*

Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Mitä Ylessä tapahtuu?

Kuten aika moni poliitikko, myös minä olen ollut muutaman kerran elämässäni täysin perättömän uutisen kohde. Kun sen kokee ensimmäisen kerran, tunne on pelottava. Ja sitten kun saa kiukkuista kansalaispalautetta asiasta, jota ei ole ikinä sanonut, edistänyt tai tehnyt, tulee epäilemättä mieleen, että olisipa toimittaja tarkistanut faktat ennen kuin antoi läppärin paukkua. Mutta toimittajahan luultavasti tavoitteli skuuppia ja, kuten sanotaan, faktan tarkistus olisi pilannut hyvän jutun. 

Omat virheet ja erehdykset täytyy kestää, ja niistä seuraava kritiikki, muuten on valinnut väärän alan. Mutta en ymmärrä, miksi poliitikonkaan täytyisi sietää itseään koskevia valheita. Ei ole mikään ihme, että sitten soitetaan päätoimittajalle. Niin pitää toimia, journalismin vuoksi. 

Kun luin Hesarin tämänpäiväisen jutun siitä mitä Ylessä tapahtuu, sitä lukiessa tuli kasvava tunne, että YLEen liitetty kohu on käyty osin asian vierestä. Hesarin juttu oli hyvin kirjoitettu, sillä se tarjosi monta näkökulmaa. Ylen päätoimittaja on saanut paljon paineita niskaansa, mutta vieläkään en ole nähnyt yhtään esimerkkiä, missä hän olisi toiminut journalistisesti väärin. Jos Atte Jääskeläinen vastuullisena päätoimittajana yrittää vahtia pilkuntarkasti sitä, ettei poliitikkoja koskeviin juttuihin tule virheitä tai ylilyöntejä, eikö se ole hyvä asia? Suorastaan välttämätön demokratian kannalta? Väärinkäsityksiin ja virheisiin ei todellakaan pitäisi olla varaa, etenkin kun Ylen journalismilta on oikeus vaatia valtakunnan korkeinta laatua. Miksi? Siksi, että me rahoitamme sen verovaroin. Meillä on oikeus raivostua, jos tuote on viisto. 

Epäkohdat ja väärinkäytökset tulee tuoda esiin puolueesta riippumatta. Valheita ja tahallisia väärintulkintoja on sen sijaan moraalitonta esittää. 

Minusta alkoi tuntua, että käyty kohu kertoo pikemminkin journalismin sisällä kasvavasta jännitteestä. Kaikki tietävät, että kaupallista etua tavoitteleva ns. klikkihuoraus lisääntyy voimakkaasti niin journalismissa kuin sosiaalisessa mediassa. Se asettaa pakostakin paineita vakavalle journalismille, jonka tulisi kyetä kilpailemaan suosiosta kovassa ympäristössä yhdessä kiireen kanssa. Yhteentörmäys on väistämätön.

Tämä asetelma on muuttanut politiikan toimintaympäristöä merkittävästi. Jos poliitikko ennen saattoikin luottaa siihen, että toimittaja pyrkii ymmärtämään hänen asiansa, jotta voisi kirjoittaa siitä oikein, nyt tämä luottamus olisi naiivia hyväuskoisuutta. Poliitikon on varottava joka sanaansa, koska sosiaalinen media etsii niistä mahdollisuutta tulkita lause pahantahtoisesti ja synnyttää kohua. Poliitikko on kuin Jeesus fariseusten ja saddukeusten ympäröimänä – häntä yritetään saada sanoistaan kiinni. Sanotaan nyt heti, etten yritä verrata poliitikkoja Jeesukseen muuten. Tästä ei saa uutista. 

Kun yli vuosikymmen sitten sain tsunamillisen kuraa lausunnosta, jota en ollut sanonut, muistelen, että lähetin toimittajalle ja hänen esimiehelleen tiedoksi, millaista kansalaispalautetta juttu poiki. Ihan vain (entisenä toimittajana) havainnollistamaan, miten yleisöllä irtoaa sokka asiasta, jota ei ole olemassa. Nyt en enää muista, lähetinkö jokaisen viestin erikseen vai käytinkö copypastea ja tein yhden koosteen niistä. Jos minulla oli kiire, saatoin vain rynkyttää meilit sellaisenaan eteenpäin. Sen kuitenkin muistan, että kirjoitin saatesanoiksi päätoimittajalle: minulla on tunne, että luuttuan lattialta teidän toimittajanne pissoja, eikä se huvita minua.

Arvaan siis aika hyvin sen tunteen, mikä Juha Sipilän päässä pyöri, kun luki reaktioita häntä koskevasta Terrafame-uutisesta. Epäilemättä häntä harmitti, ettei saanut lausua asiasta kantaansa. Katsokoot itse, mitä tällaisesta journalismista seuraa, hän saattoi ajatella ja pisti meilit asianosaisille tiedoksi. Niitä oli aika monta. Jos hänellä olisi ollut aikaa ja malttia leikata ja liimata ne yhdeksi meiliksi, asia olisi ollut siinä. Nyt useamman viestin sellaisenaan eteenpäin forwardaaminen olikin ”painostusta” – ja siitä tuli uusi uutinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Sen kuitenkin muistan, että kirjoitin saatesanoiksi päätoimittajalle: minulla on tunne, että luuttuan lattialta teidän toimittajanne pissoja, eikä se huvita minua."

Ihan tällaiseen ylimielisyyteen ei edes poliitikolla luulisi olevan varaa.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Meillä on varaa vaatia juttuja, jotka eivät ole keksittyjä toimittajan omasta päästä. Se ei ole ylimielisyyttä.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Mitä eroa sillä on jos toimittaja joutuu joustamaan jotta saa myyvän jutun verrattuna siihen, että esimerkiksi Korhola ehdokkaana vaaleissa antaa äänestäjän ymmärtää, mutta ei voi luvata mitään?

Vaaleissa parhaiten pärjää ne, jotka antavat taitavammin äänestäjien ymmärtää, joka lähenee jo melkein lupausta, mutta ei ole ihan sitä. Äänestäjille se näkyy lupauksena.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola Vastaus kommenttiin #9

Onko sinulla mielessäsi jokin lupaus jonka olisin pettänyt? Suhtaudun lupauksiin hyvin vakavasti ja siksi en niitä paljon teekään.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Haluaisitko Jouni Snellman hieman elaboroida, miksi katsot moisen palautteen ja kommentin antamisen olevan ylimielisyyttä sen jälkeen, kun on valheellisen uutisoinnin seurauksena saanut kurapostia roppakaupalla päällensä?

VIimeisten ~kolmen kuukauden aikana on taiettu suomalaisessa yhteiskunnassa sohaista Pyhää Lehmää nimeltä toimittajien koskemattomuus: toimittaja on oletusarvoisesti oikeassa, toimittajaa ei tule kirjoittamisistaan kritisoida "koska lehdistönvapaus!"

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Asiattomuuksien suoltaminen päätoimittajalle on ylimielistä ja naurettavaa, vaikka joku virhe olisi "omasta mielestä" juttuun tullutkin. Jos tuollainen kommentti joskus lipsahtaa niin ei sitä kannata enää vuosia myöhemmin julkisesti muistella. Vaan tällaiset ovat ajat ja yleinen suhtautuminen vapaaseen tiedonvälitykseen sen mukainen.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Kun joitakin Mot-ohjelmia esimerkiksi katsoo, niin virheet ovat joko tahallisia, omia tavoitteita tukevia tai toinen vaihtoehto on ala-arvoinen osaaminen. Kumpikin enemmän kuin pahoja juttuja.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Ylessä niin kuin muissakin organisaatioissa esimiehellä on oikeus ja velvollisuus valvoa ja ohjeistaa, mistä asioista juttuja tehdään. Hesarin artikkelissa tuli esiin - ilmeisesti poislähteneiden vuodattamina - sähköposteja, joissa esimies ohjeista keitä poliitikkoja valitaan ohjelmaan. Jutussa annettiin ymmärtää, että esimies pisti sormensa peliin, saadakseen julkisuutta politiikoille, jotka tukevat Yleä. Tässä kohtaa homma menee pieleen. Tästähän muodostuu oma Hyvä veli - kerho: kun annatte minulle poliitikon tarvitsemaa ruutuaikaa, niin minä tuen Ylen rahoitusta. Suomalaista korruptiota.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Onkohan sitten YLE:n "esimies" (vai toimittajien yhdistys) edellyttänyt sitä, ettei esim. EU-uutisoinnissa voi käsitellä tiettyjä aiheita kriittisesti, mutta yksittäisten toimittajien inhokin tai asian suuntaan voi keskittää ns. täyslaidallisen ja jatkaa sitä viikkokausia, melkein kuin yhteisestä 'hyvä-toimittaja' -sopimuksesta.

Pedagoginen, peittelevä, valikoiva, agendasidonnainen ja jankuttava journalismi ovat päässeet - pohjalaisittain sanoen - villaantumaan aikamoisiin mittoihin. Se on mahdollistanut 'toisaikaasen' uutisointitradition pesiytymisen YLE:een.
Kuukausi syvää halveksuntaa sellaiselle...

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman
Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Luin tuon jutun päivällä ja mieleeni tuli, että jos Ylen toimitusjohtaja on huolissaan Radion sinfoniaorkesterin soitinrahojen saatavuudesta, miten hyvin vallan vahtikoirana toimivat mainosrahoista riippuvaiset sanomalehtemme. Valtaahan käytetään myös muualla kuin Arkadianmäellä.

Yleä tarvitaan.

Ville Valkama

En tilaa Hesaria joten en saa juttua auki. Voisiko joku tiivistää?

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Mahtaako Korholan myötätunto koskea myös presidentti Trumpia tämän manatessa feikki-uutisia?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kyllä varmasti, niiltä osin kun ne ovat feikkejä. Mikä sai epäilemään ettei koskisi?

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

"Kyllä varmasti .."

Jaa, taidanpa odottaa vastausta - jos sellainen on tullakseen - Korholalta itseltään.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Trump valitsi tweetit puhuakseen suoraan kansalle ilman median tulkintoja.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Kyllä. Myötätuntoni koskee yhtä lailla Trumpia kuin ketä tahansa valehtelun kohdetta. Trumpissa on tarpeeksi omia virheitä joista häntä voi sättiä. Yhtään ei pidä keksiä lisää.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

"Valheita ja tahallisia väärintulkintoja on sen sijaan moraalitonta esittää." Valheita kuten vaalilupaukset jotka unohdetaan samantien kun äänet on laskettu vai mitä Eija-Riitta Korhola.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Minä en ole tainnut syyllistyä sellaisiin. Olen luvannut hyvin vähän, tai luvannut rajani tuntien. Voin pitää lupaukset vain omasta puolestani, en kollegojeni puolesta.

Käyttäjän lakosi kuva
Mika Lako

Kohteliko Yle Sinua reilusti esimerkiksi tässä uutisjutussa?

http://yle.fi/uutiset/3-8815515

Käsittääkseni myös Satu Hassin satutunnit Ylessä eivät kai ole ihan reiluja?

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Juttu oli aika asiallinen, otsikointia lukuunottamatta. Tosin täytyy sanoa että eläinlääkäri kommentoi asiaa näkemättä tapausta. Samassa yhteydessä useat eläimet olivat kuolleet. Asiahan jäi täysin avoimeksi. Käsittelen tapausta blogissa::http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/04/18/tuulimelu-ja-kanagate/

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Olen blogistin kanssa samaa mieltä siinä, että näinä nettiklikkaushuuruisina aikoinakin medialta tulee voida vaatia tarkkuutta ja harkintaa.

Poliittinen ajojahti on poliittinen toimi. Ylessä toimittaja Vuorikoski yritti aloittaa ajojahtia ja ainoastaan päätoimittajan harkinta esti sellaisen alkamisen. Lopuksihan on jo todettu, ettei jutussa ollut mitään uutiskynnyksen ylittävää.

Kansan Uutiset julkaisi alkuperäisen jutun. Jutun käynnistäjällä oli siis jo alunperin poliittinen motiivi. Toimittaja Vuorikoski nielaisi syötin koukkuineen.

Poliittiset ajojahdit ovat kovin ikäviä. Heidi Hautalan oviremonttikohuhan käynnistettiin ammattiyhdistysliikkeestä käsin. Poliittiset vastustajat hyväksikäyttävät näitä vallan vahtikoiria omia tarkoitusperiään ajaakseen.

Pitäisikö toimittajien joskus miettiä ajojahtia käynnistäessään, kuka ja mikä on taho, joka tietoja heille syöttää ja mikä näiden tahojen motiivina on? Niistä voisi kirjoittaa ajojahdin ohessa omaa taustoittavaa juttua.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tämä blogi on kirjoitettu poliitikon näkökulmasta. Siitäpä syystä se antaa vääristyneen kuvan suurista periaatteellisista linjoista. Ei ole tervettä, jos toimittajien pitää pelätä ministereitä ja muita poliitikkoja.

Oikea järjestys on se, että poliitikkojen ja muiden päättäjien pitää pelätä jaloissa pyöriviä rakkikoiria. Ne ovat journalisteja, jotka pitävät yllä neljättä vai monettako mutta joka tapauksessa valtiomahtia. Toimittajilla pitää olla lähdesuoja. He tekevät tietenkin myös virheitä. Ne journalistien on viipymättä oikaistava. Mitenkähän viipymättä poliitikot oikaisevat virheitään?

Joka tapauksessa jos journalistit nujerretaan poliittisen johdon sylikoiriksi, tuloksena on diktatuurivaltio, jollaisista meillä on liian monta karmeaa esimerkkiä. Suomen, sananvapauden ykkösmaan, poliitikkojenkin on syytä muistaa se.

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Näkökulmasi vaatii täydennyksen.

Kuten blogissani sanon, poliitikon tulee kestää kritiikkiä tekemisistään. Mutta missään nimessä poliitikon ei tule suvaita itseään koskevia valheita. Siitä kärsii koko kansakunta koska se rappeuttaa demokratiaa ja koko systeemin arvostusta. Minä en ole koskaan halunnut kenenkään sylikoiraksi mutta minulla oli oikeus kenen tahansa kansalaisen lailla odottaa, ettei julkinen asemani anna oikeutta keksiä juttuja omasta päästään ja käyttää minua tapettina asiassa.

Kaikkien pitää yhtä lailla pelätä, jos he valehtelevat. Poliitikon pitää pelätä valheitaan. Toimittajan pitää pelätä niitä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Vaikka olenkin Uotilan kanssa samaa mieltä, minua kiinnostaa näissä poliittisissa ajojahdeissa myös toimittajien, näiden vallan vahtikoirien asema ja motiivit.

Edellisessä kommentissani pohdin seuraavasti:
"Poliittiset ajojahdit ovat kovin ikäviä. Heidi Hautalan oviremonttikohuhan käynnistettiin ammattiyhdistysliikkeestä käsin. Poliittiset vastustajat hyväksikäyttävät näitä vallan vahtikoiria omia tarkoitusperiään ajaakseen."

Vallan vahtikoirat saavat uutisvihjeitä henkilöiltä, joilla on omia tarkoitusperiä ja intressejä. He ovat asemassa, jossa samanlaisilla paljastuksilla ei asema muutu. Lisäksi he nauttivat toimittajien antamaa lähdesuojaa.

Hautalan tapauksessa oviurakoitsija oli näiden puuhamiesten pyynnöstä odottanut tietojen vuotamiselle oikeaa hetkeä yli vuoden. Odotettiin siis hetkeä, jolloin vuotamisella saatiin kohteelle suurin vahinko aikaiseksi.

Eikö toimittajien pitäisi olla kiinnostuneita näistä vuotajista? MTV julkaisi muutamia kuukausia sitten jutun, jossa selvästi tarkoituksellisesti pyrittiin vaikuttamaan vuotamalla. Osasyynä, ettei vuodettuja tietoja käytetty ja että vuoto itsessään julkaistiin oli se, että vuodetuista tiedoista pyydettiin palkkiota.

Käyttäjän penakuokkanen kuva
Pentti Kuokkanen

Terrafamen tapaus on valitettava esimerkki siitä, miten media tuomitsee tässä tapauksessa Sipilän ottamatta selville faktoja ja oikeastaan haluamatta niitä !

On hyvä, että Atte Jääskeläinen uskalsi viheltää pelin poikki. Itse asiassa oikaisun julkaiseminen aiempaan uutisointiin liittyen olisi ollut paikallaan ! Ymmärrän kyllä, että siinä kiihkeässä ilmapiirissä se olisi ollut vaikeaa, mutta se olisi avannut uuden, yllättävän ja raikkaan piirteen ummehtuneeseen journalismiin.

Miksi uutisointiin olisi pitänyt regoida ? Ensinnäkin journalismin luotettavuuden takia. Toiseksi kansalaisten luottamuksen journalismiin tähden. Kolmanneksi uutisoinnin kohteena olevien henkilöiden oikeusturvan takia. Neljänneksi demokratian tähden, valeuutiset rapauttavat ihmisten uskoa mediaan, kylvävät epäluottamusta demokraattisiin instituuttioihin ja sekoittavat vallanjaon rooleja.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Eija-Riitta Korhola, #26.
En osaa ottaa kantaa sinuun kohdistettuihin valheisiin ja keksittyihin juttuihin, koska en oikein tiedä, mistä kaikesta on kysymys. Jos tuollaista törkyä on tullut osaksesi, se ei ole oikein. Jos se johtuu journalistien tekemistä virheistä, toivottavasti ne on viipymättä korjattu.

Toimittajan rooliin kuuluu se, että asioista kerrotaan ajoissa eli ennen kuin on liian myöhäistä. Aina ei edes lähteitä ei voi paljastaa. Joskus siinä tulee virheitä. Journalismin säännöt edellyttävät, että virheet on korjattava viipymättä. Toivoisin, että myös poliitikot noudattaisivat samaa sääntöä.

Kiitos, että olet virittänyt keskusteluun tämän tärkeän teeman.

Käyttäjän lakosi kuva
Mika Lako

Näin ulkopuolisen silmin MEP Korholaa ei media kohdellut kovin reilusti. Minä en tietenkään pysty jälkikäteen päättelemään, missä mediassa nämä ylilyönnit olivat.

Virheitä ei tietenkään saa olla, mutta ylilyönnit ovat jo aina [pää]toimittajan tulkintaa.

Poliitikon mielestä hänelle myönteisten asioiden esittäminen ei tietenkään ole ylilyönti.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Kukas se eniten syöttää pajunkyttä kansalle kuin politiikko? Annetaan lupauksia ja eitetään umpikieroja "pyrkimyksiä", jotka todellisuudessa usein ovat vain sanahelinää ilman vastuuta. Kysy vaikka äänestävältä kansalta.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Poliittinen vastuu on tullut selväksi mutta kuka tietää mikä on toimittajan vastuu?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

"Se asettaa pakostakin paineita vakavalle journalismille, jonka tulisi kyetä kilpailemaan suosiosta kovassa ympäristössä yhdessä kiireen kanssa."
Vakava, siis luotettava, journalismi ei pitäisi joutua kilpailemaan suosiosta kaupallisessa ympäristössä.
Sitä vartenhan yle-vero säädettiin.

Kiire tas on ajanhallinan puutetta, tuttu ilmiö toimittajille.
Jos pissat housuissa pitää hosua, työntekijöitä ei ole riittävästi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset