Kunnon ilmastosopimusta ei näillä eväillä ole tiedossa
Eilen EU:n ympäristöneuvosto julkisti EU:n ympäristöministerien odotuksia ja tahtotilaa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen liittyen: yhä edelleen lähdetään siitä, että Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 saadaan uusi ilmastosopimus, jossa kaikki teollisuusmaat sitoutuvat päästöleikkauksiin. Tämä merkitsisi, että EU:n itselleen asettama tavoite leikata yksipuolisesti päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä tiukentuisi kansainvälisen sopimuksen myötä kolmeenkymmeneen prosenttiin. Tavoite olisi meille varsin tiukka, ottaen huomioon, ettei maailma sillä vielä tokene: muutaman vuoden sisällä EU:n osuus maailman päästöistä putoaa kymmenesosaan.
En veikkaa aina oikein, mutta uskallan silti arvella, että tuskin saamme Kööpenhaminasta kunnon ilmastosopimusta. Ainakaan emme saa mitään sellaista, jota hyvällä syyllä voisi kutsua kattavaksi kansainväliseksi ilmastosopimukseksi. Minkään muun toteaminen olisi itsepetosta. Mutta juuri sitä EU:ssa harrastetaan.
Japani ja Venäjä ovat jo ilmoittaneet kylmästi, etteivät ne tule esittämään mitään päästöleikkausta YK-neuvotteluja varten vuodelle 2020. YK:n ilmastoneuvottelujen Kioton pöytäkirja-neuvotteluraiteen puolella on asetettu dead line ratifioineiden teollisuusmaiden osalta: niiden pitäisi antaa oma leikkausprosenttinsa julki maaliskuun loppuun mennessä. Koska USA ei kuulu Kioton pöytäkirjan ratifioineisiin maihin, siltä ei odoteta päästöleikkauslukua.
Viime viikolla Barack Obama tuli kuitenkin ulos ilmastopolitiikan suunnitelmillaan vuodesta 2012. Erehdyin, kun syksyllä veikkasin, ettei Obama lähtisi cap and trade -linjalle eli päästökauppamekanismiin. Toisaalta on vielä pitkä matka, että USA:n järjestelmä olisi yhdistettävissä eurooppalaiseen päästökauppaan. Mistä näet löytyisi järjestelmien yhteismitallisuus, kun toinen jakaa tiukkuutta, toinen löysää? Luku jonka Obama on ilmoittanut USA:n leikkaustavoitteeksi jo vaalikampanjan aikana ja nyt viime torstaina uudestaan, on vuoden 2020 osalta aivan eri hehtaarilla kuin EU:n ja IPCC:n näkemys siitä, mitä teollisuusmaiden pitäisi tehdä muutosta hillitäkseen. USA:n tavoite tarkoittaa vuoden 1990 tasoon menoa vuonna 2020 - siinä missä EU:n tavoite on -8% vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä.
Obaman ulostuloa seurasi mediassa muutama hyväntahtoisten väärintulkintojen suma. Greenpeacekin ehti kehua Obamaa, mutta antoi sentään myös hieman moitetta vaatimattomasta vuoden 2020 tavoitteesta.
Kun Obaman päästökauppasuunnitelmia lukee tarkkaan, voi huomata, että hän lupaa palauttaa päästöoikeuksien huutokaupparahoja sellaisille yrityksille, jotka kärsivät päästökaupasta. Tätä on tulkittava niin, että Obama kompensoi globaalissa kilpailussa kamppaileville US-yrityksille päästökaupan aiheuttamia kustannuksia, aivan vastaavasti kuin EU:n hiilivuotoriskialoja aiotaan kohdella vuodesta 2013 alkaen, mikäli olemme edelleen yksin.
Ongelma vain on, että jos USA:n järjestelmän tulkitaan täyttävän kansainvälisen sopimuksen ehdot, samalla meiltä häviävät ne EU:n ETS-direktiivin hiilivuotosuojaukset, jotka sinne taistelin parlamentin puolella. Se olisi tavaton vahinko, sillä hiilivuoto tarkoittaa käytännössä sitä, että EU vie maailmalle saasteita ja tuo työttömyyttä. Meidän yksipuolisia päästövähennyksiämme seuraisi mitä todennäköisimmin päästöjen kasvu jossain muualla.
Siksi toistan: vain kattava ja teollisuutta samanlaisin pelisäännöin kohteleva kansainvälinen sopimus on vastuullista ilmastopolitiikkaa. Yksipuoliset toimet pahentavat tilannetta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
EU vie maailmalle saasteita ja tuo työttömyyttä
Työtön Suomi - kasvava saastemäärä.
Lama ja nälänhätä ovat parasta ilmastopolitiikkaa. Eiköhän EU:n päästöt tipu ilman sopimuksiakin vähintään tuon 20%.
Eiköhän EU:n päästöt tipu ilman sopimuksiakin vähintään tuon 20%.
Ei koska poliitikkomme tuovat tänne lisäväestöä. Esim. Jyrki Katainen (kok) linjasi viime syksynä 1 800 000 ns. varsinaisen maahanmuuttajan tarpeesta hallituspuolueilla olevaa huutavaa työvoimapulaa paikkaamaan. Ilmeisesti joku virkamiehistä tiesi montako nollaa on miljardissa siellä kulupuolella, joten selkeästi määritellyksi tarpeeksi tuli 100 000 varsinaista Helsinkiin ensi vuosikymmenen alkupuolella. Prosentuaalisesti tämä on liki 20% joten tähän kuvaan väistämättä kuuluva selvä BKT laskukaan ei vaikuta asiaan riittävästi ennen kuin olemme saavuttaneet ekologisen jalanjäljen koossa esim. monikulttuurisen Zimbabwen tason.
Otsikon toteamukseen kommentoin vain, että hyvä niin. David Schnader kirjoittaa muuten mielenkiintoisesti, kuinka Obaman ratkaisu itse asiassa puhkaisee koko ilmastokuplan. Kannattaa vilkaista.
Niin - kaikkein oleellisinta on rakentaa hyvin runsaasti lisää ydinvoimaa, mutta valitettavasti sille löytyy runsaasti vastustusta esimerkiksi Saksan demareista ja vihreistä. Saksa on hyvin tärkeä valtio näissä saastetalkoissa, joten nimenomaan Saksa on saatava rakentamaan runsaasti lisää ydinvoimaa.
Eija-Riitta Korhola on loistava asia, kun maailma sai Obaman, maanystävät Usassa olivat riemuissaan, kun kuulivat Obaman ympäristötavoitteista, niissä ei ole mitään vähäteltävää. Energiatehokkuus, bioenergia, tuulivoima ja monet muut kestävänkehityksen innovaatiot osoittavat, että Usa on tosissaan lähtemässä ympäristötalkoisiin.
Tosin Bushin uusliberalistinen kapitalismi kerkesi tehdä paljon tuhoa. Usa pyrkii irti tuonti öljystä, mikä on hyvä ympäristön kannalta.
jos hiilivuotoa tapahtuu se on hyvin pientä, koska yritykset ottavat monenlaisia asioita huomioon, kun hakevat yritykselle sopivaa sijantia.
Mielestäni on hyvä vaikka vain Suomen puitteissa mennään kestäväänkehitykseen, se on luonnon kannalta aina parempi, jos ajan pyörällä auton sijaan se on ympäristöteko.
Obama ei puhu mitään ydinvoimasta, siellä uskotaan bioenergiaan, mutta luulen Eurooppalaisten ydinvoima lobbareiden ajavan Kööppenhaminassa ydinvoimaa keinoksi lämmönnousun estämiseksi ja tämä on vaarallista sekä lekittelyä tulevaisuudella.
Minusta on vähän hassua miten kaikki mitä Obama sanoo, kuullaan ja ennen kaikkea halutaan kuulla positiivisesti. Toki kuulen itsekin sen niin, mutta silti kannattaisi laittaa jäitä hattuun ja odottaa. Ainakaan ilmastopolitiikassa ei ole vielä mitään uutta ja kättä pitempää, jos ajattelee USA:n kansainvälisiä vähennyssitoumuksia. Ne ovat yhtä heiveröisiä kuin tähänkin asti.
Minustakin on hienoa että USA satsaa ympäristöteknologiaan - kuten toki on tehnyt tähänkin asti jo pitkään. Ongelmat ovat sitä luokkaa, ettemme me ilman teknologiaharppauksia päästöjen kasvua selätäkään.
Tässä hyvä esimerkki missä mennään.
Viime vuonna Amerikassa myytiin 13,2 miljoonaa autoa. Niistä oli hybridejä 324000 kappaletta eli vaivaiset 2,4%.
Oletan, että USA:ssa tiedetään tämän ihmisen aiheuttaman olevan tietyn porukan masinoima varainsiirto.
Näinkään ei pitänyt käydä ja kävi vieläpä nopeasti.
http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/52124-yllatystulos-otsonikerros-paksum...
Kaikille pikkuporvareille!
Ratkaisu ongelmiinne löytyy täältä: "Räsäsen menetelmä"
Edistyksen voimat ovat jo liikkeellä.
”Uuden kulttuurin kommunismin” airut,
Markus Räsänen tiedottaa:
www.markusreed.julkaisee.fi
www.markusred.com
Google: ”Maailmantalouden lopussa” sekä ”Markus Räsänen”.
”Kunnallisvaalit Lahdessa 2008”.
”Kaikki yhdenkin puolesta”
”Lahden punainen julistus”
markus_r.r@elisanet.fi
050-5876491
Korholalla on mielenkiintoisia ajatuksia.
Tätä kirjoitusta kuitenkin vaivaa sama tauti, kuin ympäristönsuojelijoita ennen vanhaan: negatiivinen osoittelu ilman mitään realistista ratkaisuvaihtoehtoa.
Onko niin, että jos ei heti pystytä tekemään kattavaa maailmanlaajuista ilmastosopimusta, ei pidä tehdä mitään sopimuksia lainkaan?
Ilmastoasioissa EU:n ja Yhdysvaltojen kannattaa olla edelläkävijöitä, sillä rajoitukset ja kannustimet pakottavat ympäristöteknologian innovaatioihin. Se on valtava kilpailuetu hiilettömyyteen pyrkivässä maailmantaloudessa.
Hiilivuoto on käsittääkseni tutkimuksissa todettu myytiksi. Ainoastaan muutama prosentti esimerkiksi EU:n teollisuudesta siirtyy päästökaupan ulkopuolisiin maihin.
Teollisuuden poteroista huutelu on vanhanaikaista. Nyt tarvitaan ratkaisuehdotuksia!
Älykkäänä naisena Korholalta varmasti löytyy myös niitä.
Hiilivuotoa ei ole todettu mitenkään pitävästi myytiksi - eikä sitä oikein voikaan tehdä. Se että sitä on vaikea pitävästi osoittaa koska samanaikaisia tekijöitä on useita ei pidä sekoittaa ajatukseen etteikö sitä silti voisi olla. Samalla logiikalla voitaisiin kiistää ilmastonmuutoskin. Ei hiilivuodosta tarvitsisi välttämättä edes puhua. Ylimääräinen ja yksipuolinen kustannusnousukin on painava argumentti kv yritykselle joka miettii mihin sijoitetaan seuraava laitos.
Hiilen verottaminen tuo voittoa kaikille.
Tanskan talous on kasvanut 75 prosenttia vuosina 1980-2008. Samaan aikaan uusiutuvan energian osuus on kasvanut kolmesta prosentista seitsemääntoista.
1990-luvulla Tanska alkoi periä hiilipäästöveroa teollisuudelta ja tukea ympäristöinnovaatioita verovaroilla. Hiilipäästöt laskivat roimasti, eikä Tanskan kansantaloudella mene käsittääkseni mitenkään huonosti.
Hiilipäästöille on tietenkin saatava globaali hinta, jotta päästöt laskevat merkittävästi. Tanskan esimerkki osoittaa kuitenkin, että myös paikallisella tasolla syntyy tulosta.
Ja missä hiilipäästöjen hinnasta sovitaan, ellei kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa? Jostain on aloitettava.
Mutta mistä Korholan mielestä pitäisi aloittaa? Miten Korholan mielestä päästään määrittelemään hiilelle globaali hinta?
Päästökauppa on pahinta roskaa, siitä ei ole apua kuin
päättäjille (saavat vähän rahaa kun on niin vähissä).
Jos päästökauppaa on pakko olla annetaan rahat
vaikka WWF:lle tai vastaavalle joka käyttää ne
mieluiten eläinten hyväksi.
Myös ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on roskaa.
Se 3% jonka ihmiskunta tuottaa hiilidioksidia voi
edesauttaa sitä (mutta vähän). Uusi tekniikka on hyvä
asia, mutta vain jos se ei haittaa taloutta.
Ainakaan minä en luovu autostani (tai vaihda hybridiin/
muuhun) tälläisten höpö höpö asioiden takia, joita ei
enää ala kukaan fiksusti tutkimaan vaan heitetään
lonkalta joku maailmanlopun teoria.
Korhola kirjoittaa asiaa, mitä hyötyä on Euroopalle tehdä tämä asia yksin, siihen on saatava sitten muutkin mukaan. Kiina, Venäjä, japani, Usa.
Miten Obaman positiiviset lausunnot pitäisi tulkita, Bush sanoi sen saman ilman positiivisuutta, Usa ajattelee ensin itseään ja talouttaan. Ei mukavasti sanottu mutta sanoipa mitä Usa tekee ja samaa tekee varmasti myös Obama. Obama tosin tietää että puhuminen ei maksa mitään ja positiivisuus elää.
Venäjältä ja Kiinalta tuota sanojen positiivisuutta on turha hakea, mutta ehkäpä kun he joskus asian ääneen sanovat he myös tarkoittavat sitä.
Toimimattomuus ilmasto kysymyksessä on pahin asia kyllä täytyy lähteä pienestä liikkeelle ja vaatia muita mukaan talkoisiin. Obaman esitykset ovat hyviä, vai kaipaako korhola bushin paluuta usan politiikkaan.
Korhola on kovin pessimistinen ja vaikuttaa, kuin hän ei olisi syvällisesti tiedostanut lämpenemisen rajuja vaikutuksia. US- kirjoittaa kahdentuhanen tiedemiehen kokoontuneen kööppenhaminaan ja he totesivat entistä synkempiä visioita lämpiämisen suhteen.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 15 kommenttia