoiman toivossa mahdollisesti joskus rahtaisivat Ruotsiin maan oman työväen vahingoksi. Tästä tulee jotenkin mieleen meilläkin nyt ajankohtainen keskustelu saatavuusharkinnasta&hellip;&nbsp;</p><p>Historioitsija <strong>Herman Lindqvistin </strong>mukaan &rdquo;nimenomaan sosialidemokraatit ja talonpojat [tarkoittanee nykyisen keskustapuolueen poliittista edeltäjää. M.K.] olivat se Ruotsin kansan osa, joka kannatti eniten rotuhygieenistä tutkimusta ja valtion toimia epäsuotavia aineksia vastaan.&rdquo; Oli juuri valtion asia huolehtia siitä, että työväenluokka pysyisi rodullisesti puhtaana, terveenä sekä elinkelpoisena, ja tässä tehtävässä syntyvyyden kontrollointi oli avainasemassa: oli varmistettava, ettei &rdquo;ihmiskunnan pohjasakalle&rdquo; synny liikaa lapsia. Pohjasakan määritelmä oli lavea. Pari kappaletta ylempänä annoin jo muutaman esimerkin tämän ihmiskategorian eri alalajeista. Lindqvistin lähteissä mainitaan lisäksi huonosti koulutetut teollisuustyöläiset (tarkoittanee ns. sekatyömiehiä), juutalaiset ja &rdquo;tattarit&rdquo; (tarkoittanee lähinnä mustalaisia). Rotubiologisen instituutin perustamisen aikoihin alkoi sitten uuttera kallojen mittailu ja muu fyysiseen antropologiaan nojaava tutkimus, jonka tulokset yhdistettynä vaikkapa henkilön rikosrekisterin tai sairauskertomuksen kaltaiseen astetta abstraktimpaan dataan johtivat armottomaan, vuosikymmeniä jatkuneeseen sterilisointiprojektiin, jonka aiheuttamat haavat märkivät ruotsalaisessa yhteiskunnassa yhä.</p><p>Ruotsin sosialismilta haiskahtava eugeniikkaohjelma oli toki piirun verran inhimillisempää väestöpolitiikkaa kuin tuleva, aktiiviseen &rdquo;eutanasiaan&rdquo; nojaava kansallissosialistinen sisarensa, mutta saman hengen lapsia ne molemmat olivat. Itse asiassa aktiivinen armomurha ei ollut Ruotsissakaan täysin poissuljettu optio. Sosialidemokraatti <strong>Alfred Petrén </strong>laati vuonna 1922 valtiopäiväaloitteen henkisesti jälkeenjääneiden pakkosterilisoinneista. Mutta samainen toveri Petrén piti samalla foorumilla, Ruotsin valtiopäivillä, myös puheen, jossa hän avoimesti paljasti, että viranomaisten työpöydillä oli jo valmiiksi kirjoitettu ohjelma vajaamielisten lasten &rdquo;lopettamisesta&rdquo;. Tätä radikaalia askelta ei kuitenkaan otettu, vaan sen sijaan tyydyttiin sukukypsien vajaamielisten sterilisointeihin, vain siitä syystä, että ajateltiin lasten vanhempien herkkiä tunteita; kas, juuri tässä ilmeni sosialistisen ruotsalaisen väestöpolitiikan syvä inhimillisyys. (Loogisesti voisi siis olettaa, että täysorvoiksi jääneitä vajaamielisiä lapsia ruotsalaiset sosialidemokraatit olisivat voineet &rdquo;lopettaa&rdquo; yhtä iloisen ongelmattomasti kuin nykyään miltei kaikkialla edistyneissä länsimaissa lopetetaan syntymättömiä lapsia&hellip;)&nbsp;</p><p>***</p><p>Oman aikamme kansallismielisessä suomalaisessa blogosfäärissä melko aktiivinen, Sarastukseenkin silloin tällöin kirjoittava <strong>Jukka Aakula</strong> on useissa erittäin älykkäissä joskin poliittisesti mahdollisimman epäkorrekteissa kirjoituksissaan käsitellyt suuretta nimeltä &rdquo;<em>väestönlaatu</em>&rdquo;. Voin kuvitella, että koko käsite laukaisee oman aikamme edistyksellisissä kansalaisissa intensiivisen pahoinvointireaktion.</p><p>Huoli väestönlaadusta ei kuitenkaan ole 30-luvun fasistien tai heidän nykyaikaisten seuraajiensa erityispiirre. Ruotsalaiset yhteiskuntatieteilijät, sosialidemokraatit ja kansankodin rakentajat <strong>Gunnar Myrdal</strong> (1898-1987) sekä puolisonsa <strong>Alva Myrdal</strong> (1902-86) perustivat koko elämäntyönsä pitkälti huolehtimiseen ruotsalaisen kansankodin väestönlaadusta. Vuonna 1934 ilmestyneessä kirjassaan <em>Kris i befolkningsfrågan </em>Myrdalit ilmaisivat huolensa siitä, että Ruotsissa tuolloin voimassa ollut sterilisointilaki ei ollut riittävän radikaali tuottaakseen maahan &rdquo;parempaa ihmismateriaalia&rdquo;. Sosiologeille yleiseen tapaan Myrdalit tuntuivat suorastaan välttelevän puhumasta ihmisyksilöistä, sen sijaan he suosivat jo mainitun &rdquo;ihmismateriaalin&rdquo; lisäksi sellaisia käsitteitä kuin &rdquo;väestökanta&rdquo; tai &rdquo;kansanmateriaali&rdquo;. Myrdalien vaikutus ei liene ollut aivan vähäinen siihen, että sosialidemokraattinen pääministeri <strong>Per Albin Hansson</strong> (1885-1946) kiristi sterilisointilakeja entisestään vuonna 1941.</p><p>Edistyksellisinä yhteiskuntatieteilijöinä Myrdalit tähtäsivät koneen lailla toimivaan, ultramoderniin, ehdottoman tasa-arvoiseen mutta myös läpikotaisin kollektivisoituun yhteiskuntaan, jonka jäsenet olisivat timantinterveitä ja rikkeettömän onnellisia uuden edistyksellisen ajan uusia ihmisiä; ennen toista maailmansotaa tuon tulevan utopian asukit olivat usein myös pitkiä, vaaleita ja sinisilmäisiä pohjoisen rodun valioyksilöitä. Toisen maailmansodan jälkeen tämä puoli sattuneesta syystä melko pian painui taka-alalle... Monista myrdalilaisen yhteiskuntakybernetiikan innoittamien kaavoitus- ja rakennussuunnitelmien arkkitehtonisista havainnekuvista tulee oudosti mieleen oman aikamme Pohjois-Korean näyteikkunapääkaupunki Pjongjang&hellip; Havainnekuvat ovat havainnekuvia, ja todellisuus on aina niitä rujompi. Nyky-Tukholman uuden keskustan Sergelin toreineen tuntevat kaikki. Mutta yhtä kaikki huomaamme, että sosialidemokraattisessakin yhteiskuntautopiassa on aimo annos totalitarismin löyhkää. Eikä kyseessä välttämättä aina ole totalitarismin vasen siipi eli marxismi-leninismi (tai stalinismi, kuinka vain).&nbsp; &nbsp;</p><p>Nuori Gunnar Myrdal näet seurasi 30-luvulla erittäin kiinnostuneena kansallissosialismin nousua Ruotsin eteläisessä naapurimaassa. Hän piti hitleriläistä versioita sosialismista nuorekkaana aatteena ja katsoi tulevaisuuden kuuluvan sille; kuinka lähellä Myrdal oli täydellistä kääntymystä, on minulle epäselvää, mutta ilman epäilystä hän suhtautui natseihin eräässä vaiheessa varsin sympaattisesti. Sinänsä ei ole mikään uutinen, että moni äärivasemmistolainen on tuntenut natsismin kutsun ja myös vastannut siihen (toki myös päinvastainen liike on ollut yhtä yleistä); Suomessakin vuonna 1944 perustetussa kommunistien bulvaanijärjestössä SKDL:ssä tai sen tuntumassa vaikutti henkilöitä, jotka olivat vain muutamaa vuotta aikaisemmin flirttailleet kaikella antaumuksella sinänsä vähälukuisten suomalaisten natsien kanssa. Mutta kun Gunnar Myrdal ei ollut mikään äärivasemmistolainen vaan pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon uskova sosialidemokraatti. Näyttää vastaansanomattomalta, että edes sosialidemokratia ei tarjoa mitään automaattista rokotusta natsismin seireeninlauluja vastaan. Niin ikään on selvää, että kansallissosialismin &rdquo;sosialistinen&rdquo; puoli ei ole likimainkaan niin instrumentaalinen ja toisarvoinen osa ko. liikkeen ideologiaa kuin nykyvasemmistolaiset mielellään uskoisivat.</p><p>Ketkä oman aikamme Ruotsissa todella ovat natsien perillisiä? Ruotsidemokraattien lähihistoriaan kuuluvaa uusnatsimenneisyyttä on turha yrittää lakaista maton alle, mutta minusta on kaikkea muuta kuin kiistatonta, että juuri he olisivat kansallissosialismin ensisijaisia manttelinperijöitä kolmen kruunun kuningaskunnassa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Linkkejä ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:</strong></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://sarastuslehti.com/2013/11/27/uusi-darwinistinen-vasemmisto-ja-hyvinvointivaltion-moraalinen-perusta/" title="https://sarastuslehti.com/2013/11/27/uusi-darwinistinen-vasemmisto-ja-hyvinvointivaltion-moraalinen-perusta/">https://sarastuslehti.com/2013/11/27/uusi-darwinistinen-vasemmisto-ja-hy...</a></p><p><a href="http://www.vasemmisto.fi/puheet/puheita-2011/paavo-arhinmaeen-puhe-presidenttiehdokkaaksi-nimittaemisen-jaelkeen/" title="http://www.vasemmisto.fi/puheet/puheita-2011/paavo-arhinmaeen-puhe-presidenttiehdokkaaksi-nimittaemisen-jaelkeen/">http://www.vasemmisto.fi/puheet/puheita-2011/paavo-arhinmaeen-puhe-presi...</a></p><p><a href="https://www.cairn.info/revue-mil-neuf-cent-2009-1-page-37.htm" title="https://www.cairn.info/revue-mil-neuf-cent-2009-1-page-37.htm">https://www.cairn.info/revue-mil-neuf-cent-2009-1-page-37.htm</a></p><p><a href="https://sv.wikisource.org/wiki/Kris_i_befolkningsfr%C3%A5gan_folkupplaga " title="https://sv.wikisource.org/wiki/Kris_i_befolkningsfr%C3%A5gan_folkupplaga ">https://sv.wikisource.org/wiki/Kris_i_befolkningsfr%C3%A5gan_folkupplaga </a></p><p><a href="http://www.online-literature.com/london/3875/" title="http://www.online-literature.com/london/3875/">http://www.online-literature.com/london/3875/</a></p><p><a href="https://thegrandarchive.wordpress.com/salt-of-the-earth/" title="https://thegrandarchive.wordpress.com/salt-of-the-earth/">https://thegrandarchive.wordpress.com/salt-of-the-earth/</a></p><p>Herman Lindqvist, Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen. WSOY 2003. (Suom. Seppo Hyrkäs)</p><p>Tapio Tamminen, Kansankodin pimeämpi puoli. Atena 2015.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruotsin taannoisissa valtiopäivävaaleissa, joiden tuloksesta syntynyttä sotkuista vyyhteä yhä selvitellään, oli useampi kuin yksi voittaja, mutta meitä kiinnostaa tässä yhteydessä erityisesti kaksi ryhmää: ”oikealla” ääniosuuttaan kasvatti tuntuvasti Ruotsidemokraatit (jatkossa SD) ja ”vasemmalla” laidalla teki saman Vänsterpartiet, eli kommunistien seuraajapuolue ja meikäläisen Vasemmistoliiton lähin vastine Pohjanlahden takana. Vasemmiston kannatuksen kasvu on yleisesti tulkittu reaktioksi SD:n ennakoituun vaalivoittoon; ruotsalaisen äänestäjäkunnan tietty osa on siis pitänyt Vänster-puoluetta jonkinlaisena SD:n absoluuttisena antipodina, jota kannatti äänestää, jos tahtoi pyrkiä jarruttamaan tuon ”natsistisen” puolueen nousua. Myös Pohjanlahden tällä puolen meikäläiset vasemmistolaiset pitävät itseään ihmisoikeuksien ja ihmisarvon vahvimpana linnakkeena sekä ”rasismin” ja ”muukalaisvihan” luotettavimpana vastavoimana. Näin asian sanoitti puheenjohtaja Paavo Arhinmäki melko tarkalleen seitsemän vuotta sitten availlessaan omaa presidentinvaalikampanjaansa:

 

”Maailman ihmisten keskinäinen solidaarisuus on ainoa keino selvitä maapallonlaajuisista ongelmista, kuten ilmaston lämpeneminen, aavikoituminen, sodat tai köyhyys. Vasemmistolaisuus on ihanne siitä, että emme erittele ihmisiä meihin ja muihin, parempiin ja huonompiin, autettaviin ja oman onnensa nojaan jätettäviin.

[--]

Valitettavasti moniarvoinen ja avoin Suomi ovat uhattuina. Suomalaisessa yhteiskunnassa tuntuu yhä vahvemmin nousevan viha erilaisia vähemmistöjä kohtaan. Tämä kehitys tarvitsee vastavoiman. Haluan, että kun vaalikeskusteluissa puhutaan Suomen ja maailman tulevaisuudesta, puhutaan myös meidän vasemmistolaisista ihanteistamme.

[--]

Viikko sitten julkistettiin mielipidetutkimus, joka kertoi, millaisia piirteitä suomalaisesta yhteiskunnasta nyt nousee esiin. Tutkimuksen mukaan 14 prosenttia suomalaisista tunnistaa itsessään rasistisia piirteitä. Lisäksi miltei kolmasosa suomalaisista uskoo, että ’joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kerta kaikkiaan sovi asumaan modernissa yhteiskunnassa’.

Suomalaisessa politiikassa esitetään maahanmuuttajista, seksuaalivähemmistöistä, taiteesta, pohjoismaisesta sosialidemokratiasta ja journalisteista sellaisia kannanottoja, jotka menevät kaiken sopivaisuuden rajojen yli. Kyse on siitä, että suomalaisessa politiikassa on voimia, jotka ovat valmiita kiistämään toisten ihmisarvon.” (Linkki koko puheeseen löytyy tämän jutun lopusta.)

***

Lienee selvää, miltä suunnalta noita ”toisten ihmisarvon kiistäviä” pimeyden voimia Arhinmäen mielestä erityisesti löytyy...

Se sen sijaan ei ole lainkaan selvää, että ”vasemmistolaisilla ihanteilla” olisi aina ymmärretty sisäistettyä vastuuta koko maailmasta ja varsinkaan tuosta merkillisestä fiktiosta nimeltä ”ihmiskunta”. Sekä omahyväisyyttä tihkuva Arhinmäki että hänen, mikäli mahdollista, vieläkin omahyväisemmät ruotsalaiset aatetoverinsa vaikuttavat olevan vilpittömän tietämättömiä erinäisistä luurangoista oman ideologiansa kellareissa. Ja nyt emme puhu Leninin, Stalinin, Maon tai Pol Potin regiimien tuottamista ruumiskasoista sen paremmin kuin muistakaan viimeistään Kommunismin musta kirja -teoksen kaikille tutuiksi tekemistä vasemmistolaisen totalitarismin rikoksista; ei, nyt ovat käsittelyssä ”demokraattisen sosialismin” ja länsimaisen vasemmiston varhaishistorian tietyt kauneusvirheet, joista ei kyllä nykyään paljon huudella sikäli kuin niistä ollaan edes tietoisia.        

Meluisa antirasismi ja muu kaikenlaisen ”syrjinnän” vastaisuus ovat länsimaisen vasemmiston keskuudessa huomattavasti tuoreempi ilmiö kuin moni aatteen nykyinen kannattaja ehkä olisi valmis uskomaankaan. Toki vasemmistopuolueet ovat jo vuosisata sitten saattaneet suoltaa ilmoille ”imperialismin” ja ”kolonialismin” vastaisia muodollisia julkilausumia, mutta linja ei tässäkään suhteessa ole ollut mitenkään yhtenäinen eikä missään tapauksessa aina nykyisin tuntemamme poliittisen korrektiuden mukainen. Fin de sièclen Ranskan vasemmiston kanta tuolloin ajankohtaiseen siirtomaakysymykseen oli varsin moniselitteinen. Oli niitä, jotka kannattivat Ranskan siirtomaapolitiikkaa koska katsoivat sen kaikesta huolimatta levittävän Edistyksen valoa pimeisiin maanosiin. Toisaalta kaikkien kolonialismin vastustajienkaan perustelut eivät nykynäkökulmasta oikein kestä lähempää tarkastelua; vuosisadan vaihteessa vaikutusvaltainen sosialistipoliitikko ja lehtimies Maurice Allard (1860-1942) inhosi kolonialismia mm. siitä syystä, että sen myötä Ranskan riesaksi päätyisi massoittain ”primitiivisiä ja irvokkaita mustia” (Noirs primitifs et grotesques)…

Kaiken kaikkiaan onkin ilmeistä, että 2000-luvun postmodernin ja urbaanin hipsterivasemmiston ihanteiden pitäminen jonkinlaisina vasemmiston ajattomina ja universaaleina normeina on paha erehdys.

***

Jack London (oik. John Griffith Chaney, 1876-1916) on yksi harvoista todellisista sosialisteista Amerikan Yhdysvaltain yhteiskuntahistoriassa. Tämä lehtimies ja kirjailija lienee ainakin nimenä tuttu useimmille suomalaisillekin. Itse tutustuin Londonin kirjoihin jo varhain. Peruskouluikäisenä ahmin hänen seikkailuhenkisiä erämaakirjojaan, mutta hieman kypsempänä lukioikäisenä lumouduin erityisesti Londonin avoimen vasemmistolaisista tendenssiromaaneista. Luokkataistelukertomus Rautakorko (The Iron Heel, 1908) ja varsinkin päähenkilönsä, amerikkalaisen proletaariheeroksen nimeä kantava romaani Martin Eden (1909) tekivät minuun syvän vaikutuksen. (Kyllä, olin alle parikymppisenä varsin tiedostava nuori ja vahvasti vasemmalle kallellaan; nuoruus ja hulluus…)

Jack Londonin sosialismi oli omintakeista, etten sanoisi idiosynkraattista, jo siksikin, että Yhdysvalloissa syntyneenä ja kasvaneena hänellä oli nuoruudessaan vähänlaisesti sosialismin suuntaan ohjaavia vaikutteita ympäristössään, sillä siinä määrin harvinainen ilmiö järjestäytynyt työväenliike USA:ssa fin de sièclen vuosina oli. Enimmäkseen itseoppineena älykkönä hän toki kykeni omaksumaan aatteen perusasiat kirjoista. Mutta teorioita tärkeämpiä olivat Londonin omat katkerat kokemukset yhteiskunnan pohjakerrosten tuntumassa. 1800- ja 1900-lukujen vaihde oli monopolikapitalismin kulta-aikaa kaikkialla maailmassa, ja Yhdysvalloissa nuo vuosikymmenet muistetaan erityisesti ns. trustien eli suurten monopoliyritysten tai yritysryppäiden kaikille yhteiskunnan tasoille tunkeutuvasta hirmuvallasta. London näki kahlitsemattoman amerikkalaisen plutokratian yhteiskunnan heikoimmille jäsenille aiheuttamat kärsimykset, ja vähemmästäkin sitä luonnostaan oikeudentuntoinen nuorimies radikalisoituu. London omaksui sosialistisen maailmankatsomuksen. (Ks. jutun lopusta linkki Londonin esseeseen How I Became a Socialist.)

Mutta Londonin sosialismissa oli hienoinen catch, joka voisi olla omiaan johtamaan monen nykyisen hum. kand. -tasoisen vasemmistolaisen märkäkorvan närkästyneenä kiistämään koko Londonin sosialismin. London näet oli paitsi sosialisti myös valkoisen ylivallan kannattaja (white supremacist). Ja tämä ”valkoinen ylivalta”, se onkin jännä juttu; olenhan vähintään välillisesti itsekin altistunut tälle jälleen pintaan nousseelle kauhistuttavalle ideologiselle spitaalille. Minä nimittäin osallistuin viime keväänä ravintola Kaisaniemessä järjestettyyn etnonationalistiseen Awakening-konferenssiin, jossa kuulimme lähinnä angloamerikkalaisen Alt right -liikkeen muutamia tähtipuhujia, sellaisia kuin Greg Johnson ja Jared Taylor. Erityisesti näitä herroja on luonnehdittu valkoisen ylivallan kannattajiksi. Mutta tässä tapauksessa nimitys on harhaanjohtava, sillä he (ainakaan Taylor, Johnsonista en ole aivan varma) eivät tavoittele yhteiskuntaa, jossa muunrotuiset olisivat valkoisille alisteisessa asemassa, vaan ainoastaan jälkimmäisten mahdollisuutta vetäytyä erilleen omiin yhteisöihinsä, jotka sulkevat muut ulkopuolelle. Riippumatta siitä, kuinka realistinen tämä tavoite nykytilanteessa on, kyseessä ei siis ole valkoinen ”suprematismi” vaan valkoinen separatismi, ja sehän on – oli utopiaa tai ei – täysin legitiimi päämäärä; myönnän itsekin näkeväni päiväunia tästä sinänsä kaukaisesta mahdollisuudesta.

Myös Jack Londonin tapauksessa valkoinen ylivalta on jossain määrin moniselitteinen käsite. Hän ei välttämättä olisi tunnistanut itsessään rotukiihkoilijaa (eli bigottia), sillä tietoisella tasolla hänen suhtautumisessaan ”alempiin” rotuihin oli hyväntahtoisen holhoavia piirteitä.  Aikansa lapsena hän kaikesta huolimatta oli lähes viattomalla tavalla vankkumaton rasisti. Itse asiassa yllättävän monet vanhan koulun sosialistit (vanhan koulun liberaaleista puhumattakaan) olivat. Ja jos hieman ajattelee, niin tässä ei ole mitään ihmettelemistä.

Varhaisessa sosialismissa termi ”edistys” saatettiin ymmärtää hieman toisin kuin nykyään, ja sitä tarkasteltiin usein tuolloin hyvin muodikkaan evolutionismin kehyksissä, siis osana Charles Darwinin 1800-luvun puolivälin paikkeilla tunnetuksi tekemää oppia eliölajien kehityksestä ja luonnonvalinnasta tuon kehityksen moottorina. Darvinismin ja sosiaalidarvinismin välinen ero oli paljon hämärämpi kuin nykyään, ja monet sosialistitkin omaksuivat miltei tiedostamattaan kantoja, joissa korostuivat vulgaaridarvinismin tapaan olemassaolon taistelu ja vahvimman eloonjääminen. Jack Londonin kohdalla tämä on harvinaisen selvää.

Kyllä: London tunsi syvää ja aitoa myötätuntoa armottoman kapitalismin kourissa kärsiviä lähimmäisiään kohtaan, mutta tässä ”lähimmäinen” on syytä käsittää kirjaimellisemmin kuin nykyään on tavallista; Londonin syvimmän solidaarisuuden kohteena oli oma väki, siis erityisesti valkoihoiset amerikkalaiset ja hieman geneerisemmin anglosaksinen rotu kautta maailman. Näin valikoiva asenne ihmisyyteen epäilemättä saisi oman aikamme edistysväen haukkomaan henkeään. (No, toki London oli myös eläinaktivisti, itse asiassa yksi varhaisimmista eläinten oikeuksien puolesta puhujista, ja tässä suhteessa hän oli myös nykyvasemmistolaisille läheinen hahmo.)

Londonin valkoinen ylivalta -ajattelu ilmeni monin tavoin. Hän oli eräässä vaiheessa pakkomielteisen kiinnostunut ns. keltaisesta vaarasta, eli nousevan Aasian (erityisesti kai Kiinan) loputtomien ihmismassojen muodostamasta uhasta länsimaiselle sivilisaatiolle. Mielenkiintoisimpana pidän kuitenkin Londonin kompleksitonta ylpeyttä kuulumisestaan ihmiskunnan edistyneimpään eliittiin, valkoihoisiin anglosakseihin; tämä ihmiskunnan evoluution huippu oli Londonille suorastaan ”maan suola”, jota ilman koko ihmiskunta vajoaisi barbariaan. London avasi tätä teemaa hämmästyttävässä esseessään Salt of the Earth (1902):   

“There are breeds and breeds of men, some stronger than others, some more efficient. The present world-era is a machine era and a commercial era. And in such an era, the best inventors, cheapest producers, and keenest traders, are the fittest breeds for survival, provided, certainly, that they are also possessed of commensurate organization and political genius. And in this connection, it is of interest to speculate upon which of the breeds is pre-eminently fittest to live in this our world in these first decades of the twentieth century. Which breed, from the evidence at hand, bids highest for the material wealth and resources of the globe? Which breed, for today and the immediate tomorrow, is it that may be called ‘The Salt of the Earth?’”

Londonin vastaus viimeisen virkkeen retoriseen kysymykseen on itsestään selvä. (Linkki koko esseeseen löytyy tämän jutun lopusta.)

Aavistelen monien saattavan tuntea kiusausta pitää Londonia pelkkänä originellina oman tiensä kulkijana ja amerikkalaisena individualistina, jonka kotimaassa ”rakenteellinen” rasismi oli (ja on?) hyvin yleistä ja josta sosialistinen työväenliike vastaavasti lähes loisti poissaolollaan ja että siten myös Londonin rasistinen versio sosialismista olisi täysin epätyypillinen tapaus, jolla on pelkkää kuriositeettiarvoa. Aivan näin helposti asiaa ei kuitenkaan voi lakaista maton alle. Tämän osoittaakseni palaan takaisin maahan, josta tämän jutun aloitin, eli rakkaaseen naapuriimme Ruotsiin. Siirrän tosin tarkasteluni painopistettä reilusti taaksepäin 1900-luvun alun vuosikymmeniin, jolloin Ruotsin järjestäytynyt työväenliike oli vahvassa nousussa ja jolloin myös kuuluisan kansankodin peruskivet laskettiin.

***

Vihervasemmistolaisen edistysväen järjestämissä ruotsidemokraattien vastaisissa mielenosoituksissa äskeisten valtiopäivävaalien alla saattoi nähdä mm. plakaatteja, joissa luki: ”Vi vill ha ett Sverige för alla!”, ja kyseisen mielenosoittajan vieressä ehkä seisoi toinen toveri, jonka kannattelema plakaatti puolestaan julisti itsestäänselvyytenä sitä, että SD:n voiton myötä Ruotsi palaisi ”30-luvulle”, tuolle myyttiselle pahuuden vuosikymmenelle, jolloin juuri päivänvalon nähnyttä kansankotia (”ett Sverige för alla”) uhkasivat ennen muuta ruotsidemokraattien edeltäjät, natsit. Todellisuus on kuitenkin hieman mutkikkaampi. Tarkastellaanpa tätä asiaa hieman lähemmin.  

Oman aikamme ruotsalaisille (ja muillekin) vihervasemmistolaisille maailmanhalaajille saattaa tulla yllätyksenä se tosiasia, että vaikka kansankodin sosialistiset rakentajat vajaat sata vuotta sitten ymmärsivät tavoitteekseen luoda Ruotsi, jossa kaikilla olisi hyvä elää, niin he myös käyttivät sanaa ”kaikki” koko lailla toisin kuin nykyään on tapana: he ajattelivat siis kaikkia (etnisiä) ruotsalaisia näiden sosioekonomisesta yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta, eivätkä heidän ymmärtämäänsä ruotsalaisuuteen suinkaan sisältyneet vaikkapa suomalaiset, lappalaiset, hottentotit, vinkuintiaanit tai burkinafasolaiset. Itse asiassa heidän ymmärtämäänsä ruotsalaisuuteen eivät välttämättä sisältyneet edes sellaiset kiistatta ruotsalaisista vanhemmista syntyneet ihmisyksilöt, jotka sattuivat olemaan vaikkapa skitsofreenikkoja, CP-vammaisia, perinnöllisiä alkoholisteja, seksuaalisesti holtittomia tai muuten vain silmiinpistävällä tavalla ”epäsosiaalisuuteen” taipuvaisia Adamin lapsia. Kaikki edellä mainitut ”inhimillisen moninaisuuden” muodothan ovat nykyisen vasemmiston erityisen hellän huolenpidon kohteita; niin muuttuu maailma, eivät ole sosialistitkaan niin kuin ennen…

Ruotsin perinteikkääseen yliopistokaupunki Upsalaan perustettiin maailman ensimmäinen rotubiologinen instituutti vuonna 1921. Käsittääkseni aloitteellisimpia tässä hankkeessa olivat muut kuin vasemmistolaiset, mutta pian sosialidemokraatitkin tulivat innolla mukaan, ja lopulta juuri he olivat kaikkein kiivaimpia rotuhygienian ajajia maassa. Ruotsin sosialidemokraattisen työväenpuolueen grand old man ja koko puolueen perustajajäsen Hjalmar Branting (1860-1925) oli yksi instituutin perustamista koskevan aloitteen allekirjoittajista. Siinä missä nykyvasemmisto ei hyväksy koko rodun käsitettä, 1920-luvun ruotsalaissosialistien uniinkaan ei olisi juolahtanut epäillä ihmisrotujen olemassaoloa; eikä siinä kaikki: hyvin monet vakaat sosialistit olivat vakuuttuneita siitä, että juuri ruotsalainen rotu kuului koko ihmiskunnan parhaaseen A-ryhmään. Arthur Engberg -niminen toveri kirjoitti päätoimittamassaan malmölaisessa Arbetet-lehdessä 12. maaliskuuta 1921 näin: ”Meillä on onni kuulua rotuun, joka on yhä melko pilaamaton, rotuun, joka on hyvin jalojen ja erittäin hyvien ominaisuuksien jatkaja”.

Muutamaa vuotta myöhemmin samaisessa Arbetet-aviisissa valistettiin ruotsalaista työkansaa tähän tapaan: ”Siinä on melkoisesti perää, että pohjoismainen rotu on arvokkaampi kuin negroidi – sen panos maailman kulttuuriin on kiistämättä suurempi – mutta neekerirotu on sopeutunut omiin luonnollisiin elinolosuhteisiinsa kuten pohjoismainen omiinsa.” Jos tietyt poliittisesti epäkorrektit sanankäänteet muotoiltaisiin hieman toisin, niin uskoisin useimpien normaalijärkisten nykyihmisten voivan yhtyä sanottuun varauksitta.

Massiivinen maahanmuutto eksoottisilta leveysasteilta ei vielä 20-luvulla juolahtanut juuri kenenkään mieleen, ja jos juolahtikin, se mahdollisuus ymmärrettiin terveen itsesäilytysvaiston ohjaamana juuri niin kuin se pitääkin ymmärtää, siis vaaraksi ruotsalaiselle kansalle ja hahmottuvalle kansankodille. Muuan kaukonäköinen radikaalisosialisti kyllä aavisteli tuonkin pahaenteisen vaihtoehdon kajastelevan jossain tulevaisuudessa. Tiedemies, kirjailija ja journalisti Bengt Lidforss varoitti (areena on edelleen Arbetet-lehti) ”ulkomaisesta roskaväestä”, jota Ruotsin kapitalistit ahneudessaan, halvan ja vähään tyytyvän työvoiman toivossa mahdollisesti joskus rahtaisivat Ruotsiin maan oman työväen vahingoksi. Tästä tulee jotenkin mieleen meilläkin nyt ajankohtainen keskustelu saatavuusharkinnasta… 

Historioitsija Herman Lindqvistin mukaan ”nimenomaan sosialidemokraatit ja talonpojat [tarkoittanee nykyisen keskustapuolueen poliittista edeltäjää. M.K.] olivat se Ruotsin kansan osa, joka kannatti eniten rotuhygieenistä tutkimusta ja valtion toimia epäsuotavia aineksia vastaan.” Oli juuri valtion asia huolehtia siitä, että työväenluokka pysyisi rodullisesti puhtaana, terveenä sekä elinkelpoisena, ja tässä tehtävässä syntyvyyden kontrollointi oli avainasemassa: oli varmistettava, ettei ”ihmiskunnan pohjasakalle” synny liikaa lapsia. Pohjasakan määritelmä oli lavea. Pari kappaletta ylempänä annoin jo muutaman esimerkin tämän ihmiskategorian eri alalajeista. Lindqvistin lähteissä mainitaan lisäksi huonosti koulutetut teollisuustyöläiset (tarkoittanee ns. sekatyömiehiä), juutalaiset ja ”tattarit” (tarkoittanee lähinnä mustalaisia). Rotubiologisen instituutin perustamisen aikoihin alkoi sitten uuttera kallojen mittailu ja muu fyysiseen antropologiaan nojaava tutkimus, jonka tulokset yhdistettynä vaikkapa henkilön rikosrekisterin tai sairauskertomuksen kaltaiseen astetta abstraktimpaan dataan johtivat armottomaan, vuosikymmeniä jatkuneeseen sterilisointiprojektiin, jonka aiheuttamat haavat märkivät ruotsalaisessa yhteiskunnassa yhä.

Ruotsin sosialismilta haiskahtava eugeniikkaohjelma oli toki piirun verran inhimillisempää väestöpolitiikkaa kuin tuleva, aktiiviseen ”eutanasiaan” nojaava kansallissosialistinen sisarensa, mutta saman hengen lapsia ne molemmat olivat. Itse asiassa aktiivinen armomurha ei ollut Ruotsissakaan täysin poissuljettu optio. Sosialidemokraatti Alfred Petrén laati vuonna 1922 valtiopäiväaloitteen henkisesti jälkeenjääneiden pakkosterilisoinneista. Mutta samainen toveri Petrén piti samalla foorumilla, Ruotsin valtiopäivillä, myös puheen, jossa hän avoimesti paljasti, että viranomaisten työpöydillä oli jo valmiiksi kirjoitettu ohjelma vajaamielisten lasten ”lopettamisesta”. Tätä radikaalia askelta ei kuitenkaan otettu, vaan sen sijaan tyydyttiin sukukypsien vajaamielisten sterilisointeihin, vain siitä syystä, että ajateltiin lasten vanhempien herkkiä tunteita; kas, juuri tässä ilmeni sosialistisen ruotsalaisen väestöpolitiikan syvä inhimillisyys. (Loogisesti voisi siis olettaa, että täysorvoiksi jääneitä vajaamielisiä lapsia ruotsalaiset sosialidemokraatit olisivat voineet ”lopettaa” yhtä iloisen ongelmattomasti kuin nykyään miltei kaikkialla edistyneissä länsimaissa lopetetaan syntymättömiä lapsia…) 

***

Oman aikamme kansallismielisessä suomalaisessa blogosfäärissä melko aktiivinen, Sarastukseenkin silloin tällöin kirjoittava Jukka Aakula on useissa erittäin älykkäissä joskin poliittisesti mahdollisimman epäkorrekteissa kirjoituksissaan käsitellyt suuretta nimeltä ”väestönlaatu”. Voin kuvitella, että koko käsite laukaisee oman aikamme edistyksellisissä kansalaisissa intensiivisen pahoinvointireaktion.

Huoli väestönlaadusta ei kuitenkaan ole 30-luvun fasistien tai heidän nykyaikaisten seuraajiensa erityispiirre. Ruotsalaiset yhteiskuntatieteilijät, sosialidemokraatit ja kansankodin rakentajat Gunnar Myrdal (1898-1987) sekä puolisonsa Alva Myrdal (1902-86) perustivat koko elämäntyönsä pitkälti huolehtimiseen ruotsalaisen kansankodin väestönlaadusta. Vuonna 1934 ilmestyneessä kirjassaan Kris i befolkningsfrågan Myrdalit ilmaisivat huolensa siitä, että Ruotsissa tuolloin voimassa ollut sterilisointilaki ei ollut riittävän radikaali tuottaakseen maahan ”parempaa ihmismateriaalia”. Sosiologeille yleiseen tapaan Myrdalit tuntuivat suorastaan välttelevän puhumasta ihmisyksilöistä, sen sijaan he suosivat jo mainitun ”ihmismateriaalin” lisäksi sellaisia käsitteitä kuin ”väestökanta” tai ”kansanmateriaali”. Myrdalien vaikutus ei liene ollut aivan vähäinen siihen, että sosialidemokraattinen pääministeri Per Albin Hansson (1885-1946) kiristi sterilisointilakeja entisestään vuonna 1941.

Edistyksellisinä yhteiskuntatieteilijöinä Myrdalit tähtäsivät koneen lailla toimivaan, ultramoderniin, ehdottoman tasa-arvoiseen mutta myös läpikotaisin kollektivisoituun yhteiskuntaan, jonka jäsenet olisivat timantinterveitä ja rikkeettömän onnellisia uuden edistyksellisen ajan uusia ihmisiä; ennen toista maailmansotaa tuon tulevan utopian asukit olivat usein myös pitkiä, vaaleita ja sinisilmäisiä pohjoisen rodun valioyksilöitä. Toisen maailmansodan jälkeen tämä puoli sattuneesta syystä melko pian painui taka-alalle... Monista myrdalilaisen yhteiskuntakybernetiikan innoittamien kaavoitus- ja rakennussuunnitelmien arkkitehtonisista havainnekuvista tulee oudosti mieleen oman aikamme Pohjois-Korean näyteikkunapääkaupunki Pjongjang… Havainnekuvat ovat havainnekuvia, ja todellisuus on aina niitä rujompi. Nyky-Tukholman uuden keskustan Sergelin toreineen tuntevat kaikki. Mutta yhtä kaikki huomaamme, että sosialidemokraattisessakin yhteiskuntautopiassa on aimo annos totalitarismin löyhkää. Eikä kyseessä välttämättä aina ole totalitarismin vasen siipi eli marxismi-leninismi (tai stalinismi, kuinka vain).   

Nuori Gunnar Myrdal näet seurasi 30-luvulla erittäin kiinnostuneena kansallissosialismin nousua Ruotsin eteläisessä naapurimaassa. Hän piti hitleriläistä versioita sosialismista nuorekkaana aatteena ja katsoi tulevaisuuden kuuluvan sille; kuinka lähellä Myrdal oli täydellistä kääntymystä, on minulle epäselvää, mutta ilman epäilystä hän suhtautui natseihin eräässä vaiheessa varsin sympaattisesti. Sinänsä ei ole mikään uutinen, että moni äärivasemmistolainen on tuntenut natsismin kutsun ja myös vastannut siihen (toki myös päinvastainen liike on ollut yhtä yleistä); Suomessakin vuonna 1944 perustetussa kommunistien bulvaanijärjestössä SKDL:ssä tai sen tuntumassa vaikutti henkilöitä, jotka olivat vain muutamaa vuotta aikaisemmin flirttailleet kaikella antaumuksella sinänsä vähälukuisten suomalaisten natsien kanssa. Mutta kun Gunnar Myrdal ei ollut mikään äärivasemmistolainen vaan pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon uskova sosialidemokraatti. Näyttää vastaansanomattomalta, että edes sosialidemokratia ei tarjoa mitään automaattista rokotusta natsismin seireeninlauluja vastaan. Niin ikään on selvää, että kansallissosialismin ”sosialistinen” puoli ei ole likimainkaan niin instrumentaalinen ja toisarvoinen osa ko. liikkeen ideologiaa kuin nykyvasemmistolaiset mielellään uskoisivat.

Ketkä oman aikamme Ruotsissa todella ovat natsien perillisiä? Ruotsidemokraattien lähihistoriaan kuuluvaa uusnatsimenneisyyttä on turha yrittää lakaista maton alle, mutta minusta on kaikkea muuta kuin kiistatonta, että juuri he olisivat kansallissosialismin ensisijaisia manttelinperijöitä kolmen kruunun kuningaskunnassa.

 

Linkkejä ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

 

https://sarastuslehti.com/2013/11/27/uusi-darwinistinen-vasemmisto-ja-hyvinvointivaltion-moraalinen-perusta/

http://www.vasemmisto.fi/puheet/puheita-2011/paavo-arhinmaeen-puhe-presidenttiehdokkaaksi-nimittaemisen-jaelkeen/

https://www.cairn.info/revue-mil-neuf-cent-2009-1-page-37.htm

https://sv.wikisource.org/wiki/Kris_i_befolkningsfr%C3%A5gan_folkupplaga 

http://www.online-literature.com/london/3875/

https://thegrandarchive.wordpress.com/salt-of-the-earth/

Herman Lindqvist, Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen. WSOY 2003. (Suom. Seppo Hyrkäs)

Tapio Tamminen, Kansankodin pimeämpi puoli. Atena 2015.

 

]]>
0 http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264800-luurankoja-demokraattisen-vasemmiston-kellareissa#comments Kansallissosialismi Kansankoti Ruotsi Ruotsidemokraatit Sosialidemokratia Tue, 27 Nov 2018 13:59:42 +0000 Mika Keränen http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264800-luurankoja-demokraattisen-vasemmiston-kellareissa
Ett Folk Ett Parti - Ruotsidemokraattien lopullinen armonisku demareille? http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259684-ett-folk-ett-parti-ruotsidemokraattien-lopullinen-armonisku <p>Ett Folk Ett Parti on sanaleikki, jolla ruotsidemokraattien hiljattain julkaistussa dokumentissa (ett folk ett parti socialdemokraternas historia) pyritään Ruotsin demarit samaistamaan Natsi-Saksan valtio-opilliseen tunnuslauseen Ein Volk Ein Fuhrer (Yksi Kansa Yksi Johtaja). Dokumenttia on ladattu jo 500 000 kertaa, vaikka se on tunti 45 minuuttia pitkä.</p><p>Varmin katselusuositus tulee nyt Totuusmedialta. Dokumentti ilmeisesti poistettiin nopeasti Ruotsin Yleisradion OBS:n sivustolta? Se on kuitenkin nyt ladattu lukuisille youtube-kanaville.</p><p>Suomen YLE antoi tänään totuusapua Ruotsiin leimaamalla dokumentin propagandaksi ja puolitotuudeksi.</p><p>Kaikki ruotsinkielentaitoiset katsokaa filmi ja tehkää omat johtopäätöksenne. Toivottavasti joku suomentaa dokumentin tekstit.</p><p>Olin kirjoittanut vaiettuun kirjaani &quot;Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset&quot; (Auditorium 2015)&nbsp; yhden kappaleen kirjan ensimmäiseen osaan &quot;Sosiaalidemokraattien esiekologiset harharetket&quot;, jossa käyn läpi paljon samoja asioita, joita tässä uudessa dokumentissa nyt läpikäydään.</p><p>Olin naiivisti kuvitellut, että synneistä voidaan keskustella. Lopulta keskustelua ei ehkäise mikään ja ennustan, että eräs epookki päättyy 9.9.2018 Ruotsissa monen muun länsimaan tavoin. Myös Suomeen on muutos tulossa.</p><p>Kerron kirjassani ruotsalaisten ja aivan erityisesti Ruotsin sosiaalidemokraattien intomielisen suhteen rotuhygieniaa kohtaan. Tällä oli kaameat seuraukset Ruotsissa (mm. 20 000 nuorten naisten pakkosterilointia assosiaalisuudesta). Ohjelma päätettiin vasta 1976 eli 31 vuotta Natsi-Saksan kukistumisen jälkeen. Vuonna 1997 Dagens Nyheter paljasti Ruotsin eugeenisen ohjelman laajuuden ja keston hölmistyneellee Ruotsille ja koko&nbsp; maailmalle. Tuolloin Ruotsin sosiaaliministeri <strong>Margot Wallström</strong>&nbsp;- Ruotsin nykyinen kärkäs ihmisoikeuksia puolustava ulkoministeri - ihmetteli Washington Post&#39;n etusivulla, että ei hän demarina voi olla mistään vastuussa.</p><p>Nykyisen identiteettipolitiikan ja mielensä pahoittamisen aikakauden ihmiselle voi nyt olla tuskallista katsoa tätä dokumenttia ja kuulla mitä <strong>Artur Engbergin</strong> kaltaiset kulttuurisosialistit ajattelivat mustista ja juutalaisista. Tämä jyrkkä antisemiitti ja arjalaisen rodun ihailija nousi <strong>Per Albin Hanssonin</strong> hallitukseen opetus- ja kulttuuriministeriksi.</p><p>Nyt julkaistu dokumentti on ensimmäinen osa ja sitä motivoidaan sillä, että demarit ovat olleet kärkkäinä syyttämään muita fasisteiksi ja natseiksi, mutta omasta historia, jolla on mitä intiimein suhde Natsi-Saksaan ideologisesti on pidetty piilossa. Nyt se ei enää onnistu. Tuskin malttaa odottavani näkemään seuraavan osan.</p><p>Materiaali dokumenttiin on koottu käymällä läpi dokumentteja Ruotsin Kansallis- ja Työväenarkistoissa. Itsekin vierailin kansalliskirjastossamme ahkeraan etsimässä dokumentteja ja lehtileikkeitä kirjaani.</p><p>On kauhean vaikea väittää, että dokumentti on pelkkää propagandaa, koska suuri osa sisällöstä on suoria sitaatteja arkistoista löytyneistä dokumenteista. Vuoden 1938 dramaattisen Kristalliyön jälkeen Ruotsin sosiaalidemokraattien äänenkannattajan Aftonbladetin etusivun valtava otsikko kirkuu</p><p><strong>&quot;FANTASTINEN JUUTALAISSUUNNITELMA SAKSASSA&quot;. </strong></p><p>Mitäpä tuohon nyt sanomaan....</p><p>Dokumentissa on toinen toistaan dramaattisempaa tietoa siitä, kuinka Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat polkeneet ihmisoikeuksia, sensuroineet Natsi-Saksaa arvostelevia lehtiä, auttaneet Natsi-Saksaa Narvikin valtauksessa, kuljettaneet kymmeniä tuhansia norjalaisia siviilejä Natsi-Saksaan keskitysleireille, kuljettaneet miljoonia sotilaita edestakaisin Norjan, Suomen sekä Saksan välillä, edistäneet Saksan eutanasiaohjelmaa ennen natsien valtaantuloa, tehneet epäinhmillisiä tuskallisia lääketieteellisiä kokeita puolustuskyvyttömillä ihmisillä (mm. neljä vuotta kestänyt toffeehammaskoe Bibeholm-saarella).</p><p>Per Albin Hanssonin demarihallitus oli hyvin Natsi-Saksa myönteinen ja Norjan pääministeri 1940&nbsp; diplomaattisessa yksityiskirjeessään ilmaisi syvän vihansa ruotsalaisia kohtaan. Per Albin Hansson henkilökohtaisesti esti Norjan kuningasperheen paon Ruotsiin Pohjois-Ruotsissa.</p><p>Ehkä dramaattisin kohta itselleni erityislapsen isänä oli <strong>Alfred Petrenin</strong> sanat vuonna 1922, joissa hän sosialistisessa innossaan kannatti erityislasten eutanasiaohjelmaa. Hän oli kuitenkin harmikseen joutunut usein tilanteisiin, joissa vanhemmat eivät hennonneet antaa lupaa lasten tappamiselle.</p><p>Se mistä tietenkin voidaan keskustella ja on historiallinen konteksti. Käytännössä ei yksikään puolue kyseenalaistanut eugeniikan perusteita viime vuosisadan alkupuolella aina 1940-luvulle saakka.</p><p>Kuitenkin sosialistinen into sekä <strong>Gunnar </strong>ja aivan erityisesti <strong>Alva Myrdahlin</strong> osuus esimerkiksi pakkosterilisaation edistämisessä on ollut kammottavaa.</p><p>Mitään kunnollista debattia näistä synneistä ei ole käyty eikä esimerkiksi demarien Demokraattlehti uhrannut sanaakaan kirjalleni, vaikka esimerkiksi Tannerin sisäpiiriin kuulunut Lääkintöhallituksen pääjohtaja <strong>Hannes Ryömä</strong> oli Suomen innokkain eugeenisten lakien säätäjä 1930-luvun puolivälissä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ett Folk Ett Parti on sanaleikki, jolla ruotsidemokraattien hiljattain julkaistussa dokumentissa (ett folk ett parti socialdemokraternas historia) pyritään Ruotsin demarit samaistamaan Natsi-Saksan valtio-opilliseen tunnuslauseen Ein Volk Ein Fuhrer (Yksi Kansa Yksi Johtaja). Dokumenttia on ladattu jo 500 000 kertaa, vaikka se on tunti 45 minuuttia pitkä.

Varmin katselusuositus tulee nyt Totuusmedialta. Dokumentti ilmeisesti poistettiin nopeasti Ruotsin Yleisradion OBS:n sivustolta? Se on kuitenkin nyt ladattu lukuisille youtube-kanaville.

Suomen YLE antoi tänään totuusapua Ruotsiin leimaamalla dokumentin propagandaksi ja puolitotuudeksi.

Kaikki ruotsinkielentaitoiset katsokaa filmi ja tehkää omat johtopäätöksenne. Toivottavasti joku suomentaa dokumentin tekstit.

Olin kirjoittanut vaiettuun kirjaani "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015)  yhden kappaleen kirjan ensimmäiseen osaan "Sosiaalidemokraattien esiekologiset harharetket", jossa käyn läpi paljon samoja asioita, joita tässä uudessa dokumentissa nyt läpikäydään.

Olin naiivisti kuvitellut, että synneistä voidaan keskustella. Lopulta keskustelua ei ehkäise mikään ja ennustan, että eräs epookki päättyy 9.9.2018 Ruotsissa monen muun länsimaan tavoin. Myös Suomeen on muutos tulossa.

Kerron kirjassani ruotsalaisten ja aivan erityisesti Ruotsin sosiaalidemokraattien intomielisen suhteen rotuhygieniaa kohtaan. Tällä oli kaameat seuraukset Ruotsissa (mm. 20 000 nuorten naisten pakkosterilointia assosiaalisuudesta). Ohjelma päätettiin vasta 1976 eli 31 vuotta Natsi-Saksan kukistumisen jälkeen. Vuonna 1997 Dagens Nyheter paljasti Ruotsin eugeenisen ohjelman laajuuden ja keston hölmistyneellee Ruotsille ja koko  maailmalle. Tuolloin Ruotsin sosiaaliministeri Margot Wallström - Ruotsin nykyinen kärkäs ihmisoikeuksia puolustava ulkoministeri - ihmetteli Washington Post'n etusivulla, että ei hän demarina voi olla mistään vastuussa.

Nykyisen identiteettipolitiikan ja mielensä pahoittamisen aikakauden ihmiselle voi nyt olla tuskallista katsoa tätä dokumenttia ja kuulla mitä Artur Engbergin kaltaiset kulttuurisosialistit ajattelivat mustista ja juutalaisista. Tämä jyrkkä antisemiitti ja arjalaisen rodun ihailija nousi Per Albin Hanssonin hallitukseen opetus- ja kulttuuriministeriksi.

Nyt julkaistu dokumentti on ensimmäinen osa ja sitä motivoidaan sillä, että demarit ovat olleet kärkkäinä syyttämään muita fasisteiksi ja natseiksi, mutta omasta historia, jolla on mitä intiimein suhde Natsi-Saksaan ideologisesti on pidetty piilossa. Nyt se ei enää onnistu. Tuskin malttaa odottavani näkemään seuraavan osan.

Materiaali dokumenttiin on koottu käymällä läpi dokumentteja Ruotsin Kansallis- ja Työväenarkistoissa. Itsekin vierailin kansalliskirjastossamme ahkeraan etsimässä dokumentteja ja lehtileikkeitä kirjaani.

On kauhean vaikea väittää, että dokumentti on pelkkää propagandaa, koska suuri osa sisällöstä on suoria sitaatteja arkistoista löytyneistä dokumenteista. Vuoden 1938 dramaattisen Kristalliyön jälkeen Ruotsin sosiaalidemokraattien äänenkannattajan Aftonbladetin etusivun valtava otsikko kirkuu

"FANTASTINEN JUUTALAISSUUNNITELMA SAKSASSA".

Mitäpä tuohon nyt sanomaan....

Dokumentissa on toinen toistaan dramaattisempaa tietoa siitä, kuinka Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat polkeneet ihmisoikeuksia, sensuroineet Natsi-Saksaa arvostelevia lehtiä, auttaneet Natsi-Saksaa Narvikin valtauksessa, kuljettaneet kymmeniä tuhansia norjalaisia siviilejä Natsi-Saksaan keskitysleireille, kuljettaneet miljoonia sotilaita edestakaisin Norjan, Suomen sekä Saksan välillä, edistäneet Saksan eutanasiaohjelmaa ennen natsien valtaantuloa, tehneet epäinhmillisiä tuskallisia lääketieteellisiä kokeita puolustuskyvyttömillä ihmisillä (mm. neljä vuotta kestänyt toffeehammaskoe Bibeholm-saarella).

Per Albin Hanssonin demarihallitus oli hyvin Natsi-Saksa myönteinen ja Norjan pääministeri 1940  diplomaattisessa yksityiskirjeessään ilmaisi syvän vihansa ruotsalaisia kohtaan. Per Albin Hansson henkilökohtaisesti esti Norjan kuningasperheen paon Ruotsiin Pohjois-Ruotsissa.

Ehkä dramaattisin kohta itselleni erityislapsen isänä oli Alfred Petrenin sanat vuonna 1922, joissa hän sosialistisessa innossaan kannatti erityislasten eutanasiaohjelmaa. Hän oli kuitenkin harmikseen joutunut usein tilanteisiin, joissa vanhemmat eivät hennonneet antaa lupaa lasten tappamiselle.

Se mistä tietenkin voidaan keskustella ja on historiallinen konteksti. Käytännössä ei yksikään puolue kyseenalaistanut eugeniikan perusteita viime vuosisadan alkupuolella aina 1940-luvulle saakka.

Kuitenkin sosialistinen into sekä Gunnar ja aivan erityisesti Alva Myrdahlin osuus esimerkiksi pakkosterilisaation edistämisessä on ollut kammottavaa.

Mitään kunnollista debattia näistä synneistä ei ole käyty eikä esimerkiksi demarien Demokraattlehti uhrannut sanaakaan kirjalleni, vaikka esimerkiksi Tannerin sisäpiiriin kuulunut Lääkintöhallituksen pääjohtaja Hannes Ryömä oli Suomen innokkain eugeenisten lakien säätäjä 1930-luvun puolivälissä.

]]>
24 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259684-ett-folk-ett-parti-ruotsidemokraattien-lopullinen-armonisku#comments Eugeniikka Natsismi Ruotsin vaalit Sosialidemokratia Sun, 19 Aug 2018 07:27:18 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259684-ett-folk-ett-parti-ruotsidemokraattien-lopullinen-armonisku
Pohjoismainen sosialidemokratia tienhaarassa http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254273-pohjoismainen-sosialidemokratia-tienhaarassa <p>Yle kirjoittaa tänään <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10169962">verkkosivuillaan</a> pohjoismaisen sosialidemokratian lisääntyvästä maahanmuuttovastaisuudesta, joka näyttää olevan kaukana työväenliikkeen perinteisestä solidaarisuusajattelusta ja Olof <em>Palmen</em> aikojen rohkeasta globaalin oikeudenmukaisuuden tavoittelusta.</p> <p><em>Mistä muutos johtuu?</em></p> <p>Ajattelutavan muutokselle voidaan löytää ihan järkeenkäyvän tuntuisia perusteita. Vaikka Pohjoismaat eivät korkean verotuksen vuoksi kykene tarjoamaan parhaita vaurastumismahdollisuuksia maksimituloja tavoitteleville uraohjuksille, pienten tuloerojen vuoksi länsimaihin hakeutuvan on monin verroin parempi päätyä köyhäksi Pohjoismaihin kuin köyhäksi Yhdysvaltoihin. Globaalia eriarvoisuutta tutkineen Branko <em>Milanovicin</em> mukaan köyhän kongolaisen muuttaminen köyhäksi Ruotsiin kuuluu huikeimpiin elintasohyppyihin, jonka muutto maasta toiseen voi nykyisin tarjota.</p> <p>Pohjoismaisen mallin säilyttämisestä kiinnostuneiden sosialidemokraattien ei ole vaikea laskea potentiaalisia tulijoita olevan tällaisen asetelman vallitessa rajattomasti. Samaan aikaan mallin ylläpitämisen kustannukset uhkaavat kasvaa yli pohjoismaiden taloudellisen kantokyvyn. Siksi on paras laittaa sulku maahanmuutolle.</p> <p>Johtopäätös on käytännössä sama kuin mihin Etelä-Afrikassa aikanaan päädyttiin sen ryhtyessä pystyttämään apartheid-järjestelmäänsä: on ehkä sittenkin parempi pitää vauraat valkoiset/pohjoisen asukkaat ja mustat/köyhän etelän asukkaat erillään ja antaa kummankin hoitaa asiansa omilla tavoillaan ja omien edellytystensä mukaisesti. Keskustelussa on käytetty myös termiä &rsquo;hyvinvointishovinismi&rsquo;, welfare chauvinism. Kumpaakaan vertausta ei välttämättä pidetä poliittisesti korrektina.</p> <p>Viikunanlehtiäkin löytyy. Suomen Antti <em>Rinne</em> sanoo Ylelle olevan &quot;eurooppalaisten, suomalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten etu, että autetaan nyt sinne Afrikkaan päin näitä ihmisiä saamaan puhdasta vettä, ruokaa ja kouluttautumaan&quot;.</p> <p>Olisi kiinnostava nähdä puheenjohtajan auttamisbudjetti, sillä yksinomaan Saharan eteläpuolisen Afrikan väestön ennakoidaan kasvavan lähitulevaisuudessa yli kolmellasadalla miljoonalla per vuosikymmen samaan aikaan kun toimintojemme ympäristövaikutukset heikentävät juuri siellä ihmisten toimeentulomahdollisuuksia poikkeuksellisen voimakkaasti. Väestömäärältään suurempi työmaa löytyy eteläisestä Aasiasta, vaikka siellä väestönkasvu on hieman maltillisempaa.</p> <p><em>Väestö- ja talouskehitys ovat sidoksissa toisiinsa</em></p> <p>Eivät Pohjoismaat tietenkään ihan samanlaisia ole. Suomi erottuu muista muun muassa paljon muita pienempien kehitysyhteistyöpanostusten ja alhaisempien maahanmuuttolukujen perusteella. Erot näkyvät myös tulevaa väestökehitystä koskevissa YK:n ennusteissa. Niiden mukaan muita nuivemman Suomen väestö tulisi kasvamaan vuosina 2015-2045 runsaalla kolmellasadalla tuhannella, kun Norjassa kasvu olisi runsaat 1,4 miljoonaa, Ruotsissa vähän yli 1,3 miljoonaa ja Tanskassakin vajaat kuusisataa tuhatta. Jos väestökehitys toteutuu ennustetusti, näiden maiden taloudelliset ominaispainot muuttuvat todennäköisesti vähintään samoissa suhteissa.</p> <p><em>Vaihtoehto</em></p> <p>Jos pohjoismainen sosialidemokratia on nyt hakeutumassa samaan kuoroon muurinrakentaja Donald Trumpin ja eurooppalaisten oikeistopopulistien kanssa, voisiko politiikalle löytyä parempaa vaihtoehtoa?</p> <p>Minun mielestäni pohjoismaisen sosialidemokratian tulisi sitoutua ennen kaikkea inhimillisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen. Samalla pohjoismaisten sosialidemokraattien tulisi kertoa rehellisesti kannattajilleen, ettei tämä voi onnistua nykyajan pitkälle verkottuneessa maailmassa muutoin kuin globaalissa mittakaavassa. Pohjoismaisten yhteiskuntien tulisi pyrkiä edelläkävijöiksi uudenlaisen kestävän sivilisaation rakentamisessa samalla kun ne vaativat kaikilta länsimailta paljon tähänastista suurempia panostuksia globaalien kehitysongelmien ratkomiseen. Perusviestinä tulisi olla se, että nyt on ensisijaisesti etelän vuoro päästä nauttimaan edes osasta siitä vauraudesta, josta länsimaissa on voitu nauttia jo pitkään. Tämä ei onnistu ilman laajamittaista globaalia tulojen uudelleenjakoa ja länsimaiden sovittautumista planeettaamme vähemmän kuormittavaan elämäntyyliin.</p> <p>Maahanmuuttoa Pohjoismaiden on ilman muuta pakko säännellä parhaissakin olosuhteissa tulijoiden määrän pitämiseksi instituutioiden kestokyvyn sallimissa rajoissa. Mutta sosialidemokraattien kuuluu vaatia muuttajien tasavertaista kohtelua ja instituutioiden vastaanottokyvyn kasvattamista aikaa myöten. Mitään tarkoituksenmukaisuusnäkökohtia ei voida päästää ihmisoikeuksien edelle esimerkiksi turvapaikkapäätöksiä tehtäessä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle kirjoittaa tänään verkkosivuillaan pohjoismaisen sosialidemokratian lisääntyvästä maahanmuuttovastaisuudesta, joka näyttää olevan kaukana työväenliikkeen perinteisestä solidaarisuusajattelusta ja Olof Palmen aikojen rohkeasta globaalin oikeudenmukaisuuden tavoittelusta.

Mistä muutos johtuu?

Ajattelutavan muutokselle voidaan löytää ihan järkeenkäyvän tuntuisia perusteita. Vaikka Pohjoismaat eivät korkean verotuksen vuoksi kykene tarjoamaan parhaita vaurastumismahdollisuuksia maksimituloja tavoitteleville uraohjuksille, pienten tuloerojen vuoksi länsimaihin hakeutuvan on monin verroin parempi päätyä köyhäksi Pohjoismaihin kuin köyhäksi Yhdysvaltoihin. Globaalia eriarvoisuutta tutkineen Branko Milanovicin mukaan köyhän kongolaisen muuttaminen köyhäksi Ruotsiin kuuluu huikeimpiin elintasohyppyihin, jonka muutto maasta toiseen voi nykyisin tarjota.

Pohjoismaisen mallin säilyttämisestä kiinnostuneiden sosialidemokraattien ei ole vaikea laskea potentiaalisia tulijoita olevan tällaisen asetelman vallitessa rajattomasti. Samaan aikaan mallin ylläpitämisen kustannukset uhkaavat kasvaa yli pohjoismaiden taloudellisen kantokyvyn. Siksi on paras laittaa sulku maahanmuutolle.

Johtopäätös on käytännössä sama kuin mihin Etelä-Afrikassa aikanaan päädyttiin sen ryhtyessä pystyttämään apartheid-järjestelmäänsä: on ehkä sittenkin parempi pitää vauraat valkoiset/pohjoisen asukkaat ja mustat/köyhän etelän asukkaat erillään ja antaa kummankin hoitaa asiansa omilla tavoillaan ja omien edellytystensä mukaisesti. Keskustelussa on käytetty myös termiä ’hyvinvointishovinismi’, welfare chauvinism. Kumpaakaan vertausta ei välttämättä pidetä poliittisesti korrektina.

Viikunanlehtiäkin löytyy. Suomen Antti Rinne sanoo Ylelle olevan "eurooppalaisten, suomalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten etu, että autetaan nyt sinne Afrikkaan päin näitä ihmisiä saamaan puhdasta vettä, ruokaa ja kouluttautumaan".

Olisi kiinnostava nähdä puheenjohtajan auttamisbudjetti, sillä yksinomaan Saharan eteläpuolisen Afrikan väestön ennakoidaan kasvavan lähitulevaisuudessa yli kolmellasadalla miljoonalla per vuosikymmen samaan aikaan kun toimintojemme ympäristövaikutukset heikentävät juuri siellä ihmisten toimeentulomahdollisuuksia poikkeuksellisen voimakkaasti. Väestömäärältään suurempi työmaa löytyy eteläisestä Aasiasta, vaikka siellä väestönkasvu on hieman maltillisempaa.

Väestö- ja talouskehitys ovat sidoksissa toisiinsa

Eivät Pohjoismaat tietenkään ihan samanlaisia ole. Suomi erottuu muista muun muassa paljon muita pienempien kehitysyhteistyöpanostusten ja alhaisempien maahanmuuttolukujen perusteella. Erot näkyvät myös tulevaa väestökehitystä koskevissa YK:n ennusteissa. Niiden mukaan muita nuivemman Suomen väestö tulisi kasvamaan vuosina 2015-2045 runsaalla kolmellasadalla tuhannella, kun Norjassa kasvu olisi runsaat 1,4 miljoonaa, Ruotsissa vähän yli 1,3 miljoonaa ja Tanskassakin vajaat kuusisataa tuhatta. Jos väestökehitys toteutuu ennustetusti, näiden maiden taloudelliset ominaispainot muuttuvat todennäköisesti vähintään samoissa suhteissa.

Vaihtoehto

Jos pohjoismainen sosialidemokratia on nyt hakeutumassa samaan kuoroon muurinrakentaja Donald Trumpin ja eurooppalaisten oikeistopopulistien kanssa, voisiko politiikalle löytyä parempaa vaihtoehtoa?

Minun mielestäni pohjoismaisen sosialidemokratian tulisi sitoutua ennen kaikkea inhimillisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen. Samalla pohjoismaisten sosialidemokraattien tulisi kertoa rehellisesti kannattajilleen, ettei tämä voi onnistua nykyajan pitkälle verkottuneessa maailmassa muutoin kuin globaalissa mittakaavassa. Pohjoismaisten yhteiskuntien tulisi pyrkiä edelläkävijöiksi uudenlaisen kestävän sivilisaation rakentamisessa samalla kun ne vaativat kaikilta länsimailta paljon tähänastista suurempia panostuksia globaalien kehitysongelmien ratkomiseen. Perusviestinä tulisi olla se, että nyt on ensisijaisesti etelän vuoro päästä nauttimaan edes osasta siitä vauraudesta, josta länsimaissa on voitu nauttia jo pitkään. Tämä ei onnistu ilman laajamittaista globaalia tulojen uudelleenjakoa ja länsimaiden sovittautumista planeettaamme vähemmän kuormittavaan elämäntyyliin.

Maahanmuuttoa Pohjoismaiden on ilman muuta pakko säännellä parhaissakin olosuhteissa tulijoiden määrän pitämiseksi instituutioiden kestokyvyn sallimissa rajoissa. Mutta sosialidemokraattien kuuluu vaatia muuttajien tasavertaista kohtelua ja instituutioiden vastaanottokyvyn kasvattamista aikaa myöten. Mitään tarkoituksenmukaisuusnäkökohtia ei voida päästää ihmisoikeuksien edelle esimerkiksi turvapaikkapäätöksiä tehtäessä.

]]>
13 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254273-pohjoismainen-sosialidemokratia-tienhaarassa#comments Kestävä kehitys Pohjoismainen malli Sosialidemokratia Mon, 23 Apr 2018 07:54:27 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254273-pohjoismainen-sosialidemokratia-tienhaarassa
Hjallista kannattaa kuunnella http://vilhelmjunnila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254191-hjallista-kannattaa-kuunnella <p><strong>Harry &rdquo;Hjallis&rdquo; Harkimon</strong> ero Kokoomuksesta kirvoitti entisen puolueensa ja lehdistön puntaroimaan hänen persoonaansa siinä määrin, että varsinainen asia on vaarassa unohtua.&nbsp;Harkimon pääviesti oli, etteivät ihmiset enää tunne voivansa vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Uskon, että enemmistö kansalaisista jakaa tämän huolenaiheen. Valitettavasti vanhojen puolueiden edustajat suhtautuivat viestiin yllättävän ylimielisesti ja kokivat helpommaksi iskeä suoraan persoonaan ja arvostella Harkimoa ties miksi yksinpurjehtijaksi ja yhteistyökyvyttömäksi henkilöksi.</p><p>Kokoomuksen puheenjohtaja <strong>Petteri Orpo</strong> kiirehti julistamaan, että kaikesta huolimatta heillä päätetään asioista yhdessä. Jos tämä pitäisi paikkansa, tuskin sitä näyttävästi erikseen korostettaisiin. Asioihin perehtyneet ymmärtävät, että varsinainen päätösvalta jakaantuu puolueiden puheenjohtajille ja ministerivaliokunnan vastuulle. Eduskuntaryhmien rooli keskeisissä asioissa on valitettavan usein toimia vain kumileimasimena. Tästä Orpo tuskin haluaa laajempaa keskustelua.</p><p>Harkimon &rdquo;Liike nyt&rdquo; esittääkin rakentavansa alustan vuorovaikutukselle, joka vähentäisi aatteiden ja vanhakantaisten rakenteiden merkitystä. Oli &rdquo;Hjalliksesta&rdquo; mitä mieltä tahansa niin tässä asiassa häntä kannattaa kuunnella. Poliittisen keskustelun alustana liikkeellä on potentiaalia. Edellinen keskustelunavaus tuli perussuomalaisia lähellä olevasta liikkeestä Hommaforumin vaikutuksella. Toisaalta Harkimon liike ilmoittaa ilmastonmuutoksen keskeiseksi huolenaiheeksi ja pitävänsä jokaisesta huolta. Tällaiset teemat eivät vaikuta kummoiselta vaihtoehdolta vanhoihin puolueisiin verrattuna. Uudet viestintäkanavat eivät ole haaste pelkästään vanhoille puolueorganisaatoille vaan myös perinteisen median edustajilla on ollut vaikeuksia suhtautua uuteen kehitykseen. Rooli vallan vahtikoirana onkin saanut syvempiä ja arveluttavampia merkityksiä.</p><p>Lähes välittömästi Harkimon lehdistötilaisuuden jälkeen <strong>Ben Zyskowicz</strong> ilmoitti olevansa huolissaan, että nyt <strong>Antti Rinteestä</strong> (sd.) saattaa tulla pääministeri. Suunniteltu liike, jolla keskustelun kääntäminen ikävistä ja kansalaisia arveluttavista asioista saatiin helposti puolueen kannatusta kasvattavaan &rdquo;pääministerikilpailuun&rdquo;. &nbsp;Kannattaa kuitenkin huomioida, että <strong>Paavo Lipposen</strong> aikakaudesta alkaen SDP:n politiikka ei ole juuri mitenkään eronnut Kokoomuksen vastaavasta. Kysymys ei ole siitä, että sosialidemokraatit olisivat muuttuneet oikeistolaisemmaksi vaan siitä, että Orpon ja muutaman aiemman puheenjohtajan johdolla Kokoomuksen tekemää politiikkaa ei ole erottanut sosialidemokratiasta. Samanlaista kehitys on Tanskaa lukuun ottamatta ollut muissakin Pohjoismaissa. Markkinatalouden kannattajat ovat vuosia kokeneet jääneensä alakynteen velanottoon ja sosiaaliperusteiseen maahanmuuttoon liberaalisesti suhtautuvassa, vihervasemmistolaista perhepolitiikkaa tekevässä ja &rdquo;Sari-sairaanhoitajasta&rdquo; huolissaan olevassa puolueessa. Markkinatalouden kannattajat ovat aiheesta huolissaan ja sen vuoksi ainakin taloudellisesti riippumaton Harkimo on valmis ottamaan riskin kantaakseen.</p><p>Kokoomuksen verkkouutisissa olevassa Orpon haastattelussa nostetaan esiin Harkimon venäjäyhteydet, joka vaikuttaa läpinäkyvältä lokaamiskeinolta, koska tähän saakka niitä ei ole ongelmaksi koettu. Suomessa on kaksi käytössä olevaa keinoa vaikuttaa ihmisen uskottavuuteen, ensimmäinen on rasismi ja toinen on Venäjä. Jos Harkimon venäjäyhteydet olisivat oikea ongelma, ei venäjäntaitoisesta <strong>Kai Mykkäsestä</strong> olisi koskaan tullut ministeriä. Hän on sentään ollut pankkitehtävissä Pietarissa ja kävi arveluttavan Aleksanteri-instituutin maisterikoulua. Harkimo sai edellisissä eduskuntavaaleissa yli kaksi kertaa enemmän ääniä kuin ministeri Mykkänen. Ironian huipentumana Mykkänen kirjoitti Twitterissä kannattavansa kaikkia uuden liikkeen periaatteita.</p><p>Harkimon liikkeellä näyttää olevan pitkäntähtäimen suunnitelma. Vetoamalla sitoutumattomuuteen siihen saadaan mukaan ihmisiä kaikista puolueista ja kun joukkovoima kasvaa, on vain ajan kysymys, koska ryhmittymä rekisteröidään ja se alkaa asettaa ehdokkaita yleisiin vaaleihin. Tätä sosialidemokratiaan ja &rdquo;Pro business&rdquo; -ajattelutapaan urautunut Orpo ja muut vanhojen puolueiden edustajat pelkäävät. Orpolla on muitakin ongelmia kuin Harkimo. Esimerkiksi <strong>Jan Vapaavuori</strong>, <strong>Susanna Koski</strong>, <strong>Wille Rydman</strong> ja <strong>Elina Lepomäki</strong> ovat osoittaneet kykynsä itsenäiseen ajatteluun.</p><p>Kaikenlainen tuuletus ummehtuneita rakenteita kohtaan on tervetullutta. Hjallista kannattaa kuunnella, sillä jokerikortti on vielä käyttämättä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harry ”Hjallis” Harkimon ero Kokoomuksesta kirvoitti entisen puolueensa ja lehdistön puntaroimaan hänen persoonaansa siinä määrin, että varsinainen asia on vaarassa unohtua. Harkimon pääviesti oli, etteivät ihmiset enää tunne voivansa vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Uskon, että enemmistö kansalaisista jakaa tämän huolenaiheen. Valitettavasti vanhojen puolueiden edustajat suhtautuivat viestiin yllättävän ylimielisesti ja kokivat helpommaksi iskeä suoraan persoonaan ja arvostella Harkimoa ties miksi yksinpurjehtijaksi ja yhteistyökyvyttömäksi henkilöksi.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kiirehti julistamaan, että kaikesta huolimatta heillä päätetään asioista yhdessä. Jos tämä pitäisi paikkansa, tuskin sitä näyttävästi erikseen korostettaisiin. Asioihin perehtyneet ymmärtävät, että varsinainen päätösvalta jakaantuu puolueiden puheenjohtajille ja ministerivaliokunnan vastuulle. Eduskuntaryhmien rooli keskeisissä asioissa on valitettavan usein toimia vain kumileimasimena. Tästä Orpo tuskin haluaa laajempaa keskustelua.

Harkimon ”Liike nyt” esittääkin rakentavansa alustan vuorovaikutukselle, joka vähentäisi aatteiden ja vanhakantaisten rakenteiden merkitystä. Oli ”Hjalliksesta” mitä mieltä tahansa niin tässä asiassa häntä kannattaa kuunnella. Poliittisen keskustelun alustana liikkeellä on potentiaalia. Edellinen keskustelunavaus tuli perussuomalaisia lähellä olevasta liikkeestä Hommaforumin vaikutuksella. Toisaalta Harkimon liike ilmoittaa ilmastonmuutoksen keskeiseksi huolenaiheeksi ja pitävänsä jokaisesta huolta. Tällaiset teemat eivät vaikuta kummoiselta vaihtoehdolta vanhoihin puolueisiin verrattuna. Uudet viestintäkanavat eivät ole haaste pelkästään vanhoille puolueorganisaatoille vaan myös perinteisen median edustajilla on ollut vaikeuksia suhtautua uuteen kehitykseen. Rooli vallan vahtikoirana onkin saanut syvempiä ja arveluttavampia merkityksiä.

Lähes välittömästi Harkimon lehdistötilaisuuden jälkeen Ben Zyskowicz ilmoitti olevansa huolissaan, että nyt Antti Rinteestä (sd.) saattaa tulla pääministeri. Suunniteltu liike, jolla keskustelun kääntäminen ikävistä ja kansalaisia arveluttavista asioista saatiin helposti puolueen kannatusta kasvattavaan ”pääministerikilpailuun”.  Kannattaa kuitenkin huomioida, että Paavo Lipposen aikakaudesta alkaen SDP:n politiikka ei ole juuri mitenkään eronnut Kokoomuksen vastaavasta. Kysymys ei ole siitä, että sosialidemokraatit olisivat muuttuneet oikeistolaisemmaksi vaan siitä, että Orpon ja muutaman aiemman puheenjohtajan johdolla Kokoomuksen tekemää politiikkaa ei ole erottanut sosialidemokratiasta. Samanlaista kehitys on Tanskaa lukuun ottamatta ollut muissakin Pohjoismaissa. Markkinatalouden kannattajat ovat vuosia kokeneet jääneensä alakynteen velanottoon ja sosiaaliperusteiseen maahanmuuttoon liberaalisesti suhtautuvassa, vihervasemmistolaista perhepolitiikkaa tekevässä ja ”Sari-sairaanhoitajasta” huolissaan olevassa puolueessa. Markkinatalouden kannattajat ovat aiheesta huolissaan ja sen vuoksi ainakin taloudellisesti riippumaton Harkimo on valmis ottamaan riskin kantaakseen.

Kokoomuksen verkkouutisissa olevassa Orpon haastattelussa nostetaan esiin Harkimon venäjäyhteydet, joka vaikuttaa läpinäkyvältä lokaamiskeinolta, koska tähän saakka niitä ei ole ongelmaksi koettu. Suomessa on kaksi käytössä olevaa keinoa vaikuttaa ihmisen uskottavuuteen, ensimmäinen on rasismi ja toinen on Venäjä. Jos Harkimon venäjäyhteydet olisivat oikea ongelma, ei venäjäntaitoisesta Kai Mykkäsestä olisi koskaan tullut ministeriä. Hän on sentään ollut pankkitehtävissä Pietarissa ja kävi arveluttavan Aleksanteri-instituutin maisterikoulua. Harkimo sai edellisissä eduskuntavaaleissa yli kaksi kertaa enemmän ääniä kuin ministeri Mykkänen. Ironian huipentumana Mykkänen kirjoitti Twitterissä kannattavansa kaikkia uuden liikkeen periaatteita.

Harkimon liikkeellä näyttää olevan pitkäntähtäimen suunnitelma. Vetoamalla sitoutumattomuuteen siihen saadaan mukaan ihmisiä kaikista puolueista ja kun joukkovoima kasvaa, on vain ajan kysymys, koska ryhmittymä rekisteröidään ja se alkaa asettaa ehdokkaita yleisiin vaaleihin. Tätä sosialidemokratiaan ja ”Pro business” -ajattelutapaan urautunut Orpo ja muut vanhojen puolueiden edustajat pelkäävät. Orpolla on muitakin ongelmia kuin Harkimo. Esimerkiksi Jan Vapaavuori, Susanna Koski, Wille Rydman ja Elina Lepomäki ovat osoittaneet kykynsä itsenäiseen ajatteluun.

Kaikenlainen tuuletus ummehtuneita rakenteita kohtaan on tervetullutta. Hjallista kannattaa kuunnella, sillä jokerikortti on vielä käyttämättä.

]]>
25 http://vilhelmjunnila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254191-hjallista-kannattaa-kuunnella#comments Kotimaa Hjallis Harkimo Kokoomus Markkinatalous Petteri Orpo Sosialidemokratia Sat, 21 Apr 2018 15:25:47 +0000 Vilhelm Junnila http://vilhelmjunnila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254191-hjallista-kannattaa-kuunnella
Sosialidemokratia on tulossa taitepisteeseen monissa maissa http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250807-sosialidemokratia-on-tulossa-paatepisteeseen-monissa-maissa <p>Saksan <a href="https://wahl.tagesschau.de/wahlen/2017-09-24-BT-DE/index.shtml">liitttopäivävaaleissa </a>&nbsp;viime vuoden syyskuussa sosialidemokraatit saivat historiansa huonoimman vaalituloksen. Myös toinen suurpuolue CDU/CSU kärsi suuren tappion, mutta säilytti asemansa Saksan selvästi suurimpana puolueena.</p><p>Liittopäivävaalien jälkeen on Saksassa käytiin hallitusneuvotteluja ensin nk. <a href="https://de.wikipedia.org/wiki/Jamaika-Koalition">Jamaika</a> -koalition pohjalle. Kun siitä ei tullut mitään. Saksan kaksi suurinta puoluetta&nbsp;&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/CDU/CSU">CDU/CSU</a>&nbsp; ja&nbsp;&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Social_Democratic_Party_of_Germany">SPD</a>&nbsp;kolmatta kuukautta kävivät hallitustunnusteluja ja -neuvotteluja.</p><p><a href="http://www.zeit.de/politik/deutschland/2018-02/grosse-koalition-koalitionsvertrag-spd-cdu-csu">Neuvottelutulos</a> &nbsp;saatiin viikko sitten.&nbsp; SPD käy asiasta vielä puolueen sisäisen jäsenäänestyksen. Mitä sitten jäsenäänestyksen lopputulokseen vaikuttaa, että SPD:n pääneuvottelija <a href="https://www.tagesschau.de/inland/spd-schulz-127.html">Martin Schulz </a>&nbsp;ilmoitti &nbsp;luopuvani paikasta hallituksessa. Mutta se oli ilmoituksen toinen asia. Samalla &nbsp;<a href="https://twitter.com/martinschulz">Martin Schulz</a> esitti &nbsp;toivomuksen, että henkilöriidat SPD:n sisällä loppuisivat.</p><p>Sosialidemokratian hajaannus on alkanut Saksassa.Sosialidemokratia ja siihen liittyvä politiikka on tulossa taitepisteeseen monissa muissakin Euroopan &nbsp;maissa. Mainingit lyövät jo kohti&nbsp;&nbsp;Itämeren pohjoisvaltioita Suomea. &nbsp;Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa.</p><p>Sosialidemokratian lasku&nbsp; äänestäjien toimesta &nbsp;alkoi jo Ranskan kaksissa vaaleissa &nbsp;viime vuonna (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/French_presidential_election,_2017">French presidential election</a> ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/French_legislative_election,_2017">French legislative election), </a>jossa sosialistit ( <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Socialist_Party_(France)">Socialist Party) &nbsp;</a>&nbsp;kärsivät musertavan tappion.</p><p>Jos Saksa ajautuu uusiin vaaleihin, SPD:n &nbsp;kannatus uhkaa &nbsp;laskea jopa &nbsp;viime syyskuun liittopäivävaaleja huonommaksi (<a href="https://www.wahlrecht.de/umfragen/">Wahlumfragen).</a></p><p>****</p><p>Italiassa käydään 04.03.2018 &nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Italian_general_election,_2018">parlamenttivaalit.</a>&nbsp;&nbsp;Minkälainen hallitus Italian saadaan vaalien jälkeen.</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Opinion_polling_for_the_Italian_general_election,_2018">Mielipidetiedustelujen &nbsp;perusteella &nbsp;ei </a>&nbsp;hallituspohjasta ole mitään varmuutta. Maaliskuun vaalien ei &nbsp;odoteta tuovan helpotusta Italian pysähtyneeseen tilanteeseen.</p><p>****</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Swedish_general_election,_2018">Ruotsissa</a> ovat sitten vuorostaan syyskuussa valtiopäivävaalit. &nbsp;Italian tavoin ei enemmistöhallituksen muodostaminen vaalien jälkeen vaikuta Ruotsissakaan helpolta(<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Opinion_polling_for_the_Swedish_general_election,_2018">Opinion.polling</a>), kun kumpikaan blokki ei saavuta enemmistöä.</p><p>****</p><p>Mitä sitten tapahtuu &nbsp;Suomen eduskuntavaaleissa. Suomen sosialidemokraatit ovat Euroopan veljespuolueitten tavoin juuttuneet viime vuosisadan rakenteisiin ja asioiden tietämiseen kansalaisten/äänestäjien puolesta- &nbsp;ei omilla, vaan veronmaksajain varoilla. Sana - pysähtynyt tilanne - &nbsp;leimaa monia maita, joissa sosialidemokraatit ovat ay-liikkeen taustatuella jarruttaneet yhteiskunnan rakenteiden uudistamista tälle vuosisadalle.&nbsp;</p><p>****</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saksan liitttopäivävaaleissa  viime vuoden syyskuussa sosialidemokraatit saivat historiansa huonoimman vaalituloksen. Myös toinen suurpuolue CDU/CSU kärsi suuren tappion, mutta säilytti asemansa Saksan selvästi suurimpana puolueena.

Liittopäivävaalien jälkeen on Saksassa käytiin hallitusneuvotteluja ensin nk. Jamaika -koalition pohjalle. Kun siitä ei tullut mitään. Saksan kaksi suurinta puoluetta  CDU/CSU  ja  SPD kolmatta kuukautta kävivät hallitustunnusteluja ja -neuvotteluja.

Neuvottelutulos  saatiin viikko sitten.  SPD käy asiasta vielä puolueen sisäisen jäsenäänestyksen. Mitä sitten jäsenäänestyksen lopputulokseen vaikuttaa, että SPD:n pääneuvottelija Martin Schulz  ilmoitti  luopuvani paikasta hallituksessa. Mutta se oli ilmoituksen toinen asia. Samalla  Martin Schulz esitti  toivomuksen, että henkilöriidat SPD:n sisällä loppuisivat.

Sosialidemokratian hajaannus on alkanut Saksassa.Sosialidemokratia ja siihen liittyvä politiikka on tulossa taitepisteeseen monissa muissakin Euroopan  maissa. Mainingit lyövät jo kohti  Itämeren pohjoisvaltioita Suomea.  Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa.

Sosialidemokratian lasku  äänestäjien toimesta  alkoi jo Ranskan kaksissa vaaleissa  viime vuonna (French presidential election ja French legislative election), jossa sosialistit ( Socialist Party)   kärsivät musertavan tappion.

Jos Saksa ajautuu uusiin vaaleihin, SPD:n  kannatus uhkaa  laskea jopa  viime syyskuun liittopäivävaaleja huonommaksi (Wahlumfragen).

****

Italiassa käydään 04.03.2018  parlamenttivaalit.  Minkälainen hallitus Italian saadaan vaalien jälkeen.

Mielipidetiedustelujen  perusteella  ei  hallituspohjasta ole mitään varmuutta. Maaliskuun vaalien ei  odoteta tuovan helpotusta Italian pysähtyneeseen tilanteeseen.

****

Ruotsissa ovat sitten vuorostaan syyskuussa valtiopäivävaalit.  Italian tavoin ei enemmistöhallituksen muodostaminen vaalien jälkeen vaikuta Ruotsissakaan helpolta(Opinion.polling), kun kumpikaan blokki ei saavuta enemmistöä.

****

Mitä sitten tapahtuu  Suomen eduskuntavaaleissa. Suomen sosialidemokraatit ovat Euroopan veljespuolueitten tavoin juuttuneet viime vuosisadan rakenteisiin ja asioiden tietämiseen kansalaisten/äänestäjien puolesta-  ei omilla, vaan veronmaksajain varoilla. Sana - pysähtynyt tilanne -  leimaa monia maita, joissa sosialidemokraatit ovat ay-liikkeen taustatuella jarruttaneet yhteiskunnan rakenteiden uudistamista tälle vuosisadalle. 

****

]]>
28 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250807-sosialidemokratia-on-tulossa-paatepisteeseen-monissa-maissa#comments Sosialidemokratia Sun, 11 Feb 2018 17:02:27 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250807-sosialidemokratia-on-tulossa-paatepisteeseen-monissa-maissa
Itsemurhat lisääntyivät – missä Ilkka Taipale? http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248369-itsemurhat-lisaantyivat-missa-ilkka-taipale <p>Ennen Juha Sipilän hallitusta itsemurhat vähenivät. <a href="https://www.mielenterveysseura.fi/fi/itsemurhien-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4-kasvoi-suomessa-%E2%80%93-uusi-itsemurhia-ehk%C3%A4isev%C3%A4-keskus-suunnitteilla">Nyt niitä oli yli 50 enemmän kuin vuosi sitten: 787</a>. Kun kaikki mitataan rahassa, ihmisen arvo vähenee. Oikeistohallituksen menettely ja arvot eivät ruoki <em>erosta</em> vaan <em>thanatosta</em>:&nbsp;</p><ul><li>eriarvoisuus</li><li>perheiden, lasten ja vanhusten köyhyys</li><li>alistus, kyykytys, kilpailu</li><li>huonon politiikan uhrien (työttömät) syyttely</li><li>klerikalismi, rahavalta, hallinta-, tiedotus- ja päätösvallan keskitys&nbsp;</li></ul><p>Sipilän Suomessa ei ole tilaa nuorille, ei varsinkaan köyhistä kodeista tuleville. <a href="https://www.mielenterveysseura.fi/fi/itsemurhien-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4-kasvoi-suomessa-%E2%80%93-uusi-itsemurhia-ehk%C3%A4isev%C3%A4-keskus-suunnitteilla">Alle 25-vuotiaat tekivät 104 itsemurhaa. &nbsp;</a></p><p>Psykiatri ja sd-vaikuttaja <strong>Ilkka Taipale</strong> on ikänsä työskennellyt sorrettujen hyväksi. Hän on auttanut mielisairaita, pitkäaikaistyöttömiä, asunnottomia ja muita vääryyden uhreja. Taipale ottaa edelleen vahvasti kantaa asioihin. Hänen parannusehdotuksensa ovat konkreettisia.</p><p>Tarvitaan uusi Marraskuun liike.</p><p>Tarvitaan uusi hallitus.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennen Juha Sipilän hallitusta itsemurhat vähenivät. Nyt niitä oli yli 50 enemmän kuin vuosi sitten: 787. Kun kaikki mitataan rahassa, ihmisen arvo vähenee. Oikeistohallituksen menettely ja arvot eivät ruoki erosta vaan thanatosta

  • eriarvoisuus
  • perheiden, lasten ja vanhusten köyhyys
  • alistus, kyykytys, kilpailu
  • huonon politiikan uhrien (työttömät) syyttely
  • klerikalismi, rahavalta, hallinta-, tiedotus- ja päätösvallan keskitys 

Sipilän Suomessa ei ole tilaa nuorille, ei varsinkaan köyhistä kodeista tuleville. Alle 25-vuotiaat tekivät 104 itsemurhaa.  

Psykiatri ja sd-vaikuttaja Ilkka Taipale on ikänsä työskennellyt sorrettujen hyväksi. Hän on auttanut mielisairaita, pitkäaikaistyöttömiä, asunnottomia ja muita vääryyden uhreja. Taipale ottaa edelleen vahvasti kantaa asioihin. Hänen parannusehdotuksensa ovat konkreettisia.

Tarvitaan uusi Marraskuun liike.

Tarvitaan uusi hallitus. 

]]>
13 http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248369-itsemurhat-lisaantyivat-missa-ilkka-taipale#comments Eriarvoisuus Itsemurhat Juha Sipilän hallitus Sosialidemokratia Työttömyys Sat, 30 Dec 2017 16:49:07 +0000 Katriina Kajannes http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248369-itsemurhat-lisaantyivat-missa-ilkka-taipale
Sosialidemokraatit eivät osallistu anarkistien mielenosoituksiin http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243264-sosialidemokraatit-eivat-osallistu-anarkistien-mielenosoituksiin <p>Sanomalehti Keskisuomalainen julkaisi tänään Jyväskylän kaupunginvaltuutettu <strong>Irma Hirsjärven </strong>(vas.) <a href="http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Olisiko-yhteisty%C3%B6-tuloksellisempaa/1045486">vastineen&nbsp; </a>(Olisiko yhteistyö tuloksellisempaa? KSML 22.9.) minun ja toimitusjohtaja <strong>Kimmo Ojalan </strong>(sd.) aiemmin lähettämään <a href="http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Keskitytt%C3%A4isiink%C3%B6-jo-olennaiseen/1042822">mielipidekirjoitukseen</a> &quot;Keskityttäisiinkö jo olennaiseen?&quot; (KSML 16.9.), jossa toivoimme Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton kunnallispoliitikoilta tarkempaa keskittymistä esimerkiksi syksyn talousarviokäsittelyssä esillä oleviin asioihin sen sijaan, että harrastettaisiin poleemista kirjoittelua Suomen maahanmuuttopolitiikasta.</p><p>Perussuomalaisten <strong>Tapani Mäki </strong>vastasi jo kirjoitukseemme maahanmuuttopolitiikan osalta, ja hänelle lähetin vastineen Keskisuomalaisen kautta. Odotan yhä vastineeni julkaisua, joten en käsittele sitä aihetta tässä. Hirsjärvi kuitenkin vei keskustelun täysin alkuperäiseen aiheeseen liittymättömille urille ottaessaan puheeksi sosialidemokraattien poisjäämisen 2.9. järjestetyn Joukkovoima -mielenosoituksen järjestelyistä. Sinänsä asia on mitätön, mutta koska varsin laajalla ihmisjoukolla tuntuu olevan väärä käsitys sosialidemokraattien suhteesta tällaisten mielenosoitusten järjestäjiin, voin asiaa blogikirjoituksella vielä selventää.</p><p><strong>Kirjavaa väkeä Joukkovoiman taustalla</strong></p><p>&quot;Joukkovoima&quot; -mielenosoituksen järjestäjä- ja puhujaporukka oli hyvin sekalainen kokoelma eri tahoja. Joukossa oli ammattiyhdistysliikkeen paikallistoimijoita ja esimerkiksi vammais- ja eläkeläisjärjestöjä, joiden tavoitteet ja asialista olisi hyvä saada hallituksen tietoon, koska leikkaukset esim. lääkekorvauksiin ja pienipalkkaisten työntekijöiden lomarahoihin ovat olleet täysin kohtuuttomia. Leikkaukset ovat pakottaneet valitsemaan, mistä elämiseen välttämättömästä menosta tässä kuussa tingitään.</p><p>Sitten järjestäjätahoihin kuuluivat muun muassa &quot;Tampereen anarkistiliitto&quot; sekä helsinkiläinen &quot;suoraan toimintaan ja sabotaasiin&quot; uskova A-ryhmä. Mielenosoituskulkueessa oli myös &quot;Antikapitalistinen blokki&quot;, jonka julkilausutut tavoitteet olivat hyvinvointivaltion kaataminen ja edustuksellisen demokratian lakkauttaminen.</p><p><strong>Demokraattisten voimien ei pidä veljeillä väkivaltaisten ryhmien kanssa</strong></p><p>Asioihin perehtyneelle on ilmeistä, miksi työtä yhteiseksi hyväksi, reiluja pelisääntöjä ja rauhallista vuoropuhelua erilaisten poliittisten suuntausten välillä koko historiansa korostanut sosialidemokraattinen liike ei osallistu tällaisten ryhmien agendan edistämiseen taloudellisilla avustuksilla tai osallistumalla mielenosoitusten järjestelyihin. Juuri tämä oli syy, miksi sosialidemokraatit tekivät selkeän pesäeron väkivaltaa kannattaneisiin kommunisteihin, jotka myös osallistuivat Joukkovoima-mielenosoitukseen.</p><p>Hämmästyttävää on, että Vasemmistoliitto katsoo tällaiset poliittiset äärijärjestöt itselleen sopivaksi viiteryhmäksi, jonka kanssa halutaan yhteistyötä tehdä. Sosialidemokraateille on selvää, että yhteiskunnallisiin asioihin vaikutetaan rauhanomaisin keinoin ja yhteistyötä tehden demokratian puitteissa. Kun tätä vaatii itseltään ja yhteistyökumppaneiltaan, vaatimus samoista periaatteista myös vastustajien osalta on huomattavasti uskottavampi.</p> Sanomalehti Keskisuomalainen julkaisi tänään Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Irma Hirsjärven (vas.) vastineen  (Olisiko yhteistyö tuloksellisempaa? KSML 22.9.) minun ja toimitusjohtaja Kimmo Ojalan (sd.) aiemmin lähettämään mielipidekirjoitukseen "Keskityttäisiinkö jo olennaiseen?" (KSML 16.9.), jossa toivoimme Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton kunnallispoliitikoilta tarkempaa keskittymistä esimerkiksi syksyn talousarviokäsittelyssä esillä oleviin asioihin sen sijaan, että harrastettaisiin poleemista kirjoittelua Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Perussuomalaisten Tapani Mäki vastasi jo kirjoitukseemme maahanmuuttopolitiikan osalta, ja hänelle lähetin vastineen Keskisuomalaisen kautta. Odotan yhä vastineeni julkaisua, joten en käsittele sitä aihetta tässä. Hirsjärvi kuitenkin vei keskustelun täysin alkuperäiseen aiheeseen liittymättömille urille ottaessaan puheeksi sosialidemokraattien poisjäämisen 2.9. järjestetyn Joukkovoima -mielenosoituksen järjestelyistä. Sinänsä asia on mitätön, mutta koska varsin laajalla ihmisjoukolla tuntuu olevan väärä käsitys sosialidemokraattien suhteesta tällaisten mielenosoitusten järjestäjiin, voin asiaa blogikirjoituksella vielä selventää.

Kirjavaa väkeä Joukkovoiman taustalla

"Joukkovoima" -mielenosoituksen järjestäjä- ja puhujaporukka oli hyvin sekalainen kokoelma eri tahoja. Joukossa oli ammattiyhdistysliikkeen paikallistoimijoita ja esimerkiksi vammais- ja eläkeläisjärjestöjä, joiden tavoitteet ja asialista olisi hyvä saada hallituksen tietoon, koska leikkaukset esim. lääkekorvauksiin ja pienipalkkaisten työntekijöiden lomarahoihin ovat olleet täysin kohtuuttomia. Leikkaukset ovat pakottaneet valitsemaan, mistä elämiseen välttämättömästä menosta tässä kuussa tingitään.

Sitten järjestäjätahoihin kuuluivat muun muassa "Tampereen anarkistiliitto" sekä helsinkiläinen "suoraan toimintaan ja sabotaasiin" uskova A-ryhmä. Mielenosoituskulkueessa oli myös "Antikapitalistinen blokki", jonka julkilausutut tavoitteet olivat hyvinvointivaltion kaataminen ja edustuksellisen demokratian lakkauttaminen.

Demokraattisten voimien ei pidä veljeillä väkivaltaisten ryhmien kanssa

Asioihin perehtyneelle on ilmeistä, miksi työtä yhteiseksi hyväksi, reiluja pelisääntöjä ja rauhallista vuoropuhelua erilaisten poliittisten suuntausten välillä koko historiansa korostanut sosialidemokraattinen liike ei osallistu tällaisten ryhmien agendan edistämiseen taloudellisilla avustuksilla tai osallistumalla mielenosoitusten järjestelyihin. Juuri tämä oli syy, miksi sosialidemokraatit tekivät selkeän pesäeron väkivaltaa kannattaneisiin kommunisteihin, jotka myös osallistuivat Joukkovoima-mielenosoitukseen.

Hämmästyttävää on, että Vasemmistoliitto katsoo tällaiset poliittiset äärijärjestöt itselleen sopivaksi viiteryhmäksi, jonka kanssa halutaan yhteistyötä tehdä. Sosialidemokraateille on selvää, että yhteiskunnallisiin asioihin vaikutetaan rauhanomaisin keinoin ja yhteistyötä tehden demokratian puitteissa. Kun tätä vaatii itseltään ja yhteistyökumppaneiltaan, vaatimus samoista periaatteista myös vastustajien osalta on huomattavasti uskottavampi.

]]>
35 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243264-sosialidemokraatit-eivat-osallistu-anarkistien-mielenosoituksiin#comments Kotimaa Anarkismi Joukkovoima Kommunismi Sosialidemokratia Fri, 22 Sep 2017 11:15:37 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243264-sosialidemokraatit-eivat-osallistu-anarkistien-mielenosoituksiin
Politicologica: demaripuolueen ankara itseruoskinta http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233863-politicologica-demaripuolueen-ankara-itseruoskinta <p>Hollannin parlamenttivaalien ehkä merkittävin seikka oli sen uutisointi Suomessa: kotimaisessa mediassa ei mainittu sanallakaan sikäläisen sosialidemokraattipuolueen (PvdA) <em>täydellisestä romahduksesta</em>. Tällä todellisella mahtipuolueella oli alunperin 60 paikkaa 150-paikkaisessa parlamentissa. Näistä se menetti ensiksi 22 paikkaa ja viime keskiviikon vaaleissa vielä 29 paikkaa lisää. Puolueesta tuli yhdeksän paikan sirpalepuolue ja juuri nyt keskustellaan kuumeisesti joko koko puolueen lopettamisesta tai sen fuusiosta GroenLinks:iin (vaaleissa menestynyt ViherVasemmisto).</p><p>Tulos oli täysin odotettu ja jo reilusti ennen vaaleja Partij van de Arbeid (Työn puolue) harrasti julkista itseruoskintaa, erityisesti oheisessa Politicologica-sarjan televisiodokumentissa (17.2.2017/37 min). Kyseinen ohjelma on <em>niin</em> mielenkiintoinen, että se ansaitsisi meillä A-studion tai Teeman lähetyksen, suomen tekstityksellä. Koska ohjelman pääviesti saattaa olla vielä liian järkyttävä meidän toimittajakuntamme vakioajattelulle, en usko näin tapahtuvan ja siksi tuon tässä blogikirjoituksessa esille PvdA-puolueen entisten ja nykyjohtajien tärkeimmät toteamukset (minuuttimerkkauksella, jolloin jokainen voi tarkistaa menikö lainaus/käännös oikein).</p><p><em>Suomen SDP:lle tämän (tekstitetyn) videon pitäisi olla pakollinen oppijakso!</em></p><p>Alussa todetaan, että jo pitkään puolue on kärsinyt kansan antamista lisänimistä. &quot;Partij van de Arbeid&quot; tarkoittaa siis Työn puolue ja sen rooli oli hirveän tärkeä, etenkin toisen maailmansodan jälkeen. Ihan oikeasti. Mutta 1990-luvulta eteenpäin monille hollantilaisille lyhenne PvdA tarkoitti yhä enemmän Partij van de Arabieren tai Partij van de Allochtonen (allochtoon=maahanmuuttaja). Videossa tämä kyselytulos käydään läpi kohdassa 5:58 min. Myös puolueen itselleen antama imago &quot;softe theedrinkers&quot; (pehmeät teejuojat) ei enää toiminut Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeen. Hollantilaiset alkoivat kaipaamaan järjestystä sekä selkeät käyttäytymisrajat, myös maahanmuuttajille. Pehmeyden aika oli auttamattomasti ohi. Rotterdamin suosittu PvdA-pormestari,&nbsp;marokkolaissyntyinen&nbsp;<strong>Ahmed Aboutaleb</strong> sanoi sen harvinaisen suoraan, sen jälkeen kun hollantilaiset ääri-islamistit antoivat julkisen tuen Charlie Hebdo-lehden terroristitekijöille (3:44 min): &quot;<em>Ellet halua täällä olla, koska suutut jostakin huumorilehdestä, niin voisinko sen näin sanoa: painukaa pois täältä!</em> (rot toch op)&quot;. Heti tuon perään puolueen entinen valtionvarainministeri <strong>Wouter Bos</strong>&nbsp;(puoluejohtaja 2002-2010) toteaa: &quot;<em>Kyllä, seisoin näiden sanojen takana. Minusta se oli hyvin selkeästi ilmaistu</em>&quot;. Seuraavaksi <strong>Felix Rottenberg</strong> (puoluejohtaja 1992-1997) kehuu Aboutalebia: &quot;<em>Siinä on PvdA-jäsen, joka vihdoin puhuu täsmälleen niin kuin sen kuuluu ollakin!</em>&quot;.</p><p>Wouter Bos kertoi, että hänen vaikein tehtävänsä oli pitää puolueen kolme ryhmää tyytyväisinä (<strong>prof Ruud Koopmans</strong>in tekemä jako: perinteiset työläiset, älymystön integraatioentusiastit/emansipaatioilaiset sekä maahanmuuttajat). Tehtävä oli niin vaikea, että se johti spagaattiin (7:25 min): &quot;<em>Kutsu se mitä haluat, mutta se on todella vaikeata</em>&quot;. Entinen kansanedustaja, lääkäri <strong>Rob Oudkerk</strong> kertoo lakonisesti: &quot;<em>Lääkärinä kyllä tiedän, että spagaatti johtaa aina epämukavaan tunteeseen etumuksissamme. Puolueen pitää todella ruveta pohtimaan missä tilanteessa oikeasti ollaan</em>&quot; (<a href="http://www.telegraaf.nl/binnenland/27821246/__Oudkerk_wil_opheffing_PvdA__.html">vaalien jälkeen Oudkerk on sitä mieltä, että koko puolue pitäisi lopettaa</a>)..</p><p>Politicologica-dokumentti käsittelee 10 minuutista eteenpäin (16:50 min asti) miten vierastyöläiset alunperin tulivat Hollantiin. Talous kasvoi niin nopeasti, että heidät aktiivisesti haalittiin, Turkista, Marokosta jne. Professori Ruud Koopmans (Humboldt-yliopisto) toteaa aiheellisesti, että kaikki puolueet olivat tässä mukana; ei siis pelkästään PvdA. Ensimmäinen poliitikko, joka alkoi kiinittää huomionsa laajan maahanmuuton mahdollisiin haittavaikutuksiin oli <strong>Hans Janmaat</strong> (16:52 min). Kirjoitin näistä vaiheista blogissa &quot;<a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/87479-hollannin-mamutilanne">Hollannin tilanne</a>&quot;. Janmaatin Centrumdemokraten (CD/keskustademokraatit) ylenkatsottiin, nimitelttin ksenofoobeiksi ja jätettiin täydellisesti syrjään. Yhdysvaltoihin paennut (entinen VVD-aktiivi) <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ayaan_Hirsi_Ali"><strong>Ayaan Hirsi Ali</strong></a> kertoo, että siihen aikaan myös hän oli voimakkaasti Hans Janmaat:ia ja hänen CD:tä vastaan, &quot;<em>kaikki olivat häntä vastaan</em>&quot; (17:23 min). Saman videopätkän jatkossa entinen EU-komissaari <strong>Frits Bolkestein</strong> (VVD/Kokoomus) kertoo, miten siihen aikaan eräs, Amsterdamissa asuva, turkkilainen imaami kertoi radiohaastattelussa, että kaikki islamin vastustajat pitää tappaa. Sellaista on mahdotonta hyväksyä Hollannin maaperällä. Hän luettelee kolme perusperiaatetta, johon Hollanti nojautuu: &quot;<em>Tasa-arvoisuus miesten ja naisten välillä, suvaitsevaisuus sekä ilmaisuvapaus</em>&quot;. Kun Bolkestein omalla ääri-islamistikritiikillään otti tuulen pois äärioikeiston purjeista, PvdA-edustaja <strong>Jacques Wallage</strong>&nbsp;(eduskuntaryhmän pj 1994-1998) hyökkäsi erittäin voimakkaasti hänen kimppuunsa. Bolkesteinin puheet ovat &quot;ongepast&quot; (poliittisesti epäkorrekti). Felix Rottenberg sanoo (19:20 min): &quot;<em>Kun katselet Wallegen puheita tänä päivänä, niin täysin mielipuolista puhetta!</em>&quot;. Ayaan Hirsi Ali kertoo haastattelussa, että &quot;<em>Parlamentissa olen aina pitänyt Frits Bolkesteiniä viisaana miehenä kun me muut kansanedustajat olimme vaan lapsia</em>&quot; (19:37 min). Hän selittää sen tarkemmin (englanniksi) 20:02 minuutista eteenpäin. Sen jälkeen (21:20 min) Wouter Boss toteaa, että PvdA oli 15 vuotta sitten paljon <em>naiivimpi</em> kuin nykyään.</p><p>Dokumentissa siirretään 22:08 minuutin jälkeen <strong>Pim Fortuyn</strong>:in vaikutukseen poliittiseen keskusteluun. Fortuyn iski suoraan PvdA:n kipeään kohtaan, mutta joutui kestämään hyvin voimakkaita vastahyökköyksiä, josta selvisi älykkäänä miehenä kuitenkin varsin hyvin. Nyt jälkikäteen Felix Rottenberg toteaakin, että emme ollenkaan tajunneet minkälaisista, valtavista ongelmista oli kyse etenkin kaupungeissa eikä sitä että integraatio siellä tuotti ylivoimaisia vaikeuksia. Amsterdamin lääkäri/kansanedustaja Rob Oudkerk kertoo, että kerran, kun hän ajeli fillarilla pääkaupungin katuja, hän yhtäkkiä hoksasi, että tässä on tapahtunut valtava virhe (25:00 min). Melko pian sen jälkeen hän toteaa haastattelussa, että &quot;<em>Fortuyn oli oikeassa</em>&quot;.</p><p>&quot;<em>PvdA ei ollut enää katupuolue eikä katua enää ollut PvdA:n hallussa</em>&quot; (Rob Oudkerk/27:08 min). Sen jälkeen ilmestyy Fortuyn, lyhyesti, jonka jälkeen Oudkerk kertoo, että hän joutuu televisiossa Fortuynin vastaväittelijäksi. Puolue ohjasti hänet etukäteen, että hänen piti kiistää kaikki Fortuynin väitteet yksiselitteisesti, jota hän nyt katuu: &quot;<em>Olin sellainen vellihousu (hollanniksi: slapjanus), että sen todella tein; olen joskus katsonut jälkikäteen ja ajattelin itsestäni: typerys, hänhän oli yksinkertaisesti oikeassa! Zijn analyse was kaarsrecht = hänen analyysinsä oli suora kuin kynttilä</em>&quot;. Debattifragmentti näkyy 27:33 minuutista eteenpäin.</p><p>Dokumentin loppuosa käsittelee uutta puoluetta DENK, joka osoittautui turkkilaisen AKP-puolueen jatkeeksi. PvdA:n entiset kansanedustajat <strong>Tunahan Kuzu</strong>&nbsp;en&nbsp;<strong>Selçuk Öztürk</strong>&nbsp;hyppäsivät kesken vaalikauden kyydistä pois ja perustivat oman puolueen DENK (=&quot;ajattele!&quot;). Nyt käy ilmi, että herrat ovat paljon enemmän turkkilaisia kuin hollantilaisia eivätkä edusta millään tavalla hollantilaista liberalismia, pikemmin päinvastoin. Erdoganin käsi ulottuu nyt Hollannin parlamenttiin. Puolue sai vaaleissa kolme paikkaa (30:20 minuutista eteenpäin). PvdA:ta oli jo etukäteen varoitettu silloin kun herrat tulivat puoluejäseniksi, etteivät he edusta millään tavoin soialidemokratiaa. Nyt se on siis todettu todeksi, heidän omien puheiden ja tekojensa perusteella.</p><p>&nbsp;</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/spsNmb436Aw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/spsNmb436Aw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hollannin parlamenttivaalien ehkä merkittävin seikka oli sen uutisointi Suomessa: kotimaisessa mediassa ei mainittu sanallakaan sikäläisen sosialidemokraattipuolueen (PvdA) täydellisestä romahduksesta. Tällä todellisella mahtipuolueella oli alunperin 60 paikkaa 150-paikkaisessa parlamentissa. Näistä se menetti ensiksi 22 paikkaa ja viime keskiviikon vaaleissa vielä 29 paikkaa lisää. Puolueesta tuli yhdeksän paikan sirpalepuolue ja juuri nyt keskustellaan kuumeisesti joko koko puolueen lopettamisesta tai sen fuusiosta GroenLinks:iin (vaaleissa menestynyt ViherVasemmisto).

Tulos oli täysin odotettu ja jo reilusti ennen vaaleja Partij van de Arbeid (Työn puolue) harrasti julkista itseruoskintaa, erityisesti oheisessa Politicologica-sarjan televisiodokumentissa (17.2.2017/37 min). Kyseinen ohjelma on niin mielenkiintoinen, että se ansaitsisi meillä A-studion tai Teeman lähetyksen, suomen tekstityksellä. Koska ohjelman pääviesti saattaa olla vielä liian järkyttävä meidän toimittajakuntamme vakioajattelulle, en usko näin tapahtuvan ja siksi tuon tässä blogikirjoituksessa esille PvdA-puolueen entisten ja nykyjohtajien tärkeimmät toteamukset (minuuttimerkkauksella, jolloin jokainen voi tarkistaa menikö lainaus/käännös oikein).

Suomen SDP:lle tämän (tekstitetyn) videon pitäisi olla pakollinen oppijakso!

Alussa todetaan, että jo pitkään puolue on kärsinyt kansan antamista lisänimistä. "Partij van de Arbeid" tarkoittaa siis Työn puolue ja sen rooli oli hirveän tärkeä, etenkin toisen maailmansodan jälkeen. Ihan oikeasti. Mutta 1990-luvulta eteenpäin monille hollantilaisille lyhenne PvdA tarkoitti yhä enemmän Partij van de Arabieren tai Partij van de Allochtonen (allochtoon=maahanmuuttaja). Videossa tämä kyselytulos käydään läpi kohdassa 5:58 min. Myös puolueen itselleen antama imago "softe theedrinkers" (pehmeät teejuojat) ei enää toiminut Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeen. Hollantilaiset alkoivat kaipaamaan järjestystä sekä selkeät käyttäytymisrajat, myös maahanmuuttajille. Pehmeyden aika oli auttamattomasti ohi. Rotterdamin suosittu PvdA-pormestari, marokkolaissyntyinen Ahmed Aboutaleb sanoi sen harvinaisen suoraan, sen jälkeen kun hollantilaiset ääri-islamistit antoivat julkisen tuen Charlie Hebdo-lehden terroristitekijöille (3:44 min): "Ellet halua täällä olla, koska suutut jostakin huumorilehdestä, niin voisinko sen näin sanoa: painukaa pois täältä! (rot toch op)". Heti tuon perään puolueen entinen valtionvarainministeri Wouter Bos (puoluejohtaja 2002-2010) toteaa: "Kyllä, seisoin näiden sanojen takana. Minusta se oli hyvin selkeästi ilmaistu". Seuraavaksi Felix Rottenberg (puoluejohtaja 1992-1997) kehuu Aboutalebia: "Siinä on PvdA-jäsen, joka vihdoin puhuu täsmälleen niin kuin sen kuuluu ollakin!".

Wouter Bos kertoi, että hänen vaikein tehtävänsä oli pitää puolueen kolme ryhmää tyytyväisinä (prof Ruud Koopmansin tekemä jako: perinteiset työläiset, älymystön integraatioentusiastit/emansipaatioilaiset sekä maahanmuuttajat). Tehtävä oli niin vaikea, että se johti spagaattiin (7:25 min): "Kutsu se mitä haluat, mutta se on todella vaikeata". Entinen kansanedustaja, lääkäri Rob Oudkerk kertoo lakonisesti: "Lääkärinä kyllä tiedän, että spagaatti johtaa aina epämukavaan tunteeseen etumuksissamme. Puolueen pitää todella ruveta pohtimaan missä tilanteessa oikeasti ollaan" (vaalien jälkeen Oudkerk on sitä mieltä, että koko puolue pitäisi lopettaa)..

Politicologica-dokumentti käsittelee 10 minuutista eteenpäin (16:50 min asti) miten vierastyöläiset alunperin tulivat Hollantiin. Talous kasvoi niin nopeasti, että heidät aktiivisesti haalittiin, Turkista, Marokosta jne. Professori Ruud Koopmans (Humboldt-yliopisto) toteaa aiheellisesti, että kaikki puolueet olivat tässä mukana; ei siis pelkästään PvdA. Ensimmäinen poliitikko, joka alkoi kiinittää huomionsa laajan maahanmuuton mahdollisiin haittavaikutuksiin oli Hans Janmaat (16:52 min). Kirjoitin näistä vaiheista blogissa "Hollannin tilanne". Janmaatin Centrumdemokraten (CD/keskustademokraatit) ylenkatsottiin, nimitelttin ksenofoobeiksi ja jätettiin täydellisesti syrjään. Yhdysvaltoihin paennut (entinen VVD-aktiivi) Ayaan Hirsi Ali kertoo, että siihen aikaan myös hän oli voimakkaasti Hans Janmaat:ia ja hänen CD:tä vastaan, "kaikki olivat häntä vastaan" (17:23 min). Saman videopätkän jatkossa entinen EU-komissaari Frits Bolkestein (VVD/Kokoomus) kertoo, miten siihen aikaan eräs, Amsterdamissa asuva, turkkilainen imaami kertoi radiohaastattelussa, että kaikki islamin vastustajat pitää tappaa. Sellaista on mahdotonta hyväksyä Hollannin maaperällä. Hän luettelee kolme perusperiaatetta, johon Hollanti nojautuu: "Tasa-arvoisuus miesten ja naisten välillä, suvaitsevaisuus sekä ilmaisuvapaus". Kun Bolkestein omalla ääri-islamistikritiikillään otti tuulen pois äärioikeiston purjeista, PvdA-edustaja Jacques Wallage (eduskuntaryhmän pj 1994-1998) hyökkäsi erittäin voimakkaasti hänen kimppuunsa. Bolkesteinin puheet ovat "ongepast" (poliittisesti epäkorrekti). Felix Rottenberg sanoo (19:20 min): "Kun katselet Wallegen puheita tänä päivänä, niin täysin mielipuolista puhetta!". Ayaan Hirsi Ali kertoo haastattelussa, että "Parlamentissa olen aina pitänyt Frits Bolkesteiniä viisaana miehenä kun me muut kansanedustajat olimme vaan lapsia" (19:37 min). Hän selittää sen tarkemmin (englanniksi) 20:02 minuutista eteenpäin. Sen jälkeen (21:20 min) Wouter Boss toteaa, että PvdA oli 15 vuotta sitten paljon naiivimpi kuin nykyään.

Dokumentissa siirretään 22:08 minuutin jälkeen Pim Fortuyn:in vaikutukseen poliittiseen keskusteluun. Fortuyn iski suoraan PvdA:n kipeään kohtaan, mutta joutui kestämään hyvin voimakkaita vastahyökköyksiä, josta selvisi älykkäänä miehenä kuitenkin varsin hyvin. Nyt jälkikäteen Felix Rottenberg toteaakin, että emme ollenkaan tajunneet minkälaisista, valtavista ongelmista oli kyse etenkin kaupungeissa eikä sitä että integraatio siellä tuotti ylivoimaisia vaikeuksia. Amsterdamin lääkäri/kansanedustaja Rob Oudkerk kertoo, että kerran, kun hän ajeli fillarilla pääkaupungin katuja, hän yhtäkkiä hoksasi, että tässä on tapahtunut valtava virhe (25:00 min). Melko pian sen jälkeen hän toteaa haastattelussa, että "Fortuyn oli oikeassa".

"PvdA ei ollut enää katupuolue eikä katua enää ollut PvdA:n hallussa" (Rob Oudkerk/27:08 min). Sen jälkeen ilmestyy Fortuyn, lyhyesti, jonka jälkeen Oudkerk kertoo, että hän joutuu televisiossa Fortuynin vastaväittelijäksi. Puolue ohjasti hänet etukäteen, että hänen piti kiistää kaikki Fortuynin väitteet yksiselitteisesti, jota hän nyt katuu: "Olin sellainen vellihousu (hollanniksi: slapjanus), että sen todella tein; olen joskus katsonut jälkikäteen ja ajattelin itsestäni: typerys, hänhän oli yksinkertaisesti oikeassa! Zijn analyse was kaarsrecht = hänen analyysinsä oli suora kuin kynttilä". Debattifragmentti näkyy 27:33 minuutista eteenpäin.

Dokumentin loppuosa käsittelee uutta puoluetta DENK, joka osoittautui turkkilaisen AKP-puolueen jatkeeksi. PvdA:n entiset kansanedustajat Tunahan Kuzu en Selçuk Öztürk hyppäsivät kesken vaalikauden kyydistä pois ja perustivat oman puolueen DENK (="ajattele!"). Nyt käy ilmi, että herrat ovat paljon enemmän turkkilaisia kuin hollantilaisia eivätkä edusta millään tavalla hollantilaista liberalismia, pikemmin päinvastoin. Erdoganin käsi ulottuu nyt Hollannin parlamenttiin. Puolue sai vaaleissa kolme paikkaa (30:20 minuutista eteenpäin). PvdA:ta oli jo etukäteen varoitettu silloin kun herrat tulivat puoluejäseniksi, etteivät he edusta millään tavoin soialidemokratiaa. Nyt se on siis todettu todeksi, heidän omien puheiden ja tekojensa perusteella.

 

https://www.youtube.com/watch?v=spsNmb436Aw

]]>
15 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233863-politicologica-demaripuolueen-ankara-itseruoskinta#comments Hollanti Monikulttuurisuus Sosialidemokraatit maahanmuutto Siirtolaiset Sosialidemokratia Tue, 21 Mar 2017 07:45:00 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233863-politicologica-demaripuolueen-ankara-itseruoskinta
Alankomaiden vaalitulos haastaa sosialidemokraatit http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233582-alankomaiden-vaalitulos-haastaa-sosialidemokraatit <p>Populismin paluuta Yhdysvalloista pelättiin ennakolta paljon mutta rantautuminen ei sujunut suunnitellusta ja vaikutukset jäivät vähäisiksi Alankomaiden parlamenttivaaleissa. Viime vuonna populismin voittokulku mullisi politiikkaa Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa. Tänä vuonna katse on kiinnittynyt Alankomaiden ja Saksan parlamenttivaaleihin sekä Ranskan presidentinvaaleihin. Nyt Alankomaissa populistit onnistuttiin kukistamaan.</p><p>Äänijakauma kulki enemmän Euroopan unioniin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välillä kuin perinteisillä oikeisto-vasemmisto- tai konservatiivi-liberaali-akseleilla. Näissä vaaleissa äänestäjät torjuivat populismin kutsun, äärioikeistolaisen Vapauspuolue PVV:n paikkamäärä kasvoi viidellä, mutta silti he eivät pystyneet saavuttamaan suurta vaalivoittoa. Puheenjohtaja Geert Wildersin liimautuminen Trumpin leiriin ja retoriikkaan ei tehonnut Alankomaissa.</p><p>Pääministeri Mark Rutten konservatiivipuolue säilyi parlamentin suurimpana ja vielä selkeällä paikkaerolla äärioikeistolaiseen PVV:n nähden. Rutte jatkanee pääministerinä mutta hallituksen kokoamisesta tulee todella haasteellista. 150 paikkaisessa parlamentissa vaikuttaa peräti 13 puoluetta ja enemmistöhallitus vaatii vähintään viiden puolueen yhteisymmärrystä. Koska parlamentin toiseksi suurin ryhmä eli äärioikeistolainen PVV on rajattu hallituksen ulkopuolelle, tulee Alankomaiden seuraava hallitus olemaan poliittinen ja ideologinen tilkkutäkki, jonka toimintakyky on heikko.</p><p><strong>Oikeiston äärioikeiston vastavoimaksi</strong></p><p>Viime aikojen vaaleissa oikeistopopulismin vastavoimaksi on muodostunut maltilliset oikeisto ja konservatiivivoimat sekä uusvihreävasemmisto mutta perinteiset vasemmistolaiset puolueet ovat jääneet syrjään. Tämä on koskenut erityisesti sosialidemokraatteja. 1990-luvulla puolueet hallitsivat Eurooppaa mutta nyt sosialidemokraattisia pääministereitä saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Sosialidemokraattien marginalisoituminen on todellisuutta nyt ainakin Alankomaissa.</p><p>Työväenpuolueen kannatus romahti ja 35 hengen parlamenttiryhmä näyttää kutistuvan yhdeksään. Huonommin puolue on menestynyt edellisen kerran vuoden 1909 parlamenttivaaleissa. Tulokseen vaikutti hallitusyhteistyö oikeistolaisen Rutten kanssa sekä säästöpolitiikan tukeminen. Tällainen kehitys on toistunut useissa vaaleissa Euroopassa, oikeistohallituksen kakkospuolueen asema ei tuo äänestäjiä sosialidemokraateille.</p><p>Alankomaiden sosialidemokraattien vaalitulos on myös konkreettinen osoitus pitkäkestoisemmasta ongelmasta Euroopan sosialidemokraattien keskuudessa. Euroopan entinen mahtipuolue on liiaksi jämähtänyt nykyisten rakenteiden säilyttäjäksi eri maissa eikä uudistumiskykyä ole löydetty. Maailma ja yhteiskunta ympärillä ovat muuttuneet mutta sosialidemokraatit eivät ole pystyneet reagoimaan kunnolla tapahtuneisiin muutoksiin. Osoituksena tästä on esimerkiksi koulutuksen, sosiaaliturvan ja työmarkkinoiden uudistaminen.</p><p>Alankomaiden vaalitulos osoittaa kuinka tärkeätä uudistuminen ja yhteiskunnallinen visio ovat sosialidemokraateille. Nyt tarvitaan rohkeutta johtaa mutta mistä sitä löytyy? Uudistuminen ei myös ole helppoa. Pysytteleminen vasemmalla säilyttää perinteiset, mutta vähenevät, kannattajat eikä tuo juuri uusia. Toisaalta siirtyminen kohti keskustaa mahdollistaisi uusien äänestäjien houkuttelemisen mutta vaarana on perinteisten äänestäjien siirtyminen muualle. Yhtälö on siis vaikea. Mikä siis sosialidemokraateille Alankomaissa ja Euroopassa avuksi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Populismin paluuta Yhdysvalloista pelättiin ennakolta paljon mutta rantautuminen ei sujunut suunnitellusta ja vaikutukset jäivät vähäisiksi Alankomaiden parlamenttivaaleissa. Viime vuonna populismin voittokulku mullisi politiikkaa Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa. Tänä vuonna katse on kiinnittynyt Alankomaiden ja Saksan parlamenttivaaleihin sekä Ranskan presidentinvaaleihin. Nyt Alankomaissa populistit onnistuttiin kukistamaan.

Äänijakauma kulki enemmän Euroopan unioniin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välillä kuin perinteisillä oikeisto-vasemmisto- tai konservatiivi-liberaali-akseleilla. Näissä vaaleissa äänestäjät torjuivat populismin kutsun, äärioikeistolaisen Vapauspuolue PVV:n paikkamäärä kasvoi viidellä, mutta silti he eivät pystyneet saavuttamaan suurta vaalivoittoa. Puheenjohtaja Geert Wildersin liimautuminen Trumpin leiriin ja retoriikkaan ei tehonnut Alankomaissa.

Pääministeri Mark Rutten konservatiivipuolue säilyi parlamentin suurimpana ja vielä selkeällä paikkaerolla äärioikeistolaiseen PVV:n nähden. Rutte jatkanee pääministerinä mutta hallituksen kokoamisesta tulee todella haasteellista. 150 paikkaisessa parlamentissa vaikuttaa peräti 13 puoluetta ja enemmistöhallitus vaatii vähintään viiden puolueen yhteisymmärrystä. Koska parlamentin toiseksi suurin ryhmä eli äärioikeistolainen PVV on rajattu hallituksen ulkopuolelle, tulee Alankomaiden seuraava hallitus olemaan poliittinen ja ideologinen tilkkutäkki, jonka toimintakyky on heikko.

Oikeiston äärioikeiston vastavoimaksi

Viime aikojen vaaleissa oikeistopopulismin vastavoimaksi on muodostunut maltilliset oikeisto ja konservatiivivoimat sekä uusvihreävasemmisto mutta perinteiset vasemmistolaiset puolueet ovat jääneet syrjään. Tämä on koskenut erityisesti sosialidemokraatteja. 1990-luvulla puolueet hallitsivat Eurooppaa mutta nyt sosialidemokraattisia pääministereitä saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Sosialidemokraattien marginalisoituminen on todellisuutta nyt ainakin Alankomaissa.

Työväenpuolueen kannatus romahti ja 35 hengen parlamenttiryhmä näyttää kutistuvan yhdeksään. Huonommin puolue on menestynyt edellisen kerran vuoden 1909 parlamenttivaaleissa. Tulokseen vaikutti hallitusyhteistyö oikeistolaisen Rutten kanssa sekä säästöpolitiikan tukeminen. Tällainen kehitys on toistunut useissa vaaleissa Euroopassa, oikeistohallituksen kakkospuolueen asema ei tuo äänestäjiä sosialidemokraateille.

Alankomaiden sosialidemokraattien vaalitulos on myös konkreettinen osoitus pitkäkestoisemmasta ongelmasta Euroopan sosialidemokraattien keskuudessa. Euroopan entinen mahtipuolue on liiaksi jämähtänyt nykyisten rakenteiden säilyttäjäksi eri maissa eikä uudistumiskykyä ole löydetty. Maailma ja yhteiskunta ympärillä ovat muuttuneet mutta sosialidemokraatit eivät ole pystyneet reagoimaan kunnolla tapahtuneisiin muutoksiin. Osoituksena tästä on esimerkiksi koulutuksen, sosiaaliturvan ja työmarkkinoiden uudistaminen.

Alankomaiden vaalitulos osoittaa kuinka tärkeätä uudistuminen ja yhteiskunnallinen visio ovat sosialidemokraateille. Nyt tarvitaan rohkeutta johtaa mutta mistä sitä löytyy? Uudistuminen ei myös ole helppoa. Pysytteleminen vasemmalla säilyttää perinteiset, mutta vähenevät, kannattajat eikä tuo juuri uusia. Toisaalta siirtyminen kohti keskustaa mahdollistaisi uusien äänestäjien houkuttelemisen mutta vaarana on perinteisten äänestäjien siirtyminen muualle. Yhtälö on siis vaikea. Mikä siis sosialidemokraateille Alankomaissa ja Euroopassa avuksi?

]]>
8 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233582-alankomaiden-vaalitulos-haastaa-sosialidemokraatit#comments Alankomaiden vaalit Populismi SDP Sosialidemokratia Thu, 16 Mar 2017 16:00:22 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233582-alankomaiden-vaalitulos-haastaa-sosialidemokraatit
PES Council Prahassa http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227333-pes-council-prahassa <p>Euroopan sosialidemokraattinen puolue PES kokoontui Councilin kolmipäiväiseen kokoukseen Prahaan. Sosialidemokraattiset vaikuttajat lähes kaikista Euroopan maista olivat saapuneet Tšekkeihin ja paikalla oli useita satoja ihmisiä. Kokouksen teemana oli &quot;Saving Europe,&quot; teema joka muuttuu koko ajan entistä ajankohtaisemmaksi. Aivan kuin unionilla ja Euroopalla ei olisi jo riittävästi ongelmia ratkottavanaan, on populismin raju nousu heittänyt varjon vanhan mantereen ylle.</p><p>Suurimman huomion keskusteluissa sai kuluvan vuoden aikana noussut ääripopulismi, joka on saanut lisää nostetta Brexitin ja Donald Trumpin vaalivoiton myötä. Toinen keskeinen teema keskusteluissa oli Euroopan nuorten osallisuuden, työllisyyden, koulutuksen ja toimeentulon vahvistaminen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Tilaisuudessa suorastaan huokui se kuinka paljon Euroopan sosialidemokraateilla on tahtoa ja päättäväisyyttä kamppailla ääriliikkeittä ja niiden levittämiä ideologioita vastaan. PES:n puheenjohtaja Sergei Stanishev kehoitti puheessaan sosialidemokraatteja taistelemaan sen avoimen ja solidaarisen Euroopan puolesta, jotka puolueet ovat vuosikymmenien aikana rakentaneet.</p><p>Puheissa ja keskusteluissa tahtoa tuntui olevan riittämiin mutta onko sosialidemokraateilla tarvittavia keinoja? Visiot ovat todella kauaskatseisia ja niiden saavuttaminen vie sekä aikaa että resursseja. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä voidaan syystä kysyä onko kansalaisilla tähän kärsivällisyyttä? Kokouksessa hyväksytyssä resoluutiossa on kyllä linjauksia ja toimenpiteitä kaikkiin akuutteihin poliittisiin kysymyksiin ja keinoja niiden ratkaisemiseksi.</p><p>Solidaarisesta, yhtenäisestä ja edistyksellisestä tunnelmasta huolimatta en voinut olla kokouksessa pohtimatta kuluneen kolmenpäivän aikana, että tulevatko nämä keinot nyt liian myöhään ja ovatko ne riittämättömiä? Erityisesti populismia vastaan keinot tuntuvat olevan vähissä. Vastassa kun ei ole enää perinteistä populismia, jota esimerkiksi Perussuomalaiset ovat Suomessa edustaneet vaan äärimmilleen vietyä populismia, jossa todellisuus ja faktat on sivuutettu kokonaan.</p><p>Kaikki tietävät mitä pitää&nbsp; tehdä, mutta kukaan ei kuitenkaan ole osannut sanoa miten se tehdään. Kuinka populismin voittokulku voidaan pysäyttää? Vai voidaanko sitä edes pysäyttää ennen kuin populistit nousevat hallituksiin ja kaatuvat omaan mahdottomuuteensa?&nbsp;Usein, kuten myös Prahan kokouksessa, ratkaisuksi tarjottiin keskustelua kansalaisten kanssa faktoihin pohjautuen, mutta nämä ovat juuri niitä asioita, joita populismin houkutuksille alttiit kansalaiset eivät Euroopassa halua kuulla. Heille tunne jostain asiasta on faktoja tärkeämpi.</p><p>Joka tapauksessa Prahan kokous pystyi konkreettisesti osoittamaan kuin aidosti sosialidemokratia on kansainvälinen liike ja varmasti maailman ainoa poliittinen voima, jolla on vahvoja edustajia kaikille mantereille ja laajat verkostot globaalien ongelmien ratkaisemiksi. Tämä on myös Suomen sosialidemokraattien voimavara, jota ei millään muulla poliittisella puolueella ole.</p><p><strong>Populismin voittokulku palaa Eurooppaan </strong></p><p>Brexitistä kesällä alkanut populismin riemuvoittojen sarja palaa nyt takaisin Eurooppaan Yhdysvalloista. Se otti uutta nostetta Donald Trumpin vaalivoitosta ja seuraukset voivat olla arvaamattomia Euroopalle. Tänään italialaiset ja itävaltalaiset äänestävät kansanäänestyksessä ja presidentinvaaleissa. Molemmissa vaalivoiton ennakoidaan menevän populisteille.</p><p>Italiassa pääministeri Matteo Renzi ryhtyi pelaamaan samanlaista uhkapeliä kuin pääministeri Cameron laittaen peliin koko hallituksensa, yhden lainsäädäntöhankkeen edistämiseksi. Italiassa senaatin vallan rajoittaminen tehostaisi huomattavasti poliittista päätöksentekoa ja on siksi erittäin tarpeellinen. Mutta nyt, kuten aina ennenkin kansanäänestyksissä, kansalaiset eivät äänestä siitä mistä kysytään vaan yleisesti hallituksen luottamuksesta. Todennäköistä on, että Renzin hallitus tulee kansanäänestyksen seurauksena kaatumaan, tämä sopii hyvin Bebbe Grillolle ja hänen populistiselle Viiden tähden liikkeelle. Italian tulevat parlamenttivaalit tulevat näistä asetelmista olemaan erittäin mielenkiintoiset.</p><p>Puolestaan Itävallassa kansalaiset valitsevat uudelleen presidenttiä. Ääripäiden taistelussa johdossa on tällä hetkellä äärioikeiston ehdokas ja todennäköisesti alppimaa tulee valitsemaan valtionpäämiehekseen ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan äärioikeistolaisen.</p><p>Todennäköisesti Eurooppa herää huomenna toisenlaiseen todellisuuteen Mikäli Grillo ja Hofer saavat kansalaisilta luottamuksen. Ja miksi he eivät saisi? Heillä on tarjota yksinkertaisia ratkaisuja tai ainakin kuvitelmia ratkaisuista monimutkaisiin ongelmiin ja tätä monet kansalaiset tuntuvat nyt haluavan. Kuten Winston Churchill aikanaan totesi, suurin argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa.</p><p>Käynnissä tuntuu olevan nyt dominoefekti, jossa populismi kaataa maltillista vasemmistoa ja oikeistoa oikein urakalla. Itävallan ja Italian vaalien jälkeen seuraava koettelemus poliittiselle vakaudelle on ensi keväänä Alankomaiden, Ranskan ja Saksan parlamentti- ja presidentinvaalit. Näissä kolmessa maassa äärioikeisto on marssilla ja sen pysäyttämiseksi tarvitaan kaikkia maltillisia poliittisia voimia niin oikealta kuin vasemmalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan sosialidemokraattinen puolue PES kokoontui Councilin kolmipäiväiseen kokoukseen Prahaan. Sosialidemokraattiset vaikuttajat lähes kaikista Euroopan maista olivat saapuneet Tšekkeihin ja paikalla oli useita satoja ihmisiä. Kokouksen teemana oli "Saving Europe," teema joka muuttuu koko ajan entistä ajankohtaisemmaksi. Aivan kuin unionilla ja Euroopalla ei olisi jo riittävästi ongelmia ratkottavanaan, on populismin raju nousu heittänyt varjon vanhan mantereen ylle.

Suurimman huomion keskusteluissa sai kuluvan vuoden aikana noussut ääripopulismi, joka on saanut lisää nostetta Brexitin ja Donald Trumpin vaalivoiton myötä. Toinen keskeinen teema keskusteluissa oli Euroopan nuorten osallisuuden, työllisyyden, koulutuksen ja toimeentulon vahvistaminen.  

Tilaisuudessa suorastaan huokui se kuinka paljon Euroopan sosialidemokraateilla on tahtoa ja päättäväisyyttä kamppailla ääriliikkeittä ja niiden levittämiä ideologioita vastaan. PES:n puheenjohtaja Sergei Stanishev kehoitti puheessaan sosialidemokraatteja taistelemaan sen avoimen ja solidaarisen Euroopan puolesta, jotka puolueet ovat vuosikymmenien aikana rakentaneet.

Puheissa ja keskusteluissa tahtoa tuntui olevan riittämiin mutta onko sosialidemokraateilla tarvittavia keinoja? Visiot ovat todella kauaskatseisia ja niiden saavuttaminen vie sekä aikaa että resursseja. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä voidaan syystä kysyä onko kansalaisilla tähän kärsivällisyyttä? Kokouksessa hyväksytyssä resoluutiossa on kyllä linjauksia ja toimenpiteitä kaikkiin akuutteihin poliittisiin kysymyksiin ja keinoja niiden ratkaisemiseksi.

Solidaarisesta, yhtenäisestä ja edistyksellisestä tunnelmasta huolimatta en voinut olla kokouksessa pohtimatta kuluneen kolmenpäivän aikana, että tulevatko nämä keinot nyt liian myöhään ja ovatko ne riittämättömiä? Erityisesti populismia vastaan keinot tuntuvat olevan vähissä. Vastassa kun ei ole enää perinteistä populismia, jota esimerkiksi Perussuomalaiset ovat Suomessa edustaneet vaan äärimmilleen vietyä populismia, jossa todellisuus ja faktat on sivuutettu kokonaan.

Kaikki tietävät mitä pitää  tehdä, mutta kukaan ei kuitenkaan ole osannut sanoa miten se tehdään. Kuinka populismin voittokulku voidaan pysäyttää? Vai voidaanko sitä edes pysäyttää ennen kuin populistit nousevat hallituksiin ja kaatuvat omaan mahdottomuuteensa? Usein, kuten myös Prahan kokouksessa, ratkaisuksi tarjottiin keskustelua kansalaisten kanssa faktoihin pohjautuen, mutta nämä ovat juuri niitä asioita, joita populismin houkutuksille alttiit kansalaiset eivät Euroopassa halua kuulla. Heille tunne jostain asiasta on faktoja tärkeämpi.

Joka tapauksessa Prahan kokous pystyi konkreettisesti osoittamaan kuin aidosti sosialidemokratia on kansainvälinen liike ja varmasti maailman ainoa poliittinen voima, jolla on vahvoja edustajia kaikille mantereille ja laajat verkostot globaalien ongelmien ratkaisemiksi. Tämä on myös Suomen sosialidemokraattien voimavara, jota ei millään muulla poliittisella puolueella ole.

Populismin voittokulku palaa Eurooppaan

Brexitistä kesällä alkanut populismin riemuvoittojen sarja palaa nyt takaisin Eurooppaan Yhdysvalloista. Se otti uutta nostetta Donald Trumpin vaalivoitosta ja seuraukset voivat olla arvaamattomia Euroopalle. Tänään italialaiset ja itävaltalaiset äänestävät kansanäänestyksessä ja presidentinvaaleissa. Molemmissa vaalivoiton ennakoidaan menevän populisteille.

Italiassa pääministeri Matteo Renzi ryhtyi pelaamaan samanlaista uhkapeliä kuin pääministeri Cameron laittaen peliin koko hallituksensa, yhden lainsäädäntöhankkeen edistämiseksi. Italiassa senaatin vallan rajoittaminen tehostaisi huomattavasti poliittista päätöksentekoa ja on siksi erittäin tarpeellinen. Mutta nyt, kuten aina ennenkin kansanäänestyksissä, kansalaiset eivät äänestä siitä mistä kysytään vaan yleisesti hallituksen luottamuksesta. Todennäköistä on, että Renzin hallitus tulee kansanäänestyksen seurauksena kaatumaan, tämä sopii hyvin Bebbe Grillolle ja hänen populistiselle Viiden tähden liikkeelle. Italian tulevat parlamenttivaalit tulevat näistä asetelmista olemaan erittäin mielenkiintoiset.

Puolestaan Itävallassa kansalaiset valitsevat uudelleen presidenttiä. Ääripäiden taistelussa johdossa on tällä hetkellä äärioikeiston ehdokas ja todennäköisesti alppimaa tulee valitsemaan valtionpäämiehekseen ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan äärioikeistolaisen.

Todennäköisesti Eurooppa herää huomenna toisenlaiseen todellisuuteen Mikäli Grillo ja Hofer saavat kansalaisilta luottamuksen. Ja miksi he eivät saisi? Heillä on tarjota yksinkertaisia ratkaisuja tai ainakin kuvitelmia ratkaisuista monimutkaisiin ongelmiin ja tätä monet kansalaiset tuntuvat nyt haluavan. Kuten Winston Churchill aikanaan totesi, suurin argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa.

Käynnissä tuntuu olevan nyt dominoefekti, jossa populismi kaataa maltillista vasemmistoa ja oikeistoa oikein urakalla. Itävallan ja Italian vaalien jälkeen seuraava koettelemus poliittiselle vakaudelle on ensi keväänä Alankomaiden, Ranskan ja Saksan parlamentti- ja presidentinvaalit. Näissä kolmessa maassa äärioikeisto on marssilla ja sen pysäyttämiseksi tarvitaan kaikkia maltillisia poliittisia voimia niin oikealta kuin vasemmalta.

]]>
3 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227333-pes-council-prahassa#comments Äärioikeisto Euroopan unioni PES Populismi Sosialidemokratia Sun, 04 Dec 2016 10:19:25 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227333-pes-council-prahassa
SDP:n puheenjohtajapeli http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226255-sdpn-puheenjohtajapeli <p>SDP:n sisäinen tyytymättömyys puheenjohtaja Antti Rinteeseen on ollut otsikoissa säännöllisin väliajoin viime kesästä lähtien. Puolueen viime gallupeissa lievästi kasvanut puolueen kannatus on vähän rauhoittanut tilannetta. Myös se, että nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne kertoi jo elokuussa ilmoittavansa marraskuun puoluevaltuuston kokouksessa, siis hyvissä ajoin ennen helmikuun puoluekokousta, &nbsp;haluistaan jatkaa tehtävässään. Puoluevaltuuston kokous on ensi lauantaina. Mutta pinnan alla kytee.</p><p>Puoluekokouksessaan ensi helmikuussa valitaan puolueelle puheenjohtaja, joka on myös SDP:n pääministeriehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Ylen viime viikon kyselyssä 57% puoluevaltuutetuista toivoo Antti Rinteen jatkavan puheenjohtajana, 32% haluaa uuden vetäjän. Kuitenkin puoluevaltuutetuista 60% haluaa puheenjohtajakisan.</p><p>Puoluevaltuuston jäsen ja puoluekokousedustaja Eemeli Peltonen (22) ilmoitti Demokraatti-lehden kolumnissaan haluavansa uudeksi puheenjohtajaksi Antti Lindtmanin. Rinteen mahdolliset haastajat odottavat vielä Rinteen omaa omaa päätöstä jatkohaluistaan. Peltosen mukaan olennaisin kysymys on se, että valittava puheenjohtaja on myös &nbsp;on SDP:n pääministeriehdokas seuraavissa eduskuntavaaleissa.&nbsp;</p><p><a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001954761.html" title="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001954761.html">http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001954761.html</a></p><p>SDP:n suurin ongelma on se, ettei puolue ole kyennyt uudistumaan uuden vuosituhannen maailmaan ja haasteisiin. Se on jäänyt vanhoihin poteroihin puolustamaan maailmaa, jota ei enää ole. Puolueen kannatus on tasolla, joka on kaukana totutusta tasosta. Sen jäsenien määrä on romahtanut ja sen kannattajien ikähaitari on maan vanhin. Tämän on havainnut myös puolueen entinen puoluesihteeri Ulpu Iivari, joka rajusti arvostelee Suomen demarien nykytilaa.</p><p><a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001954790.html" title="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001954790.html">http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001954790.html</a></p><p>Suomalainen sosialidemokratia ei kuitenkaan ole vaikeuksissaan yksin. Nämä samat vaikeudet ovat koko sosialidemokraatttisen eurooppalaisen liikkeen ongelmia.</p><p>&nbsp;</p> SDP:n sisäinen tyytymättömyys puheenjohtaja Antti Rinteeseen on ollut otsikoissa säännöllisin väliajoin viime kesästä lähtien. Puolueen viime gallupeissa lievästi kasvanut puolueen kannatus on vähän rauhoittanut tilannetta. Myös se, että nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne kertoi jo elokuussa ilmoittavansa marraskuun puoluevaltuuston kokouksessa, siis hyvissä ajoin ennen helmikuun puoluekokousta,  haluistaan jatkaa tehtävässään. Puoluevaltuuston kokous on ensi lauantaina. Mutta pinnan alla kytee.

Puoluekokouksessaan ensi helmikuussa valitaan puolueelle puheenjohtaja, joka on myös SDP:n pääministeriehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Ylen viime viikon kyselyssä 57% puoluevaltuutetuista toivoo Antti Rinteen jatkavan puheenjohtajana, 32% haluaa uuden vetäjän. Kuitenkin puoluevaltuutetuista 60% haluaa puheenjohtajakisan.

Puoluevaltuuston jäsen ja puoluekokousedustaja Eemeli Peltonen (22) ilmoitti Demokraatti-lehden kolumnissaan haluavansa uudeksi puheenjohtajaksi Antti Lindtmanin. Rinteen mahdolliset haastajat odottavat vielä Rinteen omaa omaa päätöstä jatkohaluistaan. Peltosen mukaan olennaisin kysymys on se, että valittava puheenjohtaja on myös  on SDP:n pääministeriehdokas seuraavissa eduskuntavaaleissa. 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001954761.html

SDP:n suurin ongelma on se, ettei puolue ole kyennyt uudistumaan uuden vuosituhannen maailmaan ja haasteisiin. Se on jäänyt vanhoihin poteroihin puolustamaan maailmaa, jota ei enää ole. Puolueen kannatus on tasolla, joka on kaukana totutusta tasosta. Sen jäsenien määrä on romahtanut ja sen kannattajien ikähaitari on maan vanhin. Tämän on havainnut myös puolueen entinen puoluesihteeri Ulpu Iivari, joka rajusti arvostelee Suomen demarien nykytilaa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001954790.html

Suomalainen sosialidemokratia ei kuitenkaan ole vaikeuksissaan yksin. Nämä samat vaikeudet ovat koko sosialidemokraatttisen eurooppalaisen liikkeen ongelmia.

 

]]>
110 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226255-sdpn-puheenjohtajapeli#comments Kotimaa Antti Rinne Puheenjohtaja Puoluekokous SDP Sosialidemokratia Wed, 16 Nov 2016 10:56:21 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226255-sdpn-puheenjohtajapeli
Saksan demarit menettävät toivonsa TTIP:n syntymiseen http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221925-saksan-demarit-menettavat-toivonsa-ttipn-syntymiseen <p>Saksan talousministeri, varaliittokansleri ja demarijohtaja Sigmar Gabriel sanoo, että Euroopan ja Yhdysvaltain neuvottelijat eivät ole saavuttaneet yksimielisyyttä ainoastakaan TTIP:n 27:stä pääkysymyksestä.</p><p>Gabrielin mukaan neuvottelut ovat de facto epäonnistuneet, vaikka sitä ei vielä ole myönnetty.</p><p><a href="http://bigstory.ap.org/article/611ff828b5ed44d5ad56ab46e0781e52/german-economy-minister-says-eu-us-trade-talks-have-failed" title="http://bigstory.ap.org/article/611ff828b5ed44d5ad56ab46e0781e52/german-economy-minister-says-eu-us-trade-talks-have-failed">http://bigstory.ap.org/article/611ff828b5ed44d5ad56ab46e0781e52/german-e...</a>?</p><p>Kun Gabriel uskaltaa sanoa näin kuukausia ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja, hän lienee menettänyt viimeisenkin toivonsa sopimuksen onnistumisesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saksan talousministeri, varaliittokansleri ja demarijohtaja Sigmar Gabriel sanoo, että Euroopan ja Yhdysvaltain neuvottelijat eivät ole saavuttaneet yksimielisyyttä ainoastakaan TTIP:n 27:stä pääkysymyksestä.

Gabrielin mukaan neuvottelut ovat de facto epäonnistuneet, vaikka sitä ei vielä ole myönnetty.

http://bigstory.ap.org/article/611ff828b5ed44d5ad56ab46e0781e52/german-economy-minister-says-eu-us-trade-talks-have-failed?

Kun Gabriel uskaltaa sanoa näin kuukausia ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja, hän lienee menettänyt viimeisenkin toivonsa sopimuksen onnistumisesta.

]]>
3 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221925-saksan-demarit-menettavat-toivonsa-ttipn-syntymiseen#comments Saksa Sigmar Gabriel Sosialidemokratia TTIP Sun, 28 Aug 2016 11:47:02 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221925-saksan-demarit-menettavat-toivonsa-ttipn-syntymiseen