*

Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Nolattu morsian

Viime viikolla isolle joukolle ihmiskuntaa tarjoutui herkullinen tilaisuus moraalisella ylängöllä käyskentelyyn, kun Yhdysvallat ilmoitti jättäytymisestä Pariisin sopimuksen ulkopuolelle. Aivan kuten George W. Bush aikoinaan yhdisti maailmaa Kioton pöytäkirjan taakse arvostellessaan sen heikkouksia, Donald J. Trump teki nyt saman palveluksen Pariisin sopimukselle. Normiriemu ja paheksunta valtasivat myös sosiaalisen median. Kuka tahansa keskinkertainen poliitikko pääsi loistamaan päivittelemällä, kuinka vähän Trump ymmärtääkään bisneksestä ja ilmastopolitiikasta. Ja huippupoliitikot lupasivat tiukempia toimia. ”Jos USA luistaa, meidän on osoitettava johtajuutta”, vakuuteltiin niin Kiinassa kuin EU:ssa ja vaadittiin entistä kunnianhimoisempia tavoitteita.

Tilanteen piti huipentua viime perjantaina EU:n ja Kiinan yhteiseen tiukkaan julkilausumaan, jossa nämä ottaisivat ilmastojohtajuuden ja näpäyttäisivät samalla Trumpia. Täyttymyksen odotusi lässähti: Yle kuvaa terästeollisuuden edun jyränneen Kiinan ja EU:n lyhykäisen ilmastoromanssin. HS:n mukaan yritys näpäyttää Trumpia ilmasto¬sopimuksesta jäi kauppakiistojen ”panttivangiksi” kokouksen päättyessä riitaan. Yhteistä julkilausumaa ei voitu allekirjoittaa, sillä Kiina yritti hyödyntää kiihkeän morsiamen intoa liikaa vaatimalla markkinatalousmaan asemaa WTO:ssa. 

Se paljasti sulhasen aikeet. Tilanne oli karmea. Morsiamen olisi tehnyt niin mieli mutta myöntymisestä olisi syntynyt skandaali. Kiinalaiset kertoivat rivien välissä juuri sen, minkä Trump oli sanonut suoraan. 

Kiinalle Pariisin sopimukseen sitoutuminen ei ole ongelma vaan onnenkauppa. Sopimus tietää sille miljardeittain rahaa: vuotuinen teollisuusmaiden kehitysmaille maksama sadan miljardin ilmastopotti hyödyttää myös Kiinaa, jolle ilmansaasteet ovat niin vakava kansanterveysongelma, että päästöjä olisi pakko rajoittaa ilman rahoitustakin. Sopimuksen mukaan maa saa kasvattaa päästöjään vuoteen 2030 mennessä, ja päästöt laskisivat sen jälkeen joka tapauksessa teknologian uudistumisen myötä. Sen päästöt henkeä kohti ylittivät EU:n keskiarvon jo viime vuosikymmenen vaihteessa. 

EU on tässä se romanssin naiivi osapuoli mutta ei onneksi sentään niin naiivi, että olisi antanut Kiinan vedättää markkinatalousmaa-statuksella. Ei keskusjohtoista suunnitelmataloutta voi sellaiseksi nimittää. Päätös olisi tiennyt entistä enemmän päästöjä ja vähemmän työpaikkoja, jos halpa kiinalaisteräs pääsisi esteettä jyräämään EU:n teräksentuotannon. Ilmastotekonakaan sitä ei voi pitää, sillä tiedossa on että kiinalaisteräksen päästöt tuotantotonnia kohden ovat noin kolminkertaiset esimerkiksi Outokummun teräkseen verrattuna. 

Mitä tulee USA:n presidentin moittimiseen, historia on osoittanut, että presidentin vaihdokset ovat vaikuttaneet USA:n käytännön ilmastopolitiikkaan varsin vähän. Siksi itsekin ennakoin vuotta ennen Pariisin kokousta, että presidentin henkilöstä ja puolueesta riippumatta USA jättää sopimuksen, jo vähintään rahoitusvastuista vapautuakseen.

Bill Clintonin, George W. Bushin ja Barack Obaman ilmastopoliittiset teot eivät olennaisesti poikenneet toisistaan. Kukin heistä joutui ottamaan huomioon kansalaisten, elinkeinoelämän ja kongressin näkemykset, kuten myös USA:n politiikassa yleisesti vallitsevan haluttomuuden olla riippuvaisia YK-tason päätöksistä. 

Jo Clintonin kaudella lyötiin lukkoon periaate, ettei USA sitoudu päästövähennyskattoihin ilman merkittävien kehitysmaiden mukanaoloa, ja siinä linjauksessa pysyttiin niin Bushin kuin Obamankin aikana, vaikka retoriset vaikutelmat olisivatkin erilaisia. Näitä avainmaita YK:n ilmastopolitiikan kehitysmaaryhmässä olivat erityisesti Kiina ja Intia, ehkä myös Brasilia. Toisena ehtona Clintonin hallinnolla oli, etteivät YK-tason ilmastositoumukset saa haitata USA:n taloutta. Bushin hallinto ei muuttanut Clintonin hallinnon ehtoja, vaikka ehkä piti niistä enemmän meteliä kuin Clinton, minkä vuoksi Bushin ilmastopoliittinen imago oli ympäristöjärjestöjen ja EU:n näkökulmasta paljon huonompi kuin Clintonin. Koska Kioton pöytäkirja ei täyttänyt kumpaakaan USA:n asettamaa perusehtoa, USA ei sitä milloinkaan ratifioinut. 

Obama puolestaan aloitti kautensa vihertävillä ja ilmastopoliittisesti edistyksellisillä lausunnoilla, mutta reaalipolitiikassa hän joutui usein noudattamaan kongressin näkemyksiä. Kun Obama sitten liitti USA:n Pariisin sopimukseen, hän teki sen omavaltaisesti erikoismenettelyllä yrittäen välttää kongressin käsittelyn, sillä hinnalla ettei sopimuksesta tehty sitovaa.

Muistan hyvin, että itsekin paheksuin vuosituhannen vaihteessa Yhdysvaltojen vastuuttomuutta Kioton suhteen, kunnes tutustuin ilmastopolitiikan pullonkauloihin. Kioton sopimuksesta ei ollutkaan mitään olennaista hyötyä, ei edes päästöjen vähentäjänä. Paheksuntamme meni myös hukkaan, sillä kiusallista kyllä, päästöjen vähentämistahdissa tuo ilmastopolitiikan paarialuokkaan leimattu maa ohitti jopa edelläkävijäksi itseään ylistävän EU:n. USA:lla on kyllä henkeä kohden enemmän päästöjä, mutta se kykeni leikkaamaan niitä nopeammin. Nyt voimme odottaa saman trendin jatkuvan Pariisin sopimuksen suhteen, etenkin kun tällä kertaa apuna on liuskekaasu. Jättäytymällä pois USA vapauttaa itsensä maksuvelvoitteesta, ja kysymykseni onkin kuinka suuressa määrin tuo vuotuiset sata miljardia dollaria kaatuu lopulta EU:n päälle ja mikä tulee olemaan Suomen vuotuinen osuus. 

Ylivoimaisesti naiivimpina pidän niitä tahoja, jotka vaativat nyt vastapainoksi EU:lta yhä tiukempia yksipuolisia päästövähennyksiä, ikään kuin se millään lailla parantaisi globaalia päästökehitystä. Jo nyt EU:n osuus globaaleista päästöistä on kahdeksan prosentin luokkaa ja vuonna 2030 se on noin neljä. Kokemus osoittaa, että yksipuolinen tiukkuutemme antaa vain saastuttajille kilpailuetua. Viimeksi eilen EU-asioita valmistelevassa ympäristöjaostossa Suomen Luonnonsuojeluliiton edustaja vaati Suomea ja muuta EU:ta paikkaamaan USA:n jättämää aukkoa ja korottamaan ambitiotasoaan. 

Kerrataan faktat Pariisin sopimuksesta. Kiina kasvattaa päästöjään vielä 13 vuotta. Venäjä käytännössä kasvattaa päästöjään noin 40 % nykytasosta, vaikka lupasi leikata vuoden 1990 neuvostotasosta. Intia kasvattaa päästöjään. USAn piti leikata noin 15 prosenttia verrattuna samaan viitevuoteen 1990, josta EU leikkaa 40 prosenttia. Merkittävistä päästäjistä vain siis EU leikkaa merkittävästi, ja juuri siltä ollaan nyt vaatimassa lisää. Morsian rankaisee itseään. 

Jos poliitikkomme tämän hyväksyvät, ilmastoesileikki on sekoittanut heidän päänsä. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

27Suosittele

27 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Eija-Riitalta selkokielinen teksti ilmastopolitiikan kiemuroista, joista tupataan käymään retorisia keskusteluja täysin aiheen vierestä.

Kuinka paljon Kiinan päästöt ovatkaan kasvaneet sitten Kioton ?

Kuinka paljon Pariisista ulos liputtanut USA lisää luvattua 100 miljardin euron maksuosuutta mm. Suomelle ?

EU ei taida hyväksyä Suomen metsiä hiilinieluiksi pelkästään rahastuksen motiivein.

Käyttäjän luomu65 kuva
Eero Mattila

Mukava lukea tästä aiheesta jotain muutakin kuin paatoksellista hömppää ja kauhistelua. Kiitos!
Edelleen pidän outona, ettei tästäkään asiasta ammattitoimittajat kykene muodostamaan juttua, josta selviää mistä ilmastosopimuksessa on kysymys. Luonnonsuojeluliiton mukana olo missään valmistelemassa toimielimessä on pelottavaa, pelottavaa on erityisesti se, että tällainen aihe politisoidaan, faktat jätetään porstuaan.
Ehkäpä toimittajakunnan tekemien juttujen outous kumpuaa juurikin läheisestä suhteesta Luonnonsuojeluliittoon, jota joku ilmeisesti pitää asiantuntijaorganisaationa, vaikkakin se on puhtaasti poliittinen etujärjestö.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Hyvä taustaa ilmastoasioille. Median kertomat jutut Pariisin ilmastosopimuksesta asiasta ovat ala-arvoisia. Jos katsotaan asioita realistisesti, niin hiilidioksidipäästöt vähenevät vain sen mukaan, miten liuskekaasun ja ydinvoiman investoinnit edistyvät. Liuskekaasun takia USA:n päästöt tulevat vähenemään ilman Pariisia ja Trumpia.

Tekniikka & Talous otsikoi 5.6.17 "Hurja luku päin Trumpin pläsiä: Uusi tuulivoima +300%". Tämä on parasta keltaisen lehdistön uutistyyliä. Jos joku investoi tuulivoimaan, niin tietääkseni Trump ei ole sitä kieltänyt. Uutisen takana on sellainen tosiasia, että myös USA:ssa hallitus tukee tuulivoimainvestointeja merkittävästi. Parempi otsikko olisi ollut: Leikkaako Trump tuulivoimatuen pois, koska se kasvaa nyt 300 prosentin vauhdilla? Tietääkseni tuki jatkuu vuoteen 2015 vai onko jollakin tarkempaa tietoa?

Niin, kertauksen vuoksi tuuli- ja aurinkovoiman osuus maailman energian tuotannossa on 1 % ja sähkön tuotannossa 5 %. Saksan tilanne osoittaa, että niin toimien saadaan 2-3 kertaa kallimpaa sähköä ja korkeammat hiilidioksidipäästöt, esimerkiksi Suomeen verrattuna 4-kertaiset tuotettua kilowattituntia kohti. Lisäksi suuri riski sähköverkkon romahtamisesta, josta on jo näyttöä maailmalta.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Ollila kirjoittaa: "Tietääkseni tuki jatkuu vuoteen 2015 vai onko jollakin tarkempaa tietoa?"
Tietääkseni nyt on vuosi 2017.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kalliselle. Hyvä huomio, minun piti kirjoittaa 2020, mutta siihen tuli lapsus. USA tukee kaikkia energiamuotoja tavalla tai toisella. Tuulienergiaan on erään laskelman mukaan USA:ssa annettu tukea 176 miljardia dollaria vuoteen 2016 mennessä: http://www.nationalreview.com/article/436228/wind-energy-subsidies-billions'

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

http://www.nationalreview.com/article/436228/wind-...

Ihan järkyttävää tuhlausta, kirjoituksesta on jo vuosi aikaa ja luulisi, että Trumpin hallinto vihdoin puuttuisi tuollaiseen järjettömään tuulivoimaloiden kanssa touhuamiseen.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Kiina, Intia ja USA tässä tuntuvat sekaisin olevan. Tai sitten heillä on tiedossa toinen elinkelpoinen planeetta mutta eivät vain kerro siitä meille.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Mikään valtio noista kolmesta ei vedä lähellekään veroja EU:n idioottimaiselle ilmastopolitiikalle ja politiikalle yleensäkin.

Kiina, Intia ja USA ovat politiikassaan realisteja ja tekevät hyviä päätöksiä oman kansan hyvinvoinnin ja talouden edistämiseksi. Jos ja kun ilmastonmuutos sitten joskus toteutuu täydessä mittapuussaan, niin se on helpompi ottaa vastaan, kun oman maan talous on kunnossa.

EU sekoilee idealistisen utopian äärirajojen tuolla puolen. EU:n poliitikot, Angelina Merkel eturivissä, ovat käsittämättömän tyhmiä. Tyhmäksi heidät tekee se, että poliittinen eliitti ei voi myöntää tehneensä vääriä päätöksiä. Jos jokin päätös, suuri tai pieni, osoittautuu vääräksi, niin mieluummin valehdellaan kuin tunnustetaan, että teimme väärän päätöksen.

Kun yritysjohtaja tekee päätöksen ja illalla huomaa, että tuli tehdyksi väärä päätös, niin hän aamulla sen korjaa. Tällainen menettely ei sovi poliitikoille eikä valtamedialle.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Kiina, Intia ja USA ovat maailman suurimmat saastuttajat. Niin on toki EU:kin, mutta se edes yrittää tehdä jotain. Jos elämä maapallolla menee ihmiselle mahdottomaksi, ei ole mitään talouttakaan.

Kunnioitukseni Merkeliä kohtaan sen kuin kasvaa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #11

Merkelin johdolla Saksa päätti luopua ydinvoimasta, kun tapahtui Fukushiman onnettomuus tsumanin johdosta. Päätöksessä ei ollut mitään logiikkaa, kun tsunameja ei ole toistaiseksi esiintynyt Saksassa. Päätöksen johdosta Saksan hiilidioksidipäästöt kasvavat ja sähkön hinta nousee. Mitä kunnioitettavaa tässä on? Ydinvoima ja kaasu ovat niitä energiantuotantomenetelmiä, joilla konkreettisesti pienennetään kasvihuonepäästöjä.

Pariisin sopimus edellyttäisi 100 miljardia dollaria annettavaksi teollisuusmaista kehitysmaiden energia-asioiden kehittämiseen. Minulla on ainakin hyvä selvä kuva, että tuosta rahasta ei koskaan menisi kuin murto-osa tähän tarkoitukseen ja silläkään ei saataisi mitään konkreettista aikaan. Tämä pointti oli käsittääkseni Trumpin päätöksen takana irtaantua sopimuksesta, koska USA näitä juttuja pääsääntöisesti rahoittaa tietysti nyt ydhessä EU:n kanssa.

Media on vetänyt mutkat suoraksi ja syyttää Trumpia siitä, että hän estää USA:n investoinnit parempiin energiainvestointeihin. USA on markkinatalousmaa, ja Trump ei voi esimerkiksi estää uusien liuskekaasuvoimaloiden rakentamista, joiden avulla USA:n emissiot edelleen pienenevät, vaikka maa ei edes yrittäisi toimia Pariisin sopimuksen mukaisesti. Medialla on mopo karannut käsistä eikä sen monikaan uutinen asiasta kestä tarkempaa analyysia.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #12

Saksalaisten päätös ydinvoiman alasajamisesta oli toki hätiköity.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola Vastaus kommenttiin #11

Mitä kunniotettavaa siinä on että kasvatamme päästöjä? EU:n harjoittama politiikka leikkaa kyllä tuotannon päästöjä mutta lisää kokonaispäästöjä. Ostamme entistä enemmän muualta jossa tuotteet tehdään likaisemmin kuin meillä. Sinä siis ihailet tätä järjestelyä jossa saasteet ja työpaikat ulkoistetaan?

Minusta oikea ilmastoteko olisi säilyttää tuotanto siellä missä se tapahtuu puhtaimmin.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #14

Se olisi epäilemättä hienoa. Miten siihen päästään?

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola Vastaus kommenttiin #15

Luopumalla sellaisesta yksipuolisesta politiikasta joka ajaa puhtainta tuotantoa ahdinkoon. Sehän altaa kilpailuedun saastuttajalle.

Käyttäjän JanneAlanne kuva
Janne Alanne

Vaatii erityistä pokkaa kiirjoittaa tästä aiheesta. Arvostan!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset