Palataan lähtöruutuun
Hallitusneuvottelut ovat keskeytyneet, ja hankala työ uhkaa alkaa alusta. Kaiken vaivannäön hukkaan valuminen on turhauttavaa, vaikka itse en osaakaan pitää suurena menetyksenä sitä, että menetetään hallituspohja, joka ei vastannut edes vaalitulosta. Kepun marssittaminen paikalle ei nyt auta sekään: ehdittiin jo huomata, että suurin hallituspuolue uhkasi romahtaa pienimmäksi oppositiopuolueeksi. Äänestäjien viesti oli aika selvä.
Palataan siis lähtöruutuun. Demokratian kannalta terveellisintä olisi saattaa voittajat yhteen, ja siksi paras hallitus rakentuu kolmen suurimman puolueen varaan, parilla pikkuisella ehkä höystettynä.
Jos yhteistä säveltä ei löydy, sitä pitää etsiä. Uskon, että Kokoomus, demarit ja Perussuomalaiset saavat hyvän ohjelman, kun ajatellaan tarkemmin, mitä Suomi ja Eurooppa nyt tarvitsevat. Brysseliin ei kannata mennä toteamaan, mitä vahinkoa siellä on taas meille päätetty. Suomen pitää korottaa terveen järjen ääni, joka vaatii muutosta, sillä EU on aivan erikoisen lahjakas rankaisemaan itse itseään, ulosliputtamaan työpaikkojaan ja luomaan sietämätöntä byrokratiaa.
Tarvitaan uskonpuhdistusta pohjoisesta. Tervettä ajattelua ja oikeudenmukaisuutta niin talouden, ympäristön kuin energiankin suhteen. Keskityn talouteen, sillä edellisessä blogissani kerroin ilmasto- ja energiapolitiikan mahdollisuuksista.
Ben Zyskowicz hätkähdytti valtiopäivien avajaisissa puheellaan, joka vetosi suoraan omaantuntoon. Minä rohkenin ottaa sen tosissani. Tajusin, että puoluetoverini suree samaa kuin minä ja moni muu kokoomuslainen. Elämme kohtuuttomuuden aikaa, ja kuten Zyskowicz sanoi, “suurten yritysten johtajien tulot, erorahat ja eläkkeet ovat kohonneet aivan omiin, suomalaiselle yhteiskunnalle aiemmin vieraisiin sfääreihin”, joilla ei ole mitään tekemistä maltin tai oikeudenmukaisuuden kanssa.
Talouden maailmasta on tullut sairas. Se ei palkitse oikeita tahoja. On väärin, että tavalliselle yrittävälle ihmiselle nykyinen maailmanmeno rahan tekemisen osalta on niin turhauttava. Normaali tuottavaksi tarkoitettu työ ei kannata, rahaa taotaan vain korkeita riskejä sisältävästä finanssikeinottelusta. Tilanteen sairaus on siinä, että juuri tätä riskiä häivytetään tavalla, joka kaatuu lopulta veronmaksajien päälle ja suistaa talouksia nurin.
Tästähän on kysymys, kun mietimme mitä luottoriskijohdannaiset, derivatiivit ja hedgerahastot käytännössä tarkoittavat. Ne vievät maailmaan, jossa ei olla enää ollenkaan tekemisissä todellisen varallisuuden tai hyvinvoinnin kanssa. Todelliseen globaaliin varallisuuteen verrattuna näiden summa on 23-kertainen. Jos globaalin maailmantalouden BKT on noin 50 biljoonaa dollaria, finanssikeinottelussa pyörteilee 1144 biljoonaa.
Maailman valtioiden yhteenlasketuillakaan rahoilla tätä rakennelmaa ei voida pitää pystyssä, rahoja ei ole. Tästä yksinkertaisesta syystä edes pankit eivät voi luottaa toisiin pankkeihin. On epäselvää, voivatko hallitukset missään oloissa taata takauslupauksiaan. Voi olla, että tässä suhteessa konkurssikypsien valtioiden määrä tulee vielä nousemaan useisiin kymmeniin.
Sekä Eurooppa että maailma tarvitsevat talouden pelisääntöjen tervehdyttämistä, yksinkertaisesti terveempää ja inhimillisempää kapitalismia, jossa keskeinen arvontuottaminen perustuu työntekoon.
Yhtenä esimerkkinä on mainittava luottoriskijohdannaiset, jotka häivyttävät sijoittamiseen normaalisti kuuluvat riskit pilviin, tavoittamattomiin. Ne tulisi todeta vastedes laittomiksi, nimenomaan sellaiset hedgerahastot, jotka tähtäävät pelkkään spekulatiiviseen voittoon.
Johdannaisia ja hedgerahastoja käytetään suojaamaan sijoitusta, siis vähentämään riskiä. Ne ovat siis vakuutus – ja jos maailma on vakuutettu 23-kertaisesti, niin voisi kuvitella, että me tienaamme kaikki, kun tulee oikein iso katastrofi.
Toisena esimerkkinä on verotuksen painopiste. Poliittisten sanktioiden ja kannusteiden tulisi varoittaa velkaan perustuvasta kasvusta ja rohkaista investointeihin perustuvaan kasvuun. Kolmanneksi on alettava kysyä, onko yrityksen koolle laitettava jokin raja. Onko ylipäätään mielekästä, että yritys on niin suuri, että sen kaatuessa voi kaatua valtiontalous?
Kreikan pahenevat talousongelmat, Portugalin lainapaketti, Irlannin tilanne ja mahdolliset muut kaatujataloudet ovat laittaneet meidät nyt hyvin vakavan paikan eteen. Olemme joutuneet tukemaan sellaista kapitalismia, jota ei pitäisi ollakaan, kun normaali markkinatalouden riski ei jakaannu oikein. Siksi on harkittu eri ulospääsyteitä, ja meistä pessimistisimmät ovat tarjonneet velkajärjestelyä ja heikkojen maiden irrottamista euroalueesta.
Sen shokkihoidon eduksi on laskettava realismi: ainakin jouduttaisiin elämään suu säkkiä myöten ja opittaisiin terveen markkinatalouden ehdoille. Tällainen kertarytinä kelpaisi persuillekin, vaikka kukaan ei tiedä millainen vahinkokierre siitä laukeaisi. Realismilla voi kuitenkin olla kallis hinta, jos sen toteutustapa on hallitsematon.
Paljon puhuttu velkajärjestely on osin toteutunut jo itsestään markkinavoimien toteuttamana, kun lainapaperien arvo on yksinkertaisesti pudonnut. Kukaan ei usko, että saamme omamme takaisin, voitosta puhumattakaan. Sankarillisista budjettileikkauksista huolimatta kriisitaloudet ovat luisussa, koska investoijat ovat menettäneet uskonsa pelastustoimien tehokkuuteen. Kritiikki kohdistuu näin myös Brysselin tiukan talouskurin suuntaan, kun velvoite korjata budjettivajetta ei jousta talouskasvun suhdanteissa. Kun talouskuri hilaa alas tuottoa, valtava velka näyttää yhä mahdottomammalta hoitaa.
Olisiko pohdittava kolmatta vaihtoehtoa, ja tarjottava sitä Suomen kompromissina: Ratkaisu rahaliiton ongelmiin ei ole kriisimaiden eroaminen eurosta tai parempikuntoisten pohjoisten maiden pelastautuminen omaksi alueekseen - menetelmän haittapuoli on sen hitaus ja arvaamattomuus. Pitäisikö sen sijaan harkita kansallista rinnakkaisvaluuttaa euron seuraksi, joka toimisi suhdannepoliittisena vastavoimana ja elvyttäjänä? Ratkaisu on epäortodoksinen, mutta sillä on tietyt hyödyt.
Oli kansallinen rinnakkaisvaluutta sitten laskennallinen järjestelmä tai Kreikan tapauksessa konkreettinen drakman seteli, se elvyttää paikallista taloutta ja työllisyyttä, ja estää hintojen nousupainetta. Tavallinen kreikkalainen työtätekevä voi ostaa päivittäistavaroita ja selvitä vaikeimman yli drakmoilla. Samalla Kreikan talous palaa sinne, missä sen luontainen kilpailuetu on. Kreikan taloudesta 15 % tulee matkailuelinkeinosta, ja tälle alueelle saataisiin järkevä devalvoituminen aikaiseksi. Edelleen maatalous ja kauppamerenkulku hyötyvät välillisesti. Näin maa voi maksaa luottojaan takaisin EU-maille ja pankeille, samalla kun välttää sisäisen sekasorron - joka sekin on nyt todellinen vaihtoehto. Kun kriisi on ohi, tyylikäs paluu yksiselitteiseen euroon on mahdollinen.
Mitä tapahtuisi, jos Suomi ehdottaisi tällaista mallia? Tässä voisi olla riittävästi yhdistävää voimaa, uskoa tulevaisuuteen ja ennen kaikkea irtiotto talouden anekaupasta. Se voisi yhdistää kolme pääpuolueen intressit vaikeissa hallitusneuvotteluissa, sillä malli saattaisi kelvata perussuomalaisillekin. Mitään hävittävää uuden tulokulman tarjoamisessa tuskin on, sillä tilanne Kreikassa on nyt niin paha, että epäperinteisiäkin malleja on syytä harkita.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Huh huh!
Edustaja Korholan ymmärtämys taloudesta floppaa pahasti.
"Kansallinen rinnakkaisvaluutta" on komento(neuvosto)talouden rupla - sitäkö kaikkine ko.järjestelmään pakosta kuuluvine liitännäisineen Korhola Kreikalle ehdottaa? (Paitsi ettei se edes yhden valuutan Euroopassa ole mahdolllinen sen paremmin teoriassa kuin käytännössäkään.)
Toiseksi, onko meppi Korholle(kin) noin vaikea hahmottaa, että persujen Eurooppa-politiikka kerta kaikkiaan on täydellisessä ja yhtensovitamattomassa ristiriidassa niin kokkareiden, demareiden kuin keskustankin eu-politiikan kanssa?
Myös Korholan logiikka floppaa täydellisesti: Kun Persut ovat EHDOTTOMASTI kriisimaiden tukemista vastaan ja Kako ENDOTTOMASTI kriisimaiden tukemisen kannalla, mikä olisi - edes teoriassa - Korholan tarkoittama "kompromissi?
"Kansallinen rinnakkaisvaluutta" on komento(neuvosto)talouden rupla - sitäkö kaikkine ko.järjestelmään pakosta kuuluvine liitännäisineen Korhola Kreikalle ehdottaa? (Paitsi ettei se edes yhden valuutan Euroopassa ole mahdolllinen sen paremmin teoriassa kuin käytännössäkään."
Älä pane sanoja Korholan suuhun.
Eurooppa ei ole yhden valuutan alue. Jopa EU on kaukana siitä.
Teoriassa ja käytännössä se on helppo toteuttaa.
Eija-Riitta hyvä, miten saat ne oman puolueesi kauppakamarinulikat ajattelemaan kuten itse ajattelet? Taitaa olla Jyrkiboy niin kovapäinen kavereineen tai sitten kavereiden johdettavissa että ei se osaa ajatella kirjoittamallasi tavalla.
Minusta hallitustunnustelijaa pitää vaihtaa, vaikka Sauli Niinistöön, sillä ei puheenjohtajan pidä olla pääministeri. Koivisto ei ollut edes kansanedustaja ja demaritkin halusuvat erittaa Paasion puheenjohtajuuden ja pääministeriyden niin ja Holkerikaan ei ollut puheenjohtaja pääministerikaudellaan. Kysykää ihmeessä, jos Sauli pelastaisi maan totaaliselta kaaokselta. Tai sitten joku fiksu nainen Kokoomuksesta tai demareista. muodostamaan hallitusta, niin tai ainakin tunnustelemaan.
Ihan sivusta. Holkeria ei juuri kannata ottaa esimerkiksi. Hän oli - anteeksi kovasti - todella heikko johtaja ja täysin demarien nuorassa talutettavana. Koivisto teetti hänellä likaisen työn ja hän teki. Jokohan mahtaa ymmärtää, mitä kaikkea teki?
Koivisto puolestaan oli ylivoimaisesti kallein presidentti, mitä Suomessa on koskaan ollut. Hän ei ollut talousmies, vaikka sitä näytteli. Hän ei ollut valtiomies, vaikka sitä näytteli. Hän ei ollut pankkimies (jos kriteeriksi otetaan tajuava pankkimies), vaikka siinä hommassa valtakunnan rahoja kulutti.
Onko kokoomuksessa monta fiksua naista? Eikös ne lukuisat kokoomusnaiset juuri valinneet Halosenkin presidentikseen?
Ongelma on hallitusneuvottelijan henkilö. Emme ole lähtöruudussa. Se ruutu oli ja meni. Nyt olemme uudessa ruudussa. Joissain tapauksissa kun maailman tuulet tuivertavat valtiolaivaa, ruorissa pitää olla oikeasti osaava ja LUOTTAMUSTA herättävä henkilö. Sitä joko on tai ei ole. Kataisen henkilön arvovalta ja uskottavuus laskivat liian alas. Rumin temppu oli kaksilla korteilla pelaaminen. Se on tekona osoitus hallitusneuvottelijan kyvyttömyydestä arvovalintaan jossa oikeasti piti ja pitää pelata reilusti. Ja kuin alleviivaten, kaveri itse tulkitsee perustuslakia, että meno jatkukoon.
Kukaan ei koskaan sanonut eurohuijauksen torppaamista helpoksi tai kriisimaiden takausten hoitoa helpoksi saati riskittömäksi. Itseasiassa on selvä että henkilönä Katainen on pankkien komennettavissa. Kun valtion kannalta pääministerin on oltava pankkien komentaja. Tässä on se ero. Eli jos Kataiselle annettaisiin vaikka 8 mrd euroa riihikuivaa rahaa, jolla hoitaa pankkien uskottavuuskriisiä se ei riittäisi. Hän tulisi tarvitsemaan aina vielä 10 mrd euroa lisää. Tämän saatuaan taas uudet 10 mrd jne. Pankkien uskottavuus pysyisi ikuisesti kriisissä, ja Katainen lapionvarressa latomassa lisää rahaa kunnes hymy hyytyisi, vaan eihän se hyydy koskaan. Kun on tehnyt pahan arviointivirheen, on virkamiespuolueen johtajan mahdotonta myöntää virhettään kuin ympäristöministeriön jätevesien fosforinpoistolaskuun tullutta erehdystään.
Ei ole ertyisen rakentavaa tai innostavaa todeta hallitusneuvottelijan henkilön JA SUURIMMAN puolueen johtajan olevan pääministeritehtävään soveltumattoman. Varsinkaan silloin kun asia esitetään hänen puoluetoverinsa blogissa. Kesken kiville karahtaneita neuvotteluja. Mutta mitäpä tuota sokerikuorruttamaan. Valtion etu on kuitenkin tärkein asia ja sitä Jyrki Katainen ei kykene ajamaan pääministerinä. Hän vaikuttaa intohimoisesti valtaan sen itsensä vuoksi takertuvalta. Sellainen ei ole pääministerimateriaalia. Oli tällainen henkilö missä hyvänsä puolueessa.
Eija-Riitta. Pitäisikö lähteä ihan ensin siitä, että suurimman puolueen ja hallitustunnustelijapuolueen johtajisto miettisi elämän realiteetit uudelleen? Minusta ne ovat erittäin pahanlaisesti hukassa.
Samalla puoluetoverit voisivat miettiä, miksi tietyt johtajat ajavat näitä ulkopuolisten maiden etua niin valtaisan voimakkaasti, ettei kotimaisella vaalituloksella ole mitään merkitystä. Joku syyhän siihen täytyy löytyä.
On turha tarjota syyksi syvää huolta Suomen romahtamisesta siksi, että se lahjoittaa rahaa toisille. Ei siitä mitään hyötyä ole. Suomi on lahoittanut Venäjälle lähialuerahoina yhteensä 800 miljoonaa euroa. Tietysti virallinen luku joltakin ajanjaksolta on alle 200 milj. euroa, mutta se on tyypillistä harhaanjohtamista.
Ei tästäkään lahjonnasta Venäjän korruption hoitamiseen mitään hyötyä ole. Kuinka paljon on hyötyä saksalaisten ja ranskalaisten pankkien lahjomisesta? Tai etelän maiden oman korruption ja tehottoman hoidon lahjomisesta?
Kataisenkin kannattaisi laskea, kuinka paljon 2 tai 20 mrd. euroa merkitsee Suomen kansantalouden investointiruiskeina verrattuna eurooppalaisiin lahjoituksiin. Mahtaisiko olla väärin arvioitu, jos sanoisi, että kotimassa vaikutuksen voisi kertoa kymmenellä?
On surkeaa, kun ns. kykypuolue osoittautuu kyvyttömäksi hoitamaan asioita. Jossain on jotain pahasti vialla.
Ensin pitää tehdä rakenneuudistukset Etelä-Euroopassa. Vasta sitten voi miettiä, olisiko sinne jotain satsattava. Ei meidän ensimmäinen velvollisuus ole katsoa tuhansien kilometrien päässä olevan maan etua, vaan oman maan ihmisten perusoikeuksia.
En ole pahoillani nykyisestä hallitusneuvottelutuloksesta. Se oli demokratian pilkkaamista. Katsotaan, mikä on seuraava. - Toivotan sinulle mukavaa kesää.
Huh, huh!
KIITOS! E-R K, viisas suomalainen isänmaan ystävä. Olet pelastamassa, meidän tavallisten suomalaisten (perus-tai ei-)yöunet.
Tuolla toisaalla on kuvattu uhkakuvia, joihin Kataisen "mandaatti" on Suomea johtamassa. Tervetuloa, Suomen markka takaisin!? Vaikka, vastahan pankit lopettivat piirongin laatikoista löytyvien "kaalin lehtien" vastaanotot.
Hyvin johdateltu ja erityisesti ymmärrettävästi selostettu koko valtion talouden "haasteellisuus" ja Markan palauttaminen maksuvälineeksi.
Kaikki vaihtoehdot pitää tutkia ja varmaan niin tapahtuukin.
Minkä ohjeen annat entiseen puolueesi neuvottejoille? Pysykää vain kokoomuksen tukena? Vai?
Mitä tulee Kreikkaan, Portugaliin tai Irlantiin sekä muihin vastaantuleviin, niin niitä ei voi pelastaa Eu, IMF tai muu ylikansallinen organisaatio. Vain kreikkalaiset voivat pelastaa Kreikan jne. jne. Jos me syötetään pohjattomaan säkkiin rahaa tai IMF syöttää sinne rahaa, niin entinen meno jatkuu. Jos maat ajautuvat selvitystilaan, niin selvittelytilanteen jälkeen sama meno jatkuu ja kohta ovat uudet ongelmat edessä - jälleen kerran.
Näiden maiden ylimielinen tuhlailu voidaan estää vain maiden hallitusten, parlamenttien ja kansan yhteistyöllä ja tekemällä ratkaisevia ja suuria muutoksia niin taloudellisiin kuin poliittisiinkin ratkaisuihin. Mutta erityisesti tarvitaan suurta muutosta noiden kansojen maailmankuvassa. Niin kertoi IMF:n asiantuntia kun keskustelimme velkaongelmasta.
Hyvä blogi. Kataisen henkilö alkaa olla tosiaan suuri ongelma. Suomelle ja Kokoomukselle. Se vain on niin, Jyrki oli viime vuosikymmenen liberalismissa kuin kala vedessä, mutta nyt ajat ovat muuttuneet, Jyrki on kala kuivalla maalla. Hukassa uuskonservatismin aallon keskellä.
Benin lyöminen oli kyllä totaalisen alhaista. Olen kerran kauan sitten jutellut Benin kanssa pitkään, hän on hieno kaveri.
Jouni Siponen kiteyttää aikamme ilmiön:
"Kyse ei siis enää ole perinteisestä oikeisto-vasemmisto vastakkain asettelusta vaan valtionsosialismin eli julkisensektorin, jonka johdossa kaikkivaltiaat byrokraatit ovat tukien suuryhtiöitä ja pankkeja VASTASSAAN pienyrittäjät&työmiehet ja maanviljelijät."
Tätä lausetta tulisi erityisesti Kokoomuksessa tutkiskella hyvin tarkkaan. Demarit nyt tietävät muutoinkin syntinsä.
Vihreät haluavat Ylen uutisen mukaan Kataiselle vielä "työrauhan." Kun kukaan muu ei suostu Kataisen kanssa enää keskustelemaan, halvin ja tehokkain tapa jatkaa Kataisen ja Sinnemäen hallitusneuvotteluja olisi siirtää ne viikonlopuksi Säätytalolta Eliten terassille. Kolmanneksi pyöräksi otetaan Sinnemäen vanha kavaljeeri Jan Vapaavuori, ja kolmikko istuu viikonlopun kuulumisia vaihtamassa.
Maanantaina katsotaan mikä on vointi. Vanhan hallituksen luottokorttien höyläykset saadaan ehkä vielä puliveivattua vanhan hallituksen kuluiksi.
"Kun kukaan muu ei suostu Kataisen kanssa enää keskustelemaan,"
Oikeastaan kaikki haluaisivat. Ehkä demarit näyttelevät voimaperäisimmin ylpeätä, mutta muut ovat jopa ilmaisseet halunsa jatkaa keskusteluja Kataisen kanssa. Arhinmäkikin totesi, että, jos ALV:ta ei koroteta, hän voi mennä takaisin neuvotteluihin.
Selkein Kataisen tukija on toki RKP.
En ymmärrä kuinka persut voisivat mennä mukaan hallitukseen kenenkään kanssa niin kauan kuin heidän ehdoton kynnyskysymyksensä on tukipaketeista luopuminen. Lisäksi Soini jos kuka tietää millaista ministeriainesta hänellä on ryhmässään ja kuinka hankalaa olisi jos kaikenmaailman oinoset ja hakkaraiset joutuisivat estraadille hallituspuolueen edustajina.
Kun tarjolla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja, niin kokoomuksen ja KEPU:n hallitus vanhalla pohjalla kristillisillä lisättynä lienee ainoa vaihtoehto. RKP:kin eilen antoi ymmärtää, ettei se edes halua enää vasemmistoa mukaan.
"Uskon, että Kokoomus, demarit ja Perussuomalaiset saavat hyvän ohjelman, kun ajatellaan tarkemmin, mitä Suomi ja Eurooppa nyt tarvitsevat."
.
Just. Pidin sinua Eija-Riitta järkevänä ihmisenä, mutta olet samanlainen sekopää kuin muutkin siellä teidän puolueessa. Euroopalle Suomi ei ole mitään velkaa, ei mitään. Teidän puoluejohtajan maanpetturuuden takia tosin, kaikki suomalaiset kohta makselevat muiden Eu-alueen maiden velkoja. Sinun blogiesi luku loppui nyt tähän kirjoittamaasi aivopieruun.
Kokoomus kusetti Demareita ja Vasrureita ja poltti sillat niihin suuntaan.
Persut taas tuskin lähtevät tukemaan sokeina EK:n ja Hetemäen veroratkaisuja.
Eli porvarihallitus tulee ja Kokoomuksen on pakko tehdä myönnytyksiä Kepulle.
Kepun on pakko olla hallituksessa koska EU:n maataloustuet menevät uusjakoon kohta.
KOK-SDP-PS. Kolmen suurimman puolueen hallitus, jonka takana kansan selvä enemmistö. Portugali paketti on jo hyväksytty. Pysyvästä vakausrahastosta syksyllä kansanäänestys, jonka tulos sitoo hallituksen linjan. Kenenkään ei tarvitse kääntää takkiaan, oli äänestystulos puolesta tai vastaan. Kolme suurinta puoluetta lupaa hallituksessa kunnioittaa sitovaa äänestystulosta ja maahan saadaan toimiva hallitus. Muista asioista päästään varmasti sopuun ja voidaan aloittaa työt !
"Muista asioista päästään varmasti sopuun ja voidaan aloittaa työt !"
Niinhän sitä piti nytkin sopuun päästä, mutta demarit eivät antaneet tuumaakaan periksi missään ja loppujen lopuksi tultiin sitten jopa kokoomuksenkin viimeisille kalkkiviivoille ainoine kynnyskysymyksineen.
Minun mielestäni tämä paluu lähtöruutuun mahdollistaa sen, että saamme edes perusasiat tietoomme.
Kansanvaltahan ei voi toimia, jos kansa ei tiedä edes näitä perusasioita päättäjistään:
1. Tuleeko uusi hallitus noudattamaan perustuslakia toimissaan?
2. Ketkä kaikki ovat uuden hallituksen ministereiden vaalirahoittajia?
3. Mitkä kaikki organisaatiot osallistuvat hallitusohjelman tekoon?
Mitäkö tarkoitan?
←
Heti hallitusohjelmaan – Perustuslain velvoitteet Suomessa voimaan 2011?
Uuden hallituksen ministereiden vaalirahoittajat 2011?
Lähetetty kesäkuu 1, 2011 kirjoittanut Suomi 2017 - Suomi 2.0
"Nyt kun hallitusohjelmaneuvottelut Säätytalolla edistyvät omaan tahtiinsa, niin on hyvä aika ottaa esiin vaalirahoittajat 2011 eduskuntavaalien osalta.
Ministereiden omien vaalikampanjoiden vaalirahoittajista tiedämme yllättävän vähän. Niin vuoden 2003 kuin 2007 eduskuntavaalien osalta. Vaikkakin laki sallii vaalirahoittajien nimeämisen. Takautuvasti, ilman eurorajoja ja sanktioita."
Tästä linkistä suoraan vaalirahoituksen salojen keskustaan:
http://suomi2017.wordpress.com/2011/06/01/uuden-ha...
Aurinko paistakoot, paikkansa pitävä tieto kulkekoot ja Suomen sisäiset Berliinin muurit jatkakoot murenemistaan. Myös kovan korporatismin valtapuolueiden keskuudessa.
♦ Pitäisikö sen sijaan harkita kansallista rinnakkaisvaluuttaa euron seuraksi, joka toimisi suhdannepoliittisena vastavoimana ja elvyttäjänä? Ratkaisu on epäortodoksinen, mutta sillä on tietyt hyödyt.
Hmm, erikoinen näkemys, en ole tiedostanut että tuollaiseen olisi edes mahdollisuuksia.
Miten sellainen olisi mahdollista toteuttaa, tietääkö kukaan ?
Sellainen järjestelmä oli ennen vanhaan esimerkiksi Puolassa, jonne Amerikan sukulaiset saivat lähettää dollareita. Palkat maksettiin zlotyissä, joilla sai kaupasta limppua. Tuontitavaroita kunnon saippuasta ja kahvinkeittimistä lähtien sai vain Pemex-valuuttakaupoista.
Tällaisesta tuskin kannattaa haaveilla, jos ei halua tulla hirtetyksi lyhtypylvääseen.
Ei tää mitään turhaa ole ollut, päinvastoin, oekee hödyllistä...
"Talouden maailmasta on tullut sairas. Se ei palkitse oikeita tahoja. On väärin, että tavalliselle yrittävälle ihmiselle nykyinen maailmanmeno rahan tekemisen osalta on niin turhauttava. Normaali tuottavaksi tarkoitettu työ ei kannata, rahaa taotaan vain korkeita riskejä sisältävästä finanssikeinottelusta. Tilanteen sairaus on siinä, että juuri tätä riskiä häivytetään tavalla, joka kaatuu lopulta veronmaksajien päälle ja suistaa talouksia nurin."
Tässä on talouden systeemikriisi hyvin luonnehdittu!
Täytyisi päästä eroon nk. globaalista finanssikapitalismista ja hakea ratkaisuja jostakin terveemmästä taloudesta, jossa valtiollinen säätely toimisi kotimarkkinan tasolla. Globaalihallinta on harhakuva.
Väliaikainen rinnakkaisvaluutta on kiintoisa ehdotus, mutta se ei pure finanssitalouden systeemikriisiin.
Korholan kannattaisi tutustua talouden fundamentteihin. Hyvä ja kansantajuinen esitys keskiluokan kuolemasta on Harvardin yliopiston oikeustieteen professorilla Elizabeth Warrenilla.
Jos Yhdysvalloissa vuonna 1970 keskiluokkaisella perheellä jäi säästöön 11% yhden tulonsaajan taloudessa, vuonna 2006 säästämisaste oli negatiivinen kahden tulonsaajan taloudessa. Tämä tarkoittaa, että kaikkein rikkaimpien rikastuminen johtaa toimihenkilöiden kurjistumiseen.
http://www.youtube.com/watch?v=akVL7QY0S8A
Olemme täysin samassa ruudussa Yhdysvaltojen kanssa. Koko läntistä maailmaa kohtaa ennennäkemätön kyykkyyn laittaminen.
Eikö meille riitä, että Kokoomuksen Olli-Pekka Heinosen johdolla ostettiin Saksasta ilmaa 3,6 miljardilla? Onko aivan pakko lähteä kalaan liian suurille vesille?
Ongelma on siinä että meidän ei pidä taata sellaista rahaa, jonka on luonut yksityinen taho. Siinä voitot menevät suursijoittajille ja ne ulosmitataan yhä kurjistuvilta toimihenkilöiltä.
Sen ilman ostoa niin Saksasta kuin monesta muustakin Euroopan maasta ohjasi ja kontrolloi Telekomissaari Liikanen. Eli meillä Suomessa on ollut oikea tele-know-hown keskittymä!
Katainen ryömii siis viimeisillä voimillaan Persujen syliin! Ihan järkevä veto itse asiassa. Taitaa vaan käydä niin, että vasemmisto kostaa ensi viikolla Kataiselle ja potkaisee pojan moneksi vuodeksi pihalle.
Vasemmisto edustaa noin 25%:a suomalaisista.
Kokoomus ei ole vahingossa päätöksiään tehnyt ja sillä on parhaiten trimmattu organisaatio kaikista puolueista.
Kommenttisi on toiveajattelua.
Mihinkäs puolueeseen sinä Riitta kuuluitkaan? Ideathan ovat kuin suoraan kommunistidiktatuurien niksikirjasta. Ja käytössä tälläkin hetkellä ainakin Kuubassa, ennen rautaesiripun romahtamista myös monissa paikoissa tässä ihan lähellä. Eivätkä havainnot käytännöstä imartele järjestelmän toimivuutta.
Sinänsä, Europarlamenttihan voisi säätää lain, jossa todetaan Kreikan (ja muutaman muun välimeren maan) huijanneen EU:ta Euroon liittyessään, jonka johdosta ne välittömästi erotetaan eurosta ja palautuvat alkuperäisiin valuuttoihinsa kurssilla x. Saksan tuella voisi mennä läpikin, eivätköhän nekin ole riittävän kyllästyneitä välimerelliseen meininkiin.
Suosittelen ikään ja säätyyn katsomatta jokaisen perehtyvän erääseen teokseen, nimittäin
"Kolmas tasavalta (Jaakko Sirppi tai oikeammin Erkki Näsi), julkaisuvuosi 1976".
On meinaan hyytävää luettavaa vuonna 2011, vaikka itse teos käsittelikin fiktiivistä 1990-luvun Suomea. Kantsii tsekata divarit, esimerkiksi http://www.antikka.net tai sitten aluepolitiikan syövereihin unohdetut maakuntien sivukirjastot.
E-RK katsoo kauempaa ja näkee laajemmin.
Kepun häviön syy ei suinkaan ollut hallitusyhteistyö Kokoomuksen kanssa. KAIKKI jotka nuoleskelivat vihreitä hävisivät. Edelleen joillakin on kova hinku voittaa paavi paavillisuudessa. Meni sitten vaikka viimeiset siemenperunat.
Soini oli ainoa opponentti. Ja voitti. Nyt on Kepulta nappulat loppu, samoin ruplavirta vasureille. CIAn rahasäkit huvenneet demareilta. Vaalirahoitusta uusiin mainoksiin haettava pankeilta ja hiilimafialta?
Mainio kirjoitus, kannatetaan. Tällaiseen linjaan voisi minusta PS:kin yhtyä, jos se tosiaan olisi tuonsuuntainen.
Käsittämättömän tietämätöntä tekstiä taloudesta mepiltä, ja lisäksi ristiriitaista.
Tiesitkö, Korhola, että reaalitalouden osuus maa8ilman kokonaistaloudesta on alle 5%, joidenkin laskelmien mukaan vain 2%? Tarkoittaa siis sitä että 98%ia siitä markkinatalousrahasta ei ole olemassakaan, vaan sen odotetaan ja uskotaan mukamas joskus realisoituvan.
Ei se realisoidu. Markkinataloususkovaiset sen sijaan elävät kuin 1960-luvulla, jolloin tuo suhde oli päinvastainen.
Mikään ei siis vastaa mitään, vaan hinnat ja työn arvo rahalla mitattuna määräytyvät ihan miten sattuu. Markkinat, joiden tekemisiä luonnehditaan inhimillisin termein (suuttuvat, reagoivat, kostavat, ottavat hyvillään vastaan...), ovat mitä häilyvin ja labiilein tekijä, jota kuitenkin kehotetaan ja yllytetään pitämään jumalallisena, siis kiinteänä ja muuttumattomana, johon voimme luottavaisina turvata.
Siksi nykyinen talouselämä on uskontoa. "Terve" markkinatalous pohjautuu uskomuksiin ja taikauskoon. Siihenkö meidän on pohjattava elämämme?
Hyvä että uusia ajatuksia tuodaan varsin köyhään keskusteluun.
EU on heikoilla. Esiin tulee kokoajan kulttuurieroja, jotka lopulta johtavat aina siihen, että pohjoinen maksaa. Kuka uskoo erojen muuttuvan?
Samalla EU:n johto on heikoissa käsissä: demokratian eli kansansuosion avulla nousseita, mutta kansansuosiosta piittaamattomia johtajia. Asioita jyrätään jääräpäisesti pienen piirin yhteisen unelman aikaansaamiseksi. Unelmaan uskotaan niin lujasti, että vastaan haraavan kansan täytyy olla väärässä.
EU jakautuu pohjoiseen ja etelään. Se on paljon parempi. Uuden pohjoisen unionin tulisi olla demokraattisempi ja vain vähän keskitetty. Eli koko toimintaperiaate olisi tässä suhteessa toisenlainen.
Eija-Riita hyvä,
Jos et ymmärrä markkinataloutta, älä ota siihen kantaa.
Perusvirheesi on niin tyypillinen populistipolitikoille: syy on jossain muualla kuin itsessä. Finanssimaailman kaaos on harjoitetun politiikan peili. Koska politiikka on epäonnistunut täydellisesti, niin finanssimaailma reagoi.
Maailmantalouden kaaos on seuraus pitkään harjoitetusta huonosta politiikasta, ei markkinoista.
Talous on väline, työkalu, jota poliitikkojen pitäisi osata käyttää.
Katso siis peiliin kaikkien muiden meppien tavoin - miten olet edistänyt talouden tasapainoa ja vahvistumista? Et ainakaan riittävästi, koska olemme tässä tilanteessa.
Sinänsä olen itse miettinyt myös tuon rinnakkaisvaluutan käyttöönottoa. Se merkitsisi käytännössä sisäistä devalvaatiota, mutta pitäisi kreikkalaisen talouden pyörimässä - elleivät kreikkalaiset tuhoa sitäkin omalla toiminallaan.
Mikä - tai kuka - muuten on lukujesi lähde?
Vai ei Eija-Riitta ymmärrä? Mutta sinä tietysti ymmärrät.
Tässä toinenkin, Sarcozy, joka ei ilmeisesti mielestäsi ymmärrä.
Kanadan taloushistoria tuntee The Hudson Bay Companyn oman paperirahan.
http://www.cdnpapermoney.com/forum/index.php?topic...
Tuolloin yhtiöllä oli monopolioikeudet osassa Kanadaa ja yhtiön rahalla sai ostaa tavaraa yhtiön kaupasta.
Kaksoisraha johtaisi melkoiseen ruukinpatruunamalliin, jossa ihmiset olisivat sidoksissa omaan "puulaakiinsa" (bolag).
Eikö vaalitulosta vastaa mikä tahansa hallituspohja, jolla on yli 50 % eduskunnasta?
Mitäs edustaja Korhola ajattelee siitä vaihtoehdosta, että Suomikin voisi harkita Ruotsin kruunusta kansallista rinnakkaisvaluuttaa euron seuraksi?
Ruotsi voisi olla kiinnostunut ja Suomi edellyttäisi kilpailijamaaltaan, että finanssi-/talouspolitiikkaa hoidettaisiin jotenkin järkevästi painotetulla vastuu-/valta-periaatteella. Siitä saataisiin silta omaan valuuttaan tai euroon palamiseen, ja vältyttäisiin siten ehkä myös kriisitilanteessa FIMiin siirtymisen hitaus. Ruotsi olisi parempi vaihtoehto kuin Saksa, koska Saksan kanssa tasapuolisuutta ei voisi päästä lähellekään, yms. ongelmia olisi.
Edellytyksenä olisi tietysti pakkoruotsin poisto Suomesta;/
Toisaalta, eihän se FIM loppuaikoinaan oikeastaan enää mikään valuutta ollut. Suomi-Ruotsi kruunuineen olisi jo vähän vahvempi.
Tervejärkisiä ja oikeansuuntaisia ajatuksia Eija-Riitta Korholalla, jos ne oikein ymmärsin. Eivät vain näyttäisi vastaavan kovin hyvin Kokoomuksen vallitsevaa linjaa, Zyskowitczin puhetta lukuun ottamatta, joten pelkäämpä, että jäävät marginaalisiksi.
Jos näillä ajatuksilla olisi Kokoomuksessa laajemmin kannatusta, maassamme varmaan jo olisi Korholankin toivoma kolmen suurimman puolueen varaan rakentuva hallitus.
Katainen kuitenkin halusi jatkaa keskieurooppalaisten pääomasijoittajien rahoittamista ylivelkaisia euromaita tukemalla suomalaisten veronmaksajien lainarahoin, millä Perussuomalaiset pelattiin ulos. Seuraavana tuli eteen se, kenen kustannuksella omaa kansantalouttamme ryhdytään tasapainottamaan. Katainen halusi rikkaimpia suosivan mutta yritystemme kilpailukykyä ja työllisyyttä heikentävän veroratkaisun, millä vasemmistopuolueet pelattiin ulos.
Näin on kokoomusjohtoista enemmistöhallitusta vaikea saada aikaan. Kansa on äänestänyt eduskunnan, jonka varaan on vaikea rakentaa Kataisen tavoittelemia asioita, minkä Korholakin näyttäisi oivaltaneen.
Huono juttu, sillä eurotukiaisilla ilmeisesti vain paisutetaan jossain vaiheessa puhkeavaa velkakuplaa ja Suomen valtio velkaantuu kymmenillä miljoonilla päivittäin. Toivoisin, että Kokoomuksessa havahduttaisiin tilanteeseen laajemminkin.
Jos Kokoomus vain joustaisi noissa kahdessa asiassa, voisi Kokoomuksen johdolla muodostaa maahamme enemmistöhallituksen juuri kolmen suurimman puolueen varaan.
Korholan perusajatukset eurokriisistä ovat hyviä. Suomen pitäisi olla aktiivisempi, että nykyisen euroidealismin tilalle saataisiin eurorealistinen lähestysmistapa. Rinnakkaisvaluuttajärjestelmä tuntuu kuitenkin epäilyttävältä. Vaikea nähdä, että se olisi mitenkään toimiva ratkaisu, tai edes toteutuskelpoinen.
Sen sijaan hallittu velkajärjestely ja kriisimaihin sijoittaneiden rahoituslaitosten luottotappioineen, tarvittaessa pääomittaminen niiden omien valtioiden toimesta, jos vakavaraisuus ei riitä. Se olisi yksinkertaista ja lähempänä reaalitalouteen perustuvaa markkinataloutta. Mallia Suomi Finland 1990-luvulla.
yst.t. Petteri Hiienkoski
Lyhyesti sanoen taitaa tämä E-R Korhola kuulua niihin kokoomuslaisiin naisiin jotka suuressa viisaudessaan ja omapäisyydessään äänestivät SDP,n Tarja Halosta presidentinvaaleissa vaikka olisi ollut porvarillinenkin vaihtoehto tarjolla. Eikö ole parempi siirtyä demarileiriin kun se niin tuntuu olevan sydäntä lähellä.
Luottojen ylitarjonta ja pankkien keinotekoisen suuret taseet on ajettava alas ja siirryttävä konservatiivisempaan luototusjärjestelmään. Rahanluontioikeus valtiolle ja vaikkapa siten, että lyödään lukkoon, että 2% budjetista rahoitetaan setelikoneella, eikä tästä poiketa.
Kiitos vastauksesta kommenttiini. Tämä taas todistaa että luulo ei ole tiedon väärtti. Anteeksi väärä epäilykseni. Toivoisin äänestäjille sen verran oikeusturvaa että vaalien alla tiedetään mille puolueryhmittymälle sen ainokaisensa äänensä antaa. Suomessa on selkeästi porvarienemmistöinen eduskunta ja siksi minua yhtenä monista ihmetyttää muutama asia. Miksi halutaan tuoda esiin vain niitä eroavaisuuksia mitä eri porvarillisilla puolueilla on? Eiköhän se yhteinen maailmankatsomus kuin arvopohjakin ole lähes yksi yhteen näillä kaikilla puolueilla. Vasemmisto ja varsinkin Sdp Sak,n vahvalla tuella osaa pitää puolensa ilman etä siihen muiden apuja tarvitaan. Hyvää pyhäpäivää näillä miettein !
Kirjoita kommentti
Kommentoi 47 kommenttia