Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Epäasiallinen blogi

"Kotelomekkoni repesi - missä on politiikan moraali?"

Kun olin aloitteleva poliitikko ja yhteydenpitoni äänestäjiin oli etupäässä lehtiin kirjoittamieni kolumnien varassa, tuskailin usein, miten saisin tiivistettyä asiani kolumnin kokoiseksi ajatukseksi.  Välillä koin onnistumisia, mutta useimmiten pidin hanketta haasteellisena. Se on aanelonen väljästi ladottuna, eli vähän.

Oi noita aikoja, ne tuntuvat ylellisyydeltä. Nyt kun Twitter ja Facebook on monen poliitikon ensisijainen kommunikointikeino, joudun miettimään miten asia mahtuu yhteen silmäykseen tai 140 merkkiin. On myös kysyttävä, mitä sellainen tekee politiikan sisällölle. Tai ajattelulle.

Minulla oli kuitenkin alusta lähtien myös kotisivut. Ne olivat  interaktiiviset jo vuonna 1999, ennen kuin bloggaamista oli  keksitty. Päiväkirjan sijasta sivulla oli hillitön palsta, Kysy Korholalta. Kysy mitä vain, vastaan mitä vain, oli mottoni. Ja ihmiset totisesti kysyivät. 2000-luvun puoliväli oli kotisivujen kulta-aikaa. Yhdellä viikolla saattoi olla 10 000 kävijää, miljoonannen kävijän raja meni rivakasti rikki, ja tapaus tuli palkituksikin. Sivuillani synnytettiin myös palindromihistoriaa, poliittisia palindromeja tuli tuhansittain. Niistä pitäisi itse asiassa koota kirja. Hanke on kesken, en ole ehtinyt.

Blogin aloitin kotisivuillani vuonna 2004. Tarve oli ilmeinen. Poliitikon työssä on pikkutapahtumia ja häiriintyneitä havaintoja, jotka vaikuttavat työhön, päätöksiin, ajatteluun, keplotteluun. Niistä ei pidä tehdä tiedotteita, muuten saisi viistoonkasvaneen leiman, mutta ei niitä raaski jättää kertomattakaan. Blogi on loistava välimuoto.

Kotisivut kuitenkin hiljenivät, kun sosiaalisen median kehitys ja lehdistön murros printistä sähköiseksi muuttivat tilannetta. Ihmiset halusivat kohdata Facebookissa ja Twitterissä,  lehdet kutsuivat bloggaamaan suoraan verkkosivuilleen. Se muutti blogin luonnetta asiallisemmaksi, lähemmäs kolumnia, tosin useimmiten ylipitkänä versiona, kun toimitussihteeri ei ollut vahtimassa merkkimäärää.

Kaikki nämä mediat ovat hyviä ja tarpeellisia. Nautin twiitata, käyn lukemassa FB:ssa kavereiden kuulumiset ja mainitsen pari omaanikin, ja asiallinen blogi on hyvä laittaa asiallisen lehden seinälle. Mutta tietynlainen päiväkirjamainen blogi on jäänyt vähemmälle, se hieman epäasiallinen bloggaaminen, joka alussa vei mukaansa. Se jossa kerrotaan koruttomasti, miten aamu alkaa liukastumalla koiranläjään ja siinä tasapainotellessa repäisemällä mekkonsa. Heti perään on hoidettava työnsä moitteettomasti.

En halua unohtaa omia kotisivuja. Perjantaina avaan uusitut sivuni www.korhola.com - sisältö on sama mutta ilmettä on päivitetty. Korholalta saa taas kysyä. Palindromeja saa lähiaikoina taas tehdä. Blogeja voi kommentoida. Alan uudelleen kirjata ylös myös niitä arkielämän havaintoja, jotka lehtien puolella saavat yleensä aikaan huokauksen, eikö poliitikoilla ole parempaa tekemistä.

On, paljonkin. Mutta elämän avomielinen tarkkailu on lenkkeilyyn verrattava toiminto. Se ei jostain syystä vie aikaa vaan antaa sitä lisää.

Poliitikon kotisivut ovat vilpitön yritys palvella yleisöä ja vastata siihen ihmetykseen, miksei EU-asioista tiedetä tarpeeksi. Omalla kohdallani ne ovat myös loistava arkisto, sillä 15 vuoden aikana on syntynyt tuhatpäin puheita, kolumneja, blogeja ja muuta sälää. Arkisto on paikoin myös nolo, sillä se paljastaa että ajatteluni on usein keskeneräistä ja joudun tarkistamaan sitä. Siitä kuuluu kunnia myös teille, arvoisille keskustelukumppaneille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Eija-Riitta Korhola, kiitos menneestä ja tulevasta.

Kyllä sinun juttujasi ja olemassaoloasi on ilo seurata,
onnea, mitä teetkin. Ja sisua ja siunausta.

Matias Härkönen

Erinomaista, että politikko jaksaa kirjoittaa ja keskustella. Jatka samaan malliin, mutta älä missään nimessä unohda meitä puheevuorossa, vaikka omille sivuille kirjoittaisitkin.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

"Omalla kohdallani ne ovat myös loistava arkisto, sillä 15 vuoden aikana on syntynyt tuhatpäin puheita, kolumneja, blogeja ja muuta sälää. Arkisto on paikoin myös nolo, sillä se paljastaa että ajatteluni on usein keskeneräistä ja joudun tarkistamaan sitä. Siitä kuuluu kunnia myös teille, arvoisille keskustelukumppaneille."

Juuri tuosta syystä olet niitä harvoja poliitikkoja, joista pidän. Pidät ihan oikeastikin yhteyttä äänestäjiin etkä pelkää sitä paskaa, jota sosiaalisessa mediassa kasvoille saattaa tulla.
Mutta keräile kansiin niitä vanhoja kiroituksiasi. Itselleni oli mieletön matka tajuntaani, kun kasasin blogikirjoitukseni, kokemukseni ja ajatukseni kirjaksi (sisältää tuotesijoittelua), kun tavallaan silleen pääsi monista pölyisistä käsityksistä, traumoista ja ärsytystä herättäneistä ajatuksista eroon: https://holvi.com/shop/missabsurdistan/product/63e...

Mutta en voi olla vielä tähän loppuun heitältämättä suosikkisitaattiani. Aukenee varmaan sinulle.

”Mutta sana valmis on pelottava sana, sillä se tarkoittaa, että ihminen on kypsä kuolemaan. Siksi tunsin itseni tyytyväiseksi havaitessani, etten suinkaan ollut valmis ja täydellinen, vaan että minusta puuttui vielä paljon ja että kirjoittamani oli monissa suhteissa virheellistä, vajavaista ja epätäydellistä, niin suurta iloa kuin tämä kirjoittaminen olikin minulle tuottanut. Sillä kauhistuttavaa olisi huomata itsensä valmiiksi ja kypsäksi, niin ettei tuntisi itsessään enää mitään parantamista eikä havaitsisi elämässä enää mitään saavuttamisen arvoista. Luulenkin, että jokainen ihminen kuolee sinä hetkenä, jolloin hän tuntee itsensä valmiiksi, vaikka hänen ruumiinsa kuolisi vasta paljon myöhemmin. Siksi kohdatessani ihmisiä, jotka ovat jyrkästi varmoja asiastaan ja mielipiteistään ja kaikin puolin valmiit tuomioissaan ja arvostelmissaan, luulen aina tuntevani oudon kalmanhajun heidän ympärillään. Mutta kenties tämä on vain kateutta, koska en koskaan vielä ole pystynyt tuntemaan itseäni varmaksi asiastani enkä ole löytänyt mitään ehdotonta, vaan paljon minussa on vasta raakileen kaltaista, epäkypsää ja puolivalmista.” - Mika Waltari, Neljä päivänlaskua s. 81.

Juhani Putkinen
Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Miksiköhän parlamentille laatimasi paljastus/vaatimusviesti takavuosien "ilmastosodan" yhteydessä katosi sivuiltasi? Etkö aina vastaa kirjoituksistasi?

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola

Mitään ei ole poistettu. Tuhansien juttujen päivittäminen on hidas prosessi ja yksi syy nykyisten sivujen uusimiseen oli, että henkilöt jotka ottivat sen vastuulleen, eivät koskaan vieneet hommaa loppuun. Nyt sitä edeltävien sivujen arkistoa siirretään toivottavasti täysimääräisenä uusille sivuille. Yhtään mitään ei saa kadottaa, on minun määräykseni.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Annapa sitten linkki tuohon lausuntoosi tai kyselyysi 16404

Käyttäjän eijariitta kuva
Eija-Riitta Korhola Vastaus kommenttiin #8

Löydät sen hakusanalla,. Jos et löydä, se on vielä lataamatta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #9

Teksti katosi sivuiltasi ajat sitten.

Käyttäjän jaris kuva
Jari Suominen Vastaus kommenttiin #10

Aikaa voi koettaa kääntää taaksepäin. Auttaisikohan Gröhniä mahdollisen kadotuksen etsinnässä tämä palvelu?
https://web.archive.org/web/*/http://www.korhola.com/

Sitä käyttävät myös akateemiset tutkijat louhiessaan vanhaa dataa netin syövereistä. Muutenhan tässä on kyseessä vähän niin kuin "muna vastaan kana", kun kummatkin koettavat väittää olevansa oikeassa, mutta todisteita ei ole.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Tiivistämisen taito on aika olennainen taito. Surullinen totuus on, että juuri kukaan ei lue pitkiä bloggauksia. Tämänkin bloggauksen sisällön olisi voinut tiivistää noin kahteen kappaleeseen.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Toivotan sinulle aidosti tsemppiä, vaikka kannatankin eri puoluetta. Sinä kirjoitat paitsi hyvää suomea niin usein täyttä asiaa.

Toimituksen poiminnat