EU http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132360/all Thu, 21 Feb 2019 13:34:51 +0200 fi Arjen haasteet http://maarittuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270046-arjen-haasteet <p>Elinympäristömme on kokenut isoja muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Olemme monella tapaa kriisiytyneet, globaali maailmantalous, globaalit vastuut ja sopimukset tekevät kriisien hoidon entistä monimutkaisemmaksi. Näyttää siltä, että mitään ongelmaa ei ole pystytty ratkaisemaan pysyvästi pois päiväjärjestyksestä.</p><p>Niin Suomen kuin EU:n tasolla hoidamme asioita hölmöläisten tilkkutäkkiperiaatteella, otetaan toisesta päästä ja korjataan sillä toisen pään ongelmia. Suomen todellinen ohjausvalta on EU:ssa, se on tosiasia, liian monia toimimattomia rajoitteita säädetään EU-parlamentissa. Kuitenkin paljon on myös omissa käsissämme, emme voi paeta omaa vastuutamme järjestää suomalaisten asioita.</p><p>Arjen haasteet ja niiden ratkaiseminen on kiinni tahdosta ei niinkään RAHASTA. Rahaa on, kysymys kuuluukin, mihin me valtion ja kuntien tasolla rahat käytämme. Mikä on meille tärkeää, mitä arvostamme.</p><p>Yksittäinen ihminen käyttää rahansa siihen, mitä pitää tärkeänä, ruoka, asuminen, terveys etunenässä. Valtio ja kunta hoitaa lakisääteisiä palveluitaan, liikkumavaraa ei ole paljon jätetty, kaikki tulot tuhlataan ja velkaa on otettu. Jokainen hallinnonala on kriisissä, ministeriöt kisaavat omien budjettiensa puolesta, kukaan ei halua luopua saavutetuista eduista ja toimintamalleistaan. &nbsp;Monien hallinnonalojen kriisien ratkaisuksi on suuressa viisaudessa keksitty YKSITYISTÄMINEN. Annetaan yksityisten hoitaa ja tehostaa toimintoja, tarjotaan valinnanvapautta.</p><p>Markkinamiehet ja hallitus ovat löytäneet toisensa, markkinavoimat ovat selättäneet nykyisen hallituksen, joka on ollut rahamiesten talutusnuorassa ja toteuttanut heidän tekemiään suunnitelmia lähes systemaattisesti. &nbsp;Hallituksen arjen haasteiden ratkaisu, yksityistäminen, tarkoittaa verorahojen suorasiirtoa yksityiselle sektorille ja arjen palvelujen hoitovastuun ja päätösvallan siirtämistä yhteiskunnalta yksityisille, hyvää korvausta vastaan, ilman kunnollista valvontaa tai palveluostamisen osaamista. Yksityiset ja usein monikansalliset tuottajat ovat tekemässä omistajilleen rahaa, isoa rahaa, meidän verorahoillamme.</p><p>Palvelutuotannon yksityistämisen lisäksi hallitus on siunannut valtion yhtiöiden ja omaisuuden myyntejä, tuhonnut kansallisomaisuuttamme. Valtion vanavedessä kunnat myyvät omia sote-kiinteistöjään yksityisille, sote-kiinteistöt maksatetaan veronmaksajilla uudelleen ja uudelleen. Mitään ei ole opittu sähköverkkojen ja energiayhtiöiden kanssa tehdyistä virheistä. Ei muisteta, että kiinteistön ostaja haluaa hyvää tuottoa ja tuottohan tulee veronmaksajien kukkarosta vuokrana.</p><p>Miksi meidän tavallisten ihmisten arkisia palveluita, päiväkoteja, terveydenhoitoa, vanhuspalveluita, siivousta tai tieverkoston kunnossapitoa hoidatetaan yksityisillä toimijoilla? Nämä palvelut ovat ihmisten turvallisen elämän perusta. Nyt palvelujärjestelmät ovat ensisijaisesti ajamassa yksityisten yritysten omistajien etuja tuottamalla yhteiskunnallisia palveluita tehokkaasti, kaikki säästökeinot hyödyntäen, laadusta ja ihmisten tarpeista viis.</p><p>Nyt on aika miettiä SOTE-ratkaisun ja maakuntauudistuksen perusteita uudemman kerran. Väitän, että kumpikaan uudistus nyt suunnitellulla tavalla ei ole ratkaisu suomalaisten tulevaisuuden turvaamiseen. Nykyistä järjestelmää tulee muuttaa, kysymys kuuluukin, miksi ei yhteiskunnan oma palvelutuotannon tehostaminen ja kehittäminen kelpaa ratkaisumalliksi?</p><p>Samat viisaat ja työteliäät ihmiset osaavat hoitaa kehittämistä ja palveluiden pyörittämistä myös kunnallisena toimintana ihan samalla rahamäärällä kuin yksityisetkin, kun ei tarvitse edes tuottaa voittoa. Yksityisiä toimijoitakin tarvitaan, kunhan laatu on ykkönen ja voitontavoittelu unohdetaan.</p><p>Otetaan järki käteen ja ajetaan suomalaisten etua pitkäjänteisesti. Autetaan suomalaisia arjen haasteissa tuottamalla laadukkaita palveluita, ratkaistaan toimeentulon ongelmia kestävällä kehityksellä ja ratkaisuilla. Me suomalaiset olemme ansainneet ja tulemme ansaitsemaan arvokkaan kohtelun, meidän on voitava luottaa päättäjiimme. Päättäjien on kannettava vastuunsa, ajettava Suomen etua. Jotain rajaa yksityistämisvimmalle.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elinympäristömme on kokenut isoja muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Olemme monella tapaa kriisiytyneet, globaali maailmantalous, globaalit vastuut ja sopimukset tekevät kriisien hoidon entistä monimutkaisemmaksi. Näyttää siltä, että mitään ongelmaa ei ole pystytty ratkaisemaan pysyvästi pois päiväjärjestyksestä.

Niin Suomen kuin EU:n tasolla hoidamme asioita hölmöläisten tilkkutäkkiperiaatteella, otetaan toisesta päästä ja korjataan sillä toisen pään ongelmia. Suomen todellinen ohjausvalta on EU:ssa, se on tosiasia, liian monia toimimattomia rajoitteita säädetään EU-parlamentissa. Kuitenkin paljon on myös omissa käsissämme, emme voi paeta omaa vastuutamme järjestää suomalaisten asioita.

Arjen haasteet ja niiden ratkaiseminen on kiinni tahdosta ei niinkään RAHASTA. Rahaa on, kysymys kuuluukin, mihin me valtion ja kuntien tasolla rahat käytämme. Mikä on meille tärkeää, mitä arvostamme.

Yksittäinen ihminen käyttää rahansa siihen, mitä pitää tärkeänä, ruoka, asuminen, terveys etunenässä. Valtio ja kunta hoitaa lakisääteisiä palveluitaan, liikkumavaraa ei ole paljon jätetty, kaikki tulot tuhlataan ja velkaa on otettu. Jokainen hallinnonala on kriisissä, ministeriöt kisaavat omien budjettiensa puolesta, kukaan ei halua luopua saavutetuista eduista ja toimintamalleistaan.  Monien hallinnonalojen kriisien ratkaisuksi on suuressa viisaudessa keksitty YKSITYISTÄMINEN. Annetaan yksityisten hoitaa ja tehostaa toimintoja, tarjotaan valinnanvapautta.

Markkinamiehet ja hallitus ovat löytäneet toisensa, markkinavoimat ovat selättäneet nykyisen hallituksen, joka on ollut rahamiesten talutusnuorassa ja toteuttanut heidän tekemiään suunnitelmia lähes systemaattisesti.  Hallituksen arjen haasteiden ratkaisu, yksityistäminen, tarkoittaa verorahojen suorasiirtoa yksityiselle sektorille ja arjen palvelujen hoitovastuun ja päätösvallan siirtämistä yhteiskunnalta yksityisille, hyvää korvausta vastaan, ilman kunnollista valvontaa tai palveluostamisen osaamista. Yksityiset ja usein monikansalliset tuottajat ovat tekemässä omistajilleen rahaa, isoa rahaa, meidän verorahoillamme.

Palvelutuotannon yksityistämisen lisäksi hallitus on siunannut valtion yhtiöiden ja omaisuuden myyntejä, tuhonnut kansallisomaisuuttamme. Valtion vanavedessä kunnat myyvät omia sote-kiinteistöjään yksityisille, sote-kiinteistöt maksatetaan veronmaksajilla uudelleen ja uudelleen. Mitään ei ole opittu sähköverkkojen ja energiayhtiöiden kanssa tehdyistä virheistä. Ei muisteta, että kiinteistön ostaja haluaa hyvää tuottoa ja tuottohan tulee veronmaksajien kukkarosta vuokrana.

Miksi meidän tavallisten ihmisten arkisia palveluita, päiväkoteja, terveydenhoitoa, vanhuspalveluita, siivousta tai tieverkoston kunnossapitoa hoidatetaan yksityisillä toimijoilla? Nämä palvelut ovat ihmisten turvallisen elämän perusta. Nyt palvelujärjestelmät ovat ensisijaisesti ajamassa yksityisten yritysten omistajien etuja tuottamalla yhteiskunnallisia palveluita tehokkaasti, kaikki säästökeinot hyödyntäen, laadusta ja ihmisten tarpeista viis.

Nyt on aika miettiä SOTE-ratkaisun ja maakuntauudistuksen perusteita uudemman kerran. Väitän, että kumpikaan uudistus nyt suunnitellulla tavalla ei ole ratkaisu suomalaisten tulevaisuuden turvaamiseen. Nykyistä järjestelmää tulee muuttaa, kysymys kuuluukin, miksi ei yhteiskunnan oma palvelutuotannon tehostaminen ja kehittäminen kelpaa ratkaisumalliksi?

Samat viisaat ja työteliäät ihmiset osaavat hoitaa kehittämistä ja palveluiden pyörittämistä myös kunnallisena toimintana ihan samalla rahamäärällä kuin yksityisetkin, kun ei tarvitse edes tuottaa voittoa. Yksityisiä toimijoitakin tarvitaan, kunhan laatu on ykkönen ja voitontavoittelu unohdetaan.

Otetaan järki käteen ja ajetaan suomalaisten etua pitkäjänteisesti. Autetaan suomalaisia arjen haasteissa tuottamalla laadukkaita palveluita, ratkaistaan toimeentulon ongelmia kestävällä kehityksellä ja ratkaisuilla. Me suomalaiset olemme ansainneet ja tulemme ansaitsemaan arvokkaan kohtelun, meidän on voitava luottaa päättäjiimme. Päättäjien on kannettava vastuunsa, ajettava Suomen etua. Jotain rajaa yksityistämisvimmalle.

 

 

]]>
0 http://maarittuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270046-arjen-haasteet#comments EU Sote Yksityistäminen Thu, 21 Feb 2019 11:34:51 +0000 Maarit Tuomi http://maarittuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270046-arjen-haasteet
Euroopan unioni, Tajani ja sananvapaus http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269958-euroopan-unioni-tajani-ja-sananvapaus <p>EU on vuosikymmenten aikana julistautunut ja julistautuu yhä niin sanan-ja ilmaisunvapauden kuin kaikkien muidenkin vapauksien tinkimättömäksi puolustajaksi. Mutta kun EU:n tai suurten jäsenmaiden kovin usein epämääräinen etu on&nbsp; kyseessä, sanan-ja ilmaisunvapaus jää armotta jalkoihin; sen yli ajetaan taakse katsomatta.</p><p>&nbsp;Äskeinen, hyvin puhuva esimerkki tästä on europarlamentin puhemiehen, italialaisen poliitikon Antonio Tajanin omituinen käsitys sananvapaudesta. Belgialainen meppi oli kutsunut Katalonian entisen aluejohtajan Carles Puigdemontin ja nykyisen aluejohtajan Quim Torran esitelmöimään parlamenttiin. Katalonialaisten oli tarkoitus kertoa omat ajatuksensa Katalonian&nbsp; nykytilanteesta ja erityisesti kansankuntien itsemääräämisoikeudesta, jonka pitäisi kuulua myös katalonialaisille.</p><p>&nbsp;Sen torjumiseksi ei pitäisi riittää se, että Espanjan perustuslaki ei salli kansanäänestystä itsemääräämisoikeudesta, mihin espanjalaispoliitikot papukaijalauman tavoin jatkuvasti vetoavat sen sijaan, että he muuttaisivat perustuslakia. Se on jo 40 vuotta vanha; sen laativat diktaattori Francon kuoleman jälkeen&nbsp; suurelta osin vanhat francolaiset juristit. He pitivät huolen siitä, että Francon yksi, yhtenäinen Espanja pysyi mukana kuvioissa.</p><p>Tästä Puigdemontin ja Torran piti puhua parlamentissa, vaan eipä puhuneet. Puhemies Tajani kielsi tilaisuuden parlamentin turvallisuuteen vetoamalla. Tekosyy, veruke oli todella läpinäkyvän huono, koska kiellon takana olivat Tajania painostaneet espanjalaiset oikeistopuolueet PP ja Ciudadanos sekä demarien PSOE, jotka nykyisin vetävät herneet nenäänsä heti, kun kuulevat sanan Katalonia.</p><p>Hyvä kysymys kuuluu: miten ihmeessä kaksi katalonialaispoliitikkoa voi vaarantaa europarlamentin turvallisuuden? Ei ihme, että somessa Tajanin keksimää turvallisuusriskiä pilkattiin avoimesti.</p><p>Myös parlamentin varapuhemies Heidi Hautala kiinnitti twiitissään asiaan huomiota. Hänen mukaansa painostuksen takana oli pääasiassa PP, jonka painostukseen nuo kaksi muuta puoluetta yhtyivät.</p><p>&nbsp;Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen puolestaan pilaili twiitissään Tajanin perustelujen kustannuksella:&quot; Rakas europarlamentti, olen kuullut, että turvallisuuspalvelunne ei pysty hoitamaan Puigdemontin vierailua. Minä olin hänen isäntänään viime vuonna&nbsp; Helsingin yliopistossa. Meidän turvallisuuspalvelumme on vaatimaton, mutta kaikki meni hyvin; ehkäpä tarvitsette apua?&quot;</p><p>Kului viikko, ja julkituli tieto, että Tajani on antanut luvan parlamentissa esiintymiseen Espanjan äärioikeistolaiselle, umpirasistiselle, francolaisfasistiselle Vox-puolueelle, jota Hesarin Heikki&nbsp; Aittokoski siveästi kutsuu oikeistopopulistiseksi.</p><p>Puolueessa vilisee entisten ja nykyisten uusfasisti-ja uusnatsiryhmien kuten Fuerza Nuevan entisiä jäseniä, jotka nyt ovat ryömineet koloistaan ja PP:n siipien alta paukuttelemaan henkseleitään Voxin riveissä.</p><p>Vox haluaa Puolan Laki-ja järjestys-hallituspuolueen mepin kutsusta puhua &quot;vallankaappauksesta&quot; Kataloniassa, jota ei koskaan ollut, ja todellisesta Espanjasta, joka Voxin oppien mukaan olisi perin ikävä paikka.</p><p>Ilmaisunvapauden periaatteita ei noudattanut myöskään europarlamentin päätös kieltää Katalonian kieltä esittelevä näyttely nimeltä &quot;Lengua catalana, 10 millones de voces&quot;(Katalonian kieli, 10 miljoonaa ääntä). Näyttelyjärjestäjänä oli Katalonian kieltä edistävä Plataforma de Llengua.</p><p>&nbsp;Katalonia näyttää olevan EU:lle poliittinen mörkö, jota voi kohdella ihan miten vain kaikki suuret puheet erilaisista vapauksista unohtaen. Samalla linjallahan on ollut myös Hesari; EU on lehdelle pyhä lehmä, jota Katalonian tapainen poliittinen &quot;häirikkö&quot; ei saa häiritä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU on vuosikymmenten aikana julistautunut ja julistautuu yhä niin sanan-ja ilmaisunvapauden kuin kaikkien muidenkin vapauksien tinkimättömäksi puolustajaksi. Mutta kun EU:n tai suurten jäsenmaiden kovin usein epämääräinen etu on  kyseessä, sanan-ja ilmaisunvapaus jää armotta jalkoihin; sen yli ajetaan taakse katsomatta.

 Äskeinen, hyvin puhuva esimerkki tästä on europarlamentin puhemiehen, italialaisen poliitikon Antonio Tajanin omituinen käsitys sananvapaudesta. Belgialainen meppi oli kutsunut Katalonian entisen aluejohtajan Carles Puigdemontin ja nykyisen aluejohtajan Quim Torran esitelmöimään parlamenttiin. Katalonialaisten oli tarkoitus kertoa omat ajatuksensa Katalonian  nykytilanteesta ja erityisesti kansankuntien itsemääräämisoikeudesta, jonka pitäisi kuulua myös katalonialaisille.

 Sen torjumiseksi ei pitäisi riittää se, että Espanjan perustuslaki ei salli kansanäänestystä itsemääräämisoikeudesta, mihin espanjalaispoliitikot papukaijalauman tavoin jatkuvasti vetoavat sen sijaan, että he muuttaisivat perustuslakia. Se on jo 40 vuotta vanha; sen laativat diktaattori Francon kuoleman jälkeen  suurelta osin vanhat francolaiset juristit. He pitivät huolen siitä, että Francon yksi, yhtenäinen Espanja pysyi mukana kuvioissa.

Tästä Puigdemontin ja Torran piti puhua parlamentissa, vaan eipä puhuneet. Puhemies Tajani kielsi tilaisuuden parlamentin turvallisuuteen vetoamalla. Tekosyy, veruke oli todella läpinäkyvän huono, koska kiellon takana olivat Tajania painostaneet espanjalaiset oikeistopuolueet PP ja Ciudadanos sekä demarien PSOE, jotka nykyisin vetävät herneet nenäänsä heti, kun kuulevat sanan Katalonia.

Hyvä kysymys kuuluu: miten ihmeessä kaksi katalonialaispoliitikkoa voi vaarantaa europarlamentin turvallisuuden? Ei ihme, että somessa Tajanin keksimää turvallisuusriskiä pilkattiin avoimesti.

Myös parlamentin varapuhemies Heidi Hautala kiinnitti twiitissään asiaan huomiota. Hänen mukaansa painostuksen takana oli pääasiassa PP, jonka painostukseen nuo kaksi muuta puoluetta yhtyivät.

 Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen puolestaan pilaili twiitissään Tajanin perustelujen kustannuksella:" Rakas europarlamentti, olen kuullut, että turvallisuuspalvelunne ei pysty hoitamaan Puigdemontin vierailua. Minä olin hänen isäntänään viime vuonna  Helsingin yliopistossa. Meidän turvallisuuspalvelumme on vaatimaton, mutta kaikki meni hyvin; ehkäpä tarvitsette apua?"

Kului viikko, ja julkituli tieto, että Tajani on antanut luvan parlamentissa esiintymiseen Espanjan äärioikeistolaiselle, umpirasistiselle, francolaisfasistiselle Vox-puolueelle, jota Hesarin Heikki  Aittokoski siveästi kutsuu oikeistopopulistiseksi.

Puolueessa vilisee entisten ja nykyisten uusfasisti-ja uusnatsiryhmien kuten Fuerza Nuevan entisiä jäseniä, jotka nyt ovat ryömineet koloistaan ja PP:n siipien alta paukuttelemaan henkseleitään Voxin riveissä.

Vox haluaa Puolan Laki-ja järjestys-hallituspuolueen mepin kutsusta puhua "vallankaappauksesta" Kataloniassa, jota ei koskaan ollut, ja todellisesta Espanjasta, joka Voxin oppien mukaan olisi perin ikävä paikka.

Ilmaisunvapauden periaatteita ei noudattanut myöskään europarlamentin päätös kieltää Katalonian kieltä esittelevä näyttely nimeltä "Lengua catalana, 10 millones de voces"(Katalonian kieli, 10 miljoonaa ääntä). Näyttelyjärjestäjänä oli Katalonian kieltä edistävä Plataforma de Llengua.

 Katalonia näyttää olevan EU:lle poliittinen mörkö, jota voi kohdella ihan miten vain kaikki suuret puheet erilaisista vapauksista unohtaen. Samalla linjallahan on ollut myös Hesari; EU on lehdelle pyhä lehmä, jota Katalonian tapainen poliittinen "häirikkö" ei saa häiritä.

 

]]>
0 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269958-euroopan-unioni-tajani-ja-sananvapaus#comments EU Katalonia Sananvapaus Wed, 20 Feb 2019 09:51:32 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269958-euroopan-unioni-tajani-ja-sananvapaus
Uskooko Suomi itse arktiseen alueeseen? http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269744-uskooko-suomi-itse-arktiseen-alueeseen <p>Suomi on pitänyt esillä arktisten alueiden merkitystä ja toivonut, että EU:ssa katse kohdistetaan pohjoisille alueille.</p><p>Mutta uskooko Suomi itse arktiseen alueeseen ja omaan maakuntaansa Lappiin?</p><p>Liikenne-ja viestintäministeriö pisti viime viikolla stopin Jäämeren radan jatkosuunnittelulle. Perusteluina olivat mm. peruuttamattomat haitat poronhoidolle. Jos tämä oli yksi painavimmista perusteista, Lappiin ei tule jatkossa kinttupolkua suurempia liikenneinvestointeja.</p><p>Toinen peruste oli radan kannattamattomuus. Haluan nähdä sen miljardiluokan infrainvestoinnin, josta voidaan tehdä täysin pitävät kannattavuuslaskelmat parin vuosikymmenen päähän. Samaan aikaan mittavia raideinvestointeja suunnitellaan Etelä-Suomeen Helsinki-Tampere linjalle. Tämä on hyvä asia, mutta ministeriöiden investointikartoissa Suomi päättyy pääsääntöisesti Kalajoen leveyspiirille.</p><p>Jos Suomi hakee uskottavuutta arktisessa osaamisessaan, sen on näyttävä muuallakin kuin juhlapuheissa. Uskottavuudesta ovat pitäneet huolen Lapin elinkeinoelämä ja yritykset. Kemi-Tornion satamista lähtee 10% Suomen viennin arvosta. Lapin matkailu tahkoaa edelleen kasvua ja yhdessä kaivosten kanssa vetää 75-80% työllisyyslukuja pohjoisilla seutukunnilla. Pistäkää paremmaksi.</p><p>Kylmän ilmanalan teknologia ja innovaatiot työllistävät tuhansia ihmisiä Lapissa. Elinkeinoelämän järjestöistä Lapin kauppakamari on pitänyt yllä arktisten investointien tilannekatsausta koko Barentsin alueella ja korostanut pohjoisen merkitystä vuosikymmenten ajan - myös silloin yleinen usko kansainvälisiin jätti-investointeihin on hiipunut.</p><p>Jos siis haluamme EU:n kiinnostuvan uudella tasolla pohjoisten reuna-alueiden taloudellisesta ja poliittisesta merkityksestä, sen täytyy näkyä myös omissa kansallisissa toimissamme.</p><p>Ilmaista työntöapua Suomen arktiselle roolille antoi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tammikuun lopulla pitämässään puheessa. Aiemmin Juncker oli nimittänyt suurlähettiläs Jari Vilenin arktisten alueiden neuvonantajaksi.</p><p>Presidentti Niinistö puolestaan&nbsp; on kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä korostanut arktisen merkitystä erityisesti ilmastonäkökohdista. Kiina havittelee Arktisen neuvoston jäsenyyttä ja tämäkin on nähtävä tärkeänä signaalina pohjoisten alueiden tärkeydestä. Lisää kansainvälisen politiikan roolista arktisella alueella kannattaa lukea Arktisen keskuksen Markku Heikkilän vastailmestyneestä kirjasta &quot;Jos menetämme Arktisen&quot;. Kirja taustoittaa arktisten alueiden politiikkaa aina 80-luvulta lähtien.</p><p>Istumme arktisen ytimessä emmeekä tunnu oivaltavan missä istumme. Arktista paalupaikkaa ei ole kuitenkaan menetetty. Suomen toukokuussa päättyvä Arktisen neuvoston puheenjohtajuus on antanut uutta pohjaa Suomen kansainväliselle roolille. EU:n puheenjohtajakaudella tätä roolia on Suomella kaikki mahdollisuudet vahvistaa. Veikkaus on, että Euroopan Unionin jäsenmaissa on selkeitä odotuksia näille avauksille.</p><p>Vinksalleen mennään tilanteessa, jossa Suomi lobbaa arktisia strategioita EU-tasolla, mutta unohtaa omat pohjoiset maakuntansa kansallisella tasolla. Suomen on oltava uskottava sekä puheissa että teoissa.</p><p>Paula Aikio-Tallgren</p><p>yrittäjä,Tornio</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on pitänyt esillä arktisten alueiden merkitystä ja toivonut, että EU:ssa katse kohdistetaan pohjoisille alueille.

Mutta uskooko Suomi itse arktiseen alueeseen ja omaan maakuntaansa Lappiin?

Liikenne-ja viestintäministeriö pisti viime viikolla stopin Jäämeren radan jatkosuunnittelulle. Perusteluina olivat mm. peruuttamattomat haitat poronhoidolle. Jos tämä oli yksi painavimmista perusteista, Lappiin ei tule jatkossa kinttupolkua suurempia liikenneinvestointeja.

Toinen peruste oli radan kannattamattomuus. Haluan nähdä sen miljardiluokan infrainvestoinnin, josta voidaan tehdä täysin pitävät kannattavuuslaskelmat parin vuosikymmenen päähän. Samaan aikaan mittavia raideinvestointeja suunnitellaan Etelä-Suomeen Helsinki-Tampere linjalle. Tämä on hyvä asia, mutta ministeriöiden investointikartoissa Suomi päättyy pääsääntöisesti Kalajoen leveyspiirille.

Jos Suomi hakee uskottavuutta arktisessa osaamisessaan, sen on näyttävä muuallakin kuin juhlapuheissa. Uskottavuudesta ovat pitäneet huolen Lapin elinkeinoelämä ja yritykset. Kemi-Tornion satamista lähtee 10% Suomen viennin arvosta. Lapin matkailu tahkoaa edelleen kasvua ja yhdessä kaivosten kanssa vetää 75-80% työllisyyslukuja pohjoisilla seutukunnilla. Pistäkää paremmaksi.

Kylmän ilmanalan teknologia ja innovaatiot työllistävät tuhansia ihmisiä Lapissa. Elinkeinoelämän järjestöistä Lapin kauppakamari on pitänyt yllä arktisten investointien tilannekatsausta koko Barentsin alueella ja korostanut pohjoisen merkitystä vuosikymmenten ajan - myös silloin yleinen usko kansainvälisiin jätti-investointeihin on hiipunut.

Jos siis haluamme EU:n kiinnostuvan uudella tasolla pohjoisten reuna-alueiden taloudellisesta ja poliittisesta merkityksestä, sen täytyy näkyä myös omissa kansallisissa toimissamme.

Ilmaista työntöapua Suomen arktiselle roolille antoi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tammikuun lopulla pitämässään puheessa. Aiemmin Juncker oli nimittänyt suurlähettiläs Jari Vilenin arktisten alueiden neuvonantajaksi.

Presidentti Niinistö puolestaan  on kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä korostanut arktisen merkitystä erityisesti ilmastonäkökohdista. Kiina havittelee Arktisen neuvoston jäsenyyttä ja tämäkin on nähtävä tärkeänä signaalina pohjoisten alueiden tärkeydestä. Lisää kansainvälisen politiikan roolista arktisella alueella kannattaa lukea Arktisen keskuksen Markku Heikkilän vastailmestyneestä kirjasta "Jos menetämme Arktisen". Kirja taustoittaa arktisten alueiden politiikkaa aina 80-luvulta lähtien.

Istumme arktisen ytimessä emmeekä tunnu oivaltavan missä istumme. Arktista paalupaikkaa ei ole kuitenkaan menetetty. Suomen toukokuussa päättyvä Arktisen neuvoston puheenjohtajuus on antanut uutta pohjaa Suomen kansainväliselle roolille. EU:n puheenjohtajakaudella tätä roolia on Suomella kaikki mahdollisuudet vahvistaa. Veikkaus on, että Euroopan Unionin jäsenmaissa on selkeitä odotuksia näille avauksille.

Vinksalleen mennään tilanteessa, jossa Suomi lobbaa arktisia strategioita EU-tasolla, mutta unohtaa omat pohjoiset maakuntansa kansallisella tasolla. Suomen on oltava uskottava sekä puheissa että teoissa.

Paula Aikio-Tallgren

yrittäjä,Tornio

]]>
7 http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269744-uskooko-suomi-itse-arktiseen-alueeseen#comments Kotimaa Arktinen alue Arktinen neuvosto Arktinen strategia EU Lappi Sat, 16 Feb 2019 15:38:18 +0000 Paula Aikio-Tallgren http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269744-uskooko-suomi-itse-arktiseen-alueeseen
Musiikki ja viihde ei ole vain harvojen etuoikeus http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269629-musiikki-ja-viihde-ei-ole-vain-harvojen-etuoikeus EU:n uusi tekijänoikeus direktiivi tulee viemään musiikin ja viihteen pois köyhimpien ulottuvilta. Pohdin asiaa tuumittuani tulin tähän tulokseen. Tämä tulee nostamaan hyvin mahdollisesti jälleen piratismin lukua. Suoratoistopalvelujen luvattiin takaavan edullisen viihteen kaikkien ulottuville, mutta korkeammat tekijänoikeuskorvaukset tulevat nostamaan palvelujen kuukausihinnat osan väestön tavoittamattomiin. Ja kun heiltä katoaa mahdollisuus hyödyntää viihdettä laillisesti se nostaa kiusausta kiertaa lakia ja esimerkiksi ladata musiikki torretista laittomasti. Ihmisellä on kuitenkin sammumaton tarve muumuassa kuulla musiikkia elintasosta ja tuloista riippumatta. Tätäkö EU haluaa? Onko tämä seikka osattu ottaa lainkaan huomioon?<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 22 http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269629-musiikki-ja-viihde-ei-ole-vain-harvojen-etuoikeus#comments Artikla 13 EU köyhyys Tekijänoikeudet Thu, 14 Feb 2019 09:34:03 +0000 Daniel Malinen http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269629-musiikki-ja-viihde-ei-ole-vain-harvojen-etuoikeus Suomi, EU, Brexit, kansanäänestykset, media http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269597-suomi-eu-brexit-kansanaanestykset-media <p>&nbsp;</p><p>Suomessa pidettiin 16.10.1994 kansanäänestys liittymisestä Euroopan unioniin. Jäsenyyttä kannatti 56,9% ja vastusti 43,1%.&nbsp; Äänestysaktiivisuus oli 74%.&nbsp; Eduskunta hyväksyi jäsenyyssopimuksen perustuslakia väljästi tulkiten 18.11.1994 äänin 154-45, yksi tyhjä ja yksi poissa. Jäsenyys alkoi 1.1.1995.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansanäänestystä edelsi poikkeuksellisen kiivas vyörytys jäsenyyden puolesta. Kaikki suuret puolueet, presidentti, elinkeinoelämän järjestöt, ay-liike ja lukuisat muut järjestöt rummuttivat niitä etuja, joita ne uskottelivat jäsenyyden tuovan mukanaan. Suomalaisille luvattiin kaikkea mahdollista hyvää. Haittoja ei tuotu esiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Äärimmäisen voimakkaana jäsenyyden ajajana esiintyi media. Yle, Mtv3, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti ja useat muut suuret tiedotusvälineet unohtivat journalismin perussäännöt ja asettuivat ennen näkemättömänä rintamana runnomaan jäsenyyttä.&nbsp; Se tehosi. Enemmistö uskoi ja äänesti kuten eliitti edellytti.</p><p>&nbsp;</p><p>Vastustajille ei paljon sanan sijaa annettu.&nbsp; Päinvastoin. Vain joku maakuntalehti oli kriittinen.</p><p>&nbsp;</p><p>Myöhemmin on kerrottu, että meistä&nbsp;johtavista vastustajista oli laadittu erityisiä vaientamis- ja jopa mustamaalaussuunnitelmia. Lieneekö totta? Jos on niin se oli pahempaa kuin nykyinen some-ajan sensuuri ja vihapuhe pahimmillaan. Eräät sen ajan toimijat&nbsp;ovat myöhemmin häpeilleet&nbsp;silloista journalismin alennustilaa.&nbsp;Anteeksipyyntöjä ei ole kuultu.</p><p>&nbsp;</p><p>Britit äänestivät kansanäänestyksessä 23.6.2016 eroamisesta Euroopan unionista. Enemmistö, 51,9%, äänesti eron puolesta.&nbsp;Unionissa pysymistä kannattai 48,1%. Niukka, mutta selvä tulos. Eropäivä 29.3.2019 lähenee. Se on erittäin suuri tapahtuma. EU murenee ensimmäisen kerran. Vaikutukset ovat mittavat. Suomellekin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikkialla, ei vähiten Suomessa, on ankarasti syytetty Brexit-äänestystä Britanniassa edeltänyttä keskustelua ja eron vaikutusarvioita. Kun britit äänestivät &quot;väärin&quot;, se perustui näiden väitteiden mukaan katteettomiin lupauksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Niin Suomen EU-liittymis- kuin Britannian eroamisasiaa koskeneiden kansanäänestysten tulokset perustuivat edesvastuuttomiin lupauksiin ja harhautuksiin. Tästä muistutin tiistaina 12.2.2019 eduskunnan keskustelussa, jossa eräät edustajat ankarasti syyttivät brexitiä ajaneita brittipoliitikkoja valheellisista lupauksista. Sama tehtiin Suomessa 1994.</p><p>&nbsp;</p><p>Olin EU-jäsenyyssopimusneuvotteluja johtaneen ministeriryhmän jäsen. Tiesin, mihin Suomi oli pyrkimässä. Olin Pohjoismaisen yhteistyön syventämisen kannalla. Vastustin EU-jäsenyyttä poliittisessa unionissa, jonka kehitys jo tuolloin kulki kohti vahvaa keskusjohtoisuutta ja itsenäisyytemme rapauttamista. Juuri näin on tapahtunut, vaikka kaikki eivät tätä tosiasiaa tunnusta.</p><p>&nbsp;</p><p>Olisi ollut enemmän kuin todennäköistä, että jos ensimmäisenä äänestänyt Suomi olisi päättänyt jäädä EU:n&nbsp;ulkopuolelle, myös Ruotsi olisi tehnyt niin. Norja ja Islanti jäivät itsenäisiksi.&nbsp; Jos olisimme tiivistäneet pohjoismaista yhteistyötä, olisimme muodostaneet vahvan alueen neuvotellessamme yhdessä etumme niin EU:n kuin USA:n, Venäjän, Kiinan ym kanssa. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli olisi taannut korkean sosiaaliturvan, esimerkillisen vanhustenhoidon, sivistyksen, turvallisuuden&nbsp;ja vahvan&nbsp;talous- ja työllisyyskehityksen. Nyt ne kaikki ovat murtuneet. Suomi on ahdingossa monin tavoin.</p><p>&nbsp;</p><p>Pohjoismainen yhteistyö olisi pitänyt meidät ulkopuolella niin sanotusta Moskevan vaikutuspiiristä, jota jotkut pelkäsivät ja&nbsp;josta vieläkin uhkakuvia näkevät.</p><p>&nbsp;</p><p>EU:iin liittymistä perusteltiin turvallisuuspolitiikalla. Se on erittäin tärkeä asia. EU oli ja on yhä kuitenkin turvallisuusyhteisö vain paperilla. Sillä ei ole eikä koskaan tulekaan olemaan uskottavaa sotilaallista voimaa. Meillä on vain kaksi vaihtoehtoa: onnistunut ulkopolitiikka ja oma uskottava puolustus tai liittyminen Natoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt EU on syvässä kriisissä. Brexit on sille paljon pahempi tappio kuin annetaan ymmärtää. Ranskan levottomuudet, Espanjan sisäinen kriisi, Italian lähenevä konkurssi ja eräät muut ongelmat ajavat unionia kasvaviin vaikeuksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteisvaluutta euroa on pidetty keinotekoisesti pystyssä jo kuusi ja puoli vuotta. Näin ei voi loputtomiin jatkua. Seuraava taantuma lähenee ja se laukaisee suuren padon. Muitakin tulvavaaroja on unionin ulko- ja sisäpuolella.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen tilanne unionissa ei todellakaan tule olemaan helppo.&nbsp; Eroaminen ei ole realistinen vaihtoehto. Joudumme siksi varautumaan EU:n kipeään hajoamiseen, joka nyt on alkanut Britannian osalta.</p><p>&nbsp;</p><p>Toivotaan ja rukoillaan parasta!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomessa pidettiin 16.10.1994 kansanäänestys liittymisestä Euroopan unioniin. Jäsenyyttä kannatti 56,9% ja vastusti 43,1%.  Äänestysaktiivisuus oli 74%.  Eduskunta hyväksyi jäsenyyssopimuksen perustuslakia väljästi tulkiten 18.11.1994 äänin 154-45, yksi tyhjä ja yksi poissa. Jäsenyys alkoi 1.1.1995.

 

Kansanäänestystä edelsi poikkeuksellisen kiivas vyörytys jäsenyyden puolesta. Kaikki suuret puolueet, presidentti, elinkeinoelämän järjestöt, ay-liike ja lukuisat muut järjestöt rummuttivat niitä etuja, joita ne uskottelivat jäsenyyden tuovan mukanaan. Suomalaisille luvattiin kaikkea mahdollista hyvää. Haittoja ei tuotu esiin.

 

Äärimmäisen voimakkaana jäsenyyden ajajana esiintyi media. Yle, Mtv3, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti ja useat muut suuret tiedotusvälineet unohtivat journalismin perussäännöt ja asettuivat ennen näkemättömänä rintamana runnomaan jäsenyyttä.  Se tehosi. Enemmistö uskoi ja äänesti kuten eliitti edellytti.

 

Vastustajille ei paljon sanan sijaa annettu.  Päinvastoin. Vain joku maakuntalehti oli kriittinen.

 

Myöhemmin on kerrottu, että meistä johtavista vastustajista oli laadittu erityisiä vaientamis- ja jopa mustamaalaussuunnitelmia. Lieneekö totta? Jos on niin se oli pahempaa kuin nykyinen some-ajan sensuuri ja vihapuhe pahimmillaan. Eräät sen ajan toimijat ovat myöhemmin häpeilleet silloista journalismin alennustilaa. Anteeksipyyntöjä ei ole kuultu.

 

Britit äänestivät kansanäänestyksessä 23.6.2016 eroamisesta Euroopan unionista. Enemmistö, 51,9%, äänesti eron puolesta. Unionissa pysymistä kannattai 48,1%. Niukka, mutta selvä tulos. Eropäivä 29.3.2019 lähenee. Se on erittäin suuri tapahtuma. EU murenee ensimmäisen kerran. Vaikutukset ovat mittavat. Suomellekin.

 

Kaikkialla, ei vähiten Suomessa, on ankarasti syytetty Brexit-äänestystä Britanniassa edeltänyttä keskustelua ja eron vaikutusarvioita. Kun britit äänestivät "väärin", se perustui näiden väitteiden mukaan katteettomiin lupauksiin.

 

Niin Suomen EU-liittymis- kuin Britannian eroamisasiaa koskeneiden kansanäänestysten tulokset perustuivat edesvastuuttomiin lupauksiin ja harhautuksiin. Tästä muistutin tiistaina 12.2.2019 eduskunnan keskustelussa, jossa eräät edustajat ankarasti syyttivät brexitiä ajaneita brittipoliitikkoja valheellisista lupauksista. Sama tehtiin Suomessa 1994.

 

Olin EU-jäsenyyssopimusneuvotteluja johtaneen ministeriryhmän jäsen. Tiesin, mihin Suomi oli pyrkimässä. Olin Pohjoismaisen yhteistyön syventämisen kannalla. Vastustin EU-jäsenyyttä poliittisessa unionissa, jonka kehitys jo tuolloin kulki kohti vahvaa keskusjohtoisuutta ja itsenäisyytemme rapauttamista. Juuri näin on tapahtunut, vaikka kaikki eivät tätä tosiasiaa tunnusta.

 

Olisi ollut enemmän kuin todennäköistä, että jos ensimmäisenä äänestänyt Suomi olisi päättänyt jäädä EU:n ulkopuolelle, myös Ruotsi olisi tehnyt niin. Norja ja Islanti jäivät itsenäisiksi.  Jos olisimme tiivistäneet pohjoismaista yhteistyötä, olisimme muodostaneet vahvan alueen neuvotellessamme yhdessä etumme niin EU:n kuin USA:n, Venäjän, Kiinan ym kanssa. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli olisi taannut korkean sosiaaliturvan, esimerkillisen vanhustenhoidon, sivistyksen, turvallisuuden ja vahvan talous- ja työllisyyskehityksen. Nyt ne kaikki ovat murtuneet. Suomi on ahdingossa monin tavoin.

 

Pohjoismainen yhteistyö olisi pitänyt meidät ulkopuolella niin sanotusta Moskevan vaikutuspiiristä, jota jotkut pelkäsivät ja josta vieläkin uhkakuvia näkevät.

 

EU:iin liittymistä perusteltiin turvallisuuspolitiikalla. Se on erittäin tärkeä asia. EU oli ja on yhä kuitenkin turvallisuusyhteisö vain paperilla. Sillä ei ole eikä koskaan tulekaan olemaan uskottavaa sotilaallista voimaa. Meillä on vain kaksi vaihtoehtoa: onnistunut ulkopolitiikka ja oma uskottava puolustus tai liittyminen Natoon.

 

Nyt EU on syvässä kriisissä. Brexit on sille paljon pahempi tappio kuin annetaan ymmärtää. Ranskan levottomuudet, Espanjan sisäinen kriisi, Italian lähenevä konkurssi ja eräät muut ongelmat ajavat unionia kasvaviin vaikeuksiin.

 

Yhteisvaluutta euroa on pidetty keinotekoisesti pystyssä jo kuusi ja puoli vuotta. Näin ei voi loputtomiin jatkua. Seuraava taantuma lähenee ja se laukaisee suuren padon. Muitakin tulvavaaroja on unionin ulko- ja sisäpuolella.

 

Suomen tilanne unionissa ei todellakaan tule olemaan helppo.  Eroaminen ei ole realistinen vaihtoehto. Joudumme siksi varautumaan EU:n kipeään hajoamiseen, joka nyt on alkanut Britannian osalta.

 

Toivotaan ja rukoillaan parasta!

 

 

 

 

 

  

]]>
37 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269597-suomi-eu-brexit-kansanaanestykset-media#comments Brexit EU Kansanäänestys Wed, 13 Feb 2019 17:56:46 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269597-suomi-eu-brexit-kansanaanestykset-media
Pietikäinen: Eläinkuljetuksista on luovuttava http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269510-pietikainen-elainkuljetuksista-on-luovuttava <p>Vuosittain miljoonia eläimiä kuljetetaan EU:n alueella sekä EU-maiden ja kolmansien maiden välillä. Useat raportit ovat paljastaneet törkeitä laiminlyöntejä lainsäädännön noudattamisessa, julmaa eläinten kohtelua sekä sopimattomia kuljetusolosuhteita.</p><p>Elävien eläinten kuljetukset, erityisesti pitkillä matkoilla, ovat suuri riski eläinten hyvinvoinnille. Eläimet stressaantuvat pakkaamisen ja purkamisen aikana, ja voivat joutua kärsimään nälästä, janosta, uupumuksesta sekä tilan- ja levonpuutteesta matkan aikana. Eläinkuljetukset aiheuttavat myös vakavan riskin ihmisten ja eläinten terveydelle.</p><p>&rdquo;Tuotantoeläinten kuljetukset lisääntyvät niin pituudeltaan kuin määrältäänkin. Vuosina 2014-2016 eläinten vienti EU:sta kaksinkertaistui ja määrä jatkaa kasvuaan. Vaikka EU-direktiivi vaatii valvomaan kuljetuksia määränpäähän saakka, todellisuudessa 70 % kuljetuksista ei täytä vaatimuksia. Komissio ei siis valvo, tee kyselyitä, eikä reagoi ongelmiin riittävästi&rdquo;, Euroopan parlamentin eläinten hyvinvointiryhmän puheenjohtaja, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen toteaa.</p><p>Vuonna 2016 aloitettu pitkien eläinkuljetusten lopettamista vaativa #StopTheTrucks-kampanja keräsi yli miljoona allekirjoitusta. Vuoden 2018 alussa Pietikäinen vaati yli 200 muun mepin kanssa erikoisvaliokunnan perustamisesta tutkimaan eläinkuljetuksia, mutta parlamentin ryhmien puheenjohtajien kokous päätti ehdottaa toimeenpanoraporttia.</p><p>Maatalousvaliokunnan (AGRI) hyväksymässä luonnosraportissa vaaditaan jäsenmaita</p><ul><li>parantamaan toimeenpanoa ja lisäämään tarkastuksia;</li><li>perumaan toimiluvat ja kuljetusluvat toimijoilta, jotka eivät täytä vaatimuksia ja</li><li>asettamaan syytteeseen kuljettajat, jotka toistuvasti rikkovat määräyksiä.</li></ul><p>Komissiota vaaditaan varmistamaan toimeenpano sekä</p><ul><li> päivittämään säännöt;</li><li> tekemään listan toimijoista, jotka toistuvasti ja vakavasti rikkovat säädöksiä;</li><li> yhtenäistämään tiedonkeruun ja ajoneuvojen hyväksyntäprosessin:</li><li> määrittelemään eläinten kuljetuskelpoisuuden ja kehittämään käytännön ohjeet sen &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; arviointiin sekä</li><li> ryhtymään oikeustoimiin ja määräämään seuraamuksia jäsenmaille, jotka eivät noudata &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; lainsäädäntöä.</li></ul><p>&rdquo;Monet ehdottamani tarkastukset otettiin raportissa huomioon, kuten liikkuvien teurastamoiden mahdollisuuksien lisääminen, siirtyminen lihan kuljettamiseen elävien eläinten sijaan sekä TRACES-kuljetustietojärjestelmän tietojen julkaiseminen&rdquo; Pietikäinen kertoo.</p><p>Euroopan parlamentti äänestää eläinkuljetusten <a href="http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+REPORT+A8-2019-0057+0+DOC+XML+V0//FI&amp;language=FI">toimeenpanoraportista </a>torstaina 14.2. Pietikäinen on ollut aktiivisesti mukana valmistelemassa raporttia toimiessaan Euroopan kansanpuolueen (EPP) pääneuvottelijana Ympäristö- ja kansanterveysvaliokunnan lausunnon valmistelussa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lisätietoja:</strong><br />Sirpa Pietikäinen<br /><a href="mailto:sirpa.pietikainen@ep.europa.eu">sirpa.pietikainen@ep.europa.eu</a><br />+358 504 666 222</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuosittain miljoonia eläimiä kuljetetaan EU:n alueella sekä EU-maiden ja kolmansien maiden välillä. Useat raportit ovat paljastaneet törkeitä laiminlyöntejä lainsäädännön noudattamisessa, julmaa eläinten kohtelua sekä sopimattomia kuljetusolosuhteita.

Elävien eläinten kuljetukset, erityisesti pitkillä matkoilla, ovat suuri riski eläinten hyvinvoinnille. Eläimet stressaantuvat pakkaamisen ja purkamisen aikana, ja voivat joutua kärsimään nälästä, janosta, uupumuksesta sekä tilan- ja levonpuutteesta matkan aikana. Eläinkuljetukset aiheuttavat myös vakavan riskin ihmisten ja eläinten terveydelle.

”Tuotantoeläinten kuljetukset lisääntyvät niin pituudeltaan kuin määrältäänkin. Vuosina 2014-2016 eläinten vienti EU:sta kaksinkertaistui ja määrä jatkaa kasvuaan. Vaikka EU-direktiivi vaatii valvomaan kuljetuksia määränpäähän saakka, todellisuudessa 70 % kuljetuksista ei täytä vaatimuksia. Komissio ei siis valvo, tee kyselyitä, eikä reagoi ongelmiin riittävästi”, Euroopan parlamentin eläinten hyvinvointiryhmän puheenjohtaja, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen toteaa.

Vuonna 2016 aloitettu pitkien eläinkuljetusten lopettamista vaativa #StopTheTrucks-kampanja keräsi yli miljoona allekirjoitusta. Vuoden 2018 alussa Pietikäinen vaati yli 200 muun mepin kanssa erikoisvaliokunnan perustamisesta tutkimaan eläinkuljetuksia, mutta parlamentin ryhmien puheenjohtajien kokous päätti ehdottaa toimeenpanoraporttia.

Maatalousvaliokunnan (AGRI) hyväksymässä luonnosraportissa vaaditaan jäsenmaita

  • parantamaan toimeenpanoa ja lisäämään tarkastuksia;
  • perumaan toimiluvat ja kuljetusluvat toimijoilta, jotka eivät täytä vaatimuksia ja
  • asettamaan syytteeseen kuljettajat, jotka toistuvasti rikkovat määräyksiä.

Komissiota vaaditaan varmistamaan toimeenpano sekä

  •  päivittämään säännöt;
  •  tekemään listan toimijoista, jotka toistuvasti ja vakavasti rikkovat säädöksiä;
  •  yhtenäistämään tiedonkeruun ja ajoneuvojen hyväksyntäprosessin:
  •  määrittelemään eläinten kuljetuskelpoisuuden ja kehittämään käytännön ohjeet sen                 arviointiin sekä
  •  ryhtymään oikeustoimiin ja määräämään seuraamuksia jäsenmaille, jotka eivät noudata             lainsäädäntöä.

”Monet ehdottamani tarkastukset otettiin raportissa huomioon, kuten liikkuvien teurastamoiden mahdollisuuksien lisääminen, siirtyminen lihan kuljettamiseen elävien eläinten sijaan sekä TRACES-kuljetustietojärjestelmän tietojen julkaiseminen” Pietikäinen kertoo.

Euroopan parlamentti äänestää eläinkuljetusten toimeenpanoraportista torstaina 14.2. Pietikäinen on ollut aktiivisesti mukana valmistelemassa raporttia toimiessaan Euroopan kansanpuolueen (EPP) pääneuvottelijana Ympäristö- ja kansanterveysvaliokunnan lausunnon valmistelussa.

 

Lisätietoja:
Sirpa Pietikäinen
sirpa.pietikainen@ep.europa.eu
+358 504 666 222

]]>
10 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269510-pietikainen-elainkuljetuksista-on-luovuttava#comments Eläinkuljetus EU Tue, 12 Feb 2019 09:37:04 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269510-pietikainen-elainkuljetuksista-on-luovuttava
Porkkanaa vai keppiä maatalouteen? http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269293-porkkanaa-vai-keppia-maatalouteen <p>OP-ryhmän entinen pääjohtaja, selvitysmies Reijo Karhinen julkaisi eilen ansiokkaan raportin, jossa käsitellään maataloustuotannon kannattavuutta monipuolisesti. Karhisen pääviesti: &rdquo;maatalous on myös tulevaisuuden elinkeino&rdquo;, on itsestään selvä, mutta kannattavuusongelmien puristuksissa tarvitsee vahvistusta ja konkreettisia esityksiä tilanteen parantamiseksi. Jo tarve tällaisen selvityksen tekemiseen kertoo olennaisen maatalouden tilasta Suomessa. Selvityksessä myös vakuutetaan, että perusteellisin uudistuksin on mahdollista saavuttaa 500 miljoonan euron lisäys maatalouden yrittäjätuloon. Ovatko kaikki osapuolet valmiita tähän?</p><p>Ongelmat ovat syvällä historiassa ja asenteissa. Tähän astisia korjaavia toimia Karhinen kuvaa hienosäädöksi. Maatalousministeri Lepän johdolla tehdyt konkreettiset toimet elintarvikemarkkinalain ja alkuperämerkintöjen myötä ovat olleet uusi entistä vahvempi alku maatalouden kannattavuuden puolesta. Karhisen ajatus maatilojen yrittäjämäisen otteen ja taloudellisen tuloksen vahventamisesta ovat kannatettavia. Tilatasolla tuottajat tekevät pitkää päivää ja laadukasta työtä tilojen koosta huolimatta, joten itse etsisin vaihtoehtoja tukileikkausrajaksi ehdotetun 20 000 euron alarajan sijaan. &nbsp;</p><p>Maatalouspolitiikan suuntaviivat tulevat EU:sta, mutta niiden tulkinta ja käytäntöön vieminen hoidetaan kotimaassa. Suomen strategia on ollut turvata mahdollisimman suuret tuet tuottajalle vaikuttamalla tukiehtoihin Suomelle edullisella tavalla ja myös noudattamalla sääntöjä tarkasti. Edunvalvonnan lujaa linjaa pitää ehdottomasti jatkaa, koska tuotanto-olosuhteemme muuhun Eurooppaan nähden ovat sää- ja luonnonolosuhteiden takia heikoimmat.</p><p>Sen sijaan on pohdittava tarkemmin, mikä on hallinnollisesti tiukan linjan noudattamisen kustannus yrittäjätulon näkökulmasta? Voiko olla niin, että tiukasti tulkitut säännöt näkyvät tilatasolla heikkona kannattavuutena? Voisiko maatalouden budjetoinnissa ottaa huomioon, että kaikkea tukea EU:sta ei lopulta kotiutetakaan? Olen sitä mieltä, että yhä enemmän on keskityttävä siihen, mitä tuottaja saa omasta yritystoiminnastaan. Valvontoja ja sääntöjä tarvitaan, mutta sitäkin enemmän tarvitaan kannusteita, tuloksia ja tuloja. Panostuksista tilojen kilpailukykyyn ja innovaatioihin on palkittava porkkanalla.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tuotantokeskeisyydestä tuloskeskeisyyteen&nbsp;</strong></p><p>Yksi Karhisen raportin keskeisistä viesteistä on siirtyminen tuotantokeskeisyydestä tuloskeskeisyyteen, mitä tavoitetta ilolla tervehdin. Näennäisviljelystä on päästävä eroon. Tukipolitiikassa tähän suuntaan ollaan menossa, jos katsoo EU:n komission ehdotusta yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta. Aikaisempaa enemmän tullaan kiinnittämään huomioita maataloustuotannon tulosten mittaamiseen eri indikaattorein.&nbsp;</p><p>Olin tällä viikolla mukana järjestämässä aiheesta &rdquo;More Action, More Aid&rdquo; nimeä kantanutta seminaaria, jossa asiantuntijat eri puolelta Eurooppaa pohtivat, miten näitä tuloksia voidaan käytännössä mitata. On tärkeä pitää mielessä, että lainsäädäntöön tällaiset indikaattorit tulee kirjata selkeästi, jotta pelisäännöt ovat niin viljelijälle kuin hallinnolle selvät. Vain näin voidaan luoda tehokkaita kannustimia myös kotimaassa.&nbsp;</p><p>Karhisen havainto elintarvikeketjusta osuu oikeaan: elintarvikemarkkinalaki auttaa vain osaltaan, kun kauppa on niin keskittynyt. Kilpailuviranomaisten toiminnassa EU:stakin voidaan ottaa välillä myös oppia, sillä esimerkiksi kilpailukomissaari Margrethe Vestagerin ote digitaalialan jättiläisiä, Applea ja Googlea kohtaan, on ollut esimerkillisen tiukka. Muistettava on myös tänä keväänä voimaan astuva epäreiluja kauppatapoja ehkäisevä direktiivi, joka varmistaa tuottajan suojan ruokaketjussa pitkällä aikavälillä ja myös elintarvikkeiden viennissä EU:n sisällä.</p><p>Ruokaketjun toimijoiden sisäinen ilmapiiri vaatii parannusta, minkä sain huomata myös itse toimiessani kyseisen direktiivin neuvottelijana. Karhisen sanoin: ruokaketju ilman kannattavaa alkutuotantoa ei toimi. Ruokaketjun toimijat on sitoutettava yhteiselle asialle. Yhtenä kimmokkeena tähän on elintarvikevienti, jossa kaikilla osapuolilla on yhteinen tavoite.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> OP-ryhmän entinen pääjohtaja, selvitysmies Reijo Karhinen julkaisi eilen ansiokkaan raportin, jossa käsitellään maataloustuotannon kannattavuutta monipuolisesti. Karhisen pääviesti: ”maatalous on myös tulevaisuuden elinkeino”, on itsestään selvä, mutta kannattavuusongelmien puristuksissa tarvitsee vahvistusta ja konkreettisia esityksiä tilanteen parantamiseksi. Jo tarve tällaisen selvityksen tekemiseen kertoo olennaisen maatalouden tilasta Suomessa. Selvityksessä myös vakuutetaan, että perusteellisin uudistuksin on mahdollista saavuttaa 500 miljoonan euron lisäys maatalouden yrittäjätuloon. Ovatko kaikki osapuolet valmiita tähän?

Ongelmat ovat syvällä historiassa ja asenteissa. Tähän astisia korjaavia toimia Karhinen kuvaa hienosäädöksi. Maatalousministeri Lepän johdolla tehdyt konkreettiset toimet elintarvikemarkkinalain ja alkuperämerkintöjen myötä ovat olleet uusi entistä vahvempi alku maatalouden kannattavuuden puolesta. Karhisen ajatus maatilojen yrittäjämäisen otteen ja taloudellisen tuloksen vahventamisesta ovat kannatettavia. Tilatasolla tuottajat tekevät pitkää päivää ja laadukasta työtä tilojen koosta huolimatta, joten itse etsisin vaihtoehtoja tukileikkausrajaksi ehdotetun 20 000 euron alarajan sijaan.  

Maatalouspolitiikan suuntaviivat tulevat EU:sta, mutta niiden tulkinta ja käytäntöön vieminen hoidetaan kotimaassa. Suomen strategia on ollut turvata mahdollisimman suuret tuet tuottajalle vaikuttamalla tukiehtoihin Suomelle edullisella tavalla ja myös noudattamalla sääntöjä tarkasti. Edunvalvonnan lujaa linjaa pitää ehdottomasti jatkaa, koska tuotanto-olosuhteemme muuhun Eurooppaan nähden ovat sää- ja luonnonolosuhteiden takia heikoimmat.

Sen sijaan on pohdittava tarkemmin, mikä on hallinnollisesti tiukan linjan noudattamisen kustannus yrittäjätulon näkökulmasta? Voiko olla niin, että tiukasti tulkitut säännöt näkyvät tilatasolla heikkona kannattavuutena? Voisiko maatalouden budjetoinnissa ottaa huomioon, että kaikkea tukea EU:sta ei lopulta kotiutetakaan? Olen sitä mieltä, että yhä enemmän on keskityttävä siihen, mitä tuottaja saa omasta yritystoiminnastaan. Valvontoja ja sääntöjä tarvitaan, mutta sitäkin enemmän tarvitaan kannusteita, tuloksia ja tuloja. Panostuksista tilojen kilpailukykyyn ja innovaatioihin on palkittava porkkanalla. 

 

Tuotantokeskeisyydestä tuloskeskeisyyteen 

Yksi Karhisen raportin keskeisistä viesteistä on siirtyminen tuotantokeskeisyydestä tuloskeskeisyyteen, mitä tavoitetta ilolla tervehdin. Näennäisviljelystä on päästävä eroon. Tukipolitiikassa tähän suuntaan ollaan menossa, jos katsoo EU:n komission ehdotusta yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta. Aikaisempaa enemmän tullaan kiinnittämään huomioita maataloustuotannon tulosten mittaamiseen eri indikaattorein. 

Olin tällä viikolla mukana järjestämässä aiheesta ”More Action, More Aid” nimeä kantanutta seminaaria, jossa asiantuntijat eri puolelta Eurooppaa pohtivat, miten näitä tuloksia voidaan käytännössä mitata. On tärkeä pitää mielessä, että lainsäädäntöön tällaiset indikaattorit tulee kirjata selkeästi, jotta pelisäännöt ovat niin viljelijälle kuin hallinnolle selvät. Vain näin voidaan luoda tehokkaita kannustimia myös kotimaassa. 

Karhisen havainto elintarvikeketjusta osuu oikeaan: elintarvikemarkkinalaki auttaa vain osaltaan, kun kauppa on niin keskittynyt. Kilpailuviranomaisten toiminnassa EU:stakin voidaan ottaa välillä myös oppia, sillä esimerkiksi kilpailukomissaari Margrethe Vestagerin ote digitaalialan jättiläisiä, Applea ja Googlea kohtaan, on ollut esimerkillisen tiukka. Muistettava on myös tänä keväänä voimaan astuva epäreiluja kauppatapoja ehkäisevä direktiivi, joka varmistaa tuottajan suojan ruokaketjussa pitkällä aikavälillä ja myös elintarvikkeiden viennissä EU:n sisällä.

Ruokaketjun toimijoiden sisäinen ilmapiiri vaatii parannusta, minkä sain huomata myös itse toimiessani kyseisen direktiivin neuvottelijana. Karhisen sanoin: ruokaketju ilman kannattavaa alkutuotantoa ei toimi. Ruokaketjun toimijat on sitoutettava yhteiselle asialle. Yhtenä kimmokkeena tähän on elintarvikevienti, jossa kaikilla osapuolilla on yhteinen tavoite. 

]]>
23 http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269293-porkkanaa-vai-keppia-maatalouteen#comments Kotimaa EU Kannattavuus maatalous Reijo Karhinen Ruokaketju Fri, 08 Feb 2019 15:50:49 +0000 Elsi Katainen http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269293-porkkanaa-vai-keppia-maatalouteen
Kysytäänpä lupa Brysselin byrokraateilta! http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269105-kysytaanpa-lupa-brysselin-byrokraateilta <p>&nbsp;</p><p>Eduskunta käsittelee jatkuvasti hallituksen&nbsp;lakiesityksiä, joilla on eri tasoisia siteitä Euroopan unionin lainsäädäntöön. Esityksiä valmistellessaan ministeriöt selvittävät, voiko eduskunta päättää niinkuin Suomen ja suomalaisten etu vaatisi tai meille olisi hyvä.</p><p>&nbsp;</p><p>EU on kietoutunut lähes kaikkeen. Se ei ole enää vain talousyhteisö, vaan myös poliittinen liitto ja vallankäyttäjä. Komission virkamiesarmeija tutkii jäsenmaiden päätöksiä ja ampuu, jos aihetta ilmenee. Ja usein sitä ilmenee.</p><p>&nbsp;</p><p>Onneksi EU:n byrokratia on niin massiivinen, että sen jäsenmailleen antamat sanktiot viipyvät todella pitkään. Ensin käydään keskusteluja ja tehdään selvityksiä. Sitten annetaan aikaa jäsenmaalle tehdä muutokset. Jos näin ei tapahdu, komissio pohtii ja lopulta vie jäsenmaan EU-tuomioistuimeen.&nbsp; Siellä käsittely vie aikaa. Vuosia kuluu. Lopulta saattaa tulla jokin päätös ja jopa tuomio, josta seuraa sanktiot.</p><p>&nbsp;</p><p>Eteläiset jäsenmaat vähät välittävät komission pelottelusta.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi on eri maa. Meillä luetaan tarkkaan, mitä EU-asetukset ja direktiivit ja jopa ohjeistukset sanovat. Rivien välitkin luetaan ja tulkitaan usein omaksi vahingoksemme. Ja jos on vähänkin aihetta epäilylle, pyydetään komission virkamiesten kanta. Itse ei uskalleta tehdä juuri mitään.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaksi hallinonalaa ovat erityisen tarkassa EU:n valvonnassa. Ne ovat kilpailu ja maatalous.</p><p>&nbsp;</p><p>Kilpailuun kuuluu mm. hankintalaki.&nbsp;Direktiivi sisältää siihen valtavasti yksityiskohtia. Vapaa kilpailu on unionin pyhintä ydintä. Monelta osin aivan järjetöntä näpertelyä.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksi käsittämätön esimerkki on&nbsp;maaseudun laajakaistahanke. Alueilla, joissa ei ole minkäänlaista kilpailua eikä yksityistä toimintaa, EU pitää kiinni jyrkistä valtiontukikieltosäädöksistään. Siksi nyt monia Suomen&nbsp;kuntia uhkaa jopa vararikko. Suomen hallitus ei uskalla tehdä viisaita ratkaisuja komission pelossa.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen on sote-uudistus, jonka sisällä tarkkaan etsien&nbsp;saattaa löytyä&nbsp;kiellettyä valtiontukea, kun maaseutualueille ainoana palveluja tarjoavalle maakunnan liikelaitokselle on tulossa&nbsp;konkurssisuoja. Riski kielletystä tuesta on toki olemassa, mutta se on vain sen tähden, että EU-säädökset ovat täysin järjettömiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Maatalouden osalta eduskunta on viime aikoina käsitellyt kriisilakeja. Osa niistä on notifioitu eli etukäteen hyväksytetty komissiossa. Vast&#39;ikään oli käsittelyssä yksi lakiesitys, jota Sdp:n kansanedustaja vaati alistettavaksi komission etukäteistarkistukseen ilman minkäänlaista perustetta. Hallituksen varovaisuus ei riitä demareille.</p><p>&nbsp;</p><p>Eduskunnan EU-intoisimmat kansanedustajat, joita on eniten Sdp:ssä ja Kokoomuksessa, mutta jonkin tasoisina löytyy kaikista muistakin eduskuntaryhmistä paitsi Perussuomalaisista, taistelevat Suomea, suomalaisia ja elinkeinoelämäämme vastaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikkea ei pidä kysyä Brysselin byrokraateilta, joita ei edes demokraattisesti valita.</p><p>&nbsp;</p><p>Tärkeintä on se, että torjumme EU:n liittovaltiokehityksen ja käännämme sen kohti itsenäisten valtioiden yhteistyörakennetta, joka hoitaa lähinnä vain kauppapolitiikkaa,&nbsp;eräitä ympäristöasioita&nbsp;sekä koulutusyhteistyötä, tutkimusta ja kehitystä. Näihin ei tarvita sellaista komissio- ja muuta hallintobyrokratiaa mikä&nbsp;nyt unionista löytyy.</p><p>&nbsp;</p><p>Usein vedotaan siihen, että nettomaksu EU:lle on&nbsp;vain noin 50 &euro;/suomalainen/v ja liioitellaan hyötyjä, mutta samalla unohdetaan sekä kotimainen EU-byrokratia että se haitta ja tappio, jota järjettömistä, meille sopimattomista&nbsp;säädöksistä joka päivä aiheutuu. Järki käyttöön!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Eduskunta käsittelee jatkuvasti hallituksen lakiesityksiä, joilla on eri tasoisia siteitä Euroopan unionin lainsäädäntöön. Esityksiä valmistellessaan ministeriöt selvittävät, voiko eduskunta päättää niinkuin Suomen ja suomalaisten etu vaatisi tai meille olisi hyvä.

 

EU on kietoutunut lähes kaikkeen. Se ei ole enää vain talousyhteisö, vaan myös poliittinen liitto ja vallankäyttäjä. Komission virkamiesarmeija tutkii jäsenmaiden päätöksiä ja ampuu, jos aihetta ilmenee. Ja usein sitä ilmenee.

 

Onneksi EU:n byrokratia on niin massiivinen, että sen jäsenmailleen antamat sanktiot viipyvät todella pitkään. Ensin käydään keskusteluja ja tehdään selvityksiä. Sitten annetaan aikaa jäsenmaalle tehdä muutokset. Jos näin ei tapahdu, komissio pohtii ja lopulta vie jäsenmaan EU-tuomioistuimeen.  Siellä käsittely vie aikaa. Vuosia kuluu. Lopulta saattaa tulla jokin päätös ja jopa tuomio, josta seuraa sanktiot.

 

Eteläiset jäsenmaat vähät välittävät komission pelottelusta.

 

Suomi on eri maa. Meillä luetaan tarkkaan, mitä EU-asetukset ja direktiivit ja jopa ohjeistukset sanovat. Rivien välitkin luetaan ja tulkitaan usein omaksi vahingoksemme. Ja jos on vähänkin aihetta epäilylle, pyydetään komission virkamiesten kanta. Itse ei uskalleta tehdä juuri mitään.

 

Kaksi hallinonalaa ovat erityisen tarkassa EU:n valvonnassa. Ne ovat kilpailu ja maatalous.

 

Kilpailuun kuuluu mm. hankintalaki. Direktiivi sisältää siihen valtavasti yksityiskohtia. Vapaa kilpailu on unionin pyhintä ydintä. Monelta osin aivan järjetöntä näpertelyä.

 

Yksi käsittämätön esimerkki on maaseudun laajakaistahanke. Alueilla, joissa ei ole minkäänlaista kilpailua eikä yksityistä toimintaa, EU pitää kiinni jyrkistä valtiontukikieltosäädöksistään. Siksi nyt monia Suomen kuntia uhkaa jopa vararikko. Suomen hallitus ei uskalla tehdä viisaita ratkaisuja komission pelossa.

 

Toinen on sote-uudistus, jonka sisällä tarkkaan etsien saattaa löytyä kiellettyä valtiontukea, kun maaseutualueille ainoana palveluja tarjoavalle maakunnan liikelaitokselle on tulossa konkurssisuoja. Riski kielletystä tuesta on toki olemassa, mutta se on vain sen tähden, että EU-säädökset ovat täysin järjettömiä.

 

Maatalouden osalta eduskunta on viime aikoina käsitellyt kriisilakeja. Osa niistä on notifioitu eli etukäteen hyväksytetty komissiossa. Vast'ikään oli käsittelyssä yksi lakiesitys, jota Sdp:n kansanedustaja vaati alistettavaksi komission etukäteistarkistukseen ilman minkäänlaista perustetta. Hallituksen varovaisuus ei riitä demareille.

 

Eduskunnan EU-intoisimmat kansanedustajat, joita on eniten Sdp:ssä ja Kokoomuksessa, mutta jonkin tasoisina löytyy kaikista muistakin eduskuntaryhmistä paitsi Perussuomalaisista, taistelevat Suomea, suomalaisia ja elinkeinoelämäämme vastaan. 

 

Kaikkea ei pidä kysyä Brysselin byrokraateilta, joita ei edes demokraattisesti valita.

 

Tärkeintä on se, että torjumme EU:n liittovaltiokehityksen ja käännämme sen kohti itsenäisten valtioiden yhteistyörakennetta, joka hoitaa lähinnä vain kauppapolitiikkaa, eräitä ympäristöasioita sekä koulutusyhteistyötä, tutkimusta ja kehitystä. Näihin ei tarvita sellaista komissio- ja muuta hallintobyrokratiaa mikä nyt unionista löytyy.

 

Usein vedotaan siihen, että nettomaksu EU:lle on vain noin 50 €/suomalainen/v ja liioitellaan hyötyjä, mutta samalla unohdetaan sekä kotimainen EU-byrokratia että se haitta ja tappio, jota järjettömistä, meille sopimattomista säädöksistä joka päivä aiheutuu. Järki käyttöön!

]]>
3 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269105-kysytaanpa-lupa-brysselin-byrokraateilta#comments Byrokratia EU kilpailu maatalous Tue, 05 Feb 2019 16:16:19 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269105-kysytaanpa-lupa-brysselin-byrokraateilta
Oikeiston riidellessä vasemmisto voi päättää EU:n tulevaisuuden http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268503-oikeiston-riidellessa-vasemmisto-voi-paattaa-eun-tulevaisuuden <p>Suomessa Brexit nähdään osoituksena oikeistopopulismin vaaroista, myös vasemmiston parissa. Suomen vasemmistossa ajatellaan, että mitään vastaavaa sekoilua ei olisi tapahtunut mikäli Jeremy Corbyn olisi ollut vallassa. Briteissäkin jotkut tuntuvat toivovan, että Labourin voitettua vaalit Corbyn peruisi Brexitin. Mutta Corbyn kannattaa EU-eroa, ja tämä hänen näkemyksensä todennäköisesti myös sinetöi Brexitin, <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219099-uskon-brexitiin-vasta-kun-se-tapahtuu">jonka toteutumista epäilin</a> vielä kaksi ja puoli vuotta sitten. Corbyn ei myöskään välttämättä kuvittele, että hän voisi neuvotella paremman sopimuksen kuin Theresa May. Hän ei äänestänyt Mayn neuvottelemaa sopimusta vastaan, koska uskoo että voisi neuvotella paremman, vaan koska hän haluaa päästä valtaan Vastuutonta? Ilman muuta, mutta pyrkimys päästä valtaan on ikäänkuin edustuksellisen politiikan pointti.</p><p>Suomen vasemmisto tuntuu nopeasti unohtaneen Esko Seppäsen ja Esko-Juhani Tennilän, vaikka nämä olivat vasemmistoliiton suosituimpien poliitikkojen joukossa vielä 10 vuotta sitten. Molemmat profiloituivat EU-kriitikkoina. Vasemmistoliitossa ei kukaan tietenkään kannata nykymallista EU:a, mutta jakolinja menee sen suhteen etsitäänkö ratkaisuja ongelmiin kansallisvaltio-viitekehyksestä, vai tiiviimmästä kansainvälisestä integraatiosta ja EU:n uudistamisesta. Seppäsen ja Tennilän vastakohta tässä suhteessa on ollut Heikki Patomäki, joka on jo yli 20 vuoden ajan ajanut johdonmukaisesti syvempää kansainvälistä integraatiota, joskaan ei välttämättä EU:n viitekehyksessä. Patomäen kannatus ei kuitenkaan ole riittänyt eduskuntaan, ja vuonna 2016 <a href="https://patomaki.fi/2016/03/vasemmiston-tulevaisuudesta-ja-tulevaisuudestani-vasemmistoliitossa/">hän vetäytyi aktiivisesta toiminnasta vasemmistoliitossa</a>.</p><p>Kummalle puolelle jakolinjaa asettuu vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson? Andersson on itse sanonut, että häneen on vaikuttanut autonomiliike, joka on edustanut vasemmistoliiton sisällä jyrkintä nationalismin vastaisuutta 1). Toisaalta Andersson on pragmaattinen poliitikko, jonka tärkeimpiä päämääriä on ollut vasemmistoliiton sisäisten jakolinjojen häivyttäminen. Hän tulee varmasti viimeiseen asti välttämään kannanottoja, jotka luovat vastakkainasetteluja puolueen sisällä.</p><p>Euroopan vasemmiston kaksi linjaa</p><p>Euroopan mittakaavassa Jeremy Corbyn edustaa seppäsläisyyttä, ja patomäkiläisyyttä edustaa Kreikan entinen valtiovarainministeri Giánis Varoufákis. Potkujensa jälkeen Varoufákis perusti demokraattista EU-uudistusta vaativan DiEM25-liikkeen, <a href="https://patomaki.fi/2016/02/diem25-tulevaisuuden-airut/">jota myös Patomäki on tukenut</a>. Varoufákis ei koskaan ajanut Kreikan eroa EU:sta. Hän sai potkut esitettyään eräänlaista kreikkalaista rinnakkaisvaluuttaa eurolle, mutta tämäkin oli lähinnä painostuskeino Kreikan velkojien troikkaa vastaan. Varoufákisin päämäärä on koko ajan ollut keynesiläinen euroalue, jossa euroalueen sisäisen vaihdon ali- ja ylijäämät kompensoidaan pääomia siirtämällä. Varoufákisin mielestä tämä ei edellytä EU:n perussopimusten uudelleenneuvottelua, mutta kyse olisi merkittävästä integraation syventämisestä. Vaikka Varoufákis on ilmaissut tukensa Corbynille, heidän strategiansa ovat täysin päinvastaisia.</p><p>Diem25 ei kuitenkaan ole onnistunut voittamaan taakseen yhtäkään Euroopan vasemmistopuoluetta. Ainoat merkittävät sitä tukeeneet puolueet ovat Tanskan vihreät ja Tšekkien iso piraattipuolue. Voi olla, että Suomessakin EU-myönteiset sosialistit päätyvät äänestämään ennemmin vihreiden vasemmistosiipeä kuin EU-kysymyksen suhteen jakaantunutta vasemmistoliittoa.</p><p>Vasemmiston uhkakuvat ja niiden muutos</p><p>Historiallisesti Suomen vasemmisto on ollut kansallismielisempää kuin oikeisto. Vuonna 1918 ja vuosina 1941-1944 Suomen oikeisto luovutti Saksalle päätösvallan ulkomaankaupasta. Sodan jälkeen Suomen vasemmisto vastusti EU:n edeltäjään EEC-järjestöön liittymistä, koska tämä olisi merkinnyt luopumista puolueettomuuspolitiikasta. YYA-sopimusta kannatettiin, mutta se ei puuttunut suvereniteettiin läheskään yhtä paljon kuin EEC olisi puuttunut. Tämä historia selittää, miksi Seppäsen linja on ollut vasemmistoliitossa huomattavasti suositumpi kuin Patomäen.</p><p>Vielä EU-kansanäänestyksen aikaan vuonna 1994 Ei EU:lle -kampanja oli pääosin vasemmistovetoinen. Sittemmin EU-kritiikistä on Suomessa tullut lähes oikeiston monopoli. Nähdäkseni siksi, että vuonna 2019 uhkakuvat ovat erilaisia kuin vuonna 1994.</p><p>Vuonna 1994 kylmä sota oli vielä hyvin muistissa, suurvaltapolitiikka ja ydinsodan uhka pelottivat. Lisäksi pelotti talouspoliittisen määräysvallan ja kotimaisen maataloustuotannon katoaminen. Nykyään huolestuttaa eniten ilmastonmuutos, ja sen lieveilmiöt kuten pakolaiskriisi 2). On vaikeaa kuvitella, että esimerkiksi ilmastokriisiin voisi mitekään vaikuttaa toimimalla vain kansallisvaltion viitekehyksessä.</p><p>Kansallisvaltioiden välinen kilpailu investoinneista johtaa pahimmillaan verojen, palkkojen ja ympäristön rapautumiseen. Iso-Britannia on tarpeksi iso asettaakseen ehtoja myös kahdenvälisillä sopimuksilla, mutta Suomella tuskin on tällaiseen mahdollisuuksia.</p><p>EU:n perusongelmat eivät ole 25 vuodessa muuttuneet mihinkään, se on edelleen rakennettu hyödyttämään enemmän suuryrityksiä kuin työntekijöitä. Erityisesti rahaliiton säännöt asettavat tiukat viitekehyksen siihen osallistuvien maiden talouspolitiikalle. Nämä ovat myös syyt Corbynin EU-vastaisuuden takana, nykyiset EU:n kilpailulait eivät välttämättä edes mahdollista Corbynin kaavailemaa junaverkoston ja useamman teollisuudenalan ottamista takaisin valtiolle 3).</p><p>Luonnollisesti EU:n ongelmat voi ratkaista myös hajoittamalla EU, ja luomalla uudet kansainväliset rakenteet täysin alusta. Tämän projektin ilmeinen ongelma on, ettei EU:n hajottaminen äänestämällä ehkä koskaan onnistu ilman oikeistopopulisteja jotka eivät halua mitään muuta tilalle.</p><p>Toistaiseksi EU ei ole ollut kovin kiinnostunut sopimisesta verojen ja työehtojen minimitasosta, se on päinvastoin keskittynyt rajoittamaan valtioiden keinovalikoimaa talouden säännöstelyyn. Vasemmiston EU-linjauksen avainkysymys onkin se, voiko EU:n koneistoa käyttää sen alkuperäistä tarkoitusta vastaan. Varoufákis uskoo että tämä on mahdollista, Corbyn ei.</p><p>Oikeiston hajaannus on vasemmiston mahdollisuus</p><p>EU-kysymys tulee hallitsemaan jäsenmaiden politiikkaa vielä vuosien ajan. Lähtökohtaisesti tämä on myrkkyä vasemmistolle, koska vasemmistolle ei ole luontevaa kannattaa sen enempää nationalismia, kuin nykymallista EU:ta. Toisaalta oikeisto on kysymyksessä vielä pahemmin hajallaan. Briteissä konservatiivipuolue on käytännössä hajonnut kahtia, Suomessa oikeiston kovimmat EU-kriitikot ovat siirtyneet keskustasta ja kokoomuksesta perussuomalaisiin.</p><p>Osittain oikeiston hajaannus noudattaa vanhaa liberaalit ja konservatiivit -kahtiajakoa. Pääsääntöisesti konservatiivit haluavat palata kansallisvaltioihin ja liberaalit syventää integraatiota. Toisaalta jyrkimmät ääriliberaalit vastustavat kaikkea vapaakauppaa syvempää integraatiota, ja osa äärioikeistosta haluaa korvata kansalliset identiteetit &rdquo;eurooppalaisella&rdquo;, &rdquo;valkoisella&rdquo; tai &rdquo;kristityllä&rdquo; identiteetillä. EU-kysymys on siis myös vetänyt oikeiston perinteisiä jakolinjoja uusiksi.</p><p>Vasemmisto on siis keskustelussa altavastaajana, mutta samalla siitä voi tulla Euroopan tulevaisuuden kuninkaantekijä, koska tulevaisuudessa kumpikaan oikeiston suuntauksista ei voi hallita yksin. Koska oikeiston EU-vastaiset ja EU-myönteiset linjat kykenevät yhä vähemmän yhteistyöhön, molempien on valtaan päästäkseen etsittävä liittolaisia vasemmistosta. Tällöin vasemmisto voi asettaa yhteistyölle omat ehtonsa, ja tulla kuninkaantekijäksi.</p><p>Suomen historia tarjoaa esimerkkejä siitä, kuinka vasemmisto on onnistunut käyttämään oikeiston sisäistä hajaannusta hyväkseen. Esimerkkeinä tästä Mannerheimin hämmästyttävä syrjäyttäminen liberaalien ja sosiaalidemokraattien yhteistyöllä vuonna 1919, ja saman koalition junailema Svinhufvudin syrjäyttäminen 1937. Ensimmäinen peliliike oli tärkeä, koska se mahdollisti Suomen säilymisen parlamentaarisena demokratiana. Kirjoitin kaksi vuotta sitten tarkemmin <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221968-poliittinen-kolmen-kappaleen-ongelma">sosialistien, liberaalien ja konservatiivien kolmen kappaleen dynamiikasta Suomen historiassa</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Voiko vasemmisto valita yhtenäisen linjan?</p><p><br />EU-politiikassa vasemmisto voi liittoutua oikeiston EU-federalistien kanssa, ja asettaa yhteistyön ehdoksi sosialistisen, tai ainakin sosiaalisemman Euroopan yhteisön. Tai sitten vasemmisto voi liittoutua oikeistopopulistien kanssa, ja mahdollistaa työpaikkoja ja ympäristöä tukevan protektionistisen kansallisen politiikan. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu Suomessa kaukaiselta, mutta Kreikkaa hallitsi vuodesta 2015 toissa lauantaihin asti Kreikan vasemmistoliiton Syrizan, ja Kreikan persujen eli ANEL-puolueen koalitio.</p><p>Vasemmiston on mahdollista toimia kuninkaantekijänä vain jos se pystyy toimimaan yhtenäisesti Euroopan laajuisesti. Tämä on hankalaa, koska Euroopan vasemmistopuolueilla ei ole ollut unioniin yhteistä kantaa. Portugal, Espanja ja Kreikka olivat vielä 1970-luvulla diktatuureja, ja siellä kansallisvaltiota ei koeta EU-yhteistyötä demokraattisemmaksi vaihtoehdoksi, päinvastoin. Pohjoismaiden vasemmistopuolueet ovat taas olleet EU-skeptisiä, mihin ovat vaikuttaneet esimerkiksi Norjan ja Tanskan natsimiehityksen historia ja Ruotsissa ja Suomessa pyrkimys puolueettomuuspolitiikkaan. Näiden ristiriitojen vuoksi pohjoismaiden vasemmistopuolueet perustivat EU-parlamenttiin oman Nordic Green Left (NGL)-ryhmän, joka tosin käytännössä toimii osana Euroopan yhtenäisen vasemmiston GUE:n parlamenttiryhmää.</p><p>Kumpi linja vasemmiston pitäisi valita? Historiallisesti marxilaisuus ajaa valtiokoneiston käyttämistä kapitalismin rajoittamiseksi, ja kansainväliset instituutiot tarjovat tähän periaatteessa huomattavasti tehokkaammat välineet kuin kansallisvaltio. Euroopan sosialistinen liittovaltio olisi marxilaisille loogisin päämäärä, ja varmaankin myös edellytys esimerkiksi ilmastokriisin ratkaisemiseen valtiollisessa viitekehyksessä.</p><p>Mutta on vaikeaa sanoa kuinka realistista tämän päämäärän edistäminen on yhteistyössä yhä epäsuositumpien oikeiston eurooppamielisten kanssa. Suomessa tällä strategialla tuskin voitetaan vaaleja, minkä Patomäki on saanut kokea omakohtaisesti. Mikäli Brexit toteutuu, Suomen osuus EU-jäsenmaksuista kasvaa entisestään, unionista tulee yhä epäsuositumpi ja vasemmistoliitto tulee olemaan EU:n pitkän tähtäimen tulevaisuutta käsittelevissä kannanotoissaan entistä varovaisempi. Tällöin poliittinen aloite siirtyy entistä enemmän keskenään riitelevälle oikeistolle, ja vasemmiston painoarvo heikkenee.</p><p>&nbsp;</p><p>Antti Rautiainen</p><p>1) Kts. Monti &amp; Purokuru, Suoraa toimintaa! Autonomiset liikkeet Suomessa 1986-2017 s. 258.</p><p>&nbsp;</p><p>2) Kuinka suuri osa pakolaiskriisistä on ilmastonmuutoksen aiheuttamaa? Syyrian sodan ja ilmastokriisin yhteys on tällä hetkellä kuuma kiista tiedeyhteisössä, esim.</p><p><a href="http://theconversation.com/is-syria-really-a-climate-war-we-examined-the-links-between-drought-migration-and-conflict-80110">http://theconversation.com/is-syria-really-a-climate-war-we-examined-the-links-between-drought-migration-and-conflict-80110</a></p><p>mihinkään konsensukseen ei välttämättä päädytä koskaan, koska kaikilla sodilla on aina useampia syitä.</p><p>3) Corbynin näkemys: <a href="https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/21/jeremy-corbyn-labour-policy-leaving-eu">https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/21/jeremy-corbyn-labour-policy-leaving-eu</a>. Toisaalta, nämä suunnitelmat saattavat olla myös ristiriidassa WTO-säädösten kanssa: <a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/dec/27/four-reasons-jeremy-corbyn-wrong-eu-state-aid">https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/dec/27/four-reasons-jeremy-corbyn-wrong-eu-state-aid</a>.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa Brexit nähdään osoituksena oikeistopopulismin vaaroista, myös vasemmiston parissa. Suomen vasemmistossa ajatellaan, että mitään vastaavaa sekoilua ei olisi tapahtunut mikäli Jeremy Corbyn olisi ollut vallassa. Briteissäkin jotkut tuntuvat toivovan, että Labourin voitettua vaalit Corbyn peruisi Brexitin. Mutta Corbyn kannattaa EU-eroa, ja tämä hänen näkemyksensä todennäköisesti myös sinetöi Brexitin, jonka toteutumista epäilin vielä kaksi ja puoli vuotta sitten. Corbyn ei myöskään välttämättä kuvittele, että hän voisi neuvotella paremman sopimuksen kuin Theresa May. Hän ei äänestänyt Mayn neuvottelemaa sopimusta vastaan, koska uskoo että voisi neuvotella paremman, vaan koska hän haluaa päästä valtaan Vastuutonta? Ilman muuta, mutta pyrkimys päästä valtaan on ikäänkuin edustuksellisen politiikan pointti.

Suomen vasemmisto tuntuu nopeasti unohtaneen Esko Seppäsen ja Esko-Juhani Tennilän, vaikka nämä olivat vasemmistoliiton suosituimpien poliitikkojen joukossa vielä 10 vuotta sitten. Molemmat profiloituivat EU-kriitikkoina. Vasemmistoliitossa ei kukaan tietenkään kannata nykymallista EU:a, mutta jakolinja menee sen suhteen etsitäänkö ratkaisuja ongelmiin kansallisvaltio-viitekehyksestä, vai tiiviimmästä kansainvälisestä integraatiosta ja EU:n uudistamisesta. Seppäsen ja Tennilän vastakohta tässä suhteessa on ollut Heikki Patomäki, joka on jo yli 20 vuoden ajan ajanut johdonmukaisesti syvempää kansainvälistä integraatiota, joskaan ei välttämättä EU:n viitekehyksessä. Patomäen kannatus ei kuitenkaan ole riittänyt eduskuntaan, ja vuonna 2016 hän vetäytyi aktiivisesta toiminnasta vasemmistoliitossa.

Kummalle puolelle jakolinjaa asettuu vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson? Andersson on itse sanonut, että häneen on vaikuttanut autonomiliike, joka on edustanut vasemmistoliiton sisällä jyrkintä nationalismin vastaisuutta 1). Toisaalta Andersson on pragmaattinen poliitikko, jonka tärkeimpiä päämääriä on ollut vasemmistoliiton sisäisten jakolinjojen häivyttäminen. Hän tulee varmasti viimeiseen asti välttämään kannanottoja, jotka luovat vastakkainasetteluja puolueen sisällä.

Euroopan vasemmiston kaksi linjaa

Euroopan mittakaavassa Jeremy Corbyn edustaa seppäsläisyyttä, ja patomäkiläisyyttä edustaa Kreikan entinen valtiovarainministeri Giánis Varoufákis. Potkujensa jälkeen Varoufákis perusti demokraattista EU-uudistusta vaativan DiEM25-liikkeen, jota myös Patomäki on tukenut. Varoufákis ei koskaan ajanut Kreikan eroa EU:sta. Hän sai potkut esitettyään eräänlaista kreikkalaista rinnakkaisvaluuttaa eurolle, mutta tämäkin oli lähinnä painostuskeino Kreikan velkojien troikkaa vastaan. Varoufákisin päämäärä on koko ajan ollut keynesiläinen euroalue, jossa euroalueen sisäisen vaihdon ali- ja ylijäämät kompensoidaan pääomia siirtämällä. Varoufákisin mielestä tämä ei edellytä EU:n perussopimusten uudelleenneuvottelua, mutta kyse olisi merkittävästä integraation syventämisestä. Vaikka Varoufákis on ilmaissut tukensa Corbynille, heidän strategiansa ovat täysin päinvastaisia.

Diem25 ei kuitenkaan ole onnistunut voittamaan taakseen yhtäkään Euroopan vasemmistopuoluetta. Ainoat merkittävät sitä tukeeneet puolueet ovat Tanskan vihreät ja Tšekkien iso piraattipuolue. Voi olla, että Suomessakin EU-myönteiset sosialistit päätyvät äänestämään ennemmin vihreiden vasemmistosiipeä kuin EU-kysymyksen suhteen jakaantunutta vasemmistoliittoa.

Vasemmiston uhkakuvat ja niiden muutos

Historiallisesti Suomen vasemmisto on ollut kansallismielisempää kuin oikeisto. Vuonna 1918 ja vuosina 1941-1944 Suomen oikeisto luovutti Saksalle päätösvallan ulkomaankaupasta. Sodan jälkeen Suomen vasemmisto vastusti EU:n edeltäjään EEC-järjestöön liittymistä, koska tämä olisi merkinnyt luopumista puolueettomuuspolitiikasta. YYA-sopimusta kannatettiin, mutta se ei puuttunut suvereniteettiin läheskään yhtä paljon kuin EEC olisi puuttunut. Tämä historia selittää, miksi Seppäsen linja on ollut vasemmistoliitossa huomattavasti suositumpi kuin Patomäen.

Vielä EU-kansanäänestyksen aikaan vuonna 1994 Ei EU:lle -kampanja oli pääosin vasemmistovetoinen. Sittemmin EU-kritiikistä on Suomessa tullut lähes oikeiston monopoli. Nähdäkseni siksi, että vuonna 2019 uhkakuvat ovat erilaisia kuin vuonna 1994.

Vuonna 1994 kylmä sota oli vielä hyvin muistissa, suurvaltapolitiikka ja ydinsodan uhka pelottivat. Lisäksi pelotti talouspoliittisen määräysvallan ja kotimaisen maataloustuotannon katoaminen. Nykyään huolestuttaa eniten ilmastonmuutos, ja sen lieveilmiöt kuten pakolaiskriisi 2). On vaikeaa kuvitella, että esimerkiksi ilmastokriisiin voisi mitekään vaikuttaa toimimalla vain kansallisvaltion viitekehyksessä.

Kansallisvaltioiden välinen kilpailu investoinneista johtaa pahimmillaan verojen, palkkojen ja ympäristön rapautumiseen. Iso-Britannia on tarpeksi iso asettaakseen ehtoja myös kahdenvälisillä sopimuksilla, mutta Suomella tuskin on tällaiseen mahdollisuuksia.

EU:n perusongelmat eivät ole 25 vuodessa muuttuneet mihinkään, se on edelleen rakennettu hyödyttämään enemmän suuryrityksiä kuin työntekijöitä. Erityisesti rahaliiton säännöt asettavat tiukat viitekehyksen siihen osallistuvien maiden talouspolitiikalle. Nämä ovat myös syyt Corbynin EU-vastaisuuden takana, nykyiset EU:n kilpailulait eivät välttämättä edes mahdollista Corbynin kaavailemaa junaverkoston ja useamman teollisuudenalan ottamista takaisin valtiolle 3).

Luonnollisesti EU:n ongelmat voi ratkaista myös hajoittamalla EU, ja luomalla uudet kansainväliset rakenteet täysin alusta. Tämän projektin ilmeinen ongelma on, ettei EU:n hajottaminen äänestämällä ehkä koskaan onnistu ilman oikeistopopulisteja jotka eivät halua mitään muuta tilalle.

Toistaiseksi EU ei ole ollut kovin kiinnostunut sopimisesta verojen ja työehtojen minimitasosta, se on päinvastoin keskittynyt rajoittamaan valtioiden keinovalikoimaa talouden säännöstelyyn. Vasemmiston EU-linjauksen avainkysymys onkin se, voiko EU:n koneistoa käyttää sen alkuperäistä tarkoitusta vastaan. Varoufákis uskoo että tämä on mahdollista, Corbyn ei.

Oikeiston hajaannus on vasemmiston mahdollisuus

EU-kysymys tulee hallitsemaan jäsenmaiden politiikkaa vielä vuosien ajan. Lähtökohtaisesti tämä on myrkkyä vasemmistolle, koska vasemmistolle ei ole luontevaa kannattaa sen enempää nationalismia, kuin nykymallista EU:ta. Toisaalta oikeisto on kysymyksessä vielä pahemmin hajallaan. Briteissä konservatiivipuolue on käytännössä hajonnut kahtia, Suomessa oikeiston kovimmat EU-kriitikot ovat siirtyneet keskustasta ja kokoomuksesta perussuomalaisiin.

Osittain oikeiston hajaannus noudattaa vanhaa liberaalit ja konservatiivit -kahtiajakoa. Pääsääntöisesti konservatiivit haluavat palata kansallisvaltioihin ja liberaalit syventää integraatiota. Toisaalta jyrkimmät ääriliberaalit vastustavat kaikkea vapaakauppaa syvempää integraatiota, ja osa äärioikeistosta haluaa korvata kansalliset identiteetit ”eurooppalaisella”, ”valkoisella” tai ”kristityllä” identiteetillä. EU-kysymys on siis myös vetänyt oikeiston perinteisiä jakolinjoja uusiksi.

Vasemmisto on siis keskustelussa altavastaajana, mutta samalla siitä voi tulla Euroopan tulevaisuuden kuninkaantekijä, koska tulevaisuudessa kumpikaan oikeiston suuntauksista ei voi hallita yksin. Koska oikeiston EU-vastaiset ja EU-myönteiset linjat kykenevät yhä vähemmän yhteistyöhön, molempien on valtaan päästäkseen etsittävä liittolaisia vasemmistosta. Tällöin vasemmisto voi asettaa yhteistyölle omat ehtonsa, ja tulla kuninkaantekijäksi.

Suomen historia tarjoaa esimerkkejä siitä, kuinka vasemmisto on onnistunut käyttämään oikeiston sisäistä hajaannusta hyväkseen. Esimerkkeinä tästä Mannerheimin hämmästyttävä syrjäyttäminen liberaalien ja sosiaalidemokraattien yhteistyöllä vuonna 1919, ja saman koalition junailema Svinhufvudin syrjäyttäminen 1937. Ensimmäinen peliliike oli tärkeä, koska se mahdollisti Suomen säilymisen parlamentaarisena demokratiana. Kirjoitin kaksi vuotta sitten tarkemmin sosialistien, liberaalien ja konservatiivien kolmen kappaleen dynamiikasta Suomen historiassa.

 

Voiko vasemmisto valita yhtenäisen linjan?


EU-politiikassa vasemmisto voi liittoutua oikeiston EU-federalistien kanssa, ja asettaa yhteistyön ehdoksi sosialistisen, tai ainakin sosiaalisemman Euroopan yhteisön. Tai sitten vasemmisto voi liittoutua oikeistopopulistien kanssa, ja mahdollistaa työpaikkoja ja ympäristöä tukevan protektionistisen kansallisen politiikan. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu Suomessa kaukaiselta, mutta Kreikkaa hallitsi vuodesta 2015 toissa lauantaihin asti Kreikan vasemmistoliiton Syrizan, ja Kreikan persujen eli ANEL-puolueen koalitio.

Vasemmiston on mahdollista toimia kuninkaantekijänä vain jos se pystyy toimimaan yhtenäisesti Euroopan laajuisesti. Tämä on hankalaa, koska Euroopan vasemmistopuolueilla ei ole ollut unioniin yhteistä kantaa. Portugal, Espanja ja Kreikka olivat vielä 1970-luvulla diktatuureja, ja siellä kansallisvaltiota ei koeta EU-yhteistyötä demokraattisemmaksi vaihtoehdoksi, päinvastoin. Pohjoismaiden vasemmistopuolueet ovat taas olleet EU-skeptisiä, mihin ovat vaikuttaneet esimerkiksi Norjan ja Tanskan natsimiehityksen historia ja Ruotsissa ja Suomessa pyrkimys puolueettomuuspolitiikkaan. Näiden ristiriitojen vuoksi pohjoismaiden vasemmistopuolueet perustivat EU-parlamenttiin oman Nordic Green Left (NGL)-ryhmän, joka tosin käytännössä toimii osana Euroopan yhtenäisen vasemmiston GUE:n parlamenttiryhmää.

Kumpi linja vasemmiston pitäisi valita? Historiallisesti marxilaisuus ajaa valtiokoneiston käyttämistä kapitalismin rajoittamiseksi, ja kansainväliset instituutiot tarjovat tähän periaatteessa huomattavasti tehokkaammat välineet kuin kansallisvaltio. Euroopan sosialistinen liittovaltio olisi marxilaisille loogisin päämäärä, ja varmaankin myös edellytys esimerkiksi ilmastokriisin ratkaisemiseen valtiollisessa viitekehyksessä.

Mutta on vaikeaa sanoa kuinka realistista tämän päämäärän edistäminen on yhteistyössä yhä epäsuositumpien oikeiston eurooppamielisten kanssa. Suomessa tällä strategialla tuskin voitetaan vaaleja, minkä Patomäki on saanut kokea omakohtaisesti. Mikäli Brexit toteutuu, Suomen osuus EU-jäsenmaksuista kasvaa entisestään, unionista tulee yhä epäsuositumpi ja vasemmistoliitto tulee olemaan EU:n pitkän tähtäimen tulevaisuutta käsittelevissä kannanotoissaan entistä varovaisempi. Tällöin poliittinen aloite siirtyy entistä enemmän keskenään riitelevälle oikeistolle, ja vasemmiston painoarvo heikkenee.

 

Antti Rautiainen

1) Kts. Monti & Purokuru, Suoraa toimintaa! Autonomiset liikkeet Suomessa 1986-2017 s. 258.

 

2) Kuinka suuri osa pakolaiskriisistä on ilmastonmuutoksen aiheuttamaa? Syyrian sodan ja ilmastokriisin yhteys on tällä hetkellä kuuma kiista tiedeyhteisössä, esim.

http://theconversation.com/is-syria-really-a-climate-war-we-examined-the-links-between-drought-migration-and-conflict-80110

mihinkään konsensukseen ei välttämättä päädytä koskaan, koska kaikilla sodilla on aina useampia syitä.

3) Corbynin näkemys: https://www.theguardian.com/politics/2018/dec/21/jeremy-corbyn-labour-policy-leaving-eu. Toisaalta, nämä suunnitelmat saattavat olla myös ristiriidassa WTO-säädösten kanssa: https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/dec/27/four-reasons-jeremy-corbyn-wrong-eu-state-aid.

 

]]>
4 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268503-oikeiston-riidellessa-vasemmisto-voi-paattaa-eun-tulevaisuuden#comments EU Gianis Varoufakis Jeremy Corbyn Li Andersson Vasemmisto Sun, 27 Jan 2019 13:17:35 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268503-oikeiston-riidellessa-vasemmisto-voi-paattaa-eun-tulevaisuuden
Hallitaanko Suomea ulkomailta? http://ollikotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268412-hallitaanko-suomea-ulkomailta <p>&nbsp;</p> <p>Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, meille uskoteltiin, kuinka Suomi pääsee vaikuttamaan? Ikävä tosiasia on, että niihin asioihin, jotka ovat Suomelle tärkeitä, kuten metsät, päästöt tai asedirektiivi, vaikuttavat muut maat. Suomi on ollut heikko neuvottelija ja tekee mielellään kompromisseja, jopa oman etunsa vastaisesti</p> <p>Euron myötä pääsimme vastuuseen Kreikan sotkuista. Euron ulkopuoliset maat eivät tätä Riesaa saaneet. Näin ei ole käynyt muille pohjoismaille.</p> <p>Tiivistetysti voi sanoa, että EU:ssa annettu direktiivi tai asetus voi sitoa meidät asioihin, jotka eivät ole etumme mukaisia.&nbsp;</p> <p>Tilanne on siis nurinkurinen: kuulumme klubiin, jolle maksamme, josta emme pääse eroon, mutta joka usein tekee meidän etumme vastaisia päätöksiä ja voi vielä haastaa meidät oikeuteen. Meitä siis hallitaan ulkopuolelta.</p> <p>Niitä, jotka tästä huomauttavat tai haluavat keskustelua kutsutaan populisteiksi, syytettyjen penkillä istuvat siis perussuomalaiset.&nbsp;</p> <p>Enemmänkin tuntuu siltä, että eliitti ihailee kaikkea, mikä tulee rajojemme ulkopuolelta tai on vieraskielistä, tätä voisi kutsua suorastaan ulkomaalaistamikseksi, Hyvä esimerkki on tästä hallitsematon siirtolaisuus ja maahanmuuttovirta, jolle valtaeliitti ja vanhat puolueet eivät halua tehdä mitään. Herää kysymys onko kyseessä suorastaan ulkoa&nbsp; johdettu operaatio tuoda väkeä Euroopan ulkopuolelta Suomeen?</p> <p>EU-vaaleissa on syytä laittaa tälle kehitykselle kapuloita rattaisiin. Perussuomalaiset voivat vaikuttaa asiaan EU-parlamentissa osana isompaa kansallismielistä ryhmää. Onkin aika laittaa Suomen kansan etu etusijalle.</p> <p>Käsittelen asiaa myös uusimmalla videollani:</p> <p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/RADYf63kiFY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/RADYf63kiFY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, meille uskoteltiin, kuinka Suomi pääsee vaikuttamaan? Ikävä tosiasia on, että niihin asioihin, jotka ovat Suomelle tärkeitä, kuten metsät, päästöt tai asedirektiivi, vaikuttavat muut maat. Suomi on ollut heikko neuvottelija ja tekee mielellään kompromisseja, jopa oman etunsa vastaisesti

Euron myötä pääsimme vastuuseen Kreikan sotkuista. Euron ulkopuoliset maat eivät tätä Riesaa saaneet. Näin ei ole käynyt muille pohjoismaille.

Tiivistetysti voi sanoa, että EU:ssa annettu direktiivi tai asetus voi sitoa meidät asioihin, jotka eivät ole etumme mukaisia. 

Tilanne on siis nurinkurinen: kuulumme klubiin, jolle maksamme, josta emme pääse eroon, mutta joka usein tekee meidän etumme vastaisia päätöksiä ja voi vielä haastaa meidät oikeuteen. Meitä siis hallitaan ulkopuolelta.

Niitä, jotka tästä huomauttavat tai haluavat keskustelua kutsutaan populisteiksi, syytettyjen penkillä istuvat siis perussuomalaiset. 

Enemmänkin tuntuu siltä, että eliitti ihailee kaikkea, mikä tulee rajojemme ulkopuolelta tai on vieraskielistä, tätä voisi kutsua suorastaan ulkomaalaistamikseksi, Hyvä esimerkki on tästä hallitsematon siirtolaisuus ja maahanmuuttovirta, jolle valtaeliitti ja vanhat puolueet eivät halua tehdä mitään. Herää kysymys onko kyseessä suorastaan ulkoa  johdettu operaatio tuoda väkeä Euroopan ulkopuolelta Suomeen?

EU-vaaleissa on syytä laittaa tälle kehitykselle kapuloita rattaisiin. Perussuomalaiset voivat vaikuttaa asiaan EU-parlamentissa osana isompaa kansallismielistä ryhmää. Onkin aika laittaa Suomen kansan etu etusijalle.

Käsittelen asiaa myös uusimmalla videollani:

https://www.youtube.com/watch?v=RADYf63kiFY

 

]]>
5 http://ollikotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268412-hallitaanko-suomea-ulkomailta#comments EU EU liittovaltio Kansallisvaltiot Sat, 26 Jan 2019 05:04:18 +0000 Olli Kotro http://ollikotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268412-hallitaanko-suomea-ulkomailta
Voi tätä ihmisen hulluutta ! http://ristosuvanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268334-voi-tata-ihmisen-hulluutta <p>Donald Trump julisti elokuussa 2018 USA:n perustavan avaruusjoukot hallitsemaan avaruutta. Myös Kiina ja Venäjä tavoittelevat samaa. Ilmeisesti myös EU on liitymässä joukkoon.</p><p>Yle uutisoi 23.1.2019: EU-komissaari&nbsp;Elżbieta Bieńkowska&nbsp;ehdottaa, että Euroopan Unionin tulisi perustaa omat avaruusjoukkonsa.&nbsp; &nbsp;&rdquo;Meidän pitää luoda eurooppalainen avaruusarmeija keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä&rdquo;.</p><p>Vielä tästä ei ole päätöstä, mutta kun komissaari ehdottaa, niin pitkällä ollaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Viime elokuussa Juha Sipilä ja Ranskan presidentti lupailivat rahaa Euroopan yhteiseen armeijaan:</p><p>&rdquo;Ranska ja Suomi pyytävät nyt lisätoimia, jotta eurooppalaisilla olisi ensi vuosikymmeneen mennessä vahvempi yhteinen itsenäinen sotilaallinen torjuntavalmius. &hellip;Ranska ja Suomi edellyttävät seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten merkittävää panostusta Euroopan turvallisuuteen ja puolustukseen kunnianhimoisen ja kestävän rahoituksen avulla (Ranskan ja Suomen yhteinen julkilausuma Euroopan puolustuksesta 30.8.2018).&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Eli siis ilmeisesti vastaisuudessa meidän verorahoillamme pystytetään myös avaruusarmeijaa. Voi tätä ihmisen hulluutta !</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Donald Trump julisti elokuussa 2018 USA:n perustavan avaruusjoukot hallitsemaan avaruutta. Myös Kiina ja Venäjä tavoittelevat samaa. Ilmeisesti myös EU on liitymässä joukkoon.

Yle uutisoi 23.1.2019: EU-komissaari Elżbieta Bieńkowska ehdottaa, että Euroopan Unionin tulisi perustaa omat avaruusjoukkonsa.   ”Meidän pitää luoda eurooppalainen avaruusarmeija keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä”.

Vielä tästä ei ole päätöstä, mutta kun komissaari ehdottaa, niin pitkällä ollaan.

 

Viime elokuussa Juha Sipilä ja Ranskan presidentti lupailivat rahaa Euroopan yhteiseen armeijaan:

”Ranska ja Suomi pyytävät nyt lisätoimia, jotta eurooppalaisilla olisi ensi vuosikymmeneen mennessä vahvempi yhteinen itsenäinen sotilaallinen torjuntavalmius. …Ranska ja Suomi edellyttävät seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten merkittävää panostusta Euroopan turvallisuuteen ja puolustukseen kunnianhimoisen ja kestävän rahoituksen avulla (Ranskan ja Suomen yhteinen julkilausuma Euroopan puolustuksesta 30.8.2018). 

 

Eli siis ilmeisesti vastaisuudessa meidän verorahoillamme pystytetään myös avaruusarmeijaa. Voi tätä ihmisen hulluutta !

]]>
2 http://ristosuvanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268334-voi-tata-ihmisen-hulluutta#comments Donal Trump EU Thu, 24 Jan 2019 17:50:05 +0000 Risto Suvanto http://ristosuvanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268334-voi-tata-ihmisen-hulluutta
Suomen maatalous kärsii syvenevässä EU-kriisissä http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268287-suomen-maatalous-karsii-syvenevassa-eu-kriisissa <p>&nbsp;</p><p>Maatalous oli vaikein asia Suomen neuvotellessa Euroopan unionin (tuolloin EY) jäsenyydestä. Silloinen ulkoministeri Heikki Haavisto, kesk, oli murheellinen tultuaan viimeisestä neuvottelusta maaliskuun alussa 1994. Erityisesti Etelä-Suomea koskevan artiklan 141 pysyvyys jäi suullisen lupauksen varaan. Nyt se onkin käytännössä merkityksetön.</p><p>Saadakseen liittymisen läpi Keskustan puoluekokouksessa, kansanäänestyksessä ja lopulta eduskunnassa pääministeri Esko Aho, kesk, pani kaiken likoon. Ratkaiseva oli maatalouden kansallinen tukipaketti, jonka hallitus laati ennen Keskustan puoluekokousta, joka pidettiin kesäkuun puolivälissä 1994 Jyväskylässä.</p><p>Tukipaketissa maataloudelle luvattiin kansallista tukea 750 miljoonaa markkaa lieventämään EU-jäsenyyden rysäystä. Paketti syntyi hallituksessa tiukan väännön jälkeen. Sitä ajoi Keskusta kahdeksalla ministerillään. Kokoomuksen kuusi ja Rkp:n kaksi ministeriä olivat vastaan, koska he pelkäsivät sen kaatavan jäsenyyden.&nbsp; Olin ratkaisijan paikalla.&nbsp; Halusin puolustaa kotimaista maataloutta ja elintarviketaloutta. Asetuin Keskustan ohella tukipaketin taakse. Se ratkaisi.</p><p>EU-jäsenyys toteutui 1.1.1995. Heti maaliskuussa oli eduskuntavaalit, joissa Keskusta kärsi rajun tappion ja Sdp vielä rajumman voiton. Se johti Paavo Lipposen, sd, hallitukseen, johon tulivat myös tukipakettia vastustaneet Kokoomus ja Rkp sekä Vasemmistoliitto ja Vihreät.</p><p>Ensimmäisenä asiana Lipposen hallitus veti rahat pois tukipaketilta. Se oli sekä kosto Keskustalle että osa rajuja perusturva- ym leikkauksia, jotka hallitus teki viedäkseen Suomen talous- ja rahaliittoon.&nbsp;</p><p>Lipposen hallitus petti viljelijät.&nbsp; Alkoi maatalouden kiristäminen. Viljelijät ajettiin Brysselin byrokraattien kurimukseen ja se jatkuu yhä syventyen.</p><p>Joka 7. vuosi EU tekee uudet rahoituskehykset. Joka kerta maatalous on ollut kehysten suurin häviäjä. Tosin esim. Ranskan viljelijät ovat pärjänneet paljon paremmin kuin karun ja kylmän Suomen. Samoin mm. Hollanti, jolle luotiin oma rahoitusmalli eli meren pintaa alempana olevien alueiden tuki vastapainoksi vuoristoisuustuelle, jota useimmat muut eteläisemmät maat saavat.</p><p>10 vuotta sitten maatalouden tukea leikattiin erityisen voimakkaasti ja samalla kasvatettiin maaseudun kehittämisrahoitusta. Kaikenlaiset, turhatkin hankkeet saivat suomalaisilta viljelijöitä otetut rahat.</p><p>Vuosi 2014 oli Suomen viljelijöille EU-ajan synkin. Silloin mm. Baltian maat, Puola ja Unkari alkoivat saada täydet maataloustuet. Tuotanto kasvoi ja se näkyi markkinoilla. Maitokiintiöjärjestelmä lakkautettiin, mikä iski rajusti Suomen maitotiloille. Lisäksi EU langetti Venäjälle Krim-pakotteet ja Venäjä vastapakotteet, joista Suomi kärsi eniten koko EU:ssa. Vuosi 2014 oli tuhoisa elintarviketaloudellemme.</p><p>Vuonna 2016 EU:n pakottamana Suomi luopui satovahinkokorvausjärjestelmästä. Heti perään tuli erittäin sateinen kesä 2017 ja erittäin kuiva kesä 2018. Kymmenettuhannet ahdingossa olleet viljelijät ajautuivat kriisiin. Valtio ei enää luonnonvoimien tuhoja korvannut.</p><p>Nyt Sipilän, kesk, hallitus on kuumeisesti etsinyt keinoja pelastaa tuhannet viljelijät konkurssilta. Kaikki toimenpiteet edellyttävät EU:n hyväksyntää, minkä saaminen vie aikaa ja on tiukassa.</p><p>Viime ja tällä viikolla eduskuntaan tuli kaksi esitystä. Toisessa hallitus ehdottaa viljelijöille lainojen lyhytaikaista valtion takausta. Toisessa se ehdottaa satovahinkovakuutusten vakuutusmaksuveron tilapäistä poistamista. Molemmat ovat erittäin vähämerkityksellisä ongelmiin nähden eivätkä ratkaise maatilojen syvenevää kannattavuuskriisiä. Ongelmia lykätään.</p><p>Parhaillaan alkavat EU:n seuraavat rahoituskehysneuvottelut vv. 2021-2027. Komission pohjaehdotus on Suomen viljelijöille karmea. Rajut leikkaukset uhkaavat jälleen. Niitä viljelijät eivät kestäisi. Niistä taitavat neuvotella demariministerit ja Keskusta seurannee oppositiosta!</p><p>Maatalous ja siihen liittyvä elintarvikeketju työllistää noin 300 000 suomalaista. Se pitää maaseudun perusasuttuna. Se tuottaa meille puhtaan ruuan. Se takaa omavaraisuuden ja huoltovarmuuden.&nbsp;</p><p>Viljelijät ja muut alkutuottajat ansaitsevat kohtuullisen palkan työstään. Nyt he eivät sitä saa ja näkymät ovat yhä heikommat. EU-aika on ollut ja on yhä kohtalokas.</p><p>Väitetään, että ilman EU-jäsenyyttä tilanne olisi vielä huonompi. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa ja turvallisuutta. Kansallisesti maataloudesta pidettäisiin huolta siinä, kun maanpuolustuksestakin.</p><p>Suomi tarvitsee lainsäädännön, jolla kaupan ja teollisuuden voitto-osuudesta taataan tuottajille oikeudenmukainen osuus kuluttajahintoja korottamatta. Itsenäinen Suomi voisi siitä päättää. Nytkin se on mahdollista, mutta Brysselin pelko ajaa ohi. Olisi otettava oppia eräiltä muilta jäsenmailta nimiä mainitsematta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Maatalous oli vaikein asia Suomen neuvotellessa Euroopan unionin (tuolloin EY) jäsenyydestä. Silloinen ulkoministeri Heikki Haavisto, kesk, oli murheellinen tultuaan viimeisestä neuvottelusta maaliskuun alussa 1994. Erityisesti Etelä-Suomea koskevan artiklan 141 pysyvyys jäi suullisen lupauksen varaan. Nyt se onkin käytännössä merkityksetön.

Saadakseen liittymisen läpi Keskustan puoluekokouksessa, kansanäänestyksessä ja lopulta eduskunnassa pääministeri Esko Aho, kesk, pani kaiken likoon. Ratkaiseva oli maatalouden kansallinen tukipaketti, jonka hallitus laati ennen Keskustan puoluekokousta, joka pidettiin kesäkuun puolivälissä 1994 Jyväskylässä.

Tukipaketissa maataloudelle luvattiin kansallista tukea 750 miljoonaa markkaa lieventämään EU-jäsenyyden rysäystä. Paketti syntyi hallituksessa tiukan väännön jälkeen. Sitä ajoi Keskusta kahdeksalla ministerillään. Kokoomuksen kuusi ja Rkp:n kaksi ministeriä olivat vastaan, koska he pelkäsivät sen kaatavan jäsenyyden.  Olin ratkaisijan paikalla.  Halusin puolustaa kotimaista maataloutta ja elintarviketaloutta. Asetuin Keskustan ohella tukipaketin taakse. Se ratkaisi.

EU-jäsenyys toteutui 1.1.1995. Heti maaliskuussa oli eduskuntavaalit, joissa Keskusta kärsi rajun tappion ja Sdp vielä rajumman voiton. Se johti Paavo Lipposen, sd, hallitukseen, johon tulivat myös tukipakettia vastustaneet Kokoomus ja Rkp sekä Vasemmistoliitto ja Vihreät.

Ensimmäisenä asiana Lipposen hallitus veti rahat pois tukipaketilta. Se oli sekä kosto Keskustalle että osa rajuja perusturva- ym leikkauksia, jotka hallitus teki viedäkseen Suomen talous- ja rahaliittoon. 

Lipposen hallitus petti viljelijät.  Alkoi maatalouden kiristäminen. Viljelijät ajettiin Brysselin byrokraattien kurimukseen ja se jatkuu yhä syventyen.

Joka 7. vuosi EU tekee uudet rahoituskehykset. Joka kerta maatalous on ollut kehysten suurin häviäjä. Tosin esim. Ranskan viljelijät ovat pärjänneet paljon paremmin kuin karun ja kylmän Suomen. Samoin mm. Hollanti, jolle luotiin oma rahoitusmalli eli meren pintaa alempana olevien alueiden tuki vastapainoksi vuoristoisuustuelle, jota useimmat muut eteläisemmät maat saavat.

10 vuotta sitten maatalouden tukea leikattiin erityisen voimakkaasti ja samalla kasvatettiin maaseudun kehittämisrahoitusta. Kaikenlaiset, turhatkin hankkeet saivat suomalaisilta viljelijöitä otetut rahat.

Vuosi 2014 oli Suomen viljelijöille EU-ajan synkin. Silloin mm. Baltian maat, Puola ja Unkari alkoivat saada täydet maataloustuet. Tuotanto kasvoi ja se näkyi markkinoilla. Maitokiintiöjärjestelmä lakkautettiin, mikä iski rajusti Suomen maitotiloille. Lisäksi EU langetti Venäjälle Krim-pakotteet ja Venäjä vastapakotteet, joista Suomi kärsi eniten koko EU:ssa. Vuosi 2014 oli tuhoisa elintarviketaloudellemme.

Vuonna 2016 EU:n pakottamana Suomi luopui satovahinkokorvausjärjestelmästä. Heti perään tuli erittäin sateinen kesä 2017 ja erittäin kuiva kesä 2018. Kymmenettuhannet ahdingossa olleet viljelijät ajautuivat kriisiin. Valtio ei enää luonnonvoimien tuhoja korvannut.

Nyt Sipilän, kesk, hallitus on kuumeisesti etsinyt keinoja pelastaa tuhannet viljelijät konkurssilta. Kaikki toimenpiteet edellyttävät EU:n hyväksyntää, minkä saaminen vie aikaa ja on tiukassa.

Viime ja tällä viikolla eduskuntaan tuli kaksi esitystä. Toisessa hallitus ehdottaa viljelijöille lainojen lyhytaikaista valtion takausta. Toisessa se ehdottaa satovahinkovakuutusten vakuutusmaksuveron tilapäistä poistamista. Molemmat ovat erittäin vähämerkityksellisä ongelmiin nähden eivätkä ratkaise maatilojen syvenevää kannattavuuskriisiä. Ongelmia lykätään.

Parhaillaan alkavat EU:n seuraavat rahoituskehysneuvottelut vv. 2021-2027. Komission pohjaehdotus on Suomen viljelijöille karmea. Rajut leikkaukset uhkaavat jälleen. Niitä viljelijät eivät kestäisi. Niistä taitavat neuvotella demariministerit ja Keskusta seurannee oppositiosta!

Maatalous ja siihen liittyvä elintarvikeketju työllistää noin 300 000 suomalaista. Se pitää maaseudun perusasuttuna. Se tuottaa meille puhtaan ruuan. Se takaa omavaraisuuden ja huoltovarmuuden. 

Viljelijät ja muut alkutuottajat ansaitsevat kohtuullisen palkan työstään. Nyt he eivät sitä saa ja näkymät ovat yhä heikommat. EU-aika on ollut ja on yhä kohtalokas.

Väitetään, että ilman EU-jäsenyyttä tilanne olisi vielä huonompi. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa ja turvallisuutta. Kansallisesti maataloudesta pidettäisiin huolta siinä, kun maanpuolustuksestakin.

Suomi tarvitsee lainsäädännön, jolla kaupan ja teollisuuden voitto-osuudesta taataan tuottajille oikeudenmukainen osuus kuluttajahintoja korottamatta. Itsenäinen Suomi voisi siitä päättää. Nytkin se on mahdollista, mutta Brysselin pelko ajaa ohi. Olisi otettava oppia eräiltä muilta jäsenmailta nimiä mainitsematta.

 

]]>
21 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268287-suomen-maatalous-karsii-syvenevassa-eu-kriisissa#comments EU hallitus maatalous Turvallisuus Wed, 23 Jan 2019 23:14:07 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268287-suomen-maatalous-karsii-syvenevassa-eu-kriisissa
Iltalehti : Venäjälle käyttöön 32 "tuomiopäivän torpedoa". http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268043-iltalehti-venajalle-kayttoon-32-tuomiopaivan-torpedoa <p><strong>Iltalehti</strong>: &quot;<em>Venäjälle käyttöön 32 &quot;tuomiopäivän torpedoa&quot; - osa sijoitetaan lähelle Suomea</em>&quot;.<br />&nbsp;</p><p>- ARRGGHHH NYT PELOTTAA!!!! Liitoudutaaan EU:hun, liiytään NATOon, liittoudutaan Ruotsin kanssa!!!!!!<br /><br /><br />- Eikö olisi parempi olla hyvissä väleissä naapurimaiden kanssa, puuttumatta naapureiden sisäisiin asioihin millään tasolla ja tavalla, ja kehittää omaa elinympärisöä ja yhteiskuntaa - sieltä ne puolustusvoimat perustavan laatuisesti kumpuavat; Suomalaisista lapsista, Rauha Suomen kanssa -sopimuksen ja Suomen Kansan Perustuslain (1&sect; - 12&sect;) ehdottomasta noudattamisesta. Sellaista Maata ja Kansaa Naapuri kunnioittaa ja jopa suojelee vihollista vastaan vaikka liittoumaa ei olisi olemassakaan. &quot;Tuomiopäivän torpedot&quot; ei uhkaa Suomea - kun emme anna aihetta nillä uhkaamiseeen.<br /><br /><br />Asiasta puheen ollen: <a href="https://www.expressen.se/nyheter/almedalen/ryska-ambassadorens-varning-till-stefan-lofven-/" title="https://www.expressen.se/nyheter/almedalen/ryska-ambassadorens-varning-till-stefan-lofven-/">https://www.expressen.se/nyheter/almedalen/ryska-ambassadorens-varning-t...</a><br />&nbsp;<br />&nbsp;&nbsp;<br />- Ei EU, NATO eikä Ruotsi suojele Suomea &quot;pakolaisilta&quot;, eikä Suomalaisia lapsia ja naisia raiskauksilta eikä tappamiselta, eikä Suomea terroristi-iskuilta.<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />- Kysytään EU:lta lupa saadaanko suojella Suomalaisia Suomessa.<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />-&nbsp; Lupa on ollut olemassa jo vuodesta 1947. Sen luvan olemassaoloa ja kaikkia heitä jotka sen luvan ovat mahdollistaneet, juhlittiin 6 Joulukuuta 2018.</p><p><br />&nbsp;<br /><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/bb6c517c-3474-49ef-8adf-7f359928cc89" title="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/bb6c517c-3474-49ef-8adf-7f359928cc89">https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/bb6c517c-3474-49ef-8adf-7f359928cc89</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iltalehti: "Venäjälle käyttöön 32 "tuomiopäivän torpedoa" - osa sijoitetaan lähelle Suomea".
 

- ARRGGHHH NYT PELOTTAA!!!! Liitoudutaaan EU:hun, liiytään NATOon, liittoudutaan Ruotsin kanssa!!!!!!


- Eikö olisi parempi olla hyvissä väleissä naapurimaiden kanssa, puuttumatta naapureiden sisäisiin asioihin millään tasolla ja tavalla, ja kehittää omaa elinympärisöä ja yhteiskuntaa - sieltä ne puolustusvoimat perustavan laatuisesti kumpuavat; Suomalaisista lapsista, Rauha Suomen kanssa -sopimuksen ja Suomen Kansan Perustuslain (1§ - 12§) ehdottomasta noudattamisesta. Sellaista Maata ja Kansaa Naapuri kunnioittaa ja jopa suojelee vihollista vastaan vaikka liittoumaa ei olisi olemassakaan. "Tuomiopäivän torpedot" ei uhkaa Suomea - kun emme anna aihetta nillä uhkaamiseeen.


Asiasta puheen ollen: https://www.expressen.se/nyheter/almedalen/ryska-ambassadorens-varning-till-stefan-lofven-/
 
  
- Ei EU, NATO eikä Ruotsi suojele Suomea "pakolaisilta", eikä Suomalaisia lapsia ja naisia raiskauksilta eikä tappamiselta, eikä Suomea terroristi-iskuilta.
 
 
- Kysytään EU:lta lupa saadaanko suojella Suomalaisia Suomessa.
 
 
-  Lupa on ollut olemassa jo vuodesta 1947. Sen luvan olemassaoloa ja kaikkia heitä jotka sen luvan ovat mahdollistaneet, juhlittiin 6 Joulukuuta 2018.


 
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/bb6c517c-3474-49ef-8adf-7f359928cc89

]]>
4 http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268043-iltalehti-venajalle-kayttoon-32-tuomiopaivan-torpedoa#comments EU Nato Sotilaallinen yhteistyö Venäjä ja Ruotsi Sun, 20 Jan 2019 05:41:54 +0000 Matti Simonaho http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268043-iltalehti-venajalle-kayttoon-32-tuomiopaivan-torpedoa
Brexit-pokeri jatkuu http://petraschulzesteinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267817-brexit-pokeri-jatkuu <p><strong>Mitä seuraavaksi brexit-keskustelussa?&nbsp;</strong></p><p>Pääministeri Mayn EU:n kanssa neuvottelema Yhdistyneitten Kuningaskuntien (UK) erosopimus EU:sta&nbsp;<a dir="ltr" href="//0">29.3.2019</a>&nbsp;ja siihen liittyvästä siirtymäajasta 2020 loppuun saakka äänestettiin kumoon 15.1. äänin 202 &ndash; 432. Media puhuu historian suurimmasta tappiosta. (Brexit-kirjoitukseni tilanteesta ennen äänestystä löytyy kotisivultani&nbsp;<a href="http://www.petrataan.fi/">www.petrataan.fi</a>.) Keskiviikkona 16.1 parlamentissa äänestettiin Mayn hallituksen saamasta epäluottamuslauseesta. Äänestys päättyi hallituksen luottamukseen äänin 325 &ndash; 306. May sai &rsquo;jatkoaikaa&rsquo; toimittaa parlamentille maanantaihin,&nbsp;<a dir="ltr" href="//3">21.1.2019</a>&nbsp;mennessä uusi ehdotus (Plan B), jossa todennäköisesti kaavailtaisiin uuden erosopimuksen mallia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitkä ovat vaihtoehdot</strong></p><p>Teoriassa brexit-erosopimuksesta voitaisiin äänestää uudestaan sellaisenaan, mutta 15.1 äänestyksen lukemien jälkeen tämä ei käytännössä tule kyseeseen. UK voisi myös erota EU:sta ilman ylimenokauden sopimusta (nk. kova brexit, jota 15.1. alahuoneessa käydyn keskustelun perusteella myöskään kukaan ei halua). Vaihtoehtona olisi siten uudet neuvottelut EU:n kanssa. Käytännössä määräaikaa eroprosessille tulisi pidentää ja EU:n suunnalla selvitellään vaihtoehtoja. May haluaa kuitenkin yrittää saattaa brexitin päätökseen 29.3 mennessä, jolloin esimerkiksi kysymykseen menettelystä EU-vaalien suhteen ei tarvitsisi puuttua. Viimeisenä vaihtoehtona kyseeseen voisi tulla uusi kansanäänestys. Tämänkin järjestämiselle aika käy vähiin.&nbsp;</p><p>May ei lähtökohtaisesti halua kovaa brexitiä eikä uutta kansanäänestystä, joten todellisena vaihtoehtona ovat vain uudet neuvottelut. EU:n suunnalta ei uusissa neuvotteluissa ole odotettavissa suuria muutoksia tai joustoja. Tähän mennessä May ei ollut halukas harkitsemaan marraskuun ero-sopimukselle vaihtoehtoja, koska niiden mukaan annettaisiin liikaa periksi alkuperäisistä brexit-tavoitteista. Muuttuneessa tilanteessa uusista mahdollisista vaihtoehdoita kyseeseen tulisivat ainakin nk. 1) Norjan malli, 2) laajennettu Norjan malli ja 3) aikarajan lisääminen nykyisen erosopimuksen Pohjois-Irlannin kysymykseen.</p><p>Norjan&nbsp;mallilla UK liittyisi EFTAan, osallistuen sisämarkkinoille, ja säilyttäen tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuminen, mutta joutuisi hyväksymään työvoiman vapaa liikkumisen. Koska malli ei ratkaisisi kokonaan ongelmallista kysymystä Irlannin rajasta (tulliliittoon kuulumattomana UK:lle jäisivät tullitariffit ja fyysiset kontrollit rajalla voimaan), vilautellaan vaihtoehtona laajennettua Norjan mallia eli sisämarkkinoiden lisäksi tulliliittoon jääminen. Tästä vaihtoehdosta ei ole aikaisemmin keskusteltu, sillä tulliliittoon kuuluvana UK:llä ei olisi mahdollisuutta solmia omia kahdenvälisiä sopimuksia muiden maiden kanssa, mitä Brexitilla yhtenä syynä alun perin lähdettiin ajamaan. Ajan ja vaihtoehtojen käydessä vähiin, voi ääni kellossa muuttua ja laajennettu Norjan malli tulla kyseeseen. Näissä kummassakin vaihtoehdossa edellytetään, että EFTA jäsenet ottavat UK:n vastaan uutena jäsenenä. Aikarajan lisääminen nykyiseen erosopimukseen tarkoittaisi sitä, että osapuolet luopuvat nk. backstop järjestelystä: nykyinen EU-jäsenyyden kaltainen tila jäisi Pohjois-Irlannin kysymyksen osalta voimaan ylimenokauden ajaksi (2020 loppuun saakka), ja jos sopimusta EU:n ja UK:n kauppa- ja poliittisissa suhteissa ei saada siihen mennessä neuvoteltua, seuraa Pohjois-Irlannin kysymyksen kohdalla vastaava tilanne, kuin kovassa brexitissä.</p><p>Neuvotteluteknisesti&nbsp;<a dir="ltr" href="//4">joka</a>&nbsp;tapauksessa UK:n odotetaan ilmoittavan EU:lle mitä he tahtovat. Pallo on nyt Mayllä &ndash; mutta onko pelissä muita kuin häviäjiä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä seuraavaksi brexit-keskustelussa? 

Pääministeri Mayn EU:n kanssa neuvottelema Yhdistyneitten Kuningaskuntien (UK) erosopimus EU:sta 29.3.2019 ja siihen liittyvästä siirtymäajasta 2020 loppuun saakka äänestettiin kumoon 15.1. äänin 202 – 432. Media puhuu historian suurimmasta tappiosta. (Brexit-kirjoitukseni tilanteesta ennen äänestystä löytyy kotisivultani www.petrataan.fi.) Keskiviikkona 16.1 parlamentissa äänestettiin Mayn hallituksen saamasta epäluottamuslauseesta. Äänestys päättyi hallituksen luottamukseen äänin 325 – 306. May sai ’jatkoaikaa’ toimittaa parlamentille maanantaihin, 21.1.2019 mennessä uusi ehdotus (Plan B), jossa todennäköisesti kaavailtaisiin uuden erosopimuksen mallia.

 

Mitkä ovat vaihtoehdot

Teoriassa brexit-erosopimuksesta voitaisiin äänestää uudestaan sellaisenaan, mutta 15.1 äänestyksen lukemien jälkeen tämä ei käytännössä tule kyseeseen. UK voisi myös erota EU:sta ilman ylimenokauden sopimusta (nk. kova brexit, jota 15.1. alahuoneessa käydyn keskustelun perusteella myöskään kukaan ei halua). Vaihtoehtona olisi siten uudet neuvottelut EU:n kanssa. Käytännössä määräaikaa eroprosessille tulisi pidentää ja EU:n suunnalla selvitellään vaihtoehtoja. May haluaa kuitenkin yrittää saattaa brexitin päätökseen 29.3 mennessä, jolloin esimerkiksi kysymykseen menettelystä EU-vaalien suhteen ei tarvitsisi puuttua. Viimeisenä vaihtoehtona kyseeseen voisi tulla uusi kansanäänestys. Tämänkin järjestämiselle aika käy vähiin. 

May ei lähtökohtaisesti halua kovaa brexitiä eikä uutta kansanäänestystä, joten todellisena vaihtoehtona ovat vain uudet neuvottelut. EU:n suunnalta ei uusissa neuvotteluissa ole odotettavissa suuria muutoksia tai joustoja. Tähän mennessä May ei ollut halukas harkitsemaan marraskuun ero-sopimukselle vaihtoehtoja, koska niiden mukaan annettaisiin liikaa periksi alkuperäisistä brexit-tavoitteista. Muuttuneessa tilanteessa uusista mahdollisista vaihtoehdoita kyseeseen tulisivat ainakin nk. 1) Norjan malli, 2) laajennettu Norjan malli ja 3) aikarajan lisääminen nykyisen erosopimuksen Pohjois-Irlannin kysymykseen.

Norjan mallilla UK liittyisi EFTAan, osallistuen sisämarkkinoille, ja säilyttäen tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuminen, mutta joutuisi hyväksymään työvoiman vapaa liikkumisen. Koska malli ei ratkaisisi kokonaan ongelmallista kysymystä Irlannin rajasta (tulliliittoon kuulumattomana UK:lle jäisivät tullitariffit ja fyysiset kontrollit rajalla voimaan), vilautellaan vaihtoehtona laajennettua Norjan mallia eli sisämarkkinoiden lisäksi tulliliittoon jääminen. Tästä vaihtoehdosta ei ole aikaisemmin keskusteltu, sillä tulliliittoon kuuluvana UK:llä ei olisi mahdollisuutta solmia omia kahdenvälisiä sopimuksia muiden maiden kanssa, mitä Brexitilla yhtenä syynä alun perin lähdettiin ajamaan. Ajan ja vaihtoehtojen käydessä vähiin, voi ääni kellossa muuttua ja laajennettu Norjan malli tulla kyseeseen. Näissä kummassakin vaihtoehdossa edellytetään, että EFTA jäsenet ottavat UK:n vastaan uutena jäsenenä. Aikarajan lisääminen nykyiseen erosopimukseen tarkoittaisi sitä, että osapuolet luopuvat nk. backstop järjestelystä: nykyinen EU-jäsenyyden kaltainen tila jäisi Pohjois-Irlannin kysymyksen osalta voimaan ylimenokauden ajaksi (2020 loppuun saakka), ja jos sopimusta EU:n ja UK:n kauppa- ja poliittisissa suhteissa ei saada siihen mennessä neuvoteltua, seuraa Pohjois-Irlannin kysymyksen kohdalla vastaava tilanne, kuin kovassa brexitissä.

Neuvotteluteknisesti joka tapauksessa UK:n odotetaan ilmoittavan EU:lle mitä he tahtovat. Pallo on nyt Mayllä – mutta onko pelissä muita kuin häviäjiä?

]]>
1 http://petraschulzesteinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267817-brexit-pokeri-jatkuu#comments Brexit EU Thu, 17 Jan 2019 10:44:08 +0000 Petra Schulze Steinen http://petraschulzesteinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267817-brexit-pokeri-jatkuu
EU haluaa hallita verotustamme http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267767-eu-haluaa-hallita-verotustamme <p>Tässä <a href="http://europa.eu/rapid/press-release_IP-19-225_fi.htm?fbclid=IwAR2NBKM92MklBsdZrMSoYWtvQgFoLr2m-ZERwPBs5da3bpGTjyVdXKQ9mAQ">LINKKI</a>&nbsp;</p><p>EU komission eiliseen tiedotteeseen.</p><p>Pieni ote:</p><p>&quot;Toisessa vaiheessa&nbsp;määräenemmistöpäätökset otettaisiin käyttöön asioissa, joissa verotuksella tuetaan muita poliittisia tavoitteita, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa, ympäristönsuojelua tai kansanterveyden kohentamista.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Jäsenmailta halutaan viedä oikeus päättää itse veroistaan.</p><p>YHaluavat säätää meille lisää veroja, haluttiin tai ei.</p><p>&nbsp;</p><p>Yllä olevan toisen vaiheen esimerkin mukaan ilmastoveroa ja kansanterveys, eli ilmeisesti monikulttuuristamiseen tarvitaan myös rahaa ilmastohypen lisäksi.</p><p>Verotuksen veto-oikeuden poistaminen on yksi keskeisimmistä liittovaltioon tähtäävistä toimenpiteistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Luulisi, että mediat olisi tästä kysellyt ministereiltä ja kansanedustajilta, tai joku olisi edes jotain asiasta tuonut esiin, mutta hiljaista tuntuu olevan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tässä LINKKI 

EU komission eiliseen tiedotteeseen.

Pieni ote:

"Toisessa vaiheessa määräenemmistöpäätökset otettaisiin käyttöön asioissa, joissa verotuksella tuetaan muita poliittisia tavoitteita, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa, ympäristönsuojelua tai kansanterveyden kohentamista."

 

Jäsenmailta halutaan viedä oikeus päättää itse veroistaan.

YHaluavat säätää meille lisää veroja, haluttiin tai ei.

 

Yllä olevan toisen vaiheen esimerkin mukaan ilmastoveroa ja kansanterveys, eli ilmeisesti monikulttuuristamiseen tarvitaan myös rahaa ilmastohypen lisäksi.

Verotuksen veto-oikeuden poistaminen on yksi keskeisimmistä liittovaltioon tähtäävistä toimenpiteistä.

 

Luulisi, että mediat olisi tästä kysellyt ministereiltä ja kansanedustajilta, tai joku olisi edes jotain asiasta tuonut esiin, mutta hiljaista tuntuu olevan.

]]>
0 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267767-eu-haluaa-hallita-verotustamme#comments EU Liittovaltio Wed, 16 Jan 2019 19:50:54 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267767-eu-haluaa-hallita-verotustamme