Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Tarkkana, kirkko

Näin pääsi käymään että suostuin ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin, elämäni ensimmäisen kerran. Muutin noin vuosi sitten Töölöön, ja kaupunginosa tuntui niin kotoisalta, että aloin harjoittaa kotiseuturakkautta kirkon kautta. 

Huomaan, että homma on haastavampaa kuin euroedustajaksi pyrkiminen. Ensin oli vaalikone, jo politiikasta tuttu rasite. Mutta rasittavammalta se tuntui uskonnäkemyksiä rastitettaessa – eivät ne siihen taivu. Katselin kysymyksiä ja päätin, että tämä ei ole minua varten. En antaudu luokiteltavaksi kysymyksenasetteluilla, jotka useat ovat karkeita yksinkertaistuksia. Joka vastausta pitäisi selittää ja perustella, mutta kuka niitä taas lukee? Meidän epäpoliittisen vaaliyhdistyksemme nimi on ”Seurakunnassa kohdataan”, mutta vaalikonetta katsellessa aloin vakuuttua, että seurakunnassa lokeroidaan. Päätin että paikataan vaje sitten olemalla läsnä vaalikeskusteluissa sillä kyllähän minä ymmärrän, että äänestäjien pitää tietää mitä ehdokas ajattelee. Harvoin se kuitenkaan vaalikoneesta selviää. 

Mutta ei sekään ole helppoa. Oli ensimmäinen vaalipaneeli, ja ehdokkaita enemmän kuin yleisöä. Varsinainen hankaluus oli kuitenkin se, että meille annettiin 30 sekuntia aikaa vastata kysymyksiin, joita emme ennalta tienneet. Se ei siten käynyt edes keskustelusta, jossa olisimme tutustuneet toisiimme.

Yksi kysymys koski ympäristöasioita ja ilmastonmuutosta. Mitä kirkon tulisi sen eteen tehdä? Lähes kaikki ehdokkaat vastasivat, että kirkon pitää olla ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamassa ja näyttää esimerkkiä. Vain minä, 15 vuotta ympäristölainsäädäntöä työkseni tehnyt ja ilmastopolitiikasta väitöskirjan kirjoittanut ehdokas toivoin, ettei kirkko olisi ihan eturintamassa, vaan vähän rauhallisempi toimija. 

Juuri enempää en ehtinyt sanoakaan, ja se kuulosti varmaan järjettömältä. Mutta minulla on hyvät syyt. 

Olen nyt seurannut sitä touhua, ilmastopolitiikkaa, kahdenkymmenen vuoden ajan. Sinä aikana ympäristöjärjestöt, joita kirkkomme useimmiten kuuntelee ja tottelee kiltisti perässä, ovat muuttaneet ympäristö- ja ilmastoasioissa keinojaan lähes kaikissa isoissa linjauksissa, toisesta laidasta toiseen. Minäkin olin hetken kuuliainen kun luulin, että vihreästi ajattelevilla ihmisillä olisi tällä alueella jokin tiedollinen etulyöntiasema. Erehdyin pahasti.

Ensin ne kannattivat biopolttoaineita ja ajoivat EU-tason tavoitteita, sitten alkoivat vastustaa niitä. Sama tapahtui vielä voimakkaammin puuenergian suhteen: ensin puunpoltto oli ilmastoteko, nyt se on pahempi kuin fossiilinen (pidän kumpaakin kantaa liioiteltuna). Jätteiden hyötykäyttöä energiaksi vastustettiin ympäristöjärjestöissä niinikään vuosikymmeniä, ja osin siksihän merissä ovat nuo muovilautat niin suuria. Heillä oli sinänsä oikeaoppinen ajatus, että jätteen syntyä pitää ehkäistä, ja siksi siitä ei saa päästä liian kätevästi eroon – mutta käytännössä ajatus ei toiminut vaan kasvatti jätekasoja. Ydinvoiman kohdalla vähittäinen muutos on jo havaittavissa, ja samaa ennakoin tapahtuvan pian tuulivoiman kanssa. 

Lyhyesti sanoen, homma on ollut maanis-depressiivistä laidasta toiseen heittelehtimistä, mitä ilmasto- ja ympäristöpolitiikan keinoihin tulee. Heittelehtiminen tulee varmasti jatkumaan, sillä nämä asiat ovat vaikeita ja monimutkaisia erilaisine ei-toivottuine seurausvaikutuksineen. Jos nyt joku vaatii, että kirkon on oltava eturintamassa, vaatimus tarkoittaa, että kirkon olisi oltava heilahtelemassa siellä mukana. 

Olen Euroopassa nähnyt kuinka etujärjestöt ovat höynäyttäneet hyvää tarkoittavat kirkot mukaan milloin mihinkin lainsäädäntöön liittyvään lobbauskampanjaan. Samalla olen huomannut, ettei niillä ole yleensä tietoa mistä on kyse, vain hyvä tahto. Mitä muka papit oikeasti tietäisivät vaikkapa päästökaupan hintamekanismien korjailun eli takapainottamisen (backloading) vaikutuksesta ilmastoon? Markkinoistahan siinä on kyse. Joku rikastuu, joku köyhtyy, ja kirkkoa vedetään kinaan osapuoleksi. 

Neuvon aina saman: olkaa varovaisia siellä kirkossa. Ymmärtäkää, että keinojen ja päämäärien välillä on olennainen ero. Kannattakaa toki hyviä päämääriä, mutta älkää puuttuko keinoihin, ellette halua suostua hyödyllisiksi idiooteiksi. Keinojen suhteen te ette ole asiantuntijoita vaan liian usein pelkkiä politiikan pelinappuloita. 

Onnea vaaleihin itse kullekin sielulle. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kirkkovaltuuston valta on minimaalinen,esittelijänä toimii kirkkoneuvoston puheenjohtaja

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Ihmettelen kovasti päätöstäsi lähteä vielä kirkon asioihin mukaan. Ei voi olla tyhmempää ajankäyttöä kuin touhuta tuossa tyhjän palvonnan tehtävissä.

Siellä touhuaminen on täysin vailla mitään järkevää toimintaa. Neuvon, lepäisisit senkin ajan, minkä käytät kirkon merkityksettömiin touhuihin.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Minulle ne eivät ole merkityksettömiä vaan tärkeitä.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Otat ensin sen malkan, sieltä omasta silmästä...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset