Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Hjalliksen ilkeä ongelma

Yrittäjä Hjallis Harkimo meni politiikkaan tekemään aivan oikean havainnon: päätöksenteko ei ole tehokasta, ei etenkään sille, joka on tottunut toimimaan yrityselämässä. Siinä missä bisneksessä on välttämätöntä tehdä korjausliikkeet ennen kuin markkinat tekevät ne armottomalla tavalla, politiikkaa vaivaa käsittämätön uneliaisuus. Todettujakin virheitä saa vapaasti jatkaa, koska toisin kuin bisneksessä, niistä ei tarvitse kantaa henkilökohtaista vastuuta. 

Hjallis tunnisti ongelman, mutta vielä en ole varma, onko hänellä hyvää teoriaa ongelman laadusta, ratkaisuista puhumattakaan. Sosiaalisen median parviälyn pelastavaan voimaan en usko – se on liian kasvotonta. Kaiken lisäksi ihmisten kuunteleminen ei ole mikään uusi idea. Myös Kokoomus vannoi sen nimeen niihin aikoihin, kun olin Kokoomuksen varapuheenjohtaja. Muistattehan: puolue, jolla on korvat. Vuoden 2007 vaaleissa kampanjaväline oli Kahvila Korva, eikä se ollut vain mainostemppu. Minulla on tallella monta hyvää puhetta, jossa olen motivoinut ideaa: on huonoa politiikkaa tietää valmiiksi ihmisten puolesta. Me sitouduimme kuuntelemaan kansaa. 

Mitä sitten tapahtui? Kai valta tekee useimmat ajan kanssa röyhkeiksi, eikä Kokoomuskaan tuntunut olevan siltä suojassa, vaikka oppositiossa olimme puhuneet paljon nöyryyden tarpeesta. Hallitustaipaleella kiinnostus kuunteluun hiipui. Ja juuri siksi tarvitaan demokratiaa, että vallan paisuttamat päättäjät talutetaan paikoiltaan rauhallisesti pois. 

Esitän nyt lyhyesti kaksi teoriaa, miksi politiikka on rikki.

Ensimmäinen syy on ns. ilkeiden ongelmien (a wicked problem) lisääntynyt määrä. Suomalaisissa poliittisissa piireissä käytetään myös käännöstä pirulliset ongelmat, mutta pidän ilkeää ongelmaa parempana muotoiluna. Käsitteen lanseerasi suunnitteluteoreetikko Horst Rittel (1973), joka yhdessä kollegansa Melvin Webberin kanssa kuvasi julkisen päätöksenteon kategoriaa, jossa rationaalinen ja optimaalinen ratkaisu oli vaikea saavuttaa. 

Väitöskirjassani (2014, Helsingin yliopisto, ympäristöpolitiikka ja teor. filosofia) tutkin tuota ilkeän ongelman käsitettä ja kuvasin politiikan muuttunutta toimintaympäristöä. Käsittelemme yhä enemmän ongelmia, jotka ovat ilkeitä tai superilkeitä: eräänlaisia systeemisiä itseään ruokkivia ongelmavyyhtejä, jotka ovat moniulotteisia, joita on vaikea määritellä, jotka karkaavat käsistä ja jotka synnyttävät helposti uusia ongelmia, kun niitä pyrkii ratkaisemaan. Oudointa on, ettei välttämättä voida osoittaa edes pistettä, jossa ne lopulta on ratkaistu. Pääsyyt ilkeisiin ongelmiin ovat globalisaatiossa ja teknologian kehityksessä sekä informaation massiivisessa kasvussa: kaiken tapahtumisen kiihtyvässä vauhdissa, lisääntyvän vuorovaikutuksen, seurausvaikutusten ja takaisinkytkentöjen jatkuvassa kehässä. Poliitikkojen työpöydälle tulee yhä enemmän ongelmia, jotka ovat laadullisesti hyvin erilaisia kuin vaikkapa 70 vuotta sitten. Silti politiikan prosessit ja toimintatavat ovat säilyneet aika lailla entisellään. Politiikka on liian hidasta ja aseetonta. Omassa väitöksessäni keskityin ennen muuta ilmastokysymykseen. 

Yritin kuvata niitä vaikeuksia, joita ilkeän ongelman väärinkäsitetty, hidastempoinen ja ympäröivään todellisuuteen nähden vanhentunut päätöksentekoproseduuri synnyttää, erityisesti poliittisessa ympäristössä, jota leimaa näennäinen avoimuus ja demokraattisuus. 

Valtavasta muutoksesta huolimatta emme ole harjaantuneita hahmottamaan käsittelemiemme ongelmavyyhtien luonnetta vaan ratkomme helposti ilkeitä ongelmia perinteisin keinoin, niin sanottuina kesyinä ongelmina (a tame problem). Lopputulos voi tällöin olla entistä pahempi. Esimerkkejä ilkeistä ongelmista ovat vaikkapa terrorismin vastainen sota, biodiversiteettikato, jäteongelma, velkakriisi ja ilmastonmuutos. 

Kun nyt Hjalliksen Liikekin nostaa esiin keskeisenä kysymyksenä ilmasto-ogelman, jään kiinnostuneena seuraamaan onko heillä antaa mitään enempää kuin vihreät ovat vuosikausia tehneet: Vihreiden poliittinen ratkaisumallihan kasvattaa päästöjä, koska he eivät ota huomioon päästöleikkausten globaaleja seurausvaikutuksia. Vaatiessaan Suomelta tiukkaa päästövähennyspolitiikkaa he edesauttavat maailman puhtaimman tuotannon alasajoa muka ilmastotekona. Ja kun maailmanmarkkinoilla suomalainen paperi tai teräs korvautuu esim. kiinalaisella, päästöt voivat olla moninkertaiset tuotantotonnia kohden. Yksi väitöskirjani löydöistä oli, että ilmastotoimien aikana EU oli kasvattanut kokonaispäästöjään: vaikka tuotannon päästöt oli saatu laskuun, lisääntynyt tuonti EU:n ulkopuolelta nollasi saavutukset.

Toinen politiikkaa rikkonut ilmiö on Euroopan Unionin päätöksenteon rakenne. Vaikka olen itse ollut europarlamentaarikko 15 vuoden ajan, pidin aina meppien valtaa kohtuuttoman suurena olemattomaan vastuuseen nähden. Siinä vallan kolmijaossa – komissio, parlamentti ja neuvosto – oli kaksi tahoa, joilla oli valtaa mutta ei varsinaista vastuuta äänestäjien edessä. Vain neuvosto eli jäsenmaiden ministerit joutuvat lainsäädäntöön sitoutuessaan myös miettimään, miten annettuihin tavoitteisiin päästään. Etenkin parlamentti voi huoletta lätkiä mitä tahansa hulluuksia minkäänlaisen vastuun sitä rajoittamatta. Valta ilman vastuuta on politiikkaa vakavasti vaarantava ilmiö.

Tästä on seurannut paljon pahaa. Asioista ei ylipäänsä keskustella oikeaan aikaan, silloin kun päätöksenteko todella tapahtuu. Muistan monta esimerkkiä: yritin turhaan herättää suomalaiset poliitikot ja toimittajat keskustelemaan vaikkapa päästökaupasta silloin, kun lainsäädäntöä tehtiin 2001-2003. Ei kiinnostanut. Mutta sitten kun valmis lainsäädäntö tuli jäsenmaiden parlamentin eteen implementoitavaksi, taisi Esko-Juhani Tennilä jyrähtää, ettei tämä näin voi mennä. Sitten Suomessa alettiin kiinnostua – mutta juna meni jo. On selvää, että tällainen aiheuttaa syvää turhautumista politiikkaan. 

Poliitikot pakenevat systemaattisesti EU:n taakse piiloon: emmehän me näin tyhmiä ole, mutta EU vaatii. Oppositio jäsenmaissa saa hurjastella populistisesti, koska senkään ei tarvitse kantaa vastuuta. 

Nykyisenkaltainen päätöksentekojärjestelmä tulisi muuttaa pian. Oma toiveeni on, että europarlamentti muodostuisi jäsenmaiden parlamentin jäsenistä, jotka vastaisivat työstään kansalliselle parlamentille. Silloin EU-lainsäädännöstä olisi pakko keskustella eduskunnassa silloin kun sitä tehdään. Vastuu lopputuloksesta olisi niin oppositiolla kuin hallituksellakin. Epärealistisia hulluuksia ei voisi esittää, koska tavoitteisiin pääsemisestä ei kukaan voisi luistella pakoon. Voi miten se tervehdyttäisi politiikkaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

32Suosittele

32 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Olin itse varovaisen kiinnostunut liikkeestä noin päivän-pari, kunnes julkaisivat teesinsä. Eija-Riitan tavoin toivon että heillä on jotain annettavaakin ilmastopolitiikalle mutta olen aika pessimisti, että tekisivät tosiaan muuta kuin toistelisivat vihreiden, kepun ja oikeastaan koko puoluekentän läpikantavia virheitä.

Teesejä lukiessani siinä kohdalla minulle piirtyi verkkokalvolle siivillä varustetut eurot lipumassa parvena poispäin.

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri

Eikö se noin yleisesti mene kuitenkin niin, että komissio ehdottaa ja ministerineuvosto on keskeisemmässä osassa - muuten elimenä, jonka jäsenet (hallitukset), ajatustasi mukaellen, nimenomaan peittävät usein EU:n avulla omat poliittiset ambitionsa/vastarintansa. Parlamentilla voi tuskin olla kovinkaan progressiivista roolia, vaikka se sitä kovasti yrittääkin. Parlamentin vastuu liittyy enemmänkin siihen, mitä siellä nostetaan esiin keskustelun aiheiksi ja ehdotuksiksi. Eihän se mikään toimeenpaneva instituutio olekaan. Sen vastuu kiteytyy sihen, miten se pystyy poliittisesti kontrolloimaan komissiota ja neuvostoa.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Sinulla on vanhentunut käsitys parlamentin vallasta. Se on tasavertainen lainsäätäjä neuvoston kanssa, ja siksi tilanne on niin järkyttävä.

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri

Hmmm... Tuot tähän -uutena tietona- jotain, mikä on todella vanhaa tietoa :)

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola Vastaus kommenttiin #7

Pakkohan minun oli koska esitit vieläkin vanhempaa tietoa parlamentin roolista.

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri Vastaus kommenttiin #8

Valta ei ole sama kuin item sitä käytetään. Ja siinäkin mielessä, harvoja ovat ne tapaukset, joissa konservatiivinen ja vastahankainen, puhtaasti kansallisiin intresseihin nojaava (erityisesti ex-Itä-Euroopan maat, ml. Suomi) neuvosto lyö progressiivisuudellaan Parlamentin keskustelut.

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri Vastaus kommenttiin #8

Sen lisäksi, että se on nimenomaan neuvosto ja siihen kytkeytynyt poliittinen komissio, joka blokkaa itse teknisemmästä komissiosta tulevat hyvät ehdotukset. Ei parlamentti.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola Vastaus kommenttiin #10

Nyt luulen ettet ole ymmärtänyt koko pointtia. Ei tässä edistyksellisyydestä ole kyse lainkaan. Näin usein ongelmaksi sen, että parlamentin vapautta ei rajoittanut mikään kohtuus tai järki. Siellä saattoi esim. mennä aivan mielivaltaiset raja-arvot läpi, kun kenenkään ei tarvinnut huolehtia miten niihin oikeassa elämässä päästään. Sovittelussa parlamentti on usein jalat ilmassa, ja järki tulee mukaan vasta neuvoston myötä. Komissio, joka tekee pohjaesitykset. on parlamentin valvonnan alla, ja parlamentin lailla ilman vastuuta äänestäjille. Neuvosto on näistä eniten maan pinnalla.

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri Vastaus kommenttiin #11

Toivottavasti puhut raja-arvoista poliittisina tavoitteina eikä faktapohjana. Sitähän minä juuri tarkoitan; neuvostossa olaan jalat maassa. Omat jalat omassa maassa.

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri Vastaus kommenttiin #11

Mutta en jaksa jauhaa. Totean vain, että omasta mielestäni kirjoituksessasi on ymmärretty väärin eurooppalaisen demokratian luonne ja tila.

Käyttäjän mattihytola kuva
Matti Hytölä

Sveitsissä päätöksenteko toimii, miksei siitä oteta mallia? Pelkäävätkö poliittiset broilerit vallan menetystä. USAssa ainakin osassa osavaltioita kansalaiset voivat äänestää hyvinkin konkreettisista asioista kuten käytetäänkö jokin tietty rahasumma lastensairaalaan vaiko keskusviraston sisustuksen uusimiseen. Ilmeisesti EU hallintoalamaiset ovat niin tyhmiä ettei heille voi antaa päätäntävaltaa. Tai sitten kansa päättäisikin väärin eikä löysää rahaa olisikaan jaettavaksi poliitikkojen etupiireille.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Itse twiittasin Jungnerille, että loputtomiin ei voi kuunnella. Joskus ja jonkun pitää päättää ja kantaa vastuuta päätöksistään.
Jungner myönsi johtajuuden tarpeen, mutta onko se ristiriidassa esitettyjen uudistusideoiden kanssa, jää nähtäväksi.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Ilman muuta tämä vaatii toteutukselta paljon, mutta ei suoraan ole poissulkevaa. Itse työurani aikana olen saanut tutustua ruotsalaiseen päätöksentekoon yrityselämän puolella. Jotkut sitä kritisoivat, mutta monet myös ymmärtävät ja jos katsotaan taloudellista menestystä, niin se vaikuttaa toimivan.

Päätöksen saaminen aikaan kuuntelemisen ja osallistamisen kautta saattaa kestää kauemmin, mutta päätöksen jälkeen asiat etenevät nopeammin ja vähemmillä soraäänillä.

Johtajuutta tarvitaan ja päätökset on tehtävä eikä loputtomiin voi jauhaa kaikkia kuunnellen, mutta prosessissa on löydettävä siihen ratkaisu. Kuunteleminen ja vuorovaikutus ei itsessään mielestäni johda päättämättömyyteen.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

"Päätöksen saaminen aikaan kuuntelemisen ja osallistamisen kautta saattaa kestää kauemmin, mutta päätöksen jälkeen asiat etenevät nopeammin ja vähemmillä soraäänillä."

Siihenpä se nykyinen edustuksellinen demokratia jymähtääkin, kun siis erimieliset vastustavat loppuun asti pelkästä periaatteesta, tyyliin "väärin sammutettu". Ja etujärjestökierrokset vesittävät loput. Jos tähän asti päästään, niin valtakuntamme nettosaajat lähtevät osoittamaan mieltä eduskuntatalon eteen.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Kysytäänpä sitten seuraavaa johtamisesta:

Kuka on tehnyt Suomessa perustuslain mukaisesti johtajan päätöksen siitä jatketaanko Yritystukia vai ei ?

Tokihan tässäkin on takaporttina, että "ei tehdä mitään" , joka kuitattiin taas sillä että perustettiin työryhmä, joka ei saanut mitään aikaiseksi.

Ja kyseessä oli "vain" 4 000 miljoonan euron vuosittaisesta julkisten varojen kuluista. Kuka se on niin monesti puhunut julkisten menojen leikkaamisesta ?

Samaan aikaan joka vuosi moni uusi start-up -yritys luopuu lupaavista ideoista, kun rahoittajaa ei löydy, paitsi niille firmoille, jotka ovat jo vuosia saaneet ko. yritystukia kannattamattoman bisneksen pyörittämiseen tai jotka todellakaan eivät tarvitse noita vuosittaisia tukia bisneksensä pyörittämiseen. Siis nekin firmat, jotka ovat aina puheissaan valmiit siirtämään tuotantonsa niihin halpatyövoiman maihin, joissa on sitä "osaavaa halpaa työvoimaa". Niin kuin esim. Indonesiassa siihen 90 -luvun sellutehtaaseen.

Siitä sitten sinne vaan yrittämään, jos mikään ei kerta Suomessa kannata ( kumma että kiinalaiset ja saksalaiset kaikesta huolimatta ovat investoimassa ja investoineet Suomeen ), jos ei saada yritystukiaisia "bisneksen" pyörittämiseen. Osakkeenomistajat sitten viimekädessä odottavat tulosta. Ehkä se tulos syntyy siellä Indonesian viidakossa ja paikallisten heimojen työntekijöillä, koska siellä puu kasvaa nopeammin kuin Suomessa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Ilman muuta tämä vaatii toteutukselta paljon, mutta ei suoraan ole poissulkevaa. Itse työurani aikana olen saanut tutustua ruotsalaiseen päätöksentekoon yrityselämän puolella. Jotkut sitä kritisoivat, mutta monet myös ymmärtävät ja jos katsotaan taloudellista menestystä, niin se vaikuttaa toimivan."

Itsekin ostajan puolelta olen ruotsalaiseen bisnes-kulttuuriin hieman 90 -luvun aikana tutustunut. Ja olen perusvirkamiehenä siitä huomannut heidän taitavan konsensukseen ja molemmin puoliseen ymmärrykseen perustuvan keskustelevaan tapaansa pohjautuvan toiminnan. Toki heidän ( tässä tapauksessa myyjä - ostaja suhde )kanssaan tuli olla tarkkana eikä sinisilmäinen. Toisaalta, kun ruotsalaisten kanssa sopimus oli saatu tehtyä, se kyllä piti. No siinä oli silloin ostajana Suomen valtio.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Siinä missä bisneksessä on välttämätöntä tehdä korjausliikkeet ennen kuin markkinat tekevät ne armottomalla tavalla, politiikkaa vaivaa käsittämätön uneliaisuus"

Yritykset käyvät keskenään "bisnessotaa", se pitää hereillä. Oikea sota on puolestaan ajoittain piristänyt poliittisen päätöksenteon nopeutta.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Sekin on surkuhupaisaa, kun suomalaisten väitetään elävän kolmessa kuukaudessa yli maapallon kestokyvyn. Täällä tuotetaan terästä, selluloosaa, paperia ja kaikenlaisia hilavitkuttumia muiden käyttöön.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

"Nykyisenkaltainen päätöksentekojärjestelmä tulisi muuttaa pian. Oma toiveeni on, että europarlamentti muodostuisi jäsenmaiden parlamentin jäsenistä, jotka vastaisivat työstään kansalliselle parlamentille. Silloin EU-lainsäädännöstä olisi pakko keskustella eduskunnassa silloin kun sitä tehdään. Vastuu lopputuloksesta olisi niin oppositiolla kuin hallituksellakin."

E-R

Mielenkiintoinen ehdotus, joka koordinoisi asioiden käsittelyä esittämälläsi tavalla. Onko muissa maissa tuonkaltaista
ajattelua.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Eipä voida etukäteen ennustaa minkä alan ammattilainen päätyy mitäkin ministerin salkkua kantamaan, sanomattakin selvää jos paperimies päätyy oikeus- ja työministeriksi niin voi olla aika vaikeaa, jolloin pitää sitten kuunnella asiantuntijoita ja opetella. Hidastahan se on.

Jos jotain vastuuta pitäisi saada poliitikoille, niin vastuu sanomisistaan, jos on vaaleissa ehdolla ja kertoo että on ajamassa vaikka maanviljelijöiden asiaa niin pitää olla sanojensa takana koko kauden jos tulee valituksi, jos kääntää takkinsa niin menettää paikkansa. Vaikka nettisivu mistä voi seurata edustajansa toimintaa.

Tekisi ihan hyvää politiikalle ettei se kansanedustaja voi tehdä mitä vain sen jälkeen kun on valituksi tullut, sinisten loikkariporukka varmasti tiesi että se oma ura tulee todennäköisesti loppumaan, tekivät sen silti, koska ei ole vastuuta.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Lainaus: "Valtavasta muutoksesta huolimatta emme ole harjaantuneita hahmottamaan käsittelemiemme ongelmavyyhtien luonnetta vaan ratkomme helposti ilkeitä ongelmia perinteisin keinoin, niin sanottuina kesyinä ongelmina (a tame problem). Lopputulos voi tällöin olla entistä pahempi. Esimerkkejä ilkeistä ongelmista ovat vaikkapa terrorismin vastainen sota, biodiversiteettikato, jäteongelma, velkakriisi ja ilmastonmuutos."

Tämä on erittäin hyvä havainto. Poliitikoilla ei ole rohkeutta esimerkiksi julistaa sotaa terrorismia vastaan, jossa kaikki terroristit julistetaan lainsuojattomiksi, jotka voi tappaa vakoojien tapaan kuten oikeassa sodassa. Pitää ymmärtää, että terroristit käyvät sotaa ja niin pitää valtioidenkin käydä sotaa ja toimia sen mukaisesti. Terroristi lähetetään eheyttämiskurssille. No sillähän se homma hoituu.

Ei muoviongelma maailmassa katoa sillä, että Suomessa kielletään muovipussit, johon hedelmät pakataan. Se nyt näyttää olevan se ratkaisu. Oikein tuntee myötähäpeää, että ovatko poliitikot näin helposti vihreän propagandan vietävissä. Onko kukaan aidosti laskenut, paljonko se muovipussien osuus on muovin tuotannossa tai käytössä?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Eija-Riitta, otsikoit "Hjalliksen ilkeä ongelma", mutta minusta nyt on käsillä "Suomen ilkeä ongelma", koska ns. EU:n Valkoisesta kirjasta media ei kerro meille pihaustakaan. Ks. alla:

https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-politic...

Näyttää siltä, että tätä EU:n Valkoisen kirjan tiimoilta käytävää keskustelua ei käydä Suomessa lainkaan tällä hetkellä. Ymmärtääkseni Suomelta kuitenkin kysytään kantaa siihen jo kesällä 2019.

Suomi käy nyt vain keskustelua sotesta ja maakuntahallinnosta - ja (nuorten) työntekijöiden työehtojen heikennyksistä, aktiivimalleista ynnä sun muista "kärpäsistä" kun muut EU-maat käyvät keskustelua "härkäsistä" eli isoista EU:n sisä- ja ulkokehistä ja mitkä maat mihinkin esitellyistä skenaarioista ovat leimautuneet...

Eija-Riitta, pitäisikö sinun mielestäsi tämä EU:n Valkoinen kirja tuoda nyt julkiseen keskusteluun? Eihän voi kait olla niin, että meillä Sipilä, Orpo ja Terho yksin päättävät sen, mihin näistä viidestä skenaariosta Suomi lähtee mukaan ja sitoutuu?

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Liian helposti tosiaan nostetaan kädet pystyyn kun EU.lta tulee määräys.

Miksi me emme vastusta ja lyö vastahankaan?

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Liikkeen platformiin on rakennettava suora kaksi suuntainen raportointiyhteys äänestäjien ja meppin välille. Toki jo nyt Sirpa Pietikäinen ainakin ahkerasti raportoi missä Brysselissä / Strassbourgissa EU-parlamentissa mennään. Peukut siitä hänelle.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Ohessa Sirpa Pietikäiseltä saamani linkki, jonka kautta pääsee seuraamaan EU:n täysistuntoja ja valiokuntien kokouksia. Mielenkiintoista tässä onkin se, että näköjään EU:n valiokuntien istunnot ovat julkisia päin vastoin kuin Suomen eduskunnan valiokuntien istunnot.

http://www.europarl.europa.eu/portal/fi

Seuraan parhaillaan Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan istuntoa. Huomattavaa on, että siinä ei näytä olevan Suomen edustajaa.

http://www.europarl.europa.eu/ep-live/fi/committee...

Nämä linkit luovat edellytyksiä seurata missä EU:ssa ihan konkreettisesti mennään.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Eittämättä näitä ns ilkeitä ongelmia on ja ratkaisut ovat haastavia. Toisaalta voi ajatella myös, että joistain asioista tehdään ilkeitä ja monimutkaisia. Jos ajatellaan vaikkapa yritystukiuudistusta, niin asiasta tehtiin vaikeampaa kuin se on ja taustalla oli vaikka kuinka tutkittua tietoa, jota ei omien etupiirine vuoksi kyetty soveltamaan päätöksentekoon.

Maakunnat tuovat uuden tason, jonne sysätä vastuuta jo ennen kuin niitä on edes perustettu. En tideä montako sataa kertaa olen jo lukenut kuinka maakunta sitten ratkaisee ja on vastuussa. Osin tämä kuullaan niiltä henkilöiltä, jotka ovat todennäköisesti sielläkin istumassa päättäjinä toisella tuolilla.

Maakunnista on tullut jo etukäteen omanlaisensa sisäinen EU-kortti vastuunpakoiluun.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

EU:lla on oma ilkeä ongelmansa:

"Etenkin parlamentti (ja komissio) voi(vat) huoletta lätkiä mitä tahansa hulluuksia minkäänlaisen vastuun sitä rajoittamatta. Valta ilman vastuuta on politiikkaa vakavasti vaarantava ilmiö."
---
Pienin lisäyksin tuolta se näyttää ruohonjuurelle päin. Tuolta käsin myös kylvetään EU:n sortumisen siemenet, sillä kovin kauaa ei voi tuottaa vastuutonta päätöksentekoa, juottaa karvasta kalkkia, panna ihmiset venymään, tehdä realiteetteihin sopimattomia ratkaisuja ja kieltää olemassa olevaa todellisuutta, vaikka istuisi kuinka korkealla valtaistuimella.

Jos kansallisella tasolla ei koeta, että legitimiteetti on ymmärretty aidosti päättäjien joukossa ja vastuuta kannetaan äänestäjien silmien (ja korvien) edessä, vastaus voi yllättää.
---
Tämä on vuodelta 2014:
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/634705/Kansa...

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"... vastaus voi yllättää."

No eikös Hjallis ja Junger ole juuri sitä ajamassa, että päättäjät saavat ajoissa "vastauksia" omilla aivoillaan ajattelevilta kansalaisilta ennen kun kaikki on jo housuissa, kuten maakuntauudistuksen ja sote:n kustannuksissa, pienemmässä mittakaavassa Länsimetrosta puhumattakaan.

Turhaa sitä on enää sitten urputtaa, kun eduskunnassa on asiat perustuslain mukaisesti hyväksytty. Emme kai me tavikset hyväksy sellaista, että "Antaa kansan urputtaa, kyllä ne sen kohta unohtavat ja annetaan taas vaalien alle kansalle karkkia". Onneksi on tämä netti ja sinne ikuisiksi ajoiksi jääneet kommentit ja blogit ( nekin kyllä kannattaa "jemmata" myös omiin erillisiin tiedostoihin ).

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Eija-Riitta, huomasin, että painoit Valkoisen kirja -kommenttini kohdalla "Suosittele"-nappia:

Tarkoitatko siis, että median tulisi julkaista nuo 5 skenaariota Valkoisesta kirjasta? Eikö se olisikin reilua?

Toivoisin sinun kommentoivan asiaa jollakin tavalla :)

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

En tunne asiaa perinpohjin mutta ehdottomasti tulisi.

Juha Koponen

..politiikan tekijät ovat rikki jos joku on demokratiassa rikki.
Hallitus on tehnyt useita palkansaajiin kohdistuneita radikaaleja "uudistus yrityksiä", ja oppositio on saanut ne estettyä, politikoinnilla. Kansanedustajien toiminnalla. Sipilä on saanut Sote uuudistuksen tehtyää tarmolla ja politiikkojen toiminnalla! Hyviä ja huonoa asioita tehdään. Hajallis itse on estämässä päätöksiä ja toimintaa.ei osallistu ja moittii siitä muita ja järjestelmää.

Suomessa on vaikeaa olla kansantahdon mukaan politikoimassa. Veroja vaikea laskea, maatalouden ja yritystukien suuruutta- vaikeaa edes aloittaa keskustelua. Menoja ei lasketa, velkaa otetaan.
Miksi? koska vaaleissa ei saa siitä kansalta kiitosta. Suomessa media vaanii erillaisuutta. Kukas se puhuikaan todella hyviä ympäristöasioita ja muutenkin ottikantaa ja politikoi eli teki työtään hyvin? Palstan pitäjä her self!

Omalla tavalla sosiaalisuomalainen unelma on päästä kansanedustajaksi ja ei TEE siellä MITÄÄN. Hyviä virkoja annetaan, esimerkkinä "Uraani-lyyli" Lehtomäki. Kuten Hjallis, saa hyvät eläkkeet ja julkisuutta...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Eija-Riitta, kiitos kannanotostasi. Katsotaan, mitä tapahtuu :)

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Poliitikkojen työpöydälle tulee yhä enemmän ongelmia, jotka ovat laadullisesti hyvin erilaisia kuin vaikkapa 70 vuotta sitten."

Seitsemänkymmentä vuotta sitten Suomen ongelmat taisivat olla pelkistetympiä. Silloin perusongelma oli: Selviääkö sodan hävinnyt Suomi itsenäisenä ? Tokihan silloinkin meillä oli etujaan ajavat poliittiset ryhmät, mutta yhteinen uhka ja ongelma piti kansaa ja puolueita jollakin tavalla samoilla linjoilla ja kaikki tiedostivat mikä oli silloin se elämän ja kuoleman kysymys. Tietenkin meillä oli se pieni vähemmistö, joka luuli aikansa koittaneen, mutta taisivat itse hukata etsikkoaikansa keskinäiseen riitelyyn.

Nyt meillä on jos jonkinlaista akateemisesti kehitettyjä ongelmaa, kuten sukunimilakeja, tasa-arvokysymyksiä, Natoon vai ei, ilmaston muutos, muovikassit, pienten lapsien hoito kotona vai lastentarhassa, isät eivät osallistu lasten ja kodin hoitoon ( ??? meillä ainakin kolmannessa sukupolvessa ) ja aivan viimeisin ( eilen A-studiossa) kehitetty "ongelma" : jaetaanko vähäosaisille ruokakasseja vai pitääkö heille tarjota valmis ateria "sosiaalisessa ympäristössä".

Kyllähän tässä nykyaikaisessa sosiaalisessa akateemisessa ympäristössä voidaan kehitellä ties mitä ongelmia ja perustaa tutkimustyöryhmiä sen sijaan, että joskus luotettaisiin maalaisjärkeen, joka perustuu vuosisatojen ja -tuhansien aikana meidän korviemme välissä olevan hypertietokeeseen ohjelmoituihin algoritmeihin.

No nyt Hjallis ja Junger sekä nämä, ei poliittisessa kuvioissa vielä ryvettyneet, ovat kehittelemässä uutta alustaa , "platformia", jolla tavikset, oman koulutuksensa korviensa välissä olevaan kompuutteriin ohjelmoitujen algoritmien ja elämänkokemuksensa pohjalta voivat haastaa ammattipoliitikot. Sen kuvion kautta ammattipoliitikot, joille olemme antaneet valtakirjamme, joutuvat raportoimaan meille äänestäjillä vähintään kvarttaaleittain ( Q1, Q2, Q3 ja Q4 ). Ihan niin kuin firmatkin joutuvat raportoimaan kvarttaaleittain. 4 vuotta x 4 kvarttaalia = 16 raporttia äänestäjille / vaalikausi.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Kun nyt Hjalliksen Liikekin nostaa esiin keskeisenä kysymyksenä ilmasto-ogelman, jään kiinnostuneena seuraamaan onko heillä antaa mitään enempää kuin vihreät ovat vuosikausia tehneet: Vihreiden poliittinen ratkaisumallihan kasvattaa päästöjä, koska he eivät ota huomioon päästöleikkausten globaaleja seurausvaikutuksia."

Ehkäpä tämä Liikkeen platformi ( alusta ) luo edellytykset sille, että ilmasto-ongelmasta voidaan käydä avoin ja kaikki näkökulmat kattava kansalaiskeskustelu, johon myös kaikkia näkökulmia edustavat asiantuntijat voivat osallistua selkokielellä.

Toki tuo julkinen ja vapaa netissä tms. käytävä keskustelu edellyttää sitä, että osaamme kunnioittaa toistemme näkökulmia ja että emme heti kolmannessa kommentissa sortuisi henkilökohtaisuuksiin, vaan pysymme asiassa.

Kun hallitsemme netti-chatti -kulttuurin, uskon että entistä enemmän saamme näihin keskusteluihin mukaan myös kunkin alan asiantuntijoita laidasta laitaan. Totta kai tällainen Hjalliksen ja Jungerin ideoima kansalaisten digi-foorumi vaatii moderaattorin, joka huolehtii mm. siitä, että pysytään asialinjalla. Myöskin erilaiset provokaatiot tulee voida suodattaa.

Martti Mykkänen

Nykyinen politiikka salaa tärkeitä asioita äänestäjiltä ja edustajat häikäilemättömästi pettää lupauksiaan sekä saattavat käyttäytyä ja toimia ei-hyväksyttävällä tavalla. Siksi olen ehdottanut HS:lle paljon ennen Harkimoa samaa interaktiivista toimintaa julkisuudessa sekä edustsjien puheiden ja tekojen pitkäaiksista seurantaa, mutta lehti hsluaa edelleen tehdä helppoja irtouutisia. Hjalliksen idea politiikan hoitoon on Siomen itsenäisyyden ajan edistyksellinen ja nettiaikaksudella varmasti toimiva. Kansalaiset ovst kyllästyneet olemaan naurunalaisia pellejä ja huijauksen kohde.
Poliitikkoihin ja ylennsä päättäjiin ei tepdi muu kuin julkisuus. Yritykdisdäkään mikään projekti ei onnistuisi ilman seurantaa. Yritykdistä lähtee hyvin äkkiä henkilö, joka lupaavyjyä ja tekee toisin.
Kehottaisin myös Eija-Riitta Korholaa miettimään uudelleen, että kuinka aikasi ja mahdollisuutesi käytät. Haluatko kytyäillä omaa asemaa ja etuja vai haluatko vilpittömästi muuttaa asioita paremmaksi. Kumpi valittu tie enemmän miellyttäisi silloin kun noutaja on jo verhon takana?

Toimituksen poiminnat