Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Stasin vankilassa

EPP-ryhmän johto kävi viime viikon lopulla Berliinissä muurin murtumisen 20-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä. Vierailun yhteydessä teimme käynnin Stasin vankilaan. Kuvalinkki tarinaan http://www.facebook.com/album.php?aid=123183&id=621835885&l=7c7d5ac47f

Berliinissä sijaitseva Hohenschönhausenin tutkintavankila kuvaa hyvin koko 44 vuotta kestänyttä kommunistidiktatuurin historiaa Itä-Saksassa. Toisen maailmansodan jälkeen Hohenshönhausen palveli neuvostovallan päävankilana. Viisikymmentäluvulla Itä-Saksan salainen poliisi otti tilat haltuunsa, ja vuoteen 1990 asti se oli Itä-Saksan valtion turvallisuusministeriön Stasin päävankila ja kattavan valvontajärjestelmän komentokeskus.

Stasi, kommunistipuolueen “miekka ja kilpi”, totisesti valvoi. Sillä oli 91 000 täysiaikaista työntekijää ja 189 000 epävirallista yhteyshenkilöä ja 17 vankilaa, joita johdettiin Hohenschönhausenista käsin. Neuvostoaikaan laitos, joka oli aiemmin toiminut ruokavarastona, oli kuuluisa huonoista olosuhteistaan. Vankeja pidettiin ahtaissa oloissa, kellarimaisia tehdastiloja ei lämmitetty, ruokaa oli riittämättömästi ja hygienia olematonta.

Stasin valvonnassa fyysinen kidutus muuttui psykologiseksi. Nyt vankeja ei piinattu ahtaudella, ja kuivaa leipääkin sai syödä rajoituksetta. Rangaistus perustui täydelliseen eristämiseen muusta maailmasta, kertoi oppaamme, joka oli viettänyt nuorena miehenä Hohenschönhausenissa 7 vuotta, rikoksena “maailmanrauhan vastainen toiminta”. Nyt hän oli eläkkeellä oleva psykologi, joka analysoi havainnollisesti miltä eristäminen tuntui.

Se alkoi jo pidätyksen yhteydessä. Vangit kuljetettiin paikalle autoissa, jotka oli usein naamioitu elintarvikekuljetukseksi. Autossa oli erillisiä lokeroita, joihin vangit pantiin silmät sidottuina, puhua ei saanut, eikä tietoa määräpaikasta ollut. Itse asiassa ketään toista vankia ei koskaan voinut nähdä, vain kuulustelijat ja vanginvartijat.

Sellissä oltiin yksin, ja koskaan vankia ei puhuteltu nimeltä. Vartija saattoi sanoa “Warten Sie hier” (odottakaa tässä) tai “Schlafen Sie nicht” (älkää nukkuko), mutta mitään keskusteluja ei saanut käydä. Kun vankia kuljetettiin käytävällä, pidettiin huolta ettei muita vankeja ollut näkyvillä. Sama koski ulkoilua, joka tapahtui noin 4-6 neliön muurein rajatussa tilassa, josta näkyi vain taivas ja tornissa tarkkaileva aseistettu vartija.

Oppaamme kertoi, että yksinäisyys oli piinallista. Sellissä ei ollut mitään. Henkilökohtaisia tavaroita ei saanut pitää, kuvia tai kirjoja ei ollut, ei myöskään paperia tai kynää. Ainoa tehtävä oli istua sängyllä, seinään nojaaminen oli ankarasti kielletty. Laulaa tai puhua ei saanut. Hän käytti kuukaudet ja vuodet matemaattisten ongelmien ratkaisuun sekä Shakespearen sonettien muisteluun.

Yksinäisyys oli lopulta niin suuri, että vanki kertoi alkaneensa haaveilla fyysisestä väkivallasta: kun joku edes löisi, ja saisi tuntea toisen ihmisen kosketuksen, merkin inhimillisyydestä. Kun hänet monen kuukauden odotuksen – “vai olivatko ne vuosia, mehän kadotimme ajantajun” – jälkeen noudettiin kuulusteltavaksi, hän alkoi itkeä kuullessaan nimensä sanottavan ääneen: “Minulla oli nimi, jolla minua puhutetiin! Minulla oli identiteetti. Minä olin joku!”

(Kuvalinkki tarinaan http://www.facebook.com/album.php?aid=123183&id=621835885&l=7c7d5ac47f )

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Heikki (nimimerkki)

Ei pidä unohtaa, että tällaisia vankiloita löytyy todennäköisesti Euroopasta edelleen. Obama on jatkanut Bushin politiikkaa terrorismin vastaisessa sodassa hyväksymällä CIA:n salaiset vankilat ja salaiset "pidätykset".

siviilitarkkailija (nimimerkki)

Sasin vankilassa vangit ovat olosuhteiden tai viranomaismielivallan uhreja. Siksi he saavat kolme ateriaa, välipalan ja mahdollisuuden virkistymiseen sekä lomia. Niin ja tietysti ilmaisen oikeudenkäyntiavustuksen sekä tukiverkoston. Sasin vankilassa saa myös terveyhden-, päihteiden sekä opintohoitoa. Vanki ilmoittaa tahtonsa joko yksinäisyydestä tai päihteistä vapaalle osastolle, jonka Sasin vankila pyrkii ja toteuttaa parhaansa mukaan. Sasin vankila on luonnollinen jatkumo vankkumattomista rasisminvastaisista pyrkimyksistä ja monikulttuuriprojkteista, joidenka lopulliset tuotteet jalostetaan sasin vankiloiden pien- ja perehdytysryhmäpalavereissä.

Sasin vankila on myös kokoperheen vankila. Vankipäivän yhteiskuntaperehdytykseen kuuluvat niin perhe, tapaamis kuin seksuaalivirkistyslomat. Onnellinen vanki on takuu siitä että vanki ei hakeudu takaisin rikosten poluille vaan pyrkii jatkamaan onnetonta elämäänsä digitaalisessa valvontajärjestelmässä sasinvankilan muurien ulkopuolella.

Olennaista on myös havaita suunta jolla sasinvankilan vankiprofiilia pyritään muuttamaan rasisminvastaisen monikulttuuripolitiikan sekä yhteiskuntaanperehdyttämispolitiikan mukaiseksi. Sasinvankila oli jo valmistautunut perehdyttämään kaljakelluntasivuston, perussuomalaisten sekä kaikkien valtionsyyttäjän henkilökohtaisten mielipidevihollisten sekä pakkoruotsinvastustajien joukon osaksi sasinvankilan asiakaskuntaa. Mutta valitettavasti taloudellisesti raskain osa sasinvankilan hoitopaikoista menee edelleen perusraiskaajien sekä huumekauppiaiden ylläpitoon. Lisäksi sasinvankila on ottanut kohteekseen hoitaa maailman sotarikollisten ruanda-osaston rankaisutoimet joten tältäkin osalta sasinvankilan taloudellinen ahdinko ylöspidon sekä tietysti vartioinnin osalta tulee rasittamaan veronmaksajia myös jatkossa. Mutta pyrkimys sasinvankilan suomalaistamisesta on edelleen avoin mikäli valtionsyyttäjältä kysytää ja häneltähän tätä usein kysytään, vaikka oikeudessa tulisikin lunta tupaan. Siksi ihmisten perusoikeuksia ollaan valmiina nipistämään jokaisen tilaisuuden tullen.

Trapetsi (nimimerkki)

Ja tämän järjestelmän kätyreitä ja kantelijoita oli Suomessakin.

Juhani Putkinen

Sosialismin "ihanuutta" - kiitos Eija-Riitta.

Erilaisia miehitys-, KGB-, yms. museoita löytyy Tallinnasta, Riiasta, Vilnasta, jne. Esimerkiksi Tallinnassa Venäjän KGBn tapana oli kadottaa toisinajattelijoita lopullisesti - suurella lihamyllyllä suoraan viemäriin.

Niissä museoissa kannattaa vierailla ihan ajan kanssa, sekä perehtyä huolella museoiden antiin.

Eihän meillä, ei ainakaan enää... (nimimerkki)

Kun noita kahden vuosikymmenen takaisia kaukaisia juttuja lukee, tulee mieleen, että Eihän meillä, ei ainakaan enää... Tai siis olihan meilläkin UKK ja YYA ja myllykirjeet ja poikkeuslaki kun Suomen Honecker ei viitsinyt osallistua vaaleihin ja jne ja jne...

Mutta onko tuo aika meilläkään vielä kokonaan ohi. Esimerkiksi tämän perusteella:
http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/th...

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Täydennänpä tuota listaasi hiukan. Stasilla oli vuonna 1989 91.000 täyspäiväistä työntekijää, 189.000 epävirallista yhteyshenkilöä ja 300.000 ilmiantajaa. Näihin ilmiantajiin kuuluivat esimerkiksi nämä Suomessakin julkisuuteen nousset pari nykyisin vasemmistoliittolaista.

Juhani Putkisen kommenttiin liittyen: Vilnassa oleva KGP:N vankilamuseo on kammottavuudessaan uskomaton. Vetää jokaisen demokraatin varmasti hiljaiseksi. Suosittelen!

Saara Suolapatsas (nimimerkki)

#5. No johan on juttu linkin takana mutta onneksi on saatu sovintoratkaisu iakaan:
"Asiassa on päästy sopuun ja se halutaan kuulemma jo unohtaa. Työsuojeluväki on ottanut jutun lopulta käsittelyyn syyskuussa perutun irtisanomisen jälkeen. Johto on neuvotteluissa suostunut muuttamaan riidanalaista asiakirjaa. Siitä on poistettu lause, jossa virkamiestä syytettiin aiheettomasti ja loukkaavasti rasismista. Taloon on tulossa lähiaikoina uusi foorumikirjoittelusääntö, joka kieltää poliittisen keskustelun tasapuolisesti kaikilta, niin bäckmanilaisilta kuin tältäkin normaalimmalta virkamieheltä."

agendo2 (nimimerkki)

On hienoa, Eija-Riitta, että tartut avoimesti ja rohkeasti käsittelemään Euroopan lähihistorian mustaa puolta. Se on niin mustaa, että on epäinhimillistä edellyttää niiden unohtamista ja kieltää niiden seurannaisvaikutukset.

On kyseessä valtavien vääryyksien aiheuttamat traumat eurooppalaisten kansojen joutuessa sekä Hitlerin että Stalinin uhreiksi. Osa joutui molempien ja siksi eri kansoilla on erilaiset uhrihistoriat.

Eu on tehnyt Etyjin, EP:n ja EN:n päätöksillä tuomitsevat resoluutionsa alueensa totalitarististen hallintojen rikoksista. Niissä ei suinkaan vaadita unohtamaan kauheuksia eikä niitä peittelemään. Päinvastoin, kehoitetaan perkaamaan historia, muistamaan uhreja ja vaalimaan heidän muistoaan.

Miten onkaan yleinen asenne Suomessa tähän asiaan?

Malliesimerkki on kritiikki, jota dokumentti-filmin the Soviet Storyn esittäminen eri paikkakunnilla Suomessa on saanut. Siinä näytetään sekä Hitlerin että Stalinin menetelmien kytkökset ja niiden tekojen seuraukset. Katsoja vakuuttuu, etteivät kummankaan agressiot seurauksineen saa jäädä unhoon.

Saksa on tilittänyt vuosia Hitlerin raakuuksia, mutta Venäjällä Stalinin tilitys on alkutekijöissään.

On inhimillistä, että Stalinin uhrivaltiot luuovat paineita myös Stalinin vakuuttavaan tilitykseen, varsinkin nyt, kun Putin on entisestään nostattanut Stalinin kunnian palautusta Venäjällä.

On selvää, että isänmaalliset suomalaiset yhtenä uhrivaltioista tulevat vaatimaan väärin perustein vietyjen alueiden ja sotakorvausten oikaisua osana Stalinin tilitystä.

Esteenä vaatimuksille ovat olleet poliitikkomme, jotka ovat olleet niinsanotusti rähmällään.

On kysyntää suoraselkäisistä, isänmaallisista kärkipoliitikoista, joilla on rohkeutta tarttua arkoihin ja vaikeisiin, keskinäisiä välejä hiertäviin historian suuriin vääryyksiin. Niitä ei voi pyyhkiä pois mitenkään muuten kuin käsittelemällä.

Millaista käsittelyä traumat edellyttävät?

Mielestäni sotahistorioitsijoiden tutkimukset yliopistojen arkistoihin ovat paikallaan, mutta eivät ratkaise mitään, koska ne eivät sisällä vääryyksiin minkäänlaisia korjaavia toimenpiteitä.

Kollektiiviset traumat eivät poistu, ennenkuin riittävät oikaisut ja tilitykset tapahtuvat. Koston kierre jatkuu jatkumistaan, ellei sitä katkaista teoilla, jotka vakuuttavat.

audimies (nimimerkki)

Viherliikehän tunnetusti perustettiin harppisaksan raunioilla Stasin ja KGB:n yhteisprojektina, tarkoituksena tuhota länsimaat sisältäpäin, kun punainen terrorismi oli siinä epäonnistunut. "Ilmastonmuutoksessa" liike elää loistonsa
aikoja, se jopa ylittää maailman suurimman menestyksekkään kokeilun, Suomen
kansan aivopesun KGB:n toimesta.

Mikko (nimimerkki)

Olen käynyt Tallinnassa Patarein vankilassa.
Oli kammottava paikka, hirttohuoneet ja kaikki..
Kyseinen paikka muistaakseni suljettiin vasta vuonna 2002, lienee EU:n painostuksesta. Ei niin hirveissä oloissa voi pitää edes eläimiä.
On kuitenkin surullista, että varmasti esimerkiksi Venäjältä löytyy samanlaisia, jopa pahempia vankiloita edelleen -unohtamatta Kiinaa.

Kalevi Wahrman (nimimerkki)

"Stasin vankilassa"
Oletko ollut SUPON vankilassa.

Mepin kannattaisi olla vähän huolellisempi sanoja ja nimityksiä käyttäessään, tulee muuten kuva asioiden "sekoittamisesta".

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

11. Wahrman, pilkkujako nussimaan tanne tulit? Ja miten sina sen paremmin ilmaisisit? Tuo paikka esiteltiin meille oppaiden toimesta ja esitteissa Stasin paavankilana. Normaalialyinen kylla ymmartaa etta se on Stasin yllapitama.

siviilitarkkailija (nimimerkki)

Saksalaiselta on syytä kysyä että miksi ihmeessä te rustasitte tällaiset vankilat ja keskitysleirit sekä murhasuunnitelmat (mm n 20 000 valmiiksi allekirjoitettua kuolemantuomiota toisinajattelijoille) heti hitlerin kansanmurhan päälle. Miksi saksalainen luonne ei tunne armoa eikä moraalia jolla yksilö arvio järjestelmää ja sen tekosia. Siksi koska Saksa on ollut monta sataa vuotta virkamieshallinnon alainen kokonaisuus.

Saksalaiseen luonteeseen kuuluu kyvyttömyys ymmärtää länsimainen arvomaailma ja ihmisen oikeutta mielipiteeseen. Saksalaisia murhamuistomerkkejä arvioitaessa pitää ymmärtää että kyseessä on saksalainen hallintotavan jatkumo jonka vasta länsivallat murskasivat pakottamalla saksalaiset ymmärtämään ja hyväksymään mielipidevapaus ja kohtuullisuus. Saksalaiset pakotettiin politiikkaan ja poliittiseksi kun idässä virkamieshallinto jatkoi täsmälleen siitä mihin se jäi edelliseltä ja tätä edeltävältä diktaattorilta, keisarilta.

Meidän suomalaisten kannattaa tässä tapauksessa muistaa saksalaisen sekä venäläisen kulttuurin vaikutus hallintotapaamme joka on kansalaismielipidettä vähättelevä sekä virkamieshallintoa ihannoiva. Esimerkiksi käy hyvin vaikkapa oikeustieteilijä joka erikoistuu sananvapauden rajoittamiseen sen puolustamisen sijasta. Normaalissa demokratiassa ja poliittisessa järjestelmässä tällainen opinnäytetyö aiheuttaisi halveksuntaa...suomessa sensijaan...

agendo2 (nimimerkki)

Huomaatteko muuten, mistä tässä Eija-Riitan artikkelissa on perimmältään kyse?

Kun se kertoo konkreettista tietoa Stasin vankilassa itse vuosia olleen suulla, tuo se meillekin tämän päivän suomalaisille muistutuksen, mihin kaikkeen julmaan ja kieroutuneeseen systeemiin Hitlerin ja Stalinin johtamat systeemit ajoivat kansoja alistaessaan hirmuvaltansa alle.

Pointti on tämä:

Voiko olettaa, että kaikkien niiden kauheuksien jälkeen, jotka kestivät vuosikymmeniä - eikä vain hetken - kansat olisivat vapaita tapahtumien jälkiseurauksista ja pystyisivät unohtamaan ne?

Voiko olettaa, että Stasi-yhteiskunta on henkisesti vapaa muistoista nyt, kun Berliinin muuri on murtunut 20v. sitten?

Voiko olettaa, että Viro on kansana henkisesti vapaa NL:n vainoista ja miehityksestä, kun se on jälleen itsenäinen?

Voiko olettaa, että suomalaiset eivät pitäisi enää vääryytenä Karjalan ja muiden Suomelle tärkeiden alueiden menetyksiä Stalinin agressioiden seurauksena?

Ahtisaari on todennut, että Karjala hiertää aina kuin kivi kengässä sekä Venäjän että Suomen valtion johtajilla tapaamisten taustalla, puhuttiinpa siitä tai ei.

Onko sinulla Eija-Riitta suvussa karjalaisuutta ja evakkotarinoita?

Kalevi Wahrman (nimimerkki)

Tarkkuutta Eija-Riitta, että ei tule väärinkäsityksiä. Minulla on kokemusta, olen istunut sekä Katajanokan vankilassa, että Keravan nuorisovankilassa.

Hannu Tanskanen (nimimerkki)

Päivän ilmastouutinen (tai ainakin pitäisi olla tv:ssa ja HS:ssa huomenna):

"Hadley" hakkeroitu, järjestelmällistä tulosten väärennystä. Vuosisadan suurin tieteellinen skandaali, antropogeeninen ilmastonmuutosteoria kaatuu !

(Lisää blogissani linkein - blogilinkki nimessäni)

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

14. agendo2 Ei minulla ole mitaan omakohtaista yhteytta evakkoihin - olen uusmaalaisten vanhempien hamalainen lapsi, joka syntyi Lahdessa. Siella lieni paljon karjalaisia evakkoja, mutta en muista ketaan erityisesti. Mutta oikeudenmukaisuuden nalkaan voi olla monta reittia.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

15. Wahrman, tarkkuutta nimenomaan! Tarkkuus syntyy asiayhteyksien ja olennaisen tajuamisesta. Olennaista ei ollut minkaniminen vankila oli vaan minka jarjestelman alla se toimi. Kukapa olisi vaivautunut lukemaan jos otsikkoni olisi viitannut yksittaisen vankilan nimeen. Se asioiden "sekoittamisesta".

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

16. Tanskanen viittaa ihan oikeaan skandaaliin, ja on kykkä aika outoa, jos siitä ei kirjoitettaisi. Tilanne on kiusallinen monelle, ja eri uutispalstat kuhisevat siita. Phil Jones on itse myontanyt haastattelussa tiedon vuodosta oikeaksi - yksi viite esim. www.rogerpielkejr.blogspot.com

Saku (nimimerkki)

Miten pitäisi suhtautua näihin uusiin uutisiin ilmastonmuutoksen johtavista tutkijoista. Monet mediat ovat kertoneet varsin huolestuttavista tiedoista miten johtavat tutkijat ovat toimineet virassaan ja työssään. Ilmeisesti monet ovat IPCCn lead authoreita, johtvia ilmastotutkijoita alalta sekä liityen myös HadCrut lämpötilasarjan tekemiseen.

Lähde:
http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/77529-hakkeri-ra...

http://www.guardian.co.uk/environment/2009/nov/20/...

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/8370282.stm

Miten poliitiikan tulisi suhtautua tähän suomessa tai entäpä EUssa? Mikä on tämän merkitys kokonaisuudelle. Osa sähköposteista jota netissä on esillä ovat varsin huolestuttavia.

Toimituksen poiminnat