Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Liikaa Brysseliä

Mitä me teemme näille populisteille? Sitä pohtii kirkko, sitä pohtivat poliitikot.

Presidentti Harry S. Trumanin kerrotaan kerran tiuskaisseen: eikö kukaan voi tuoda minulle yksikätistä ekonomistia? Häntä turhautti kysyä neuvoa kansantaloustieteilijöiltä, jotka toinen toisensa jälkeen sanoivat ”on the one hand – but on the other hand”, yhtäältä mutta toisaalta – tai konkreettisemmin anglismina: yhdeltä kädeltä mutta toiselta kädeltä.

Jos jotakin politiikka on opettanut, niin sen että on aika vaikea olla missään asiassa ehdoton. Kaikessa on puolensa, eikä mikään ole yksiselitteistä. Tasapainoinen totuus vaatii vaivannäköä. Se alkoi avautua jo heti uunituoreena parlamentaarikkona kun autoromuraportista vastannut kollega oluen äärellä pohdiskeli, oliko hän tehnyt virheen: ”Nyt autonosat ovat sitten paremmin kierrätettäviä mutta se nostaa niiden painoa eli bensaa kuluu enemmän.” Pian opin sen, että samaa punnintaa joutuu tekemään joka ikisen direktiivin kohdalla: jokin asia paranee, jokin huononee.

On kiinnostavaa katsella, kuinka tämä ehdottomuutta liuottava aine, arkitodellisuus, tekee vaikuttavaa työtään poliitikoissa. Soinin perinnöstä ei ole jäänyt käytännössä jäljelle mitään. Eilisaamuna kuuntelin radiosta Halla-ahon eurovaalihaastattelua, ja siinäkin näki, kuinka EU-realismi oli jo syövyttänyt kulmia pois: EU:sta sen enempää kuin eurostakaan ei ollut lähtöaikeita, lähinnä vain peräänkuulutettiin pelisääntöjä euroeron varalle.

Viime aikoina niin sanotut populistit sekä oikealla että vasemmalla ovat saaneet kasvavan kannatuksen. Kansan valintaa ei tule kevein perustein moittia eikä erinäisten vaalien viestiä torjua. Mutta tässä pätee sama kuin usein kritisoimassani ilmastopolitiikassa: siitä että on tunnistanut ongelman, ei loogisesti seuraa että olisi tunnistanut siihen hyvän ratkaisun. Eihän ambulanssin soittaneelle ihmisellekään panna kirurgin veistä käteen. Ja vastaavasti: vaikka populistien ratkaisumallit ovat usein kelvottomia ja pinnallisia, ei ole syytä torjua kaikkea kritiikkiä, jota he esittävät. He ovat tunnistaneet oikeita ongelmia.

Populistien havainto ”meillä on liikaa Brysseliä” on saanut kansalaisten parissa laajan tuen. Mutta Suomen kansainvälisimpänä puolueena kokoomuksen on muistutettava, ettei se tarkoita samaa kuin ”meillä on liikaa Eurooppaa”. Meillä on edelleenkin liian vähän Eurooppaa. Eurooppa on edelleen laajin markkinamme ja tärkein kansainvälinen viitekehyksemme. Olisi virhe antaa kirurgin veitsi nyt populistien käsiin. Tarvitsemme sisämarkkinoita, tarvitsemme vahvaa ja yhtenäistä Eurooppaa; nyt kipeämmin kuin koskaan. Siksi sanoisin parinkymmenen vuoden kokemuksella EU-politiikasta: tarvitsemme enemmän Eurooppaa, mutta vähemmän Brysseliä.

Mitä tarkoitan vähemmällä Brysselillä? Peräänkuulutan parempaa lainsäädäntöä, jossa kokonaisuus ja direktiivin seurausvaikutukset jäsenmaille on hahmotettu huolellisemmin kuin viime vuosina on tapahtunut. On nähty liikaa esimerkkejä lainsäädännöllisestä maniasta, jossa samaa tavoitetta on lähestytty eri osastoissa ilman kunnollista koordinaatiota direktiiveillä jotka kumoavat, kampittavat ja häiritsevät toisiaan. Tuloksena on ollut päällekkäistä lainsäädäntöä ja yliregulaatiota, ja yritystä ratkaista globaaleja ongelmia yksinomaan Euroopan kautta. Ilmastopolitiikassa se on ollut ennemminkin sääntö kuin poikkeus, ja siksi olemme juuri sillä alueella valitettavasti antaneet populisteille aseita hopeatarjottimella. Yksipuolinen päästöjen lisäkiristäminen olisi yksi ase lisää.

Enkä minä kanna huolta suuryrityksistä tai teollisuudesta. Olen ymmärtänyt, että vahvat selviävät aina, ja jos ei muuten, niin sijoittamalla muualle. Pienet yritykset ja tavallisten ihmisten työpaikat huolettavat. He sen laskun maksavat.

Kunhan vallanjaon vuosi on saatu päätökseen, toivottavasti alkaa se oikea työ, vakava työ Euroopan nostamiseksi jaloilleen, kilpailukykyiseksi paikaksi jossa on työtä, on rauha ja on vakaus. Se on lopulta kaiken vallan ja vallanjakamisen tarkoitus, tai ainakin sen tulisi olla. Siksi onkin joskus hyvä kysyä, olisiko EU-politiikassa mahdollista palata takaisin omia jälkiään ja löytää todellinen virhe, myöntää se virheeksi ja yrittää korjata se mikä on korjattavissa. Vai onko ainut mahdollisuus peittää virhe uudella virheellä ja keksiä sille populistinen selitys.

PS. Populismista puhuminen on populistista, ellei tunnista koko spektriä. Kun esimerkiksi kirkko nyt terävöittää suhdettaan poliittisiin liikkeisiin, olisi hyvä, että se havaitsisi myös vasemmistopopulismin ja vihreän populismin.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Verkkouutisissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Minulla on ollut alusta asti se mielipide, että EU ei tule onnistumaan tavoitteessaan eli tehdä EU:sta eli Euroopan Unionista Euroopan yhdysvallat = United States of America. Nimi ja merkitys on sama, mutta EU:lla on ainakin kaksi ratkaisevaa eroa USA:aan verrattuna. USA on kansakunta, jolla on oma kulttuuri, mutta EU on kansojen ja niiden kulttuurien sekamelska. Toinen ero on kielessä.

EU:sta ei tule koskaan demokraattista tietä todellista unionia eli federaatiota, jolla on oma budjetti ja jossa rahaa siiretään valtioiden välillä. Se on nurkan takana odottamassa ja siihen luo paineen euron aiheuttamat katastrofit heikoimmissa maissa. Hoitokeino oli eurosta luopuminen, mutta silloinhan ei olisi EU-mielisillä syytä vaatia yhteistä budjettia.

Lainaus: "Meillä on edelleenkin liian vähän Eurooppaa. Eurooppa on edelleen laajin markkinamme ja tärkein kansainvälinen viitekehyksemme." Jos ongelma olisi markkinoissa, niin allekirjoittaisin nämä kaksi lausetta, mutta meillä on täysin toimivat sisämarkkinat - ei pelkästään vapaakauppa tai tulliunioni. EU olisi hyvä ja riittävä, jos siinä tyydyttäisiin vapaakauppaan. Suomelle ei sisämarkkinat ole sinällään ongelma, koska sen perusteella meille on tarjolla kaikki EU-maiden osaajat, joista meillä on pulaa. Miksi he eivät tule tänne töihin? Kas siinä kysymys. Miten ihmisten vapaa siirtyminen on oikeisti hyödyntänyt meitä? Onko meidän aivovientimme plussalla vai miinuksella? Tietdääkö kukaan?

Tähän vedotaan tämän tästä, koska siitä kaikki ovat samaa mieltä, että sisämarkkinat ja vapaakauppa ovat ok. Suora kysymys: Mitä puuttuu tai mitä pitäisi tehdä, että meillä olisi enemmän ja toimivammat sisämarkkinat??? En ole koskaan nähnyt ensimmäistäkään ehdotusta.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Kansojen sulatusuuni:

1. teennäisesti, päkisteellisesti (EU)
2. elinolojen ripeiden poimintaan nojautunut ratkaisu (kaikki aika ruuan hankkimisessa, eläintasolle paluu) (USA)
3. selkeällä dikatuurilla (...)
4. kivaa lupaamalla, sopivasti, sopiville ryhmille (pohjoismaat)

Ongelmat:

1: byrokratia, pysähtyminen, irtaantuminen elinolojen todellisuudesta
2: orjuuden suuntaisuus, ehkä syvenävänä, aggressiivinen kaiken, monipuolinen tallaus
3: vähän mikä vain
4: velka-riski, korruptio, keskinäis-ongelmointi, holhous-herruus -talous.

Mitä muita isoja ratkaisuja on olemassa? Eikö tällaiset merkkaa melko paljon?

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Verrannut 2-kohtaa usein ISISiin. Tarkoitus ei ole pilkata.

Tyyli vain on sama. Kun tietty osa islamin tapaisesta vyöryy eteenpäin, niin surkuttelua ei paljoa ole, kun siinä on se juttu, kasvussa.

Kunnon kapitalistinen ote on samaa, ja vaikka pehmeänä, niin isosti vaikuttavana, ja samassa mennään, ehkä jopa tehokkaamin. Oireilut näkyy monenlaisena. Siinä jää tiettyjä asemointeja vielä, että pärjää.

2-vinkkelistä voi nähdä noita muita sopeutumislinjoja (1, 3, 4), jos ajatellaan, että ollaan selkeästi vaikuttavan talouden kanssa kytköksissä 2-osuuteen, onpa maantieteellisesti ottan missä vain, kunhan on vaikuttava.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Antero Ollilan kommentti summaa hyvin sen, mitä EU-kriittisyys oikeasti pitää sisällään. Kyse ei ole pelkästä populismista, vaan asiapitoisista, EU:n generoimiin ongelmiin liittyvistä näkemyseroista.

Miksi me antaisimme sen valtakirjan niille samoille voimille, jotka ovat luoneet EU:n kriisejä vähän joka alalla tai pattitilanteita, jotka eivät liikahda ja joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa?

Suomella on ollut vapaakauppasopimus v:sta 1973, joka on vuosien varrella täydentynyt. Sen sijaan euroon tai paljon puhuttuun liittovaltiosopimuksen sorvaamiseen ei suomalainen äänestäjä ole päässyt puuttumaan. Emme me niistä ole koskaan äänestäneet: meitä on vain viety siihen suuntaan.

Kokoomuksen Aura Salla (Junckerin 'esikunnasta') pähkäili eilen TV:ssä, "miten saisi eurooppalaiset liikkumaan EU:n alueelle työn perässä". Se on kuvaava esimerkki EU:n ja yksilön toiveiden välisestä erosta ja myös outo vivahde Kokoomuksen "kansainvälisyydessä". Kyllä Aura voi liikkua EU:n poliittisten virkojen välillä, mutta se koskee vain tätä eliittiä. Muut työskentelevät aidoilla työmarkkinoilla.

Tosiasiassa moni toivoo, että olisi yksinkertaiset pelisäännöt myös siitä, miten huonosti toimivasta EMU:sta ja jopa EU:sta voisi nopeasti irrottautua. Jos niin haluttaisiin.

Sallan kysymys liikkumisesta on näin ollen virheellinen: miksi "ihmiset pitäisi saada" väkisin liikkumaan EU:n määräämällä/ toivomalla tavalla, jos se ei heille sovi syystä tai toisesta. Heillä on kullakin ihan omat syynsä sitten, kun liikkumisen tarvetta tulee.
Moni liikkuu mieluummin Britanniaan, Yhdysvaltoihin, Norjaan, Australiaan tai Kanadaan kuin Ranskaan.

Kun EU siis myy itseään omalla, joskus valheellisellakin populismillaan, sen kannattaisi kuunnella enemmän tai paremmin ymmärtäen, miksi tuo seireenilaulu - "EU-populismi" - ei oikein saa vastakaikua muuta kuin yleisellä kyselytasolla. "Euroopan yhteistyöhön suhtaudutaan myönteisesti."

Seireenit tulkitsevat tämän väärin: "Eurooppalaiset haluavat unionista rigidin (tulonjako, yhteisvastuu ja puolustus) liittovaltion". - Eivät halua.

Kokoomuksen - jota pidettiin tahallisten valtatulkintojen avulla muinoin yli 20 v. paitsiossa - jos kenen, pitäisi tämä ymmärtää.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Seppo, sanot hyvän havainnon julki "Kokoomuksen - jota pidettiin tahallisten valtatulkintojen avulla muinoin yli 20 v. paitsiossa - jos kenen, pitäisi tämä ymmärtää."

Taitaa olla siten, että kokoomus on tavallaan matkinut tässä eu-puolueita, jotka kannattavat integraation syventämistä kuten meillä ainakin demarit. Tästä saatiin tv:ssä kuulla meppi Jaakosaaren suulla miten eu:ssa on eristetty ja pyritään eristämään ns. eu-kriittiset tahot (populistiksi kutsutut puolueet).

https://areena.yle.fi/1-4584874#autoplay=true (kohdasta 31:30 alkaen)

Meidän eduskunnassa tämä eristämispyrkimyskin on hyvin havaittavissa. Viimeksi PS:n siirtäminen, ilmeisesti kokoomuksen ja demareiden aloitteesta, istumaan äärimmäiselle oikealle salissa. Mitä tällä haettiin muuta kuin eristämispyrkimystä, vaikka ei sitä luonnollisestikaan suoraan ilmaistu. Keksittiin muita syitä. Ylipäänsä se, ettei PS:n kanssa voida mennä edes hallitukseen keksittyjen arvoerojen johdosta. Kriittinen suhtautuminen eri talouteen liittyvien alueiden ja eu:n suhteen ei suinkaan tarkoita, ei ainakaan muilla puolueilla, sitä etteivätkö ole hallituskelpoisia. Kyseessä pitää olla tasa-arvoinen kohtelu, jota ei näytä eduskuntapuolueistamme monikaan kunnioittavan.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Suurta kun ahnehtii, niin siitä tulisi kantaa vastuuta. Sama on jokaisella, ellei ole erityisryhmään kuuluva. Näitä on jonkin verran, mielestäni EU on tällainen.

Isojen uudistusten alla myydään ja markkinoidaan. Sitten lupaillaan ja vetkutellaan, kiistetään, ja haastetaan oikeuteen, jos on iso taho uhattuna.

Vastuusta puhutaan, tosin siinä kun tavallinen ihminen ymmärtää toiminnan vastuusta jotain, hän voi arvioida selkeästi paikkoja, joissa vastuuta ei ole.

Miten sitten voidaan antaa kärsivällisyyttä, ja katsoa tekemäntöntä, tai toimimatonta läpi sormien. Näitä paikkojakin on paljon.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Huomen täytyykin käydä Korholaa tai Sarvamaata ennakko äänestää .

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Repäisepä ja äänestä minua.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine
Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Isänmaan etu on jottei tuollaiset pääsis sekoilee päättäviin asemiin . Katsotaan ekaks pärjääkö sebastian ilman "flippausta" 4 vuotta eduskunnas..ton tyyppiset "romahtavat" toisinaan ..

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Hitto tuo Bergbom vetää hyvin! En tiedä onko hän kaikkien videoidensa takana yksin, vai autetaanko häntä? Mutta hitto että on ikäisekseen fiksu, ja mielipiteet hyviä! Jos lähtee enemmän politiikkaan mukaan, hän on varma kansanedustaja! Hyvä tulevaisuus edessä!

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Pitääkö se jolla resursseja "Niilo Ylivainioisimman" youtube puheen pitää palkita 20k€/kk liksoil ?

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

"Kunhan vallanjaon vuosi on saatu päätökseen, toivottavasti alkaa se oikea työ"

Sanoo ihminen, joka on lypsänyt brysselin hillotolppaa 20 vuotta :) Mitähän te tähän asti olette siellä tehneet?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Korhola: "...EU-realismi oli jo syövyttänyt kulmia pois: EU:sta sen enempää kuin eurostakaan ei ollut lähtöaikeita, lähinnä vain peräänkuulutettiin pelisääntöjä euroeron varalle."
---
Edelliseen viitaten hämmästelenkin sitä, ettei liittovaltiota ajavien tai €urossa hinnalla millä hyvänsä roikkuvien EU-realismia ole käytännössä nähty, eikä mikään näytä syövyttävän näiltä haaveilijoilta kulmia pois.

Jos Kokoomus sanoisi esim. selkeästi liittovaltiolle EI ja tunnustaisi viimeinkin, että EMU ja €:n kautta heijastunut kriisi, ovat kelluvan valuutan puuttuessa leikanneet n. 10% elintasostamme pois, voisi ääniä ropista laariin.

Jos Kokoomus vielä oivaltaisi luopua silmiin pistävistä kaksoisstandardeistaan mm. "arvopohja"-kysymyksissä (ne koetaan tekopyhiksi puolueen toimintaan verrattuna), se voisi rehellisyydellään saavuttaa uutta luottamusta surullisen Katainen - Stubb - Orpo -kauden menetetyn vuosikymmenen ja moral hazardin jälkeen.

En yhtään ihmettele sitä, että Kok nyt pelkää asiallista ja linjansa jotakuinkin pitänyttä Jussi Halla-ahoa ja persuja sen sijaan, että tekisi yhteistyötä.
Kun EU ei ole itse kyennyt muuttumaan 25 vuodessa ihmisten toiveiden suuntaan, keinoksi muutokselle saattaa jäädä EU:n mureneminen. Jäykkä instituutio antoi onnen mennä ohitseen, kun sen eliitti jätti kaikki tilaisuudet muutokseen ja virheiden korjaamiseen käyttämättä: neljännesvuosisadan ajan.

Minäkin kannatan Eurooppaa ja sen parhaita piirteitä, mutta en nykyisen kaltaista Euroopan unionia, enkä sellaista liittovaltiota, jota mm. Macron visioi.
Edessä on paluu realiteetteihin ja jäsenten suurimpaan yhteiseen nimittäjään - ei sen ylittäviin haaveiluihin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset