*

Eija-Riitta Korhola Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Intohimot ja biopolttoaineet

Lapsi voi säntäillä edestakaisin, mutta voiko aikuinen lainsäätäjä?

Kuluneella viikolla äänestimme Strasbourgissa biopolttoaineiden kestävyyskriteereistä. Asia kuulostaa tekniseltä ja tylsältä, mutta pinnan alta löytyy poliittista intohimoa ja suurta kertomusta yllin kyllin.  Se joka muistelee, mistä 2000-luvun puolivälissä keskusteltiin, saattaa voida palauttaa sen mieleensä.

Biopolttoaineiden piti pelastaa maailma. Tämä tarina on surullinen esimerkki eurooppalaisesta lainsäädännöstä. Ensin ympäristöliike ja vihreät ajoivat niitä kiihkeästi. Bio-etuliitteestä villiinnyttiin siinä määrin, että laadun kriteerit unohdettiin. Sitten kun vahingot tulivat ilmeisiksi, sama joukko alkoi vastustaa niitä yhtä kiihkeästi.

Vuosina 2005-2007 vihreät vaativat Tarja Cronbergin johdolla tiheää biopolttoaineverkostoa kautta maan ja ruokohelpeä pelloille kasvamaan. Cronberg esitti television MOT-ohjelmassa visioitaan tankkauspisteistä ja öljyn korvaamisesta etanolilla ja biodieselillä. Suomea he syyttivät bioenergian jumboksi. Myös demarit lupasivat vaaliohjelmassaan Eero Heinäluoman johdolla päästä eroon öljyriippuvuudesta vuoteen 2030 mennessä. Nämä puheet kiihdyttivät haluja asettaa sitova tavoite biopolttoaineille. Puuhun noustiin niin sanotusti perä edellä, kun määrällinen tavoite asetettiin ennen laadullisia määrittelyä siitä, millaista biopolttoainetta voidaan pitää hyödyllisenä.

Vaalien 2007 aikana hurmos oli valtava, ja sain Kokoomuksen varapuheenjohtajana tehdä aika paljon töitä ja käyttää punakynää, ettei se olisi vallannut meitäkin. Tarvittiin Sailas vähän myöhemmin sanomaan, ettei ole mitään järkeä valmistaa sellaista biopolttoainelitraa, jonka valmistamiseen kuluu yli litra fossiilista polttoainetta. Noihin aikoihin olin napit vastakkain vihreiden kanssa perustelemassa, miksi biopolttoaineet eivät ole niin hyvä juttu, ellei ota koko elinkaarta huomioon. Peräänkuulutin tarkempia kriteerejä sille, millaista biopolttoainetta kannattaa suosia. Sain näistä puheista ilmastopolitiikan jarrunaisen tittelin Hassilta ja Hautalalta. (Tässä linkki yhteen vastineeseeni, joka julkaistiin Kauppalehdessä vastauksena Cronbergin 21.2.2006 päivättyyn vaatimukseen samassa lehdessä: Bioenergia vaatii elinkaaritarkastelun.)

Pari vuotta myöhemmin sen tajusivat vihreätkin. Mutta sen sijaan että he olisivat sanoneet, että alun innostus oli virhearvio, sorruttiin kaunisteluun. Satu Hassi sanoi MTV3:n aamutelevisiossa (28.5.2009) vuoden 2009 eurovaalien alla, etteivät vihreät olisikaan olleet koskaan biopolttoainebuumin takana vaan asialla oli öljyteollisuus.



Onhan toki aina pohdittu, onko iso raha ympäristöjärjestöjen taustalla peräisin öljysheikeiltä, mutta hämmästyin silti lausunnosta. Me kaikki teemme virheitä, miksei sitä voisi myöntää? Vaikka suurta yleisöä voikin huijata, kyllä asiantuntijat muistavat, ja muistavat muistuttaa.

Tämä tausta on pidettävä mielessä, kun arvioidaan kuluneen viikon äänestystä. Ensin ympäristöliike villiintyi biopolttoaineista, sitten se alkoi vimmalla vastustaa niitä. Kumpikin asenne oli mielestäni virhe. Kritiikittömyyden vallitessa mentiin korkeisiin uusiutuvan energian ja biopolttoaineiden tavoitteisiin, ja nyt omia virheitä korjataan massiivisella säätelyllä ja byrokratialla. Tämä asetelma tekee aivan sietämättömäksi toiminnan niille yrityksille, jotka yrittävät ottaa selkoa eurooppalaisesta lainsäädännöstä ja tehdä investointeja tuleville vuosikymmenille. Kuinka alan toimijat voivat ikinä tehdä mitään järkeviä suunnitelmia, kun lainsäätäjät säntäilevät laidasta laitaan? 

Nyt vihreiden vastaus omiin virheisiinsä on raskas byrokratia. Se kanta, joka heinäkuussa voitti ympäristövaliokunnassa, olisi ollut vahingollinen eurooppalaisille alan toimijoille. Esimerkiksi Suomen lippulaiva, Neste Oil, joka tekee mailman korkealaatuisinta biopolttoainetta, totesi valiokunnan tuloksen pohjalta, että se tekisi lopun heidän investoinneistaan ja jäädyttäisi jatkosuunnitelmat. Samoin metsäteollisuus totesi tuloksen katastrofiksi. Siksi ajoin itse ympäristövaliokunnan kannan hylkäämistä metsätaloutta koskevissa kysymyksissä, ja EPP-ryhmä tuki minua. Olen iloinen,  että pystyimme torjumaan metsätalouden  pahimmat uhkakuvat ja samalla turvaamaan eurooppalainen kestävä metsäpolitiikka puun loppukäytöstä riippumatta. Puun käyttö energiantuotantoon olisi uusien byrokraattisten kestävyyskriteerien ja niitä koskevan raskaan verifiointijärjestelmän myötä huomattavasti vaikeutunut.

Keskiviikkona hyväksytty kanta kunnioittaa olemassa olevia metsäalaan liittyviä sopimuksia ja kestävän metsänhoidon periaatteita. Jos Eurooppa haluaa olla kestävän kehityksen suunnannäyttäjä, sen täytyy luoda biotaloudelle kilpailukykyinen toimintaympäristö, joka tukee niin nykyisen puuperäisen tuotteiston laaja-alaisempaa hyödyntämistä kuin puun tehokkaampaa jalostamista uusien bioinnovaatioiden käyttöön. Meilä on edessämme valtavat biotalouden näkymät, jos emme tuhoa sitä vääränlaisella lainsäädännöllä. 

Olenko nyt sitten itse epälooginen, kun aikoinaan kyseenalaistin biopolttoaineita ja nyt halusin pelastaa niiden tulevaisuuden?

En ole.

Meillä kaikilla metsäteollisuuden korkean jalostusasteen tuotteiden puolustajilla on koko ajan ollut periaatteena, että puu pitää ensisijaisesti käyttää niiden tuotteiden valmistamiseen, joiden tekeminen tuo eniten työpaikkoja ja jalostusarvoa puukuutiota kohden. Esimerkiksi tukkipuusta kannattaa ennen kaikkea valmistaa ensin näitä korkean jalostusasteen metsäteollisuustuotteita, ja vasta puun jätteistä ja sivuvirroista ja metsätähteistä kannattaa tehdä liikennepolttoaineita sekä sähköä ja lämpöä..

Puuta ei siis kannata laittaa polttoon hinnalla millä hyvänsä. Ja vaikka metsissämme riittää puuta nykyään sekä metsäteollisuustuotteisiin että energiaan, liiallinen metsäenergian kysyntä voi johtaa siihen, että energiapuu antaa hintareferenssin ja -signaalin myös muiden puusta valmistettavien tuotteiden raaka-aineelle. Ne tuotteet myydään markkinoilla, joilla tuotteiden hinnat määräytyvät kansainvälisessä kilpailussa. Kallistunut puuraaka-aine voisi viedä tuotteilta kilpailukyvyn. Samoin sen olisi vienyt vihreiden ajama kova byrokratia.

Pieni erävoitto on siis saavutettu europarlamentissa. Työ on kesken, sillä palaamme samaan kysymykseen kiinteän biomassan kestävyyskriteerien kanssa. Se asia liittyy kuluneen viikon saunaklapiuutisankkan. Mutta se on toinen tarina. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ruokohelpi ja sen tuomat työpaikat, se se vasta uutisankka olikin;)

Ari Lotvonen

Vihreä fasistipuolue on Suomen tuho. Koko puolue pitäisi lailla kieltää tai ainakin sen nuorisojärjestöjen rahat ottaa pois eikä uutta antaa.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Olen varsin monessa kohtaa samaa mieltä blogistin kanssa. Tuollainen reaalimaailmasta irronnut byrokraattinen kustannuksista välittämättä -aate ei voi soveltua energiapolitiikan perustaksi. Täsmälleen näin.

Osaltani lisään näkökulmaa liittyen kustannuksiin. Omavaraisuudelle/kriisivalmiudelle on laskettava arvo. On tärkeä olla kotimainenkin tapa ja valmius tuottaa energiaa, vaikka se ei kosketakaan juuri tätä hetkeä.

On myös laskettava myös arvo sille, jääkö raha raaka-aineesta kotimaahan vaiko meneekö ulkomaille. Jos energia on vain hieman kalliimpi kotimaasta tuotettuna, niin se on silti edullisempi suomalaisille kokonaisuuden kannalta.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Tämä Eija-Riitta on taas sun alaa.
Jätä tupakoitsijat rauhaan, kun et niitä hallitse. ;)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Aivan mahtavaa, että joku kokoomuslainen ei noudata ohjetta "ei saa katsoa taaksepäin, pitää katsoa vain eteenpäin". Noin minäkin asioita muistelin Hassin blogeissa.

Rupea nyt sitten vielä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan :o)

Jouni Ennevaara

"Esimerkiksi tukkipuusta kannattaa ennen kaikkea valmistaa ensin näitä korkean jalostusasteen metsäteollisuustuotteita, ja vasta puun jätteistä ja sivuvirroista ja metsätähteistä kannattaa tehdä energiaa kattiloissa ja voimalaitoksissa."

Eli kannatat vihreiden tapaan kieltoa tukkipuiden käytöstä voimaloiden polttoaineena?

Suomessa puu kasvaa nopeammin kuin ehdimme sitä käyttää hyödyksi. Onko siis puun jättäminen metsään mätänemään kansantaloudellisesti järkevämpää kuin sen polttaminen energiaksi?

Tukkien sorvaaminen hammastikuiksi on yhtä järkevää politiikkaa kuin vihreiden ajama jätteiden hyötykäyttö ja jätteenpolttolaitosten kieltäminen. Sen politiikan seurauksena miljoonia tonneja jätettä mätänee nyt kaatopaikoilla sen sijaan että ne olisia aikoinaan poltettu energiaksi.

Puuttomassa Euroopassa metsää ei nähdä puilta ja puunhalaajat haluavat tehdä puusta uusiutumattoman luonnonvaran ja kieltää puun pienpolton kokonaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset