Pöyhkeyden ruumiinavaus
Edellinen blogini on herättänyt huomiota, Iltalehden paheksuvaa pääkirjoitusta myöten, jossa minut henkilönä on yhdistettiin uskonnollisiin ääriliikkeisiin, orgioihin ja pedofiliaan.
Syynä oli edellisen blogini tyylilaji. Se voisi sopia Kaarina Hazardille tai Jyrki Lehtolalle, mutta poliitikon kohdalla psykopatologinen arvuuttelu lähtee käyntiin: estojen kautta perversioihin! Myönnän, etten ole se tavanomaisin kommunikoija, ja viittaan vuodentakaiseen blogiini Miksi on joskus hankalaa olla poliitkko.
Ai miksikö? Siksi, ettei mikään kelpaa. Etenkään nainen ei voi täällä tehdä muuta kuin virheitä. Asiakeskeinen vakavikko saa moitteet karisman ohitusleikkauksesta (Kiviniemi), huumoria harrastava saa hömppäleiman (Korhola). Huoliteltuun olemukseen satsaaminen aiheuttaa kroonisia epäilyjä poliittisesta painoarvosta, ikään kuin puuteri himmentäisi myös älyn (Karpela). Toisaalta ulkonäkönsä laiminlyöjän vaikutusta Suomi-kuvaan hävetään oikein porukalla (Tässä kohden vaikenen viisaasti). Siitä ei voi oppia kuin yhden läksyn: ole keskiverto, ole huomaamaton – kunnes poistutkin kuvioista. Suosittelen lukemaan loputkin.
Mutta totta kai minun on mentävä itseeni, joka päivä. Olenko tullut pöyhkeäksi, röyhkeäksi, olenko kovettunut, korruptoitunut, palvelenko enää valitsijoitani?
Viime aikoina europarlamentissa ovat heiluneet pallit. The Sunday Times-lehti, jonka toimittajat olivat esiintyneet lobbareina, oli ottanut yhteyttä kuuteenkymmeneen parlamentaarikkoon, joille oli tarjottu rahallista korvausta lainsäädännöllisten muutosesitysten tekemistä vastaan. Muutama kollega meni ansaan.
Jäin miettimään, miten voi poliitikko tulla niin sokeaksi, ettei tunnista olevansa vaarallisella tiellä. Mitä meille täällä talossa tapahtuu? Miten se kuuluisa neste nousee päähän?
Mutta oikeastaan, mitenkä ei? Ainakin europarlamentti on paikka, jossa meppi on ehdoton tähti. Vaikka meitä on 736, ei se estä mitään. Muuta henkilökuntaa riittää silti alleviivaamaan sitä.
Autokuskit tuovat ja hakevat meitä. Astelemme talon mattoa pitkin, jota muut eivät saa kulkea. Frakkeihin pukeutuneet käätykaulaiset vahtimestarit kumartavat, kun astumme saliin.
Illallis- ja lounaskutsuja riittää: jos haluaisi olla pienessä sievässä ilmaiseksi, se onnistuisi helposti. Ilmaisia matkoja riittää, ja kuka edes jaksaa reissata enempää kuin mitä työ tarjoaa?
Mepit tulevat ja menevät miten tahtovat, oma aikataulu on kaiken muun edellä. Pois jäämisistä tai tapahtumiin saapumisista harvoin ilmoitetaan – sitä katsotaan sitten, miltä näyttää. Ajankäyttö on omassa hallinnassa, pomoa ei oikeastaan ole, meppi voi päättää itse keiden ja minkä asian parissa hän tekee työtä. Meppi voi soittaa kenelle haluaa, ja hänelle vastataan useimmiten heti.
Meppi myöhästyy illallisilta, ja silti paikalle tullessaan tekee isännät vain kiitollisiksi: taas pelastui tilaisuus, kun tärkeä henkilö saapui. Lobbarit mielistelevät ja haluavat olla hyvissä väleissä. Jos meppi väittää vastaan, meille ollaan kohteliaita ja laukomiamme virheitä tuskin kehdataan korjata – elleivät sitten kollegat ole asialla.
Jotta tässä ei olisi vielä tarpeeksi, katsotaan sielun puolelle, jos sitä edes löytyy. Napa ainakin löytyy: ura pyörii vimmatusti sen ympärillä, kun ammattina on olla oma itsensä. Meppi on usein kotimaassaan julkkis, ja kuvittelee olevansa kiinnostava ihminen. Suulas hän ainakin on. Jos kotikasvatuksessa saikin aikanaan opetuksen, että puheen keskeyttäminen on rumaa, se on aikoja sitten unohdettu, sillä muuten ei oltaisi saatu ensimmäisessäkään paneelikeskustelussa suunvuoroa. Keskusteluun kuuluu, että vastapuolta mollataan. Itseään on opeteltu kehumaan, ja mitä verhotummin sen tekee, sen parempi.
Näillä eväin, pahaksi menee.
Kun pesti loppuu, on syytä pokata nöyrästi ja kiittää, oppia monta tottumusta pois, takaisin ihmisten tavoille. On muistettava, ettei kyse ollut alunalkaenkaan tärkeästä ihmisestä vaan tärkeästä instituutiosta, jonka täytyy toimia sujuvasti. Sen ei sovi juuttua taksijonoihin, sen aikataulujen täytyy pelata, sen työn kuvan täytyy joustaa. Instituutiolle kumarretaan, sitä kuljetetaan, sille on frakit, käädyt ja koreus. Kaiken tarkoitus on palvella demokratiaa, viime kädessä ihmisiä.
Joka tätä kaikkea ei käsitä, ei tehtävissään kestä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ymmärrän huumoria, joka takertuu vitsikkäästi vitsikkääseen ilmaisuun, mutta en pidä siitä, että isketään liittämällä täysin asiaan liittymättömiä elementtejä (täysin asiaan liittymättömät jutut Iltalehdessä saman otsikon alla). Se on raukkamaista vihjailua, jossa ei ole todellisuuspohjaa, eikä asiayhteyttä. Se on räkäistä journalismia ja huonona uutispalveluna palvelee idiootteja.
Eija-Riitta Korhola:
"Syynä oli edellisen blogini tyylilaji."
Kyseessä ei ollut pelkästään tyylilaji. Kyse oli faskiudesta.
Korholan blogissa nimettömät mepit huokailevat 30 000 ihmisen kuolleen Japanin ydinturmassa, ikäään kuin he eivät olisi tienneet / ymmärtäneet tappajaksi maanjäristystä ja tsunamia.
On falskia sepittää muiden piikkiin väitteitä, ja sitten suurella metelillä ja pilkalla kumota ne.
""Mutta totta kai minun on mentävä itseeni, joka päivä.""
Enpä usko että sinun erikseen täytyy.
Miltei jokainen lause jonka kirjoitat on täynnä omaa itseäsi. Ellei ihan suoraan, suhteutusten kautta, tai käyttämällä identifioivaa me-muotoa.
Kaksosihmiset on yleensä itseään täynnä, ei ne voi sille mitään:D
Paras ystäväni on Kaksonen ja hän varmaan ensimmäisenä myöntäisi tämän..
Aika monia valtaan päässeitä yhdistää jonkimoinen nöyryydenpuute. Minä minä minä minä..
Sinulla ei sentään ole suljettua blogia etkä ole sitten pahimmasta päästä. ;) Sallinet minun niin vitsailla kieli poskessa kun olen muija. Vaikka olenkin semmoinen köyhä rumilus, mökinmuija vaan. Tämmönen vasurikin vielä.
Aika monilla jotka on niitä "tärkeitä ihmisiä" taitaa olla joku vanhaniaikainen tyyli olla vallassa.
Eivät keskustele muiden kanssa.
Pitävät vaan blogejaan, niihin käyvät kertomassa oma mielipiteensä, seuraavat sitten mitä niissä sanotaan, mitä heistä puhutaan, mitä media kirjoittaa mutta eivät ole keskusteluissa mukana.
Toki kaikki ne joilla ajankäyttö on kortilla, keillä on paljon aktiviteettia, joilla on ne viis virkaa ja kuus nälkää, heillä on työ ja työmatkatkin vielä, mitkä nielee aikaa mutta jos ja kun hiukankin paremmin tienaa niin on varaa kyllä laistaa ruokakaupoissa jonottelut kun voi lounastaa ulkona ja voi perheenkin kanssa syödä ulkona tai palakata jonkun käymään siellä kaupassa, laittamaan sapuskat yms.
Nykyään kun on se 60%:n kotitalousvähennys niin ei tarvitse olla mikään ökyvarakas että voi yhteiskunnan tuella pitää piikaa joka tekee omasta puolesta ne työt, jotka veis liikaa aikaa kun on omakin työ.
Siten aikaa pitäisi kyllä riittää tällaisiin kansalaiskeskusteluihin jos vain on tarvetta. Jos ei koe itseään joksikin keskipisteeksi josta pitää puhua.
Ketäänhän ei valita kunnanvaltuustoon, eduskuntaan eikä EU:n hallintoelimiin siksi että puhuisivat vain itsestään.
Loppujenlopuksi itsestään ei kannata julkisesti juurikaan huudella. Kullakin on oikeus omaan yksityiselämäänsä, omiin juttuihinsa, niihin joista jutelaan yleensä perhe ja ystäväpiirissä ja julkisuus on sitten yhteistä politikointia, yleisistä ja yhteisistä asioista keskustelua varten.
Minä just laiton julki puheenvuoron aiheesta kotimainen tekstiiliteollisuus. Tule sinne hengähtämään niin ei tartte miettiä mitä muut sinusta puhuu. Ihmiset puhuu kuitenkin kun oot julkkis, se on julkisuuden riesa. Minustakin puhutaan vaikka minulla ei ole valtaa palaneen puupennin vertaa.
Naisten pitäis vetää yhtäköyttä mutta kestää möls kritiikkiä tais itten pitäis osata ohittaa se kritiikki. Minäkin kun oon ankara oikeistolaisuuden kritiosija ja vastustaja niin tulen moittineeksi usein myös ne ihmiset ketkä tekee sensortin politiikkaa mutta mitäpä siitä kun ei minulla ole valtaa kuin yhden äänen verran.
Me elämme nyt aika mullistavia aikoja kun tietotekniikka on suonut meille nämä nettiyhteydet. Tämä on perin uusi ja outo tilanne kun voimme kohdata toinen tosiamme sanaillen keskenämme.
Ehkä tämä antaa myös mahdollisuuden laskeutua sieltä omasta norsunluutornista alas niin että voi olla ihan tavallinen "meppi" ja jutella kuin ihminen ihmiselle sen kampaajan, ompelijan, kauapn kanssan, siivoojan, bussikuskin ja muiden vertaistensa kanssa. Nykyään kun Kokoomus on julistanut olevansa työväenpuolue, ajavansa siis enemmän palkansaajan kuin omistajan etua niin ei pitäis olla vaikeaa.
Tervetuloa välillä vaikka minun blogiini. Minähän olen poikennut sinun luonasi jo toistamiseen. :)
Jos hoitaa hommansa kuten kuuluu, niin millään muulla ei ole mitään merkitystä, ei varsinkaan Ilta-Lehden tarinoilla.
Tässä maassa on edelleen fiksuja ihmisiä, vaikka media antaakin sen kuvan, että vähenevässä määrin.
Olet yksi harvoista todella arvostamistani poliitikoista.
Senkun pidätte perseennuolijana, jos siltä tuntuu.
Näkisin myös, että tyyli tai tyylin puute ei paljon minua meppien osalta kiinnosta, jos suomalaisia kiinnostavat tärkeät asiat hoidetaan.
Suomalaiset esimerkiksi haluavat, että Suomessa ei ole kadulla kerjäläisiä. Tästä ei pääse mihinkään.
Onpa siinä taas kaunista kristillisyyden ilmentymää kun eniten vaivaa kerjäläiset:D Herra Tekopyhä 347.
Minua ei vaivaa kovinkaan paljoa, mutta tilanne voi kärjistyä myöhemmin, koska taustalla on se asia, että mielissämme on ajatus Suomesta hyvinvointivaltiona, jossa ei kerjätä kadulla, vaan apua pyydetään vain sossusta, diakoniasta tai ruoka-avusta. Suomalaiset eivät halua EU:sta huononnusta asioihin. Tämä asia kuuluu paljon meppien työhön mielestäni.
"Olenko tullut pöyhkeäksi, röyhkeäksi, olenko kovettunut, korruptoitunut, palvelenko enää valitsijoitani?
Kysyi Eija-Riitta.
Kysymys voisi myös asettua:Palvelenko vielä kuolleista herättävää Jeesusta,miksi minun on niin vaikea olla nöyrä ja katuva syntinen?
Pesälän Mikko oli meppi joka Veikko Sorvaniemen mukaan oli sanonut tehneensä kaikkea muuta syntiä paitsi himoinneensa naapurin karjaa.
En tiedä miten kaima pärjäsi liukaskielisten eurooppalaisten joukossa.Mutta luulen että huumorimiehellä oli tyylitajua tilanteeseen jos toiseenkin.Vaikka ylilyöntejä joskus väsyneenä taisikin tulla.
Ehkäpä hän sai voimaa Paavalin sanoista:" ...vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi:suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,
5. ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;
6. puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,
7. totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;
8. kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
9. tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,
10. murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken."
2 Kor 6:4-10
Ihanko totta?
"Joka tätä kaikkea ei käsitä, ei tehtävissään kestä."
- Eiköhän huikea palkka kuitenkin auta sinuakin kestämään raskasta työtäsi, jonka toki voit järjestää sellaiseksi kuin itse haluat.
http://www.ksml.fi/teemat/eurovaalit/kokonaistulot-12-000-14-000-euroa/4...
En tietenkään tarkoittanut tehtävissään viihtymistä - siinä palkka auttaa aika paljon - vaan kestämistä, niiden arvoisena pysymistä.
Vihreisiin kohdistuva parodia voi olla vaikeata ottaa huumorilla vastaan, jos on kovin ryppyotsaisesti eri mieltä asioista ja vihreiden äänestäjä. Oikeasti pahin juttu siinä kirjoituksessa taisi olla perusteltu viittaus ydinvoiman turvallisuuteen, joka teki kirjoituksen nielemisestä jollekin kenties täysin sietämättömäksi.
Itse tykkäsin huumoristasi kovasti, mutta toisaalta haluaisinkin nähdä Suomen ydinvoimalupakäytännön muuttuvan ainakin pari kertaluokkaa vähemmän byrokraattiseksi.
Niin tai näin, kirjoitat elävästi ja reippaasti, siispä
kiitos menneistä ja tulevista.
"Huoliteltuun olemukseen satsaaminen aiheuttaa kroonisia epäilyjä poliittisesta painoarvosta, ikään kuin puuteri himmentäisi myös älyn (Karpela)."
Karpela ja esim. rouva Lipponen päästelee aika kevyesti sovinismia ja heterosuomalaisia miehiä rasisteiksi syyllistäviä väitteitä, jotka tapahtumien edetessä ovat paljastuneet aivan muuksi. HUPSISTA VAIN.
Esim. Sello-murhat ja Tampereen pizzeria poltto.
Liekö liika puuteri vai mikä syynä, mutta em. rouvat voisivat kerätä julkisuuttaan hieman järkevämmillä edesottamuksilla.
Iltalehden poliittisuskonnollinen linja paljastuu tämänkin päiväisessä läpyskässä. Vihreiden pimeää viinakauppaa harrastaneen kansanedustajaehdokkaan ammatti kyllä kerrotaan etusivua myöten, mutta itse puolue salataan. Haastatellaan jopa kyseisen puolueen puoluesihteeriä ja Oulun piirijärjestön puheenjohtajaa, mutta puolue VIHREÄT 'unohtuu' mainita näin vääliviikolla.
Varsinaista tiedonvälitystä. Voi kuvitella mikä meteli olisi syntynyt, jos kyseessä olisi perusuomalaisten tai kristillisten ehdokas.
Nykyisin kun avaan aamun lehden,tulen aina vain vakuuttuneemmaksi siitä,että kun vaimo jää kesällä eläkkeelle,muutamme Floridaan ja en enää edes (sensuroitu) tähän punavihreään Euroopan umpisuoleen päin. Sitten luen Eija-Riitta Korholaa tai keskustelen Petteri Järvisen kanssa ja päätän taas jäädä,on tällä maalla tulevaisuutta sittenkin!
Hyvät ihmiset ja sielut näkyvät vaikka heillä olisi asemaa ja varallisuutta. Sieluttomat kusipäät näkyvät koska heillä on asemaa ja varallisuutta.
Kuten Lincoln sanoi. Kaikkia voi pettää hetken, toisia kokoajan mutta kaikkia ei voi pettää loputtomasti. Suomalaista lehdistöä kun seuraa voi vain hämmästyä kokoajapetettyjen suurta määrää.
Hyvä kirjootus. "Joka tätä kaikkea ei käsitä, ei tehtävissään kestä."
Kysyisin vaan,että palveleeko sitten itse mepin tehtävät Demokratiaa ?
"Kaiken tarkoitus on palvella demokratiaa, viime kädessä ihmisiä."
Uskallan vastata että kyllä palvelee, jos ne tosissaan ottaa. Hyvän lainsäädännön tekeminen on haaste, ja joskus täällä koetaan onnistumisiakin.
Työ tekee kaltaisekseen ja ryppyotsia löytyy aina.
Tämä Suomi on siitä hyvin ihmeellinen maa, täältä löytyy yksilöinä rohkeita ja urheita naisia, jotka kirkkaasti kykenevät lahjoillaan päihittämään miehiä jättäen heitä kuin vellihousuja lähtöviivalle.
Onko nyt näin, että näiden tällaisten miesten selän taakse, jos kukatahansa nainen menee sanomaan napakasti hänen etunimensä, niin heti koko olemus ryhdistäytyy ja kantapäät yhteen kolahtavat, samalla suusta kuuluu, että ”kyllä äiti, kyllä äiti!” Vai mistäköhän ihmeestä oikein mammanpoikamainen kulttuuri nousee?
Nimittäin on aivan järkyttävää havaita, että joutuu lukemaan pääkirjoituksen, jossa yksi kaikkein ahkerin ja tunnollisin suomalainen Brysselin Meppi, oma Iltalehden paras blogikirjoittaja, hänet tuosta vain naisena otetaan ja asetetaan valokuvan kanssa esille loistamaan keskelle monien mitä irvikuvallisimpien ja vääristyneimpien kristillisyyden nimessä olevien ääriainesten.
Vaikeata nähdä mitään todella urhoollista tai ihailtavan kunniakasta siinä, että tuollaisen sisällön jälkeen pääkirjoittaja kaiken kukkuraksi täysin jättää oman nimensä mainitsematta.
Sitä on oikein tullut ikävä ja kaipaa esimerkillisesti selkärankaisen kenraali Ehrnroothin lämpöisen vahvaa rehtiä henkeä ja ääntä tässä maassa.
Kyllähän blogikirjoitus on omalta osaltaan viestinnän taidetta monien eri tyylilajien suhteen, joissa aivan rohkeastikin eri vapauksia käyttöön otetaan herättävän sanoman perille saamiseksi.
Niissäkin kaikissa tavoissa aivan varmasti virheitä tehdään, sillä ei aina voi olla ihan jokaiselle mieliksi. Kuitenkin eri tyyleistä huolimatta lukijaa eniten kiinnostaa, että artikkeleissa faktat ovat oikeita, josta tässäkin Mepin blogissa oli aiheena kysymys.
Kyllä meidän ihmisten kesken on kaikki vajaavaista, eikä ole yhden yhtäkään henkilöä, jolla ei olisi syytä ja tarvetta tehdä aivan joka päivä ihan täyttä parannusta.
Silti halki kautta ihmiskunnan historian tietyt perusasiat säilyvät ihmisen elossa muuttumattomina, jotka pysyvinä kestävät kaiken väännön ja käännön mitä mielenturmelus vain yrittääkään saada aikaan, sillä aito rohkeus ja häpeällinen raukkamaisuus ovat toistaan kaksi aivan täysin eri asiaa.
Tipi
Jos Suomeen pitää saada taas nainen tai kokoomuslainen presidentiksi, Eija-Riitta Korhola olisi mielestäni ainoa, joka täyttäisi nämä molemmat kriteerit ja omaisi kyvyn nousta koko kansan presidentiksi. Perustelen tätä rehellisyydellä, kansanomaisuudella sekä kyvyllä keskustella tasa-arvoisena kansalaisten kanssa täällä Puheenvuorossa. Soinin Korhola selättää mennen tullen. Soinillahan on täällä Puheenvuorossakin vain yksisuuntainen propaganda-blogi.
" Edellinen blogini on herättänyt huomiota, Iltalehden paheksuvaa pääkirjoitusta myöten, jossa minut henkilönä on yhdistettiin uskonnollisiin ääriliikkeisiin, orgioihin ja pedofiliaan.
Syynä oli edellisen blogini tyylilaji. Se voisi sopia Kaarina Hazardille tai Jyrki Lehtolalle, mutta poliitikon kohdalla psykopatologinen arvuuttelu lähtee käyntiin:
estojen kautta perversioihin! "
Se iltapäivälehti ja toinenkin on 95 & bullshit-lehti, mutta poliitikot niitä lukee hemmetti eduskunnassakin JA ihan avoimesti, vaikka se on viihderoskaa ja uutisoivat kuumista naisista sekä 'vilauttelijoista', jotka eivät todellisuudessa edes vilauttele. Ja tänään ainakin Hesarin linkissä maailman suurimmasta peniksestä - siis ei Iltalehti. Kai sä sen tiedät, kun olet julkaissut kirjoituksiasikin siinä seksistisemmässä iltapäivälehdessä. Mulle jo toi lause, että uskovaisia kiinnostaa seksi jotenkin eri tavalla kun muita ja enemmänkö se oli, niin voin vain todeta, että se kuulostaa biologiselta mahdottomuudelta, koska suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon ja ne vielä maksaa siitä, että joku kirkon sijoittaja keinottelee omaisuudenhoitajana.
Kirjoitus oli kyllä loukkaava, mutta sen siitä saa kun sortoholhousvaltiossa asutaan, missä ei valtavirtamediassa ole edes normaalin järjen sananvapautta ja suomalaisen median luonne ilmenee suoraan käänteisenä, syy on vaan se samankaltainen, kuten joku ahdasajattelu-uskonto: tiedotusterrorin ja lähimmäisenrakkauden käyttövoima on täysin puhdas viha ja vaino.
Iltalehden kirjoittaja esittää raamatun syntyaikansa heijastajana, no joo. Hänen kannattaisi hankkia tietoa, sillä ennenkuin kristinuskosta tuli keksittyä vallan väline, niin 300 vuotta monihaaraisen ja monihuumeisen kristinuskon alkutaipaleet olivat huomattavan paljon luovemmat ja josta oli suunnattomat määrät tietoa. Ja muutakin tietoa, kuten lääketiedettä. Kunnes tuli se EKA tyyppi, joka keksi vallanhimossaan polttaa kirjoja. Toisinsanoen valtava määrä edistyksellistä oppia hävitettiin ja samalla historiaa.
Ja iltalehti puhuu seksistisestä sanailusta, siis lehti, joka juuri paisuttelee kaikkea SEKSISTISESTI. Sitä asiaa ei edes tarvi tutkia, että iltalehti on ytimestä ulkokuoreen seksistinen lehti, Rakkaus&Seksi, mikä on osioineen täysin seksipainotteista (pitäiskö nyt huorata vai olla vaan sen saman muijan kanssa) ja normaalille ihmiselle täysin turhaa ajanhaaskausta. Piti oikein käydä katsomassa, plus pyllistelevät nuoret naiset. Täytyy sanoa vielä, että surkea on taso sielläkin.
Kyllä sinun täytyy jotain tehdä asialle.
Ikävää vaan, että Suomessa on JSN, eli pukki kaalimaan vartijana. Minä en osallistuisi sen toimintaan mistään syystä, mutta sinun ehkä kannattaa, ellet mieti järeimpiä keinoja.
Saddamin aikoina Irakissa oli 'minder' eitä, ymmärräthän. JSN on minderi, olouttaja ja rajoittaja.
Minä koen sen toiminnan, niinkuin demokratiaa (prossaraja) kaventavat laitkin, terrorina.
En muista Jeesuksesta paljoakaan raamatusta, ja että oliko tämä todellisuudessa olemassa ja minkälaisena. Mutta hän on kuitenkin USA:n suosituin filosofi ja tekopyhyyden suhteen se filosofia on tärkeä minullekin.
Älä tee itse muille sitä, minkä kiellät tai rankaiset muilta, kun he tekevät sitä sinulle.
Tässä ihmisen maailmassa on neljä. Saalis, suoja, seksi ja tieto.
Ne ovat ja pysyvät (Pekka Kuusi, 1971).
Kannattaisi muistaa.
"Se härjistä puhuu, joka härjillä...".
Yksikään iltapäivälehtikolumnisti ei ole instituutio vaan katoavaa luonnonvaraa (ehkä Laitinen, Isokallio ja Ahti - Bisquit - muodostavat poikkeuksen, mutta hekin ovat niinkuin Uuden Suomen Olli: ennen pitkää r.i.p.).
Jatketaan harjoituksia, Korhola.
Tyylitellen (niinkuin Sinä).
Tai tyylittömästi (niinkuin useimmat meistä muista).
Tsemppiä Eija-Riitta, ei kannata välittää jos välillä tulee lunta tupaan. Jatka samaan malliin.
Kun blogi kirjoitus huomioidaan pääkirjoituksessa tällä tavoin, ei voi todeta muuta kuin että mikäli mitään epäilyä oli siitä, että oliko kirjoitus hyvä, niin enää ei tarvitse epäillä.
Blogi-juttuhan oli erinomainen, hyviä huomioita, hersyvää huumoria ja verbaalista iloittelua joka kertoo kyllä mm. kirjoittajan sanavalmiudesta paljon.
Onnistunut kirjoitus joka kerää lukijoita aiheen ääreen ja pistää ihmiset ajattelemaan herättää tunteita puolin ja toisin. Aina palaute ei ole mitenkään kaunista ja joskus sen ikäänkuin läpimurron saa tietoonsa negatiivisen palautteen kautta.
Tsemppiä sinne. Toivon että vastaavanlaista asioihin tarttumista saan lukea edes tästä blogista vastakin.
Liikkanen, olet herrasmies.
Kohonen, kauniisti sanottu.
Ja ylipäänsä kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Ja huonoistakin.
Olen 100% samaa mieltä kuin Risto Kohonen.
Kirjoitus oli erinomainen.
Jatka hyvää työtä ja älä välitä Iltalehden surkeasta pääkirjoituksesta.
Omalta osaltani Iltalehden ostaminen loppui viime viikonloppuna.
Eijaa ryöpytetään jo aika ala-arvoisesti ja alapäätermein internet viidakossa, tänään löysin lisää ja koen itsekin jo kiukkua, koska mielestäni Eija-sisko ei ole sitä ansainnut. Ydinvoimavastustajien kanalauma sai Eijalta reipaskielistä kritiikkiä edellisessä orgasmikirjoituksessa ja uskon, että aiheesta.
Minusta on hirvittävää, että tuommoinen kanalauma johtaa prysselissä ydinvoimavastustusorgasmissansa. Kuinka jonkun yleissivistys on niin alhaalla, että kymmenet tuhannet uhritkin ovat yhtäkkiä radioaktiivisen laskeuman tappamia?
Toivotan voimia ja siunausta Eijalle sinne rysseliin.
Minusta tuo E-R:n edellinen blogi oli asiaa. Ja sai huomiota! Ilman orgasmi otsikkoa se olisi varmaan jäänyt monelta lukematta. Ihan tosi on että monen mielestä koko Japanin katastrofin syy on ydinvoima. "Vai ei ole ydinvoima vaarallista kun koko Japaninkin siirtyi kaksi metriä". Ja ainakin Suomessa Greenpeace silminnähden innostui katastrofin ydinvoimaosuudesta jo siinä vaiheessa kun tuhon koko laajuus ei ollut vielä kenekään tiedossa. Tanssia haudoilla sanon minäkin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 36 kommenttia