Kohti Cancunia: Ilmastopolitiikka on pilkottava osiin
Kun joskus tulevaisuudessa luetaan historiankirjoitusta 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, sitä epäilemättä nimitetään ilmastohypen, jopa ilmastohulluuden, ajaksi. Tätä aikaa luonnehti poliitikkojen äkkikääntymys ilmastoaktivisteiksi ja suuret lupaukset ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden rajoittamisesta.
Luotiin päästökauppa, joka kasvatti sähkönhintaa ja teollisen tuotannon kustannuksia. Se oli massiivinen tulonsiirto tuottavalta teollisuudelta sähkönvalmistajlle. Se oli myös valtava satsaus byrokratiaan: mittaukseen, raportointiin, notifiointiin, rekisteröintiin, ostamiseen, myymiseen, huutokauppaamiseen.
Samaan aikaan muita ympäristöongelmia laiminlyötiin vakavasti, ja kehitysmaiden senhetkiset ongelmat unohdettiin – katse oli kauempana, tuolla jossain. Tulviinsa hukkuvista tuli tulevan tuhon symboleja, nykyinen hätä sellaisenaan ei kiinnostanut. Poptähdet ja kulttuuriväki lähtivät mukaan planeetan pelastamiseen, ja paikalliset nakkikioskit loivat oman ilmastostrategiansa. Lapset murehtivat tulevaisuutta ja näkivät painajaisia. Ihmiset alkoivat mitata toinen toistensa hiilijalanjälkiä, siitä kehittyi uusi moralismin laji. Jos mitään asiaa maailmassa halusi edesauttaa, se piti kääriä pakettiin nimeltä ilmastonmuutos. Muuten se ei ollut edes kiinnostavaa. Ilmastonmuutoksesta tuli Ilmastonmuutos isolla i:llä, osa viihdekulttuuria. Vallitsi suunnaton usko, että ihminen voi todellakin palauttaa ilmaston raiteilleen.
Tosin ei tiedetty, missä on se piste, jossa voitaisiin todeta, että ongelma on selätetty ja voimme huokaista syvään. Itse asiassa kukaan ei tiennyt. Sellaista ei oltu edes määritelty. Kyseessä oli wicked problem, ilkeä ongelma.
Olen tainnut jo tehdä selväksi, että 11 vuotta ilmastopolitiikkaa tehneenä en enää usko sen enempää tavoitteenasetteluun kuin keinohin. Mitä sitten pitää tehdä?
Lopetetaan puheet ilmastonmuutoksen “pysäyttämisestä”. Ilmasto on muuttunut aina ja muuttuu vastakin. Olemme erehtyneet tekemään keinosta päämäärän. Oikeampaa olisi varmistaa, että maailman kasvavan väestön tarpeet tyydytetään riittävällä ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Yhteiskunnistamme pitää tehdä riittävän varautuneita kestämään ne vaarat ja riskit, jotka ilmaston ääri-ilmiöistä joka tapauksessa tulevat. Ovatko riskit luontaisia vai ihmisen aiheuttamia, se ei ole ensisijaista.
Ensimmäinen askel on pilkkoa ongelma osiin. Ilmastoa pakottavat pitkän aikavälin ja lyhyen aikavälin vaikuttajat, ja näiden hallitsemisessa tarvitaan eri strategiaa. Lyhytaikaisia vaikuttajia ovat musta noki, aerosolit, metaani ja ilmakehän otsoni, ja ne toimivat hyvin eri tavalla kuin pitkäaikaiset vaikuttajat, kuten hiilidioksidi, hiilivedyt tai typen oksidit.
Pannaan siis musta hiili eli noki kuriin, se palamisjäte, joka sulattaa jäätiköitä kuin tuhka lunta. Lyhyen aikavälin lämmittäjistä musta hiili on merkittävin; se lämmittää ilmakehää sekä paikallisesti että globaalisti. Samalla se on myös kansanterveysriski, joka tappaa vuosittain miljoonia hengitystiesairauksiin ja sydän- ja verisuonitauteihin. Vähennys maksaisi itsensä takaisin terveyshyötyjen muodossa. On outoa, että mustan hiilen eli noen vähentäminen on päässyt niin vaivoin ilmastopolitiikan agendalle, vaikka sen eliminoiminen olisi huomattavasti helpompaa ja halvempaa kuin hiilidioksidin. Olen pohtinut, onko se liiankin helppo ja tekninen ratkaisu niile, jotka halusivat ilmastonmuutoksen ehkäisystä uuden uskonnon.
Mustan hiilen lämmittävän vaikutuksen tietäen on muuten todella outoa, että ilmastonmuutosta mainostetaan yhä torjuttavan tehokkaasti voimakkaalla puunpoltolla. Sehän lisää ilman nokihiukkasia merkittävästi. Jos näin toimimalla vielä lisätään hakkuiden kokonaismäärää ja pienennetään metsäalaa, tilannetta pahennetaan entisestään.
Lisätään mieluummin metsiä. Tarvitaan erillinen metsiensuojelua koskeva kansainvälinen sopimus, joka tunnustaa metsien itseisarvon.Ne ovat ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta merkittäviä, ei vain hiilinieluna vaan biodiversiteetin turvaajan sekä kestävän biotalouden resurssina.
Lisätään adaptaatiota. Kaikki yhteiskunnat ovat ainakin jossain määrin varautuneet huonosti ilmastoon. Siksi on kehitettävä teknologioita, instituutioita ja käytäntöjä, joilla riskejä pyritään minimoimaan, säänkestävästä yhdyskuntarakentamisesta varhaisiin varoitusjärjestelmiin. Nämä ovat tarpeellisia joka tapauksessa, oli sitten kyse ihmisen aiheuttamista tai luonnollisista katastrofeista.
Huomataan köyhät nyt. Köyhyysongelmaan tulee puuttua suoraan: ei ole mitään syytä, että maailman skandaalimaiset 2 miljardia köyhää pitäisi pitää ilmastosopimuksen panttivankeina odottamassa apua joskus tulevaisuudessa. Pysytään siis 0,7 % kehitysyhteistyömäärärahavoitteessa. Emme tarvitse uusia kehitysmaarahoitusmuotoja, kunhan pidämme kiinni vanhoistakin sopimuksista 40 vuoden takaa. Tällä hetkellä vain puolet tästä tavoitteesta ohjautuu kehitystyöhön.
Käytetään Montrealin protokollan onnistumista hyväksi. Montrealin sopimuksella saatiin freonipäästöt menestyksellisesti kuriin, ja otsonikerrosta uhkaava ohentuminen pysähtyi. Muutama ilmastoa lämmittävä voimakas teollinen kaasu voitaisiin laittaa samanlaisen käytännön piiriin, yrittämättä samaa kuitenkaan hiilidioksidin kohdalla.
Hiilidioksidi ei ole teollisen tuotannon sivutuote vaan kaikkeen elämiseen liittyvä peruselementti, ja sen kontrollointi on kaikkein haastavinta. Siksi tulisi pikemminkin aloittaa siitä, missä tulosta syntyy helpoimmin. Hiilidioksidi muodostaa vain noin puolet ihmisen aiheuttamasta ilmastopakotteesta, ja paitsi että näitä päästöjä on kaikken vaikeinta laittaa kuriin, ne tuovat helpotusta vasta pitkällä aikavälillä. On jossain määrin perverssiä, että ilmastopolitiikka on ottanut asiakseen keskittyä asian vaikeimpaan eikä sen helpoimpaan puoleen. Se panee pohtimaan ovatko syyt ideologiset.
Energiantuotannon ja teollisen tuotannon dekarbonisointi on kyllä viisasta, mutta se edellyttää voimakkaita teknologiainvestointeja. Niihin kannustamiseen kallis päästökauppa ei ole tehokkain ratkaisu, vaan tilalla voisi olla pikemminkin maltillinen hiilivero.
Ajatus ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta lumosi aikamme päättäjät. Uskoimme, että ilmaston stabiloiminen olisi mahdollista, kunhan vain valtaa keskitetään tarpeeksi. Brittiläinen ilmastonmuutoksen professori Mike Hulme, joka on listannut edelläolevia näkökohtia, sanoo että tarvitsemme ilmastohybriksen tilalle nöyryyden teknologiaa. Pikemminkin pieniä askelia, viisaita tekoja ja vähäisempää dramatiikkaa kuin yritystä hakea megaratkaisua megaongelmaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mitä enemmän väestö kasvaa, sitä enemmän se tuottaa hiilidioksidia ja lämpöä.
Puiden ja peltojen kadotessa ihmisen erilaiset toiminnot, jopa hengityskin tuottavat koko ajan lisää hiilidioksidia, lämmittävät edelleen ihmakehää ja tehostavat "kasvihuonevaikutusta" joka estää ilmakehän lämmön haihtumista avaruuteen.
Mitä enemmän meitä on, sitä enemmän käytämme myös polttoaineita, jotka lisäävät ilmakehän hiilidioksidia.
MEILLÄ ON TAISTELU LUONTOA VASTAAN.
Kun ihmis-tai eläinväestö kasvaa yli alueensa kestokyvyn, tapahtuu yleensä jotakin, joka pienentää tätä väestöä. Luonnossa eläinpopulaatioiden rajatonta kasvua hillitsevät erilaiset tekijät. Liikaa lisääntyvää lajia vähentää joskus ruokapula, tai kuten nykytutkimus on osoittanyt, jäljellä oleva kasvillisuus ryhtyy tuottamaan myrkkyjä säilyttääkseen oman lajinsa, ja samalla harventaen osan sen liikakäyttäjistä.
Myös petoeläimet ja lihansyöjät pitävät eläinlajit kohtuullisissa rajoissa.
Kun luonto yrittää säilyttää elämän tasapainoa, kulkutautien muodossa, ihmislajin keskuudessa, ( harvennus, luonnollinen poistuma )on ihminen oppinut tuhoamaan kulkutautien aiheuttajat, eikä poistumaa, harvennusta pääse tapahtumaan.
Ihminen uskoo täten suojelevansa elämää, poistavansa kärsimystä ja voittavansa kuoleman, vaikka todellisuudessa edesauttaa liikakasvua ja suuren katastrofin lähestymistä.
-------
Joissakin tapauksissa liian suuret eläinpopulaatiot rajoittavat tiedottomasti lukumääränsä tekemällä joukkoitsemurhan. Kun Pohjoisen sopulien määrä lisääntyy tiettyyn pisteeseen, sopulit marssivat suurina parvina järveen, tai jäämereen. Delfiinit ja haikalat uivat parvina rannalle ja antavat henkensä taatakseen lajinsa säilymisen.
Rotta on suuri lisääntyjä, joka on hoitanut myös ihmislajin harvennusta
(Musta surma), rottapopulaation liikakasvua säätelee kuitenkin ihminen.
Ihminen pyrkii säätelemään ja tuhoamaan kaikki ihmislajin harvennusta ja sitä kautta säilymistä aiheuttavat tekijät luonnosta. Samalla ihmisen voimantunne kasvaa ja ihminen kuvittelee hallitsevansa kaiken, mutta luonnon rinnalla me olemme voimattomat. Luonto kokeilee pehmeitä vaintoehtoja, kuten virukset ja muut taudinaiheuttajat, ennenkuin siirtyy järeämpiin aseisiin, kuten luonnonkatastrifit, maanjäristykset, mannerlaattojen yhteentörmäykset, ihmismielen heilautukset, jotka tuovat sotia ja suurempaa hävitystä ja harvennusta kertaheitolla.
Meille on annettu järki, enää ei pitäisi lisääntyä holtittomasti. Mitä enemmän meitä on, sitä enemmän ongelmia, epätasapainoa, saastumista, lämpenemistä, sortoa, orjuuttamista, holtittomuutta ja kaiken hallinan menetystä, sekä välinpitämättömyyttä.
(Tulkoon mainituksi, että kertominen sopuleista ei tietenkään tarkoita, että suosittelisin joukkoitsemurhia ihmislajin pelastamiseksi.)
Oli mukava tavata lento-ongelmaisessa EU:ssa, Eija-Riitta.
Kun luen päivän tekstisi ja vertaan sitä päivän HS:ssa (s A2) kirjoitettuun, huomaan, että teidän perheessänne vallitsee keittiön pöydän ääressä sopu ja rauha.
Minä arvelen puolestani, että jos tulevaisuutta on, siinä muistellaan enemmän 1980-luvun lopulta alkanutta pizza-kola-kuluttajien (= nuoret meklarit eli markkinavoimat) matkaansaattamaa kuplien finanssikriisiä, jolle ei loppua näytä olevan näkyvillä.
Joudutte juhlimaan linnassa maanantaina ilman tasavallan Sven Tuuvaa (Katainen, kok/Uusimaa), joka on ankeammassa ilmapiirissä siellä, missä tapasimme männä viikolla.
Pizza-kola-poikien syyllistäminen on läpinäkyvää typeryyttä. He tulivat vain osoittaneeksi, että Suomi-Soffa-tyttöjen ja -poikien businekset eivät toimi.
Siilinjärven Milton Friedman ei välttämättä ymmärrä, mikä on "pysyvä vakausmekanismi." Itsenäisyyspäivän Brysselin reissu on hänelle oiva rangaistus.
En toki mielestäni syyllistänyt noita poikia ja tyttöjä vaan taisin vain siteerata kuulemaani.
Jouni S muutti sitaatin syyllistämiseksi.
"Friedman" on nyttemmin Uudenmaan Milton.
Ja hän taitaa viettää komission ja neuvoston liepeillä useamman kuin yhden päivän tälläkin kertaa.
Mukanaan - onneksi? - hra Hetemäki.
Jos saisit valita yhden ministeriön johtoosi Suomen seuraavassa hallituksessa, mikä se olisi?
Se "joskus tulevaisuudessa" on muutaman vuoden päässä kun toden teolla kärsitään tästä aurinkominimin aiheuttamasta kylmenemisestä, josta juuri nyt nautimme ensioireita. Kylmyys tulee syvenemään, ja kaikkein ikävintä se on maailman pohjoisimmalle asutulle maalle.
Kylläpäs helpotti, kun löytyy vielä yksi sinnikäs poliitikko täydellä järjellä varustettuna. Eija-Riitta Korhola, joka yhä sekeämmin ja kokonaisvaltaisemmin analysoi lähihistoriamme ilmastohypen osiin ja tekee siitä vahvan synteesin. Ei mitään lisättävää eikä pois otettavaa.
Kiitos paljon Eija-Riitta!
"On jossain määrin perverssiä, että ilmastopolitiikka on ottanut asiakseen keskittyä asian vaikeimpaan eikä sen helpoimpaan puoleen. Se panee pohtimaan ovatko syyt ideologiset."
Sitähän se on - vasemmisto on ottanut YDINPELOTTEEN katoavan kannatuksensa keppihevoseksi. Uraani pitäisi säästää aseisiin P-Korean tapaan. Fissiilien käyttö muuhun kuin ihmiskunnan eliminointiin on heille kauhistus ja hyvästä syystä:
Pelottelu aseellisesta käytöstä ja sillä uhkaamisesta on osoittautunut totaalisesti aineelliseksi sekä poliittiseksi itsemurhaksi P-Korean, Iranin ja Israelin tapauksessa. Ns. rauhanaate USSRn ydinsateenvarjon alla on hajonnut. Jotain piti keksaista tilalle.
E-R K itsekin on politiikan uhri - ruma sana YDINVOIMA ei kuulu sanavarastoon vaikka se on AINOA mahdollisuus säilyttää pallukkamme edes vihreänä - saati asuttuna seuraavat parituhatta vuotta.
Kyllä nyt olisi aika sanoa "ruma sana niinkuse o".
Ihmisen aiheuttama ilmaston muutos on maailman suurin huijaus.
Pitkässä juoksussa ei voida väittää, että jääkaudet ovat sulaneet luolamiehen kotonaan käyttämästä ylisuureta nuotiosta.
Hyvä kirjoitus, olen aprikoinut samaa kuin meppi E-R Korhola.
Kun kävin aikoinaan uuden hiilivoimalan esittelyssä totesin että nytkin nokea muodostuu ikkunoihin ja valkopyykkiin ulkona narulla. Johtaja totesi siihen että voimalan piippu on niin korkea että noet menevät yli kauemmas ja hajaantuvat laajemmalle.
Aiempi elämykseni oli kun autoilin Saksasta Prahaan ja Tsekin puolella oli valta hiilikaivoksen avolouhos. Se ulottui etualalta kauas horisonttiin ja musta autio kuumaisema oli järkyttävä näky. Tien toisella puolella kasvoi puita ja pensaita. Kontrasti vavahdutti - kumpi on tulevaisuus!
Voikohan siihen vaikuttaa?
Muistutan, että Risto Isomäen kirjassa "34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen" (2008), on luku
"Miten voimme kiillottaa maapallon tummenevat heijastimet. Ensimmäisen kappaleen otsikko on: Pienet nokihiukkaset pois ilmakehästä.
http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513141516
Edelleen Lomborg on esittänyt toisenlaisia ratkaisumalleja:
http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28405-mita-ilmastoasiassa-pitaisi-...
Valitettavasti Eija-Riitta Korhola ja monet muut ovat tuhlanneet aikaansa ilmastomuutoksen kiistämiseen ja tutkijoiden mollaamiseen. Ja edelleen näyttävät muutamat roskaviestit pysyvät poistamatta tässäkin ketjussa.
Jotain hyvää sentään, lentokone-emännät ja stuertit ovat lakollaan saaneet
minun täyden hyväksynnän - vähenee edes vähän maku- ja kulttuuri- sekä
elämysmatkailulennot.
Mutta vapaan hiiliradikaalin määrä on nouseva.
Jaksa taistella Eija-Riitta!
Ilmastonmuutosvouhotus on vakava uhka taloudelle ja koko maailman tulevaisuuudelle. Se saattaa tuoda mukaanaan päätöksiä, jotka murentavat talouden pohjaa siinä määrin, että meidän on mahdotonta vastata tulevaisuuden haasteisiin, mm. MAHDOLLISEN ilmaston muutoksen mukanaan tuomiin sellaisiin. Yksi tärkeä käytännön toimi energian tuotannon varmistamiseksi kestävällä pohjalla on ydinvoiman lisääminen. Uskoopa sitten ilmaston muutosuskontoon tai ei, niin ydinvoima palvelee kaikkea mahdollista hyvää mitä ajatella voi.
Ei tarvitse kysellä mahdollisuuksia kun reaalimaailma näyttää tällaiselta:
http://www.skepticalscience.com/pics/winter_warming.gif
Ei vakuuta minua. En tiedä mitä nuo käyrät kuvaavat. Koko maailman lämpötilaako? Vaiko jotain tiettyä aluetta?
Vaikka sanotaankin, että 1800-luvun puolivälistä alkaen on olemassa lämpötilatilastoja, niin olen hyvin skeptinen siihen, että niiden luotettavuus on samaa tasoa kuin nykyisten. Ja lienevätkö ne mittauspisteetkän identtisiä nykypisteiden kanssa.
Jos ajatellaan vaikka Helsingin Kaisaniemen säähavaintoasemaa, niin olisin hyvin hämmästynyt, jos 1900-luvun alulta eivät talvilämpötilat olisi mittarissa olleet keskimäärin kylmempiä kuin nykyään, kun ympärillä nyt kuhisee miljoonametropoli kaikkine lämmittävine elementteineen. Urbaanit säähavaintopisteet pitäisi eliminoida pois kokonaan tuollaisesta vertailusta. Ehkäpä vain Utsjoki Kevo ja Utön majakka olisivat vertailukelpoisia aikojen saatossa.
Lisäksi painottaisin sitä, että esitettyjen käyrien dramaattisuus riippuu pitkälti koordinaatiston kalibroinnista. Nuo käyrät väräjävät 0,1 asteen tarkkuudella asteen parin koordinaatistossa. Kuva voisi näyttää varsin erilaiselta, jos olisi tiedosssa viimeiset tuhat vuotta ja koordinaatistossa olisi vaikkapa kahdenkymmenen asteen väli samalla pituudella. Samaten voisi ajatella, että jos kuva esitettäisiin pitkällä aikajanalla vain vuosista 1890 - 1940, niin lämpeneminen olisi vielä selkeämpää kuin nyt 1970-luvusta lähtien. 1940 - 1980 puolestaan voitaisiin sopivasti manipuloimalla esittää hyvinkin laskevana trendinä.
Liikkanen ja eliittiin kuuluva E.R.Korhola kumppaneineen keskustelevat jostain sellaisesta, joka ei kiinnosta perseaukinaista tavista pätkääkään. Sen ongelma on seuraavan päivän ruoan saanti ja lämpimän yösijan ylläpito. Ja kaiken lisäksi sen on kestettävä suomalainen työnjohtamistapa. On ihan eri asia elää ilmaston muutoksessa eliitissä, kuin rahvaana suomalaisessa pikkuhitlerimäisesti johdetussa nälkäpalkkaisessa työelämässä. Onneksi ei enää tarvii.
Näkyy se persaukista tavista kommentin verran kiinnostavan, Valkonen.
Persaukisen taviksen asiat taas kiinnostavat minua vajaan viidenkymmenen tunnin edestä joka ainoa työviikko ja kiinnostus seuraa kirkkaana kotikeittiön pöytään ja makuuhuoneen uniinkin.
Mutta muustakin kannattee kantaa ainakin huolta.
Lauri Gröhn on jostain kaivanut "käppyrän", joka on varmaankin tilastollisen lähdeaineiston mukaan totta. Ainakin haluan uskoa ja puolustaudun "isänmaallisista" syistä:
E-R K tuolla ylinpänä kirjoittaa asiat juuri niinkuin toivon hänen "Ilmastonmuutosta" pilkkovan ja pontevasti ajavan Cancunissa ja yleensä. - Mutta "käppyrää" pohtiessa Suomen kohtalo ei ole niin uhkaava kuin Korholan "kahvipöydästä" (lehti 4/12)voi arvioida!
Suomi on ollut käppyrän alusta noin 100 vuotta pelkästään puuperäisen "bioenergian" varassa. Sitten tuli muita lämmön lähteitä tarjolle ja käyrät lähtivät nousuun!
Puolustan metsän biodiversiteettiä ja optimoitua käyttöä. Muistutan, että 50 vuotta sitten (opiskeluaikoinani) metsiemme kasvu oli noin 50 milj m3/v ja nyt noin 100 milj m3/v.
Metsäteollisuus on surkeasti epäonnistut "ohjaustoimenpiteissään" ja nyt metsät kyllä kasvavat, mutta laatu kärsii. Erityisesti euroilla/m3 mitaten. Antakaa isäntien hoitaa edes 10 vuotta "täyden uudistamisen" periaateetta. Mutta seuratkaa sekä biodiversiteettia että bioenergian ja biopolttoaineiden yhteisvaikutusta. - Tiedän, että proffat sen osaavat!
Kannattaa muistaa, että ilmastonmuutos ei tarkoita sitä, että esimerkiksi jokaisessa maassa keskilämpö nousee, vaan sitä, että ilmastosysteemit muuttuvat eri alueilla. On mahdollista, että Suomen ilmasto kurjistuu.
http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/53094-ilmaston-lampeneminen-muutta...
Vaihtoehto YK:n ilmastosopimukselle
http://www.tiede.fi/blog/2010/12/04/vaihtoehto-ykn-ilmastosopimukselle/#...
Vaihtoehtoisia ratkaisuja on tarjolla monia muitakin. Ongelmana on toteuttamisen mahdottomuus. Sopimuksiin ei päästä ja jos päästäänkin tuloksena on helposti näennäistoimintaa.
Osa keskustelijoista ja toimijoistakin on idealisteja ja osa muka asiantuntijoita.
Asiantuntijaviha peittää tosiasiat:
http://www.tiede.fi/blog/2010/12/02/auktoriteettiuskosta-asiantuntijavih...
Ilmastohype toivottavasti muotoutuu vastuuntuntoiseksi ekologiseksi politiikaksi jossa on yhdessä sovitut tavoitteet/päämäärät. Se pahin ongelmahan on aavikoituminen josta seuraa veden loppuminen ja asumiskelpaamattomuus josta seuraa muuttoliikettä jne., ketju on loppumaton. Tähän ongelmaan ei yksikään maa yksinään voi saada aikaan ratkaisua.
Nähdäkseni tämä problematiikka alkaa tulla tietoisuuteen ja vastaavat ilmastokokoukset ovat paras paikka tietoisuuden levittämiseen ja ratkaisumallien pohtimiseen.
Erinomainen artikkeli ja erinomaisia kommentteja.
Anteeksi vain, kun en voi mitään epäluuloiselle luonteelleni, mutta näiden puheenvuorojen ääressä aina mietityttää, että mikä on meppi Korholaa, ja mikä Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden laitoksen ympäristömuutoksen professori Korholaa?
Suomen ei kannata taistella ilmastomuutosta vastaan. Sen taistelun ihmiskunta on joka tapauksessa menettänyt jo pelkästään jatkuvan väestökasvun takia. Kakki öljy ja hiili tullaan kuitenkin pikkuhiljaa polttamaan energiaksi halusimme tai emme eikä siitä maailmanloppu seuraa.
Suomen osuus ilmastomuutokseen on häviävän pieni ja käytännössä olematon. Teemme mitä tahansa se ei näy missään ilmastomuutosta mittaavissa lämpenemistilastoissa. Lisäksi Suomessa ilmastomuutos voi todennäköisesti olla jopa hyödyllinen ainakin jos sää muuttuu sellaiseksi kuin mitä viime kesät ja talvet ovat olleet.
Meidän kannattaa vain sopeutua mahdolliseen merenpinnan nousemiseen, myrskytuhoihin jne kaavoituksella jne.
Tällä hetkellä on täysin hukkaanheitettyä kansallisuusvarallisuutta tukea kalliita uusia energiamuotoja kuten risupaketteja tai tuulivoimaa. Vomalaitoksissa paras investointi Suomessa on edelleen ydinvoima. Siinä polttoaineen suhteen voimme halutessamme olla omavaraisiakin ja voisimmme siksi kutsua myös ydinvoimaa kotimaisella polttoaineella tuotetuksi energiaksi.
Yhteistyö venäläisten kanssa ydinvoimassa myös varmasti parantaa muutenkin tärkeitä kauppasuhteita itäiseen suurvaltaan.
Oma + tuonti Venäjältä = nyt 4100 MW ydinsäköä. Linnassa juhlitaan ja kaikki teollisuuden prosessit tyhjäkäynnillä. Ruotsiin menee sähköä linjat punasena 1600 MW ja ylikin 67 - 145 euron MW hintaan.
Kerran näinkin päin. http://joukoakoskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48339-suomalaiset-mukana-...
E-R K;lle onnittelut upeasta puvusta. Mustaa arvokkuutta vasten villi kampaus !!!
Minun mielestäni ilmastonsuojelussa ei ole tippaakaan hypeä.
Oma kotikaupunkini sijaitsee Atlantin rannalla ja metrin merenpinnan alapuolella. Rankkasateita on ollut jo päivätolkulla ja toissapäivänä nousuveden aallokko puski näyttävästi patojen yli.
Viisi vuotta sitten poikkeukselliset tulvat huuhtoivat puolet kaupungista ja maan BKT:sta mereen. Jos ilmastonsuojelulla, päästökaupalla yms. on edes teoreettiset mahdollisuudet vähentää vastaavanlaisten sääilmiöiden riskiä, siihen kannattaa investoida.
Täällä Guyanassa vaan ei paljon voida asialle tehdä, esim. hiilidioksidipäästöt per capita ovat voimakkaan kasvunkin jälkeen vain viidennes siitä mitä Suomessa.
Ongelmahan on, että yhden vastuuttomuus ja ahneus koituu toisen vahingoksi ja maksettavaksi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 27 kommenttia