*

Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Pariisin ilmastonäytelmä rokottaa EU:ta

Meneillään on kummallinen näytelmä. Ihmettelen vain, ketä varten. 

YLE uutisoi viikonloppuna, että Yhdysvallat seurasi Kiinan esimerkkiä ja ratifioi Pariisin ilmastosopimuksen. Kaksi maailman suurinta päästäjää lähtivät ilmastotalkoisiin. Mitä on siis saavutettu? Ennen kuin päätät, lue. 

Sopimus ei juridisesti sido mitään maata päästöjen vähennyksiin. Jos sitoisi, se olisi valtiosopimus, joka USA:n tapauksessa olisi ratifioitava senaatissa 2/3 enemmistöllä. Koska näin ei ole, Obama on hyväksynyt sen omalla päätöksellään. Jo kauan ennen Pariisin sopimusta oli tiedossa, ettei Obaman hallinto aio ottaa riskiä sopimuksen kaatumisesta senaatissa (kirjoitin aiheesta Helsingin Sanomiin kesällä 2015). Siksi sitä tehtiin ei-velvoittava. Seuraavan presidentin hallintoa se ei ikävä kyllä sido.

Ja kerrataan faktat: Pariisin sopimuksen valttina oli, että kaikki saivat mitä halusivat – sillä hinnalla, ettei sopimuksesta tehty sitovaa muuten kuin raportoinnin osalta. Jokainen sai päättää itse tavoitteensa, joka ei siltikään velvoita paljoa. Kiina kasvattaa päästöjään vielä lähes 15 vuotta. Venäjä käytännössä kasvattaa päästöjään noin 40 % nykytasosta, vaikka lupasi leikata vuoden 1990 neuvostotasosta. Intia kasvattaa päästöjään. USA leikkaa noin 15 prosenttia verrattuna samaan viitevuoteen 1990, josta EU leikkaa 40 prosenttia. 

Ja kuten aina, jälleen ympäristöjärjestöt ja vihreät, nyt myös Sitra ja muutama vihreä kokoomuslainen vaativat EU:ta vielä suurempiin yksipuolisiin leikkauksiin, kun on saatu ”globaali sopimus”. Kuulostaako reilulta? Ja miksi jopa EK iloitsee sopimuksesta senkin jälkeen, kun pelikentän epätasaisuus pitäisi olla hahmottunut? Eikö se enää olekaan Elinkeinoelämän keskusliitto? Pitäisikö sitä alkaa kutsua Elinkeinoelämän reunusliitoksi? Syntyy vaikutelma, että se on rajatun joukon asialla eikä näe vääristävän kilpailuasetelman koko traagista kuvaa jäsenistölleen. EK:n painotuksia seurattuani en ihmettele, miksi Metsäteollisuus päätti jättää edunvalvontajärjestön, enkä yllättyisi, jos jäsenvuoto jatkuisi.

Kiina lasketaan sopimuksessa kehitysmaihin, joiden on määrä saada vuodesta 2020 alkaen 100 miljardin dollarin vuotuinen ilmastorahoitus määräämättömän ajan. Ei toki ole ihme, että hyötyjämaa ratifioi diilin. Ei ihme sekään, että näyttämöltä poistuva Obama sen tekee. Siinä vaiheessa, kun aletaan sopia, kuka toimii summan maksumiehenä, on aika selvää, ettei USA:n edustajainhuone anna sellaiseen budjettivaltuuksia. 

Entä EU? 

Vastaamme noin 10 prosentista globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä, ja komission arvioiden mukaan vuonna 2030 osuutemme on 4%.  Sirpa Pietikäinen arvioi blogissaan, että komissio voisi ratifioida sopimuksen jäsenmaiden puolesta. Siihen sillä ei ole juridisia valtuuksia. EU:n mandaatti koskee vain neuvotteluja sopimuksista, mutta ei niiden kansallista hyväksymistä. Juuri nyt olisi poliittisesti epäviisasta edes yrittää venyttää toimivallan rajoja, koska Brexitin tunnelmissa se olisi selvä askel EU:n hajottamiseksi. (Ja mitä tulee Pietikäisen väitteeseen fossiilisen energian saamasta tuesta, suosittelen Janne Salosen blogia, joka analysoi aiheen ympärillä tehdyt silmänkääntötemput.)

Asiaan liittyy myös varoittava esimerkki. Juuri tänä kesänä ilmastopaketin ns. kesäpaketissa komission Suomelle esittämä osuus päästökaupan ulkopuolisesta taakanjaosta yllätti kaikki asiantuntijat. Suomi sai kovan vähennystavoitteen, 39%, siinä missä esimerkiksi Bulgaria sai pyöreän nollan ja Puola vain seitsemän prosenttia. Jos komission käsitys reilusta pelistä on näin viisto, on syytä olla valppaana. On aika kyseenalaista puhua kansallisista tavoitteista, jos ne muotoillaan komissiossa ja sitten pakotetaan kullekin maalle ministerineuvoston enemmistöpäätöksellä. Tämä on jälleen esimerkki demokratiavajeesta EU:ssa. Jos olisimme noudattaneet Pariisin sopimuksen kaavaa, EU:n yhteinen tavoite olisi voitu koota siten, että olisi ensin kysytty kultakin maalta, paljonko ovat valmiita vähentämään päästöjä ja sitten laskettu nämä yhteen ja esitetty EU:n yhteisenä tavoitteena. Tämä ajatusleikki ei tietenkään sovi EU:ssa, mutta kuvaa hyvin, kuinka eri sarjassa painimme verrattuna muihin. 

Puola ehti kuitenkin jo pelata maanantaina omaa peliään. Se lupasi allekirjoittaa ilmastosopimuksen, jos komissio tukee sen uusia hiilivoimaloita. Ehkä meidänkin pitäisi oppia asettamaan ehtoja, jo siksikin, että komission esitys Suomen metsien hiilinieluista oli luokaton.

Mielestäni on siis kyseenalaista, kannattaako EU:n ratifioida sopimusta sillä kiireellä, jolla virkansa jättävät Ban Ki-moon ja Obama painavat nyt päälle. Syynä ratifioinnin lykkäämiseen voisi olla Brexitin luoma epävarmuus. Olemme joka tapauksessa ilmastotalkoiden edelläkävijöitä vähennysprosentillamme, joka on aivan omalla kymmenluvullaan.

Jos Pariisin sopimuksesta yrittää etsiä jotakin oikeasti hyvää ja tärkeää, sen antama toivo liittyy sysäykseen, jonka se parhaimmillaan voisi antaa kohti puhdasta teknologiaa. On vaikeaa investoida sellaiseen, ellei harjoitettu politiikka palkitse innovointia ja kehitystyötä. Siihen suuntaan on ilman muuta tähdättävä, mutta ilmastoponnisteluja pitkään seuranneena olen menettänyt uskoni, että tämä voisi tapahtua erikorkuisia päästökattoja asettamalla. Juuri nythän niin ei tapahdu; tähän asti järjestelmä on rankaissut parasta toimijaa. Riskinä on lisäksi, että meille käy kuten tähän asti: vaikka EU on onnistunut leikkaamaan tuotannon päästöjään, se on kasvattanut kokonaispäästöjään, kun lisääntynyt tuonti EU:n ulkopuolelta otetaan huomioon. Huonosti totetutettu ilmastopolitiikkaa ulkoistaa sekä päästöt mutta myös työpaikat, eikä kyseessä olisi enää ympäristön kannalta saavutus vaan tappio. Tämä oli yksi väitöskirjani keskeisistä viesteistä.

Päästöjä olisi kuitenkin viisasta vähentää. Olisi välttämätöntä pyrkiä samanlaisten pelisääntöjen piiriin ja saada hyvällä politiikalla kilpajuoksu kohti puhdasta ja vähäpäästöistä teknologiaa. Voidakseen tuottaa todellisia tuloksia eikä vain päästöjen siirtymistä paikasta toiseen teollisuus tarvitsee mahdollisimman reilun kilpailuympäristön. Ilmastosopimusten nykyinen lähtökohta tuskin pystyy sitä tarjoamaan.

Teollisuudelle on lopulta merkitystä vain sillä, ovatko kaikkien tuottajien päästökustannukset suurin piirtein yhtä suuret. Päästöhinnoittelu alhaalta ylös voisi tapahtua esimerkiksi kansallisia päästökauppajärjestelmiä yhdistämällä tai teollisuusalakohtaisesti sopimalla siten, että alhaisimmat päästöt tuotantotonnia kohden toimisivat benchmarkina muille.

Päästökattoa tehokkaampi lähtökohta voisikin olla päästölattia: puhtainta jo olemassa olevaa tuotantoa palkitseva järjestelmä ei asettaisi parhaiten suoriutuvalle mitään rajoja, mutta kannustaisi kilpaan yhä puhtaammasta tuotannosta, jolloin lattiataso alenisi yhä alemmas ja alemmas ilman, että petämme itseämme – niin kuin ilmeisesti nyt.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Ilmastonmuutosta torjutaan niiden kustannuksella, jotka ovat eniten ilmastohysteriaa lietsoneet ja ovat itse vapaaehtoisesti ilmoittautuneet talkoisiin. USA ja Kiina taas antavat muiden mielellään osallistua taakanjanoon.

Suomella ja Ruotsilla on kovimmat tavoitteet päästöjen vähentämisessä kun ovat jo ennestään hoitaneet leiviskänsä. Mutta vielä voi parantaa ja kun on maailman pelastamisesta kysymys. Ja joka tapauksessa per henkilö laskettuna näissä maissa päästöt ovat vieläkin liian korkealla tasolla, eli otetaan niiltä kenellä on ja annetaan niille kenellä ei ole ja toivotaan, että maailma pelastuu.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Mutta vielä voi parantaa ja kun on maailman pelastamisesta kysymys."

Siis oletko todellakin sitä mieltä, että maailman sosiaalitoimiston tehtävää hoitavien Suomen ja Ruotsin tulisi vielä ajaa teollisuutensa alas, jotta muu maailma pelastuisi?

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Sosiaalipuolella tuo on toimiva ja hyväksi koettu ratkaisu.

Liike-elämässä ei niinkään hyvä. Ei toimi.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"...nyt myös Sitra..."

No tuota ei kannata kummastella kunn jäljet johtavat sylttytehtaalle:
http://www.sitra.fi/ihmiset/oras-tynkkynen-0

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Viitaten tämän blogin aiheeseen (EU ja ilmastosopimus) vaikuttaa siltä, että unioni noin yleisesti haalimalla haalii itselleen aineksia ns. hidastettua itsemurhaa varten. Se generoi itse itselleen jatkuvalla syötöllä poliittis-taloudellis-kulttuurisia riitoja ja ongelmia, ja sitten ihmettelee, mikseivät ihmiset taputa "menestystarinalle vailla vertaa".

Suurin yhteinen tekijä ei näy EU:lle riittävän, vaan sen yli on aina mentävä niin, että housujen haarakiila repeilee...
Mitä sitten tapahtuu, kun myös eurooppalaiset kyllästyvät ja hylkääävät käytösetiketin hyvät tavat ja demokratian kunnioituksen (kuten euroeliitti) ja sitten ryhtyvät tomimaan ns. rumasti?
Sitä rajaa lähestytään jo.

Käyttäjän aveollila kuva
Antero Ollila

Kuten blogin sisältö osoitti, tietyt EU-valtiot toimivat jo nyt hyvinkin rumasti oman etunsa mukaisesti ja ovat itse asiassa aina toimineet. Suomi on lapsellisen sinisilmäinen mukautuessaan kaikkiin EU-päätöksiin ilman kansallisten etujen puolustamista. Meille asetetut päästötavoitteet ovat suorastaan härskit. Edes metsät eivät kelpaa hiilinieluksi. Tietysti aika loogista mailta, jotka ovat hakanneet metsänsä aikoja sitten.

Suomen poliittinen johto on tällä hetkellä niin sitoutunut EU:hun, että kaikki menee läpi. Tämä poliittinen kulttuuri johtunee siitä, että hylkäsimme yhteistyön Venäjän kanssa, menimme takaovesta Natoon ja haemme nyt lisäturvaa myös EU:sta olemalla kaikessa mallioppilas. Tilanne on johtanut siihen, että taloutemme syöksyy euron takia, ja turvallisuutemme on erittäin heikoissa kantimissa. Lisäksi EU, jonka pitäisi muka auttaa meitä, syöttää lisää kustannuksia nyt ilmastopäästöjen karsimisessa. Mitä Suomi on tehnyt? Lisää tuulivoimaa, jonka tulokset jo tiedämmekin.

Käyttäjän TapioRantanen kuva
Tapio Rantanen

Kiitos taas blogistille erinomaisesta tekstistä! Otsikkoa toki voisi jatkaa "... ja EU rokottaa Suomea". Kyllä tässä kansakuntana valitettavasti aika liemessä ollaan, ja syypäitä ovat omat poliitikot ja etenkin valtamediat.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pitkätukkaista aina jymäytetään ja tässä tapauksessa se on Eurooppa.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Keskustelusta toisaalla: Ilmeisesti Obama aikoo ratifioida sopimuksen sivuuttamalla senaatin, jolloin se on "executive agreement" eli jonkinlainen hyvän tahdon tuen osoitus. http://www.washingtontimes.com/news/2016/aug/29/ob...

Yhdysvallat ei siis tosiaankaan sitoudu mihinkään, mutta eurooppalaiset voivat väittää että sopimusosapuolten määrä lähestyy sitovuutta jolloin se on eurooppalaisia velvoittava.

Ei täs ol mittä järkki.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Koko tämä hiilidioksidi-ilmastonäytelmä yököttää.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Kansainvälinen politiikka ja ilmastonmuutoksen tieteestä kinostuneet, elävät edelleen eri maailmoissa.

Tiede alalla on paljon edistynyt, mutta hyvin vähän siitä on mennyt perille päättäjille. Muistan että keskustelin Tiurin kanssa Eija-Riitan tulevasta väitöskirjasta, jo ennen, kun se oli julkaisu.

Eija-Riitta kirjoitti tässä puheenvuorossa: ”Sirpa Pietikäinen arvioi blogissaan, että komissio voisi ratifioida sopimuksen jäsenmaiden puolesta. Siihen sillä ei ole juridisia valtuuksia”.

Pariisin sopimus 2 artikla kohta 1. , … ”ja köyhyyden poistamispyrkimysten yhteydessä”

Lukijalle jää hieman epäselväksi, että onko se YK:n valtava rahanielu ” Köyhyyden poistaminen maailmasta” vai ilmastonmuutos joka on se pääasia Pariisin sopimuksessa!

=

Sirpa Pietikäinen ja puheenvuro 21.6.2016:
”Nykyisellä tukipolitiikalla ilmastotavoitteet jäävät kauas”, EU:n energia- ja ilmastopolitiikka Fossiiliset polttoain:

http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Kommenttini Pietikäiselle vastaa edelleen omaa mielipidettäni, ja sisältää viitteen Pariisin sopimuksen tekstiin:

Stefan H. Tallqvist , 21.6.2016 21:54 ;
Kansanedustaja ja prof. Martti Tiurin tutkijana sanoisin asiasta muutaman sanan.

Vielä muutama vuotta ennen poismenoaan Tiuri osallistui aktiivisesti ilmastoa käsitteleviin kokousiin. Hänen pääpaino oli tieteellisellä puolella, silloin. Tiuri otti mukaan kaikenlaisia vaikutuksia ilmastoon, josta asiaa tuntevat tiedemiehet kessutellevat.

Useimmiten mielellään poliitikot unohtava asian luonnontieteellisen puolen, ja laativat uskomattoman omituisia juridista kapulakieltä käyttäviä dokumentteja, kuten Pariisin sopimus.

Aikaisessa vaiheessa hiilidioksidi sai pääsyyn ilmaston lämpenemisetä, ja monen mielestä sillä ajatuksella eletään vieläkin. Olen monta vuotta jo lukenut asian tieteellistä puolta käsitteleviä kirjoituksia.

Yksi hyvin selvä tieteellinen mielipide on, että hiilidioksidi on vain pieni tekijä ilmaston vaikutusten suhteen. Ja sitäkin pienempi tekijä on antropogeeninen hiilidioksidi.

Luonnossa hiilidioksidi on elintärkeä elämän kaasu, suuoraan kasvikunnalle ja niitten tuottaman hapen kautta eläimille ja ihmisille.
Katsoisin että se olisi nykyisten politikkojen velvollisuus ottaa selvää siitä, että onko se ihmisen hiilidioksidipästöt jotka ovat syypää vähäiseen havaittuun globaalin lämpötilan nousuun.

Minusta faktat eivät enää puolla tällaista oletusta!

Poliitikot voivat säätää verolakeja valehtelematta ja pelottamatta ihmisiä luonnokatastrofista. On olemassa lukuisia muita antropogeenisiä saastepäästöjä jotka kyyllä vaativat ihmisen toimintaa.

Maailman köyhyyden poistamispyrkimysten kytkeminen tähän asiaan on vähinttään yhtä absurdia kun hiilineutraali maailma, mitä se sitten tarkoittaakaan?

PARIISIN SOPIMUS
(Suomennosluonnos 11.4.2016 )
2 artikla:
1. Tämän sopimuksen, jolla tehostetaan yleissopimuksen ja sen tavoitteen täytäntöönpanoa, tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamispyrkimysten yhteydessä, muun muassa:

(a) pitämällä maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkien toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan tiedostaen, että tämä vähentäisi merkittävästi ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja vaikutuksia;

(b) parantamalla kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja kykyä joustavasti mukautua muuttuvaan ilmastoon sekä edistämällä kehitystä kohti alhaisia kasvihuonekaasujen päästöjä tavalla, joka ei uhkaa ruoantuotantoa; ja

(c) sovittamalla rahoitusvirrat johdonmukaisiksi suhteessa vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa joustavasti mukaudutaan muuttuvaan ilmastoon.

2. Tämä sopimus pannaan täytäntöön noudattaen oikeudenmukaisuutta ja yhteisen mutta eriytyneen vastuun sekä omien valmiuksien periaatteita erilaisten kansallisten olosuhteiden mukaisesti.

Parisin sopimusteksti löytyy esim. täältä:
http://www.ym.fi/pariisi2015

=

Mitattu globaali lämpötila ei vieläkään osoita mitään merkittävää nousutrendiä, ja se viimeinen lyhyt nousu (El Nino) 2016 on pudonnut alas viimeisten 20 vuoden aikana vallinneelle tasolle!
“Global Monthly Mean Surface Temperature Change”:

http://data.giss.nasa.gov/gistemp/graphs_v3/Fig.C.gif

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset