Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Hyviä, pahoja, vai mitä?

Yhtä usein kuin rakastuneet väittävät kuulleensa päässään klik, perustelevat tappajat ja pahoinpitelijät tekojaan vastaavalla akustisella elämyksellä: jokin vain naksahti päässä. Ei tiedetty, ei tajuttu, mitä tapahtui; raivo sai yliotteen ja mieli pimeni.

Ja valitettavan usein juuri klikistä seuraa naks. Kun luen murheellisia uutisia rakastuneiden, mustasukkaisten tai järkkyneiden epätoivoisista teoista, mietin mahtaako seurusteluikään tulleiden nuorten vanhempia hirvittää: kuin olisi lähettämässä lastaan rintamalle. Rakastuminen on riskikäyttäytymistä maassa, jossa naksahtelee.

Suomessa naksahtelee. Tämä kansa on viatonta ja väkivaltaista yhtä aikaa. Ensin emme tiedä pahuudesta mitään, seuraavassa hetkessä se on jo nielaissut ihmisen peruuttamattomiin tekoihin. Se panee kysymään, voisiko näillä piirteillä olla yhteys keskenään. Jos ihmisiä opetettaisiin tunnistamaan naksahtelua jo alkutekijöissään ja jos jatkuva pikku naksutus kuuluisi maailmankuvaan, sorruttaisiinko yhtä epätoivoisiin tekoihin?

Aikamme suuri erehdys on ihmiskuvassa, jossa ahdistavat kysymykset ihmisluonnon pimeästä puolesta väistetään neuvottomina. Politiikan puhekulttuurista tämä puuttuu lähes kokonaan, vaikka yhteiskunta makselee sen seurauksista koko ajan. Meiltä puuttuvat välineet hallita pahuutta itsessämme. Koska sitä ei uskota, ei tunnisteta eikä käsitellä, se karkaa käsistä raivon hetkellä. Kodeissa ei opeteta käsittelemään turvallisesti kielteisiä tunteita, eikä lasta tutustuteta omaan valoonsa ja varjoonsa tasapuolisesti. Luullaan, että optimismi tuottaa optimistista jälkeä. Harmi, mutta asia taitaa olla monimutkaisempi.

Se on sitä myös yhteiskunnallisesti, suuressa mitassa. Filosofi Urpo Harva väitti, ettei millään aatteella ole saatu niin paljon pahaa aikaan ihmiskunnan historiassa kuin uskottelemalla, että ihminen on vain hyvä. Kollektiivinen petos ja hirmuvalta on mahdollista ennen muuta siellä, missä ei osattu olla varuillaan. Shokkiopetusta pahuudesta antaa englantilainen historioitsija ja filosofi Jonathan Glover teoksessa Ihmisyys (Like 2003), jossa käydään läpi kaikki viime vuosisadan suuret tragediat vankileirien saaristosta ja Auschwitzista Ruandaan ja Kosovoon. Tuo teos kuuluisi joka kotiin siinä missä bussiaikataulutkin. Kansaa pitäisi kurssittaa ihmisluonnon tuntemukseen. Noissa murhenäytelmissä oli kyse ihmisestä – ei ”niistä muista”.

Gloverin mielestä filosofian suurin haaste on selvittää suhteensa 1900-luvun tapahtumiin. Hän puolustaa ajatusta empiirisemmästä etiikasta - sen täytyy ottaa huomioon ne kauheudet, joita koko vuosisata oli täynnä, muuten siitä ei ole mihinkään. Meidän on ymmärrettävä itsestämme synkempiäkin asioita kuin monet toiveikkaasti ajattelevat yleisesti myöntävät, sanoo Glover ja jatkaa: ”Meidän on katsottava sisällämme olevia hirviöitä tarkkaan ja hartaasti. Muuten niitä ei saada koskaan vangittua eikä kesytettyä.” Sitaatti on kuin Niko Kazantzakisin Tilinteosta: ”Meissä on paljon synkkyyttä, monia kerroksia, käheitä ääniä, karvaisia, nälkiintyneitä petoja.” Saman kuvan maalasi myös Freud, jonka mukaan ihmisen vintillä laulaa enkelikuoro, mutta kellarissa ulvovat sudet.

Keskustelua pahasta on ansiokkaasti jatkettu suomalaisfilosofien toimittamassa kirjassa Radikaali paha (Loki-kirjat 2004), jonka pääkohteena on filosofi Immanuel Kantin näkemys pahuudesta. Eurooppalaisen moraalifilosofian suuri pohjanrakentaja pohti moraalisen pahan ongelmaa ja liitti sen vapauteemme, kykyymme ylipäätään tehdä moraalisia valintoja. Siitä seuraa vastuu. Ihminen valitsee itse itsensä ja oman luonteensa, ja hän voi valita itsensä myös pahana.

Esipuheessaan kirjan toimittajat mainitsevat pahan päättymättömyyden ongelman: pahasta ei päästä lopullisesti eroon hylkäämällä tiettyjä poliittisia järjestelmiä sillä paha löytää jatkuvasti uusia ilmenemismuotoja – siksi ajattelun on herkistyttävä pahan tunnistamiseen kyetäkseen taistelemaan sitä vastaan. Se tarve vain korostuu ajassa, jota leimaa pahan estetisoiminen ja viihteellistäminen.

Glover tiedosti, että pahan hillitsemiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia poliittisia pidäkkeitä. Se ei kuitenkaan yksin riitä, on käännyttävä ihmismielen puoleen. Pahuuttaan kavahtanut löytää moraaliresurssinsa, koska tietää miten kipeästi niitä tarvitsee: ihmisen suurin ongelma on oman ihon alla. Glover haki apua ihmiselon vaarallisuuteen toisesta kyvystämme, kyvystämme empatiaan ja rakkauteen. Se on itsekkyytemme vastavoima, ja parhaiten sen herättää antautuminen toiselle ihmiselle, osallisuus elämänkohtaloon, käytännön rakastaminen.

Francis Bacon sanoi oivallisesti: ne joilla on lapsia, ovat antaneet kohtalolle panttivankeja. Samoin lienee jokaisen rakastavan ihmisen laita.

(2-osainen sarja perustuu aiemmin julkaisemiini artikkeleihin.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Jussi Vaarala

" Shokkiopetusta pahuudesta antaa englantilainen historioitsija ja filosofi Jonathan Glover teoksessa Ihmisyys (Like 2003), jossa käydään läpi kaikki viime vuosisadan suuret tragediat vankileirien saaristosta ja Auschwitzista Ruandaan ja Kosovoon. Tuo teos kuuluisi joka kotiin siinä missä bussiaikataulutkin. "

Tuota - hyvinvoivilla keski- ja yläluokalla ei ole kotonaan bussiaikatauluja.

Niin että olikohan tämä freudilainen lipsahdus siitä kelle tämä blogi oikein on tähdätty - että niinkuin hyvinvoiva keski- ja yläluokka osaa jo pahuuden - jääköön tuo noin monimieliseksi.

Mutta sanotaanpa näin - tässä tulee mieleen tästä pahuuden jyvityksestä hyvyyden piikkiin ja sen suuntaamisesta alemmille vaikeuksissa taapertaville bussiaikatauluihmisille - onkohan taas kokoomus jakamassa etuja yksille haittoja lopuille.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ei Suomessa mikään naksahtele. Tule pois sieltä Brysselistä niin kuulet ihan itse.

K Veikko

"Jos ihmisiä opetettaisiin tunnistamaan naksahtelua jo alkutekijöissään"

Valitettavasti vain suuntaus on päinvastainen.

Yhteiskunta nähdään syyllisenä yksilöiden tekoihin ja ainoana ratkaisuna tarjotaan uusien sääntöjen laatimista, jotta kaikki toimisivat oikein - vastuullista toimintaa ei edes edellytetä koska vastuu on yhteiskunnalla.

Jussi Vaarala

Minä olen eri mieltä:

on olemassa tavallaan neljänlaista pahuutta:

- yksilön pahuus jota ei ole kaikissa vaan joissakin se on hallitseva ohjaava sanoisinko usein päämääräkiimainen piirre keinoista piittaamatta joilloin tyypillisesti liikutaan empatian ja sovinnaisuduen rajan tuolla puolen sovinnaisuuden ja rikollisuuden välimaastossa ja rikollisuuden puolella - poiitikot ovat osoittaneet tätä pahuutta runsaasti viime aikoina - ja kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä että valta tässä maailmaas on aivan liikaa nyt pahojen ihmisten käsissä tuossa mielessä

- instituution pahuus jolloin instituution etiikka on niin kehittymätön että se syö enemmän kuin on kohtuullista niin sisältään ihmisistään kuin ulkomaailmastaankin

- instituution leivissä oleva pakkopahuus jossa ihminen joutuu sulkemaan silmänsä pahuudelta jota näkee ja jopa joutuu itse tekemään saadakseen leipänsä - ja jotta kuva olisi oikein ruma - peräti olemassaolonsaoikeutuksen niin työssään kuin yhteiskunnassa yleensäkin

- se pahuus josta Einstein sanoi jotenkin näin - maailman pahuus ei ole ongelma vaan ne ihmiset jotka katsovat sitä toimettomina sivusta.

Tässä katsannossa Korholan naksahdus-maailma naksahtaa aivan uusiin ulottuvuuksiin

Dari-anne Suomalainen

" Pahasta ei päästä eroon hylkäämällä tiettyjä poliittisia järjestelmiä...."

Kyllä pahimmasta pahasta on usein päästy juuri hylkäämällä tiettyjä poliittisia järjestelmiä, eihän muuten olisi tapahtunut edistystä/kehitystä, sorron ja väkivallan poistumista.....ainakin hetkellisesti.
Aina se nousee uudelleen ihmisten ahneuden ja itsekkäiden pyrkimysten seurauksena, kunnes se taas hyljätään.

On syytä ryhtyä hylkäämään myös pahuuttaa, sortoa ja sormella osoittelua aiheuttaneita/ aiheuttavia uskonnollisia järjestelmiä. Kuten kirkko ja koko evankeelinen opetus.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

5. Hetkellisesti päästäänkin pahasta, se oli artikkelinkin pointti, ja siitä tulee hakeutua eroon. Mutta se löytää uuden ilmenemisreitin. Se ei siis ole järjestelmäsidonnainen. Ehkä minu on syytä tarkentaa tuota lisäämällä sana lopullisesti,koska se luonnollisesti oli esipuheen kirjoittajien intentio.

Jussi Vaarala

Järjestelmän pahuus on suorassa yhteydessä mutta ei yksi yhteen vallassa olevien pahuuteen - lue: hyvän tahdon puutteeseen.

Pekka Raukko

Meiltä todellakin puuttuvat välineet hallita pahuutta itsessämme, koska oma pahuus nähdään kovin helposti moraalisena hyveenä.

Monet eivät esimerkiksi näe mitään pahaa siinä, että lähetämme palkkasotilaitamme tappamaan ihmisiä Afganistanissa.
Pahana näemme vain sen, jos sieltä joku tulee ja tekee itsemurhapommilla meille vastaavan teon.
Todellisuudessahan tekojen pahuudessa ei ole mitään eroa, vaan kyse on ainoastaan erilaisista näkökulmista.
Jos pahuutta näissä tapauksissa tahtoo jotenkin objektiivisesti arvottaa, niin ensimmäisenä äärimmäiseen väkivaltaan tarttunut voidaan nähdä enemmän pahana. Afganistanin suhteen siis suomalaiset. Useimmiten kyse on kuitenkin pitkästä tapahtumien ketjusta, jonka alkua ei kukaan voi jäännöksettömästi selvittää.

Jos tahdomme eroon väkivallasta ja tappamisesta, on meidän siitä luovuttava omalla kohdallamme. Tappamalla omasta mielestämme väkivaltaisia ihmisiä, emme voi väkivaltaa vähentää.

ps. Tämän viestin voit välittää sille Jyri "ulos kanttiinista" Häkämiehelle, kun seuraavan kerran puolueenne pippaloisaa tapaatte.

Veli-Pekka Kortelainen

Kerrassaan hyviä pointteja Korholalta.

Ihminen ei ole vain hyvä. Usein tuntuu, että ihminen on paha, ellei hänellä ole vakavia moraalisia yllykkeitä tai "porkkanoita" motivoimassa päinvastaiseen eli hyvään.

Yksi modernin humanismin ja myös marxilaisen humanismin pahimmista sudenkuopista on ulkoistaa paha pois ihmisestä, olosuhteiden ja järjestelmän syyksi tai viaksi, kun tosiasia on, että kaikki paha saa alkunsa ihmisestä ja tehdään ihmisen toimesta.

Paha ei tule mistään ulkoavaruudesta tai mystisistä ulottuvuuksista. Ufot eivät tappaneet kommunismin nimessä yli sataa miljoona ihmistä, eivätkä esi-isien kummittelevat henget saaneet aikaan holokaustia. Pahuus on syvästi inhimillinen ominaisuus, ja tässä mielessä pahuus on mitä erottamattomin osa ihmisyyttä negatiivisessa mielessä.

Tällöin myös ongelmaksi nousee ihmisyyden nostaminen jalustalle jonkinlaiseksi eettiseksi hyveeksi tai hyvän mittariksi. Nostaessamme ihmisyyden jalustalle, nostamme väistämättä myös ihmisessä olevan pahan jalustalle, vaikka kuinka emme sitä haluaisi.

Kirjoitin aiheesta Eija-Riitan inspiroimana myös omaan blogiin:

http://turjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/47095-...

Jussi Vaarala

Tuota - onkos sulla käynyt mielessä että kun nostetaan paha jalustalle niin missä se paha silloin kaikista tehokkaimmin vaikuttaa - oiskohan tota noin instituutioissa. Ja kun pahat ihmiset instituutioissa saavat vallan. Eli saavat instituutiot valtaansa.

Toisin sanoen logiikassasi on suorastaan katkeamisen omainen notkahdus.

Jos et usko niin menepäs lukemaan historiaa - sieltä löytyy sellainen instituutionaalisen pahan johtajaksi noussut henkilö kuin Hitler esimerkiksi - et ole tainnut kuulla - mars mars historiaa lukemaan.

Dari-anne Suomalainen

Hetkellisesti....niin

Maailmassa ei voi olla mitään pysyvää "hyvän" oikean tilaa, siksi kaikki on hetkellistä. Ei ole myöskään mitään pysyvää persoonaa.

Jos meillä olisi ns. "taivasten valtakunta", ihminen ei tunnistaisi sitä, koska ei olisi tilaa mihin sitä voisi verrata. Hyvä ja paha tulevat aina olemaan, kysymys on keskitien tavoittelusta, " kultainen keskitie" tasapainotila, sen läytyminen ja toteutuminen, niin ihmisen sisäisessä maailmassa kuin ulkoisessa oikeudenmukaisuuden toteutumisessa.

Oikeudenmukaisuus ei ole hyvä eikä paha, se on keskellä oleva paikka.
SE ei ole ylenmääräinen tuomio, eikä ylenmääräinen armo, vaan niiden väliin sijoittuva, riittävällä tarkkanaköisyydellä saavutettu tasapainotila. Sisäpuolella ja ulkopuolella.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Moi,

Oletkos tutustunut Hannah Arendtin ajatuksiin? Arendtin teos Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil (1963, 'Eichmann Jerusalemissa. Raportti pahan arkipäiväisyydestä') on ihan mielenkiintoinen.

Suoraan jotain kirjoittajaa lainaten: "Arendt nostaa Kantin radikaalin pahan käsitteen rinnalle käsitteen "banaali paha". Natsit olivat juuri tällaisen pahan edustajia. Heidän pahuutensa muodostui hyvin arkipäiväisistä toiminnoista, eikä tämä pahuus johtunut natsien demonisuudesta. Arendt väittää, että olemme kaikki potentiaalisesti pahoja, ja että juuri kaikkein arkipäiväisimmät tekomme voivat olla pahaa aiheuttavia."

Juuri tällaista samanlaista "banaalia pahaa" nykypäivänä edustaa mielestäni byrokraattinen virkamieskoneisto.

"Arendtin mielestä länsimainen ajattelu ei kykene vastaamaan holokaustiin, koska se ei huomaa pahan perustavaa banaalisuutta. Tämä puolestaan johtuu siitä, että länsimaisessa filosofiassa ja poliittisessa ajattelussa vaikuttaa vahvasti kristillinen teologia, joka näkee Pahan olevan tiukasti riippuvainen Hyvän olemassaolosta."

"Pahan tekeminen on Arendtin mielestä mahdollista, vaikka tekojen motiivit eivät olisikaan pahoja. Tylsän ja harmaan byrokraatti Eichmannin ongelma ei ole se, että tämä haluaisi ja ajattelisi toimivansa moraalisesti tuomittavalla tavalla, vaan hänen ongelmansa on siinä, ettei hän ylipäänsä ajattele! Eichmann ainoastaan tottelee määräyksiä ja toteuttaa hänelle suodut tehtävät tunnollisesti."

Jussi Vaarala

Tässä marssii taas esiin täysi sokeus ja ymmärtämättömyys sille asialle että julkinen sektori on arvojen tuottamista rahasta - ja tuo ymmärtämättömyys tyypillisesti marssii esiin oikein laveasti tallustellen sitä logistiikkaa myöten jonka julkinen sektori on mahdollistanut - siis se byrokraattien joukko.

Tämä on sitä suurimman luokan sokeutta mitä oikeistossa on - ja joka tekee oikeiston aika lailla sanoisinko vähemmän älykkääksi. Oikein isosti.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Hyviä pointteja, olen joskus tosiaan lukenut Arendta mutten enää muistanut. Mutta hän on yllättävän samanhenkinen kuin Simone Weil pahuutta kuvatessaan. Teoksessaan Painovoima ja armo Weil teki merkittävän havainnon taiteesta ja moraalista: "Kuviteltu paha on romanttista ja vaihtelevaa, todellinen paha on taas harmaata, yksitoikkoista, autiota ja ikävystyttävä. Kuviteltu hyvä on ikävystyttävää, todellinen hyvä on aina uutta, ihmeellistä, juovuttavaa." Siksi hänen mukaansa taide on yleensä joko moraalitonta tai ikävystyttävää; vain nero kykenee tekemään poikkeuksen.

Käyttäjän pekkaopollanen kuva
Pekka Olavi Pöllänen

'In nineteen sixtyfive Viet Nam seemed like just another foreign war, but it was't. It was different in many ways and so were those who did the fighting. In World War II the average age of the combat soldier was twentysix, in Viet Nam it was nineteen.' Tämä Peter Thomasin ääni ja Paul Hardcastle in mix disco ykköshitti tanssitutti neljännevuosisata sitten Usassa ja Euroopassa, joka tuntui itsestäni groteskilta tanssia, mutta se soi joka paikassa. Ihminen sotii, vakoilee ja huoraa niinkauan kuin se geenimuuntelematta elää, joten just keep dancing.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Erittäin hyvä kirjoitus. Pakko kuitenkin mainita, että Kokoomuksen julkikuvassa on häirinnyt tämä Korholankin "kritisoima" optimismi. On hyvä, että maassa edes joku sanoo, että "jee", mutta silti pitää olla silmää tälle pahuudelle. On hyvä, että jeejee-poikien joukossa on yksi tyttö huutamassa "plääh".... ;D

Mutta se pahuus. Ihminen helposti käsittää, että fyysinen väkivalta on väärin. Askel askeleelta vaikeampaa on ymmärtää erilaisia henkisen väkivallan muotoja, mutta mahdollista silti. Kun vääryydenkokija ei ole "lyöntietäisyydellä", ei vääryyttä tarvitse itse kokea edes sivustakatsojana, eikä siitä täten "tarvitse" välittääkään. Tai kun vääryys ei kokijasta ulos näy, "ei mitään väärää ole tapahtunutkaan". Tilanne muuttuu, jos asiasta nousee häly ja se aletaan tiedostamaan.

Kun siis valtaa omista asioista annetaan (ulkoistetaan) esimerkiksi virkamiehille, jotka eivät näe päätöstensä seurauksia itse, on päättäjien moraalivaatimukset normaalia korkeammat, jos halutaan oikeudenmukaisuuden pysyvän joskus jopa edes ennallaan.

Mielestäni Janne Suuronen otti yhdenlaisen pahuuden esille, joka ei helposti kuvaa sitä toisenlaista, mistä ei jää kiinni ja mitä on vaikea nähdä. Molempia yhdistää välinpitämättömyys. Väkivaltarikoksen tekijällä usein "lieventävänä tai ymmärrettävänä asianhaarana" voi nähdä tunnereaktion luoman arviointikyvyn heikkenemisen, kun taas näillä George W. Busheilla ja miljoonilla muilla ongelma on yhdenlainen tunnereaktion puute.

Siksi omien asioidesi ajajalla tulisi olla korkea moraali. Tämän voinee hauskasti tuoda esiin siten, että kun pallo osuu miestä palleille, reagoivat muut miehet usein aika kantaaottavasti mukana. He tietävät mistä on kyse ja se ymmärrys tekojen ja tapahtumien seurauksista lienee minimi, jotta ihminen voi olla oikeudenmukainen (toki, jokuhan tuota tietoa voi käyttää hyväkseen ikävällä tavalla).

Koulu ja kokemus kasvattavat siis moraalia.

Hyviä kommentteja.

Jouko Koskinen

PISA - voittaja koulu ei opeta kommunikointia.

"Opettaja ei esittele itseään: 'Tarvitsen opettamista elääkseni - teidän ansiostanne minulle maksetaan. Minä olen palveluksessanne opettaakseni teille sen mikä teitä kiinnostaa.' Mutta näin se ei mene ...Vaikka opettajan pitäisi olla siellä palvelemassa heidän älykkyyttään, vastaamassa kaikkiin heitä askarruttaviin kysymyksiin - mutta sitä ei heille kerrota... Lapsen täytyy jo olla alienoitu hyväksyessään tuollaisen riippuvuuden".

(Franqoise Dolto - käännös Sari Hongell)

Urpo Harva ei hukannut aikaa arvovaltansa pönkittämiseen - vastasi kysymyksiin kannustavasti.

Vielä 70-luvulla kuurot lapset pakotettiin puhumaan - sanoja joiden merkitystä ei kerrottu.

Jouko Koskinen

Lassi Lappalainen - Moi!

Onko tiede tarpeetonta kun on huonoja tiedemiehiä?
Ovatko lait tarpeettomia kun on huonoja lakeja?
Onko politiikka tarpeetonta kun on lahjottuja poliitikkoja?

Erilaiset uskontokunnat ovat omineet muka oman jumalansa
keksinnöksi ikivanhoja kokemusperiräsiä elämänohjeita.
Niitä ei pidä siitä syyttää - päinvastoin.
Ilman niitä maailma olisi vielä kauheampi paikka.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Olen samoilla linjoilla Jouko Koskisen kanssa.
Ja toisekseen, ei pohjoismaista hyvinvointivaltion mallia voi oikein erottaa sen eettisestä infrastruktuurista, pohjana kristillinen arvomaailma ja ihmiskäsitys.

Pekka Raukko

Jos katsotaan maailmaa sellaisena kuin se oikeasti on, niin pohjoismaisen hyvinvointivaltion korrelatio perinteisen kristinuskon arvomaailman ja ihmiskäsityksen kanssa on negatiivinen.

Eiköhän lähempänä todellisuutta ole, että luterilaisen kristillisyyden nykyinen arvopohja on tullut pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, eikä toisin päin.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei ehkä siinä (laskutavasta riippuen) 50-70 vuodessa ole vielä ehtinyt luterilaisen kristillisyyden arvopohjaa määrittelemään.

Pekka Raukko

Kristinusko ei todellisuudessa ole luonut mitään arvopohjaa, vaan se on rakentanut oman arvomaailmansa samalle perustalle kuin muutkin uskonnot ja uskonnottomat yhteisöt, eli lajillemme tyypillisille moraalisille tunteille.

Tämä yleisille moraalikäsityksille kasattu uskonnollinen ajatusrakennelma ja ihmiskuva on kyllä ollut kohtalaisen nopeassa muutoksessa, ja esimerkiksi se vähitellen tasa-arvoistuva ihmiskäsitys on seurausta sekulaarin yhteiskunnan tasa-arvoistumisesta. Kausaalisuhde ei ole kulkenut toisin päin.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

"Kristinusko ei todellisuudessa ole luonut mitään arvopohjaa, vaan se on rakentanut oman arvomaailmansa samalle perustalle kuin muutkin uskonnot ja uskonnottomat yhteisöt, eli lajillemme tyypillisille moraalisille tunteille."

Jos se ei ole mitään arvoja luonut, niin miksi siitä ylipäätään tuli mitään juttua aikoinaan? Jeesus oli vaan niin komee? ;)

Pekka Raukko

Jesse nyt vaan sattui sopivaan rakoon, jossa uskontojen "evoluutiopuu" alkoin työntää uutta haaraa. Haaran jääminen eloon ei tietenkään johdu sen tuottamista uusista arvoista, koska eihän sellaisia edes ole, vaan aivan normaalista ihmisen biologisesta tarpeesta uskonnolle.

Kari Timolavi

Vankeinhoidon psykiatri, jonka nimeä en nyt juuri muista, sanoi kerran tuosta naksahtamisesta, että se on paskapuhetta.
Ne, jotka väittävät sellaista itselleen tapahtuneen, tietävät kyllä itse miten ja miksi asiassa kävi niin kuin kävi.
Todellinen syy on vaan niin mitätön ja heidän omastakin mielestään typerä ja mahdoton hyväksyä.
Siksi he esittävät tuollaisen hätävalheen ja pysyvät siinä, koska häpeä ei salli asian oikeata perusteen paljastamista.
He siis valehtelevat jopa itselleen säilyttääkseen hitusen itsekunnioitustaan.

Jouko Koskinen

Esi-isien virheet (synnit?) traumatisoivat seuraavia sukupolvia kun asioista vaietaan. Vaietuista asioista tulee "virtahepo yhteisön olohuoneessa". http://www.markkuojanen.com/sivut/yhteiskunta/lE4h...
Ojanen hipaisee aihetta nimikkeellä "läheisriippuvuus" . Kun nykyään ajatellaan ihmistaimen jo kohdussa reagoivan ääniin ja hyväilyihin, pitäisi olla selviö että kontakti ympäristöön muokkaa lapsen persoonaa jo ensimmäisistä tunneista alkaen.

Vauvan luontainen uteliaisuus imee tehokkaimmin äidin/hoitajan tiedostamattoman viestinnän joka sisältää kaikki negaatiot elleivät aikuiset itse ole sovussa itsensä ja historiansa kanssa.
Oraalivaiheen jälkeen lapsi joutuu yleensä repivän omistajakiistan kohteeksi jossa eriasteinen väkivalta siirtää käytösmalleja.

Lähipiirissäni useita surkeita esimerkkejä.

________________-

Juuri niin - syvä hilajaisuus. LOL!!!!

ER:
"Meiltä puuttuvat välineet hallita pahuutta itsessämme. Koska sitä ei uskota, ei tunnisteta eikä käsitellä, se karkaa käsistä raivon hetkellä. Kodeissa ei opeteta käsittelemään turvallisesti kielteisiä tunteita, eikä lasta tutustuteta omaan valoonsa ja varjoonsa tasapuolisesti. Luullaan, että optimismi tuottaa optimistista jälkeä. Harmi, mutta asia taitaa olla monimutkaisempi."

Freudin alkuunpanema psykoterapia on kevyesti leimattu huuhaaksi.
Ranskassa asia otettu vakavammin. Lapsi on psykologisesti keskeneräinen omaten vain kyltymättömän hellyyden/rakkaudenkaipuun ja uteliaisuuden. Lukiessaan arkaaista kieltä haju-, kuulo-, tunto-, rytmi-, intonaatio-, mimiikka- osioista koostuvaa kaaosta hän oidipaaliseSSA vaiheessa tarvitsisi kokoavan, rauhoittavan vaiheen.

Suomessa mentaalisen terveyden, somaattisen käyttäytymisen häiriöihin puututaan karkein keinoin ja aina liian myöhään. Lapsi vaistoaa hyvin varhain vanhempiensa keskinäiset konfliktit joita he itse eivät välttämättä edes tiedosta. Taitavasti harhautetaan jopa alan ammattilaisia. Tajuamatta että lasta ei voi harhauttaa. Tai jos voi niin trauma vain siirtyy seuraavaan sukupolveen.

Jouko Koskinen

Niinpä - Lassi hyvä !
Vedit esiin Kalevalan - ns. kaukoidässä on jäänteitä tuhansia vuosia vanhemmista kulttuureista,
joissa myös pyrittiin rauhanomaiseen yhteiseloon. Siinä joskus onnistuenkin.
Kalevala sisältää yleispätevän kuvauksen Ukko Ylijumalan pappien ahneudesta ja
vallanhimosta. Sammon ryöstö on referenssi joka sopii valtapolitiikkaan yleisesti.
Japanin shintolaisuus on yksi tasapainoisimmista uskonnoista. Mutta en tiedä sen suhteesta sotiin.
http://suol.fi/raamattunet/japasuol.html

Massojen hallintaan tarvitaan yksinkertainen kauhukuva ja myyttinen Pelastaja joka voi olla kaikkivaltias jumalolento jota edustaa budhankuva tai personoitu paimen sauvoineen. Ehdoton edellytys on karismaattiset puhujan / laulajan (!) kyvyt ja sosiaalinen tilaus laumakäyttäytymiselle.
Mooseksen jälkeen tulee mieleen Tšingis-kaani, Abraham Lincoln, Lenin, Hitler, Timo Soini, Satu Hassi . . . Karismaattisella saarnamihellä olisi kovasti käyttöä nyt Suomessa - olisimpa nuorena hoksannut ;)

Minusta mennään parempaan suuntaan jos ihminen saa kasvaa ihmiseksi ilmanettä häneen istutetaan viha. Jotta hän voi aikuistuessaan valita minkä jumalan kuvan hän näkee peilistään.

Hannu Rytilä

Meppini olet jo nyt. Ehdokkaani olet jatkossanikin mihin pyritkäänkään, sen verran samoja ovat näkemyksemme. Olen perheellinen IT-yrittäjä 48-v. Lapsemme kävivät samoja ripareita Vivamossa.

Iso asia tässä-opettele-levitä sanaa:

http://pcasentaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48514-r...

Tämä asia ei ole vielä edes oikein alussakaan Suomessa, muualla Euroopassa kylläkin.

Hannu Rytilä

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset